Miksi jotkut ei tervehdi?
Kun vien lapseni päivähoitoon aamuisin, sinne tuo poikansa aina samoihin aikoihin eräs nuori äiti, joka vain tuijottaa kun tervehdin häntä. Hän on sellaisen koviksen näköinen, ja minä olen häntä selkeästi vanhempi.
Olen joutunut joskus kiusatuksi, ja taas tulee sellainen tunne että tuo äiti on kiusaaja. Tuijottaa, mutta ei tervehdi takaisin. Mitä tuollaiset ihmiset ajattelee? Pitääkö hän itseään minua parempana? Muita äitejä ja isiä hän tervehtii iloisesti hymyillen.
Kommentit (43)
Lopetin koronan myötä vieraampien tervehtimisen.
En halua avata suutani turhaan enkä halua, että kukaan hönkäilee tervehdyksiä minua päin.
Meillä naapurin perheestä mies eikä aikuinen tytär vastaa koskaan tervehdykseen. Eivät koko ole näkevinään tai katsovat kohti, eivätkä tervehdi takaisin. Perheen rouva tervehtii aina. Monet muut naapurit tervehtivät myös takaisin, mutta eivät kaikki.
On myös sellaisia, jotka eivät voi koskaan tervehtiä ensin. Muutaman tuollaisen kohdalla heräsin miettimään, miksi he eivät voi koskaan tervehtiä ensin (tai edes yhtä aikaa), vaan aina pitää aloite tulla minulta. Saattavat tuijottaa vastaan tullessaan suoraan silmiin, kun itse huomaan heidät (ovat siis huomanneet minut jo ensin). Silti ilmekään ei värähdä, ellei heitä tervehdi ensin. Ylimielisyyttä?