Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään joka ei tapaa lastaan? Mikä on syynä?
04.06.2023 |
Meillä oli vaikeita riitoja ja siksi tapaamiset loppuivat. Molemmissa oli varmasti syytä. Vaikka aikaa kului ja tunteet tasoittuivat, ex ei siitä huolimatta halunnut pitää yhteyttä lapseen. Hän oli mennyt eteenpäin elämässään ja perustanut uuden perheen. Hän on vierittänyt syyn tapaamattomuudesta täysin minun niskaani. Sanoin monta kertaa että minulla ei ole mitään sitä vastaan että pitäisi yhteyttä lapseen, ja että lapsikin puhuu isästään myönteisesti. Isä sanoi että minä olen ainoa syy siihen miksi ei tapaa. Rikoin kuulemma hänen mielenterveytensä ja manipuloin lapsen häntä vastaan. Hän kokee asian näin, eikä mikään sanomani kuulemma muuta hänen ajatuksiaan. Mielestäni on jotenkin todella epäreilua että kääntää hänen itsensä tekemän päätöksen ikäänkuin minun päätökseksi.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on hirveän vaikea uskoa että yksi ihminen saisi toisen vanhemman erotettua lapsista jos esim isä on ollut aina täysillä mukana lasten elämässä, ei ole rikollinen tai narkki.
Se että sun on vaikea tuota uskoa, ei poista totuutta asiassa ja tuo todistaa myös sen että et ole elämässäsi juuri mitään kokenut ja elät aivan haavemaailmassasi!
En kiistä etteikö niin kävisi koskaan, mutta pieni asian penkominen paljastaa monesti että mies on ollut törkeä kusipää.
Ja lähes yhtä usein että lapsi kärsii siitä ettei tapaa isäänsä. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä pitämään lapset erossa omista riidoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No katso peiliin sitte Ap ja selität sitte lapselle myöhemmin mitä teit
Katsopa itse. Näet rotan, joka ei edes etäisesti muistuta miestä.
Kiinnostava ketju. Itse en ymmärrä miten joku voi hylätä lapsensa. Tosin itselleni on myös vieras ajatus, että minä tai mieheni erotilanteessa kostaisimme lasten kautta toisillemme. Lapsellehan siinä oikeastaan eniten haittaa tekisi.
Lasten isää kiìnnostaa vain sarjanaiminen ja juominen. Muuttì muualle kertomatta osoitettaan.
Kuten teidän incelienkin isät. Te ette ole isänne mielestä kiinnostavia, ette lainkaan.
Miehistä huonoimmilla ei ole normaalia tunne-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrian termein "Luopuminen on suurinta rakkautta"
Vaikka Raamattu sanoo, että JUmala inhoaa hylkäämistä
Siksi uskon JUmalaan enkä pseudotieteeseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on hirveän vaikea uskoa että yksi ihminen saisi toisen vanhemman erotettua lapsista jos esim isä on ollut aina täysillä mukana lasten elämässä, ei ole rikollinen tai narkki.
Se että sun on vaikea tuota uskoa, ei poista totuutta asiassa ja tuo todistaa myös sen että et ole elämässäsi juuri mitään kokenut ja elät aivan haavemaailmassasi!
En kiistä etteikö niin kävisi koskaan, mutta pieni asian penkominen paljastaa monesti että mies on ollut törkeä kusipää.
Ja lähes yhtä usein että lapsi kärsii siitä ettei tapaa isäänsä. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä pitämään lapset erossa omista riidoistaan.
Kyllä kyllä. Mutta siinä tapauksessa jos is on ollut törkeä häntäheikki, on täysin luonnollista että silloin tunteet leimahtaa. Miehen pitäisi ottaa se vastaan ja odottaa ajan kulumista ennen kuin rupeaa vaatimaan omia oikeuksiaan. Ja kun tarkemmin asiaa miettii, niin mitä jälkikasvu tekee valehtelevalla ja epäluotettavalla isällä? Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Käyttäydyin typerästi lapsen äitiä kohtaan. Lopulta syytin lapsen äitiä kaikesta, enkä nähnyt omaa osuuttani ongelmien aiheuttajana. Lapsihan siinä kärsi, kun ajattelin vaan omaa napaani ja rypesin itsesäälissäni. Lapsen äidille kaikki kunnia, kun piti ja pitää huolta lapsestamme, vaikka minä käyttäydyin kuin moukka. Työstän ongelmiani nyt terapiassa ja näen paljon selvemmin miksi tähän tilanteeseen on jouduttu. Olen pahoillani siitä mielipahasta minkä olen lapselle ja hänen äidilleen aiheuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Käyttäydyin typerästi lapsen äitiä kohtaan. Lopulta syytin lapsen äitiä kaikesta, enkä nähnyt omaa osuuttani ongelmien aiheuttajana. Lapsihan siinä kärsi, kun ajattelin vaan omaa napaani ja rypesin itsesäälissäni. Lapsen äidille kaikki kunnia, kun piti ja pitää huolta lapsestamme, vaikka minä käyttäydyin kuin moukka. Työstän ongelmiani nyt terapiassa ja näen paljon selvemmin miksi tähän tilanteeseen on jouduttu. Olen pahoillani siitä mielipahasta minkä olen lapselle ja hänen äidilleen aiheuttanut.
Voiko olla totta että joku myöntää että on itsekin tehnyt virheitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan jaksa loputtomiin jotain raivoavaa exää.Åarempi sen lapsenkin kannalta luovuttaa jossain vaiheessa.
Sivusta. Mikähän on näiden rajujen huoltoriitojen takana? Kosto jätetyksi tulemisesta vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni isä on tuollainen. Ei isillä ole sellaista sidettä lapsiin kuin äideillä. Suuri osa iseistä haluaa olla isä ja tukena lapsille. Sitten on myös heitä, jotka voivat vain unohtaa ja perustaa uuden perheen tai, jotka ottavat uuden puolison lapset lapsekseen ja jättävät omat lapsensa kuten minun lasteni isä teki.
Se on sen jättävän osapuolen moka ja syy vaikka mikä olisi. Talteen viestit ym todisteet, jotta jälkeen ei syytä mistään vieraannuttamisesta.
"Ei isillä ole sellaista sidettä lapsiin kuin äideillä"
noin niinku mitä??? mitä hiton yleistystä tämä on? voin sanoa että minulla on ihan yhtä lujat siteet tyttöihini kuin äidillänsä... Ellei jopa lujemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivusta. Mikähän on näiden rajujen huoltoriitojen takana? Kosto jätetyksi tulemisesta vai?
Tätä se oli ainakin minun eksältä. Alkoi käydä mm. kauppaa lasten huoltajuudella. Eli minä olisin ottanut kaksi vanhempaa lasta ja ollut heidän yksinhuoltaja ja hän olisi saanut nuorimman yksinhuoltajuuden uuden miehensä kanssa(josta jo eronnut, oli sittemmin ihan sika mieheksi) josta olisi sitten tullut oheishuoltaja tälle nuorimmalle. Tämä siksi että olisivat saaneet muuttaa toiselle paikkakunnalle jne. Lapsilla oli siis viikko-viikko tapaamisoikeus tuolloin ja koulupolut jne jo valmiina. En todellakaan alkanut suostua moiseen ja tämä oli kuulemma turhaa riitelyä.
Mun miesserkku sai 22-vuotiaana lapsen ja hän erosi lapsen äidistä kun lapsi oli 3-vuotias eikä serkkuni enää halunnut tavata lasta, kun kuulemma ei kiinnostanut, eikä serkkuni edes koskaan halunnut lasta vaan se oli hänen tyttöystävänsä idea hankkia lapsi
Itse ottaisin tässä tilanteessa yhteyttä viranomaisiin ja jos homma ei ala toimia vaatisin huoltajuutta itselleni sillä perusteella, että ex on tahallaan hankala ja se häiritsee lapsen ja vanhemman suhteen kehitystä.
Mutta kukin tyylillään.