Onko kenelläkään miestä, joka on kieltäytynyt tulemasta synnytykseen?

paniikkikohtaukset syynä. Äidillä oli hyvä ystävä mukana. Ei ollut kellään valittamista.

Ekan synnytyksestä myös mies sai tosi pahat tarumat ja oli sitä mieltä että ei tule toisella kerralla. Mutta nro kakkonen teki yllärit ja päätti syntyä viikkoa ennen annettua leikkauspäivää ja siinä järjestäessään esikoista hoitoon jotenkin mieskin vaan ajautui sinne sairaalaan synnytyssaliin asti ja jäikin sinne. Kolmannella kerralla ei enää puhunut mitään ,tuli vaan....

jo ensimmäisen ollessa tuloillaan, että ei mene. Ei kestä verta, "lisukkeita", naisen huutoa jne. Muutama lapsi heillä ja äiskä teki ne sektiolla, ja ei siis sielläkään ollut mukana.



Toisen kaverin eka mies: ei mennyt, koska ei jaksanut puolisonsa huutamista, tunsi itsensä turhaksi, ei oikein ollutkaan sitä tyyppiä, jota napanuoran leikkaamiset kiinnostaisi. Koki kuvottavana touhun.



Eräs tuttu nainen: mies ei mennyt toisen lapsen synnytykseen, koska oli shokissa ensimmäisen kanssa, ei halunnut katsoa, kun vauva tulee tulee ulos. Naisen sisko oli tukena.



Pertti Salovaara: kertoi, että seksielämä luultavasti kärsii, jos näkee konkreettisesti, miten vauva puskee ulos vaimon leikkimökistä. Toivoi sitä aikaa palaavaksi, jolloin naiset hoitivat synnytykset keskenään ja kapaloitu puhdas vauva oli äidin sylissä kaiken karmeuden jälkeen. Silloin isä vasta meni tapaamaan äitiä ja vauvaa.

Eka kuoli kohtuun 39+5. Mies ilmoitti, ettei halua nähdä kuollutta vauvaa eikä sen vuoksi tullut synnytykseenkään.



Minulle synnytyksestä jäi trauma ja vaadin kolmelle seuraavalle sektiot. Mies ilmoitti, ettei hän lähde mitään leikkauksia katsomaan ja yritti taivutella minua alatiesynnytykseen. En suostunut, joten ei tullut synnytyksiin.

(Olen ap.)



Painaako kupissa enemmän kaverien kokemukset vai se, että on itse mukana. Itselläni on jo lapsia ja tämä raskaus aivan miehen toivomuksen ja vauvakuumeen tulosta. Sitten tämä alkaa miettiä, että lähteekö synnytykseen tukemaan ja olemaan mukana vai pystyykö olemaan siellä yrjöämättä.



Alkaa siinä itsekin mietiä, että mitä se tukeminen ja osallistuminen jatkossa on.

En ehtinyt nähdä vastaustasi ennen kuin aloin jatkamaan omista ongelmistani. ap

Oli siis tiedossa alusta asti ja kunnioitin hänen päätöstään. Hyvän ystävän piti tulla (oli synnytysvalmennuksessakin mukana) mutta poika päätti sitten syntyä kuukautta ennen aikojaan ja ystäväni oli matkoilla. Olin jo asennoitunut että yksin tässä synnytetään, mutta siskoni tulikin yllättäen mukaan ja siitä olen ikuisesti kiitollinen! Siitä lähtien olemme siskoni kanssa olleet parhaat kaverit, vaikka ennen synnytystä emme olleet kovinkaan läheisiä...

Ystävä meni tukihenkilöksi ystävänsä synnytykseen. Miestä ei huvittanut, koska liian raakaa. Joi päänsä täyteen samaan aikaan.

jotenkin tuntuu, että se naisen rooli on jotenkin "helpompi" siinä synnytyksessä siinä mielessä, että siitä ei pääse pois (eli ei tarvitse miettiä, kestääkö vai ei kun on vain kestettävä) eikä tarvitse katsella vierestä, kun toinen kärvistelee. Äiti on tapahtumien keskipisteessä ja tietää suunnilleen mitä tapahtuu ja mitä pitää tehdä, mutta mies istuu sen vesikupin ja ilokaasumaskin kanssa vieressä odottaen, koska voisi tehdä jotain. Tajusikohan kukaan?

En vaatinut enkä tingannut mukaan, sai päättää itse ja kumpikin oli mulle ihan ok. Kahdessa seuraavassa ei ollut mukana, koska hoiti isompia kotona. Ja ihan hyvin ne synnytykset meni ilman miestäkin. Loppujen lopuksi se homma on hoidettava yksin, oli mies mukana tai ei.

jotain sinnepäin, että ei se ihanaa ole katsella, kun vaimon römpsä näyttää marjakiisselikulholta.

Ja toisekseen haukkui jo raskausaikana kasvaneet rintani, nännipihan koot yms.



Ja mä hullu tein kolme lasta tuollaisen kanssa, kun en paremmasta tiennyt:(



Sain vielä kaiken huipuksi tietää, että oli panemassa esikoisen tulevaa kummitätiä samaan aikaan, kun tätä synnytin!

Ja toisekseen haukkui jo raskausaikana kasvaneet rintani, nännipihan koot yms. Ja mä hullu tein kolme lasta tuollaisen kanssa, kun en paremmasta tiennyt:( Sain vielä kaiken huipuksi tietää, että oli panemassa esikoisen tulevaa kummitätiä samaan aikaan, kun tätä synnytin!

kaverilla/tutulla tiedän tapauksen. Yksinkertaisesti voisivat huonosti synnytyksessä/pyörtyisivät tmv. Ja vaimot kyllä ovat ymmärtäneet. Eikä ole yhtään huonoja isiä.



Itse pyysin miestäni olemaan poissa, olisin halunnut olla rauhassa, mutta väkisin tunki mukaan...

Ehdota, että tulee mukaan ja lähtee sitten kesken pois, jos ei kestä olla.



Ei sillä miehellä siinä mitään tee,jos on joku muu jo synnyttänyt ystävä mukana. Osaa paremmin auttaa.



Ja meillä kyllä vaikutti seksielämään se, että mies oli mukana. Enää en ottais.

mun mies siis on todella loistava isä. Vaikka synnytys ei parisuhdetta parantanutkaan.

jotenkin tuntuu, että se naisen rooli on jotenkin "helpompi" siinä synnytyksessä siinä mielessä, että siitä ei pääse pois (eli ei tarvitse miettiä, kestääkö vai ei kun on vain kestettävä) eikä tarvitse katsella vierestä, kun toinen kärvistelee. Äiti on tapahtumien keskipisteessä ja tietää suunnilleen mitä tapahtuu ja mitä pitää tehdä, mutta mies istuu sen vesikupin ja ilokaasumaskin kanssa vieressä odottaen, koska voisi tehdä jotain. Tajusikohan kukaan?

Th pyysi apuja perhevalmennuksen suhteen, kun suunnitteli isien osuutta synnytykseen. Ensimmäinen, mikä mieleeni tuli, oli miehen rooli synnytyksessä. Eihän se mies voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu tai helpottaa äidin kipuja. Itse koen sen niin, että oman miehen läsnäolo merkitsee välittämistä minusta ja tulevasta lapsesta.

Aika laimeaksi jäi varmaankin minun neuvot, kun sanoin, että jotain sellaista pitäisi keksiä, että isä kokee olevansa tärkeä tapahtumassa, eikä koe sitä vastenmielisenä. Miehet nyt yleensä on sellaisia, että tekniikasta ovat kiinnostuneita, niin ehdotin, jospa seuraisivat monitorilta supistuksia tai kätilö voisi keksiä tilanteeseen sopivaa "miesten hommaa". Varsinkin, jos synnytys venyy.

Itselle on tärkeintä se, että tietää näkemässä oleva isän ja pystyy pitämään vaikka vaan kädestä. Miehelle se saattaa olla aika raapaiseva kokemus kaiken kaikkiaan ja joku kädestä pitäminen ei ole se pääasia hänelle.

ap

(Ensimmäinen mies sanoi synnytyksen jälkeen, ettei koskaan enää halua lapsia. Nykyinen mies siis kavereiden puheiden perusteella jo empii synnytykseen osallistumista.

Mies vie rusinat pullasta? -tyyliä?)

sattuneet vastaan!



Kaverin ukko täys sika! Kyttää telkusta naisten perseitä ja tissejä ja kommentoi niitä kovaäänisesti.



Olin menossa 4 kuukautta kaverin synnyttämisestä itse synnyttämään ja tää ukko puhui "sian teurastamisesta ja paskan hajusta" oman vaimonsa synnytystä kuvaillessaan!

itse olen kaksi lasta käynyt 'yksin' synnyttämässä, ekassa oli aika nopeeta toimintaa, olin vuodon takia osastolla ja mies ei ehtinyt synnytykseen. Mulla oli kaverina kandi, joka ponnistusvaiheen alkaessa mun kanssa kahdestaan ollessa pelästyi niin että juoksi salista ulos :D



Tokalla kerralla mies hoiti esikoista ja vauva tuli taas vauhdilla, soitin kun oli juuri vienyt esikoisen hoitoon että vauva syntyi jo :)

Tokassa mulla oli kätilö seurana noin 10min kun teki esihaastikset ja tutkimuksen, sitten olin itsekseen,luin ja ilokaasuttelin :D kunnes tuli ponnistusvaihe (2min) ja kätilö kävi kanssani 'synnyttämässä'. En olisi kyllä jaksanut miestä siinä, mutta olen muutenkin aika jäyhä luonteeltani :D

Yleensä miehillä on jo jokin kokemus synnytyksiin, voi olla että kaikilla tutuilla on lapsia tai edes jollakin ja asiasta on puhuttu varpajaisissa/muuten.



Ja MIKSI sen miehen pitäisi olla naisen alapäätä tuijottamassa kun lapsi tulee ulos?!?!? Voihan sitä olla naisen=äidin tukena, pitää vaikka kädestä kiinni tm. sen sijaan että tuijottaa alapäätä...



Sinänsä luonnollinen juttu jne. mutta MIKSI esim. tuo yllä mainittu Salovaara ei olisi voinut olla läsnä vaimonsa tukena, ilman että katsoo lapsen puskemista maailmaan? Voihan sitä olla läsnä ja tukea vamoa sen sijaan että tuijottaa mitä alapäässä tapahtuu...