Surettaa niin tuo oma nuori

Joskus voi olla hyväkin juttu, että tekee pesäeroa niihin nuoruuden kavereihin. Monella elämä alkaa vasta myöhemmin. Toki en voi tietää mistä juuri tässä casessa kyse, mutta jos mietin omaa elämäänikin, niin olisi melkein pitänyt irtaantua niistä pikkukaupungin kavereista jo aiemmin. Pitkään yritin roikkua heissä kiinni vaikka olimme kasvamassa erilleen, ennen kuin tajusin että kaikella on aikansa.

Jatko-opinnoissa en ole saanut kaverin kaveria ja olen jäänyt täysin ulkopuoliseksi, toki aloitin koronan aikana joten ehkä se on sitten se tekosyy miksi en ole kehenkään opinnoissani tutustunut. Se ei silti tarkoita etteikö yliopisto-opiskelu voisi tarjota muille loistavaa mahdollisuutta uusille sosiaalisille kontakteille.

Miten se jatko opiskelu ja yksinäisyys liittyy toisiinsa? Ärsyttää tuommonen oletus heti että sitten alkaa tulla huonoja numeroitakin. Minulla hävis aikoinaan kaverit syystä tai toisesta, itsekin jätin mutta opiskelin kuitenkin opinnot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 24-vuotias on tekemässä ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä. Asui pitkään omillaan, mutta nyt muutti takaisin kotiin. Olen ollut huolissaan hänen päivärytmistä, kavereita tapaa pääasiassa netissä. En tiedä, mitä pystyisin tekemään niinkin aikuisen nuoren miehen hyväksi.

Eikö herää joka päivä arjet pyhät klo 7.00 ja mene nukkumaan klo 22.00? Kyllä kannattaakin olla todella huolissaan.

Ei, vaan menee nukkumaan neljältä yöllä ja herää päivällä. On selvästi ahdistunut, ehkä opinnäytetyö stressaa. 

Tollasta se vaan on, harvalla pojalla on mitään tosi tiiviitä kaveriporukoita. Tohon elämänvaiheeseen kuuluu myös tiettyä alakuloisuutta, kun yksi vaihe elämässä on ohi. Nykyään myös kaikki tekeminen ja meneminen on niin kallista, sekin vaikuttaa nuorten yhdessäoloon.

Ap on ärsyttävä vanhempi.

Tämä on ikivanha ongelma joka kuuluu maatalousyhteiskunnan jälkeiseen elämään. Ei voi mitään, tuota se on oikeasti muillakin. On vain peli- ja ryyppyporukoita, muuta nuorilla miehillä ei ole.

syyllinen on nekeri

Vierailija kirjoitti:

Meidän 24-vuotias on tekemässä ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä. Asui pitkään omillaan, mutta nyt muutti takaisin kotiin. Olen ollut huolissaan hänen päivärytmistä, kavereita tapaa pääasiassa netissä. En tiedä, mitä pystyisin tekemään niinkin aikuisen nuoren miehen hyväksi.

voi voi. Mamman lihapullien luokse. Nyt teit pahan virheen, kun päästit. Lasten ei ole tarkoitus asua aikuisena vanhempiensa luona.

käyttää huumeita

Oma poika pääsi ylioppilaaksi. Lähti amiksesta valmistuneiden kaverien kanssa juhlimaan. Lakki jäi kotiin suosiosta. Ei vaan löytänyt lukiosta oikein porukoita joissa viihtyisi. Suuri osa lukiolaisten jutuista oli kuulemma ryyppäämiseen ym liittyvää aja kun se ei kiinnostanut

Hän ei ehkä ymmärrä nykyjärjettömyyttä, ja on mielummin kotona turvassa?

Olet varmasti hyvä äiti, jotenkin se paistaa kirjoituksestasi läpi.

Vierailija kirjoitti:

Usein nämä nuoret miehet piristyvät kun löytyy tyttökaveri. Olisi kuitenkin tärkeää että olisi muitakin kavereita. Monella suomalaisella miehellä vaimo on se "paras kaveri" ja kun suhde rakoilee ovat täysin hakoteillä.

Ei sitä tyttökaveria löydy. Se potentiaalinen tyttökaveri kyllä nuorena ja nättinä naisena löytää tinderistä ja somesta laadukkaampia, suositumpia miehiä, joilla ei ole sosiaalisia ongelmia. Naiset eivät pidä luusereista.

Ap:n pojan kaltaisista miehistä tulee inceleitä. Voin tämän kokemuksella kertoa.

Voiko muuten hyvin? Meillä oli vastaavaa tilannetta että kaveripiiri jäi ja oli vain kotona, mutta numerot olivat loistavia. Paljastui syömishäiriö ja masennus (en tiedä kumpi oli ensin). Kun parantui, niin yhtäkkiä löysi useita kavereita ja vielä seurustelukumppanin.

Olin itsekin ensin aluksi tyytyväinen, että ei ole kaupungilla heilumassa mutta kyllä tuo sairastaminen oli vielä pahempaa. Joutui myös suljetulle osastolle hetkeksi. Nyt olen todella onnellinen jokaisesta bileillasta mistä kuulen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein nämä nuoret miehet piristyvät kun löytyy tyttökaveri. Olisi kuitenkin tärkeää että olisi muitakin kavereita. Monella suomalaisella miehellä vaimo on se "paras kaveri" ja kun suhde rakoilee ovat täysin hakoteillä.

Ei sitä tyttökaveria löydy. Se potentiaalinen tyttökaveri kyllä nuorena ja nättinä naisena löytää tinderistä ja somesta laadukkaampia, suositumpia miehiä, joilla ei ole sosiaalisia ongelmia. Naiset eivät pidä luusereista.

Ap:n pojan kaltaisista miehistä tulee inceleitä. Voin tämän kokemuksella kertoa.

Lisäksi ap:n poika on jo abi. Tyttökaveri olisi jo löytynyt, jos olisi löytyäkseen. Se, että sosiaalisella ja etenkin romanttisella rintamalla menee heikosti kertoo että hän on todennäköisesti alle 180cm pitkä eikä myöskään kasvoiltakaan erityisen komea. Se on surullinen kohtalo. Nykypäivänä nuoren naisen ei tarvitse tyytyä tällaiseen mieheen, koska somessa ja tinderissä on komeampia ja pidempiä miehiä tarjolla ja paljon.

Noita vaiheita tulee ja menee. Välillä on tollasta, älä sure.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein nämä nuoret miehet piristyvät kun löytyy tyttökaveri. Olisi kuitenkin tärkeää että olisi muitakin kavereita. Monella suomalaisella miehellä vaimo on se "paras kaveri" ja kun suhde rakoilee ovat täysin hakoteillä.

Ei sitä tyttökaveria löydy. Se potentiaalinen tyttökaveri kyllä nuorena ja nättinä naisena löytää tinderistä ja somesta laadukkaampia, suositumpia miehiä, joilla ei ole sosiaalisia ongelmia. Naiset eivät pidä luusereista.

Ap:n pojan kaltaisista miehistä tulee inceleitä. Voin tämän kokemuksella kertoa.

Lisäksi ap:n poika on jo abi. Tyttökaveri olisi jo löytynyt, jos olisi löytyäkseen. Se, että sosiaalisella ja etenkin romanttisella rintamalla menee heikosti kertoo että hän on todennäköisesti alle 180cm pitkä eikä myöskään kasvoiltakaan erityisen komea. Se on surullinen kohtalo. Nykypäivänä nuoren naisen ei tarvitse tyytyä tällaiseen mieheen, koska somessa ja tinderissä on komeampia ja pidempiä miehiä tarjolla ja paljon.

Ihan hirveältä tuntuu lukea tällaista. Tuliko sinulle kommentistasi hyvä mieli?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein nämä nuoret miehet piristyvät kun löytyy tyttökaveri. Olisi kuitenkin tärkeää että olisi muitakin kavereita. Monella suomalaisella miehellä vaimo on se "paras kaveri" ja kun suhde rakoilee ovat täysin hakoteillä.

Ei sitä tyttökaveria löydy. Se potentiaalinen tyttökaveri kyllä nuorena ja nättinä naisena löytää tinderistä ja somesta laadukkaampia, suositumpia miehiä, joilla ei ole sosiaalisia ongelmia. Naiset eivät pidä luusereista.

Ap:n pojan kaltaisista miehistä tulee inceleitä. Voin tämän kokemuksella kertoa.

Lisäksi ap:n poika on jo abi. Tyttökaveri olisi jo löytynyt, jos olisi löytyäkseen. Se, että sosiaalisella ja etenkin romanttisella rintamalla menee heikosti kertoo että hän on todennäköisesti alle 180cm pitkä eikä myöskään kasvoiltakaan erityisen komea. Se on surullinen kohtalo. Nykypäivänä nuoren naisen ei tarvitse tyytyä tällaiseen mieheen, koska somessa ja tinderissä on komeampia ja pidempiä miehiä tarjolla ja paljon.

Eihän hän enää ole abi vaan ylioppilas. Ei ole sulla faktat hallussa.

" Lisäksi ap:n poika on jo abi. Tyttökaveri olisi jo löytynyt, jos olisi löytyäkseen. "

En tiedä nykymenosta. Itselläni ei ollut paria tapailua pidempää suhdetta ennen kuin n.25v . Noita " tavattuja" olikin kyllä sitten xx kpl.

Joku oli sitä mieltä ettei pojilla ole pitkiä kaveruus suhteita tai jotain sinnepäin.

Poikani kavereista puolet on perua päiväkodista 30 vuoden takaa,

Tyttö 70-luvulta

Vierailija kirjoitti:

Voiko muuten hyvin? Meillä oli vastaavaa tilannetta että kaveripiiri jäi ja oli vain kotona, mutta numerot olivat loistavia. Paljastui syömishäiriö ja masennus (en tiedä kumpi oli ensin). Kun parantui, niin yhtäkkiä löysi useita kavereita ja vielä seurustelukumppanin.

Olin itsekin ensin aluksi tyytyväinen, että ei ole kaupungilla heilumassa mutta kyllä tuo sairastaminen oli vielä pahempaa. Joutui myös suljetulle osastolle hetkeksi. Nyt olen todella onnellinen jokaisesta bileillasta mistä kuulen.

Ihan iloinen on, mutta miettii kyllä kovasti jo sitä, että tutustuuko jatko-opinnoissaan kehenkään. Kokee, että ei ole lukiossa oikein tutustunut ihmisiin. Todellisuudessa on kyllä tutustunut, mutta luulen, että kyseessä on enemmänkin se, että ei kuulu mihinkään porukkaan ja siitä tulee se kokemus, että ei ole tutustunut tarpeeksi toisiin lukiolaisiin.