Vanhempani kielsivät kaiken, itse olen vapaan kasvatuksen kannalla
Minulta ja sisaruksiltani oli kielletty kaikki lapsena. Siis ihan kaikkeen vastaus oli ei.
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, että en edes viitsinyt kysyä pääsenkö yläasteen jälkeen kielikurssille, kun vastaus olisi ollut jyrkkä ei! (Rahasta ei ollut kyse, oltiin keskiluokkaisia). Kiellettyä oli myös koulun pihassa leikkiminen koulun jälkeen. Tiettyjä kavereita ei sallittu ja myös harrastusten aloittamiseen vastaus oli EI!
Nyt itse vanhempana olen salliva ja annan luvan lähes kaikkeen. Muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (28)
Rajoja pitää olla ja kuten sanottua, niin lasten ei pidä hyppiä aikuisten silmille. En kannata liian villiä touhua, ettei joka paikkaa rikota ja sotketa. Pitää lastenkin oppia olemaan ihmisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vapaa kasvatus muuten ok, mutta joku kasvatus pitäisi olla ja osata sanoa johonkin kyllä tai ei järkiperustein, ihan turvallisuussyistä. Ja ettei lapsesta tule ihan muita määräävä, vaan kiva. Ja ei voi muita ihmisiä vaikka häiriköidä, selittää miten ajatellaan muita ihmisiä, empatia, kiltteys jne. Järki mukana jos on vapaampi kasvatus ja haluaa ajatella lapsen parasta, iloa, leikkiä. Mutta uskon että näin on tehtykin. Riippuu mitä sanalla vapaa tarkoitetaan.
Liian usein näistä tulee itsekkäitä, kun ovat kaiken saaneet tehdä niinkuin itse haluaa. Eivät osaa tehdä kompromissejä ja ottaa muita huomioon.
Minulla oli juuri tuollaista kuin aloittajalla. Nyt sitten, 45-vuotiaana teen kaiken just niin kuin haluan. Vaihdan työpaikkoja lennosta, samoin autoja. Pidän sellaisia vaatteita kuin haluan, vaikka ne olisivat teini-ikäisille tarkoitettuja.
Ei ole ollut lapsuutta eikä murrosikää aiemmin, joten tämä tuntuu oikeastaan aika ihanalta.
Vierailija kirjoitti:
Siivusta, jälleen kerran: älkää sotkeko termiä vapaa kasvatus siihen, että eletään täysin kasvattamatta. Vapaa kasvatus on kasvatussuuntaus, joista tunnetuin varmastikin summerhilliläisyys. Googleta, jos tunnet tarvetta.
Summerhillissa korostettiin sitä, että vapaus ei tarkoita mielivaltaa.
Paikkaan (sisäoppilaitos) otettiin myös lapsia, jotka eivät muualla pärjänneet eli joiden kohdalla aiemmat kasvattajat olivat tavalla tai toisella epäonnistuneet. A. S. Neill sai hyviä tuloksia monien traumatisoituneiden lasten ja nuorten kohdalla antamalla heille kasvurauhan.
Ovatko lapsesi j ä n n ä t y t t ö j ä ja poikia... 😳
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lapsesta ja temperamnetista. jotkut on niin kovapäisiä, että mitkään rangaistukset tai rajat ei auta. Neuvominen olisi parempi. Osa taas joustavia ja diplomaattisia,joiden päätöksentekokykyä kannattaa valmentaa pienestä pitäen.
Itse olin kovapäinen, oma lapsi leppoisa diplomaatti.
Diplomaattilapsesi siis kasvatti sinua. :D
Omassa katraassani yksi lapsista on synnynnäinen diplomaatti, joka jo hyvin pienenä osasi ratkaista ongelmatilanteita ja lasten keskeisiä pieniä kriisitilanteita. Oli kyllä ihan uskomaton tyyppi ja on peruselämänasenteeltaan positiivinen - ei valita eikä ruikuta vaan ratkaisee ne ongelmat, joissa moni näyttää pyörivän vuosikaudet! Onneksi on löytänyt rinnalleen samanlaisen positiivarin.
Aikuisiän harrastuksiinsa kuuluu mm. eräs joukkulaji sekä lasten/nuorten valmentaminen.
*Vapaa kasvatus = ei kotikasvatusta!*
Vapaa kasvatus muuten ok, mutta joku kasvatus pitäisi olla ja osata sanoa johonkin kyllä tai ei järkiperustein, ihan turvallisuussyistä. Ja ettei lapsesta tule ihan muita määräävä, vaan kiva. Ja ei voi muita ihmisiä vaikka häiriköidä, selittää miten ajatellaan muita ihmisiä, empatia, kiltteys jne. Järki mukana jos on vapaampi kasvatus ja haluaa ajatella lapsen parasta, iloa, leikkiä. Mutta uskon että näin on tehtykin. Riippuu mitä sanalla vapaa tarkoitetaan.