Lue keskustelun säännöt.
Surettaa niin tuo oma nuori
05.06.2023 |
En tiedä mitä on tapahtunut, mutta abi-vuoden aikana on pojallamme todella paljon vähentyneet kaikki kaverien tapaamiset. Etenkin omasta lukiosta ei oikein tuntunut enää olevan kavereita, joiden kanssa olisi ollut vapaa-ajalla. Yo-juhlien jälkeen ei lähtenyt mihinkään juhlimaan, koska "ei kiinnosta". En tiedä miksi ei kiinnosta. On sellainen olo, että on tipahtanut kaveriporukoista pois. Ei ole kiinnostunut päihteistä, joten se voi olla yksi tekijä. Surettaa niin paljon ja ahdistaa, että miten tulee pärjäämään jatko-opinnoissa jne.
Kommentit (86)
Lopeta surkuttelu ja sureminen. Hänhän on elossa ja voi hyvin. Löytyy vielä kivoja asioita elämään. Monilla tuossa iässä on vanhat kaverit karanneet. Joskus tulee uusia tuttuja, kunhan olisi turvallisia tuttuja ja ei juovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatko-opinnot on hyväksi kun siellä mahdollisuus saada uusia kavereita. Ja monesti paljon parempiakin kun voivat olla ns. Samanhenkisiä kun opiskelevat samaa alaa.
Aivan loistavaa, että nuorukainen on ymmärtänyt pysyä loitolla päihteistä ja kavereista, joita päihteet kiinnostavat. Kunnioitettavaa!
Nythän hänellä alkaa jatko-opintojen myötä uusi elämä, ja varmasti löytyy uusia, samanhenkisiä opiskelukavereita.
Sitä paitsi jääväthän ne lukiokaverit joka tapauksessa taakse tässä vaiheessa, vaikka heitä olisi ollutkin, kun porukka väistämättä hajoaa eri suuntiin ja eri puolille maata.
Vierailija kirjoitti:
Jatko-opinnot on hyväksi kun siellä mahdollisuus saada uusia kavereita. Ja monesti paljon parempiakin kun voivat olla ns. Samanhenkisiä kun opiskelevat samaa alaa.
Niinpä. Päihteettömiä kavereita voi löytää esim. Ristin killasta ja muusta hengellisestä toiminnasta.
Suurin osa ihmisistä on kyllä niin mulkkuja, että parempi olla yksin kuin idioottien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän. Meillä ihan sama tilanne. Ongelma on se, että meillä poika myös kärsii siitä, että ei ole ollut oikein kiinni missään kaveriporukassa vaan eri porukoiden laitamilla. Ei häntä kysytä oikein mihinkään menoihin mukaan. Kärsii myös itse tästä. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun alkaa armeija ja aikanaan jatko-opinnot.
Onhan tuossa aihetta huoleen. Yksinäisyys ei ole mikään pikku juttu ja voi altistaa masennukselle ja ahdistuneisuudelle. Eikä ne asiat ollenkaan korjaannut välttämättä sillä, että jatko-opinnoista löytyisi samanhenkisiä ihmisiä. Vaikka ala olisi sama niin silti voi olla ettei vain kemiat natsaa. Tietäähän tuon jos oman työnkin kautta, että vaikka samalla alalla ollaan niin ei kaikkien kanssa ole yhtä helppoa olla tai tehdä töitä. Syystä olet huolissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä se tässä pellemaassa on. Ihmiset eivät osaa enää olla keskenään, nuorten porukoissa se on kummallista mölinää ja hermostunutta typeröintiä. Ei kai fiksumpi jaksakaan tuollaisissa porukoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä huolestuttavalta, jos ei ole edes yo-juhlapäivänä päässyt tai halunnut mihinkään bileisiin mukaan. Ei ihan perus juttu. Onko jotenkin erikoinen tyyppi, jota muut välttelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän. Meillä ihan sama tilanne. Ongelma on se, että meillä poika myös kärsii siitä, että ei ole ollut oikein kiinni missään kaveriporukassa vaan eri porukoiden laitamilla. Ei häntä kysytä oikein mihinkään menoihin mukaan. Kärsii myös itse tästä. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun alkaa armeija ja aikanaan jatko-opinnot.
Usein sieltä armeijasta ja opiskeluporukoista löytyy kavereita.
Meidän 24-vuotias on tekemässä ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä. Asui pitkään omillaan, mutta nyt muutti takaisin kotiin. Olen ollut huolissaan hänen päivärytmistä, kavereita tapaa pääasiassa netissä. En tiedä, mitä pystyisin tekemään niinkin aikuisen nuoren miehen hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein nämä nuoret miehet piristyvät kun löytyy tyttökaveri. Olisi kuitenkin tärkeää että olisi muitakin kavereita. Monella suomalaisella miehellä vaimo on se "paras kaveri" ja kun suhde rakoilee ovat täysin hakoteillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatko-opinnot on hyväksi kun siellä mahdollisuus saada uusia kavereita. Ja monesti paljon parempiakin kun voivat olla ns. Samanhenkisiä kun opiskelevat samaa alaa.
Niinpä. Päihteettömiä kavereita voi löytää esim. Ristin killasta ja muusta hengellisestä toiminnasta.
Huh...jos mun lapset olis menneet johonkin uskovaishihhuleiden toimintaan opiskelijavuosinaan niin olisin ollut hyvin huolestunut.
Vierailija kirjoitti:
Meidän 24-vuotias on tekemässä ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä. Asui pitkään omillaan, mutta nyt muutti takaisin kotiin. Olen ollut huolissaan hänen päivärytmistä, kavereita tapaa pääasiassa netissä. En tiedä, mitä pystyisin tekemään niinkin aikuisen nuoren miehen hyväksi.
Eikö herää joka päivä arjet pyhät klo 7.00 ja mene nukkumaan klo 22.00? Kyllä kannattaakin olla todella huolissaan.
Kurssimuotoinen lukio on hanurista, kun ei ole sitä omaa luokkaa jaa saatat olla eri tyyppien kanssa monet kurssit etenkin isossa lukiossa. Siinä jää moni ujo yksin.
Meiltä löytyy 20v jolla ei ainoatakaan kaveria.
Yläkoulussa vielä oli, lukiossa ollessa ne oikeastaan jäi ja keskeytti sen 1.vuoden jälkeen, ammattiin juuri valmistui ja tilanne sama. Ei tunnu itse asiasta kärsivän, ollut aina hyvinkin itsekseen viihtyvä eikä koe oloaan luontevaksi joukossa eikä myöskään mitään alkoholi ym touhuja.
Armeija jää välistä, ei koe sitä hommaa omaksensa.
Nyt olisi kesä edessä, perheen kanssa reissaaamista ja lomailua, tutkintopaperit kourassa, työpaikan katselua ja omilleen muuttoa miettii, ei vain tiedä, että minne päin suuntaisi ja saisiko sieltä töitä.
Ei se ole pysyvää.