Lue keskustelun säännöt.
Anoppi: Miksi neuvot jatkuvasti ja arvostelet
04.06.2023 |
Muuten mukava viikonloppu anoppilassa takana, mutta jatkuva neuvojen tyrkyttäminen väsyttää. Ei myöskään ole minusta aidosti kiinnostunut, ellei arvostelua lasketa. On yleisesti ottaen mukava ja todennäköisesti ei ymmärrä aiheuttamaansa mielipahaa. Puhuu lähinnä menneistä ja itsestään, omasta lapsuudestaan. Jos kerron esimerkiksi miten päänahkaa kiristää (uusista pesuaineista johtuen) keskeyttää lauseeni välittömästi ja selittää miten lapsena kärsi siitä ja tästä vaivasta ja miten naapurin Tertun kanssa sitten keksittiin ratkaisuksi jokin juttu mitä tyrkyttää nyt minulle. Tämä tarina siis edes kuuntelematta loppuun mistä vaivani johtuu.
Kommentit (53)
Anoppini on näitä ihmisiä, joiden asia on aina vähän tärkeämpää kuin muiden, jonka mielipide on yleismaailmallinen totuus ja hänellä ei ole vain oikeus, vaan suorastaan velvollisuus tämä näkemys ilmaista, vieläpä mahdollisimman äänekkäästi.
Pahimmat solvaukset kuitenkin antaa kahden kesken. Siksipä pidän huolen, että en jää anopin kanssa missään tilanteessa kahdestaan.
Omasta puolestani en olisi anopin kanssa missään tekemisissä, mutta mieheni mielestä hänellä on velvollisuus mennä äitinsä haukuttavaksi muutaman kerran vuodessa. Lapsia ei ota mukaan. Lapset eivät viihdy ilkeän mummon luona, eikä mies itsekään visiiteillään paljoa vanhene. Äitienpäivänä ja jouluna käydään, harvemmin mennään eteistä peremmälle.
Alusta alkaen on tullut vihjailuja erosta, haukuttu kaikki lasten nimistä alkaen. Jotkin asiat ovat suorastaan surkuhupaisia, kun puututaan jopa käytettyyn pyykinpesuaineeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi anoppini neuvoo. Hän siis etsii minulle jopa työpaikkoja vaikkei takuulla ymmärrä alastani yhtään mitään.
Kotinsa on läävä mutta minua opastaa siivoamisessa. Ei osaa kokata mutta sekaantuu meidän syömisiimme. Ei osaa sisustaa mutta tunkee meille sisustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anopissa ikävintä oli sellainen kaiken kommentointi, johon ei oikein voinut edes vastata. Hän sanoi ikäviä juttuja sillä tavalla, ettei siihen voinut reagoida, koska muuten anoppi alkoi valittaa, ettei tarkoittanut pahalla ja että hänet oli ymmärretty väärin. Lasten ollessa pieniä tunsin itseni ihan surkeaksi äidiksi anopin kommenttien takia, oma äitini kun asui todella kaukana ja tapasimme vain harvoin.
Minun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan isoäiti haluaa käyttäytyä noin. Itse katkaisin välit anoppini niin, etten enää koskaan ole häneen suoraan yhteydessä, vaan yhteydenpidosta vastaavat mies ja lapset. Itselläni ei ole mitään halua kohdata anoppia enää.
Piilovittuilua. Oma äitini on mestari siinä. Kun esim jäin työttömäksi, rupesi kehumaan, miten se ja se kyllä pärjäävät elämässä ja miten tuollaisilla tyypeillä on kunnon työpaikat.
Anoppini taas oli fiksu ja todella mukava ihminen. Tästä kertoo esim se, että halasimme aina toisemme nähdessämme. Äitiäni en ole halannut koskaan. Olen todella kiitollinen anopille siitä, että minun ja lasten elämässä on ollut niin lämmin ja positiivinen ihminen.
Minusta on inhottavaa halata ilkeää anoppiani ja vihaan häntä, mutta teen sen joka kerta, koska tilanteesta tulisi vaivaannuttava kun perheestäni muut halaa ja yksi ei. Tiedän, että anoppi luulee väliemme olevan kunnossa kun oikein halaamme, mutten oikeasti haluaisi nähdä häntä enää koskaan. Kaikki ystävyyteni on näyteltyä, niin inhottavasti hän on minua kohdellut ja arvostellut. Kunhan lapset tulevat täysi-ikäisiksi ja voivat itse huolehtia sukulaissuhteista, katkeavat välini anoppiin kokonaan.
Miksi vasta sitten? Mä potkin omasta elämästä anopin kun lapset olivat 1 ja 3. Ainoa asia mitä kadun on se, etten tehnyt kunnon hajurakoa jo esikoisen ristiäisten jälkeen kun anoppi tuli haukkumaan lapselle annetun nimen.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa miniää, joka puhuu vain itsestään ja itsestään ja itsestään. En tosin nykyisin edes kuuntele, annan hänen selittää ja ynähdän jossain vaiheessa kuin merkiksi, että olipa kummallista. Jos sanon mitä tahansa, on se neuvojen tyrkyttämistä tai arvostelua (miniä: ostaisinko sinisen takin vai mustan, minä: molemmat ovat hyviä värejä, miniä: pitääkö koko ajan neuvoa, osaan valita itsekin sen ruskean, jota jo kävin sovittamassa).
Ai kauhee 😆
Tuommosen ihmisen kanssa on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.
Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.
Miksi ei voi olla arvostelematta? Jos haluat kertoa mielipiteesi, voit esimerkiksi kehua miten vastuuntuntoinen äitiä miniä on ja miten kauniisti puettuja lapset aina ovat. Muutenhan sitä voi puhua vaikka säästä tai miten lapsilla sujuu eskarissa tai puutarhanhoidosta.
Olen puhunut minälle noin viisi lausetta. Mitä arvostelemista on siinä, että sanon tervetuloa tai onnea? Nähtävästi palstamammoille jokainen anopin sanoma sana on sama asia kuin arvostelu ja siksi en halua olla tekemisissä miniän kanssa.
Marttyyrimummo vauhdissa.
No eikös tuo miniä ole yhtälailla marttyyri? Miksi miniä saa sanoa oman mielipiteensä mutta anoppi ei?
Ja kyllä, miniä olen minäkin, mutta minulla olen pelisilmää ja tulen erinomaisesti toimeen anoppini kanssa, emme ole kaikesta samaa mieltä, mutta niinhän on muittenkin ihmisten kanssa.
Kun kavereitani kuuntelen niin useimmiten syy kyllä on miniässä, moni odottaa, että anoppi uhraa aikansa lapsenlapsille ja kuuntelee vastaansanomattoman miniän käskyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi anoppini neuvoo. Hän siis etsii minulle jopa työpaikkoja vaikkei takuulla ymmärrä alastani yhtään mitään.
Kotinsa on läävä mutta minua opastaa siivoamisessa. Ei osaa kokata mutta sekaantuu meidän syömisiimme. Ei osaa sisustaa mutta tunkee meille sisustamaan.
Mun pitäisi anopin mielestä vaihtaa alaa, koska it-ala ei sovi naiselle. Meille tulee myös sisustusneuvoja ja vinkkejä siivoukseen. Joo, en ota vastaan neuvoja vastaan ihmiseltä, jolla kämppä on viittä vailla valmis himohamstraajat -ohjelmaan. Piha täynnä koiran jätöksiä. Koirakin meidän pitäisi hankkia, koska koirattomuus on epänormaalia.
Pilkkaa ihan avoimesti, kun tehdään ruokaa itse eikä syödä pelkkiä eineksiä kuten hän. Lasten harrastuksetkin ovat vääriä, kun eivät ole anopille läheisiä asioita.
Onneksi eläkeläisellä riittää aikaa pohtia miksi pojan perhe ei halua olla tekemisissä. Tai pikemminkin, miksi kukaan lapsista ei halua olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.
Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.
Miksi ei voi olla arvostelematta? Jos haluat kertoa mielipiteesi, voit esimerkiksi kehua miten vastuuntuntoinen äitiä miniä on ja miten kauniisti puettuja lapset aina ovat. Muutenhan sitä voi puhua vaikka säästä tai miten lapsilla sujuu eskarissa tai puutarhanhoidosta.
Olen puhunut minälle noin viisi lausetta. Mitä arvostelemista on siinä, että sanon tervetuloa tai onnea? Nähtävästi palstamammoille jokainen anopin sanoma sana on sama asia kuin arvostelu ja siksi en halua olla tekemisissä miniän kanssa.
Marttyyrimummo vauhdissa.
No eikös tuo miniä ole yhtälailla marttyyri? Miksi miniä saa sanoa oman mielipiteensä mutta anoppi ei?
Ja kyllä, miniä olen minäkin, mutta minulla olen pelisilmää ja tulen erinomaisesti toimeen anoppini kanssa, emme ole kaikesta samaa mieltä, mutta niinhän on muittenkin ihmisten kanssa.
Kun kavereitani kuuntelen niin useimmiten syy kyllä on miniässä, moni odottaa, että anoppi uhraa aikansa lapsenlapsille ja kuuntelee vastaansanomattoman miniän käskyt.
Joo, käskyt kuten älä syötä allergiselle lapselle kalaa. Ja välittömästi kun jää anoppi ilman valvontaa, pistetään pienelle kalaa syötäväksi. Sairaalassa voi sitten vetistellä, että ei hän tiennyt että se allergia on totta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.
Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.
Miksi ei voi olla arvostelematta? Jos haluat kertoa mielipiteesi, voit esimerkiksi kehua miten vastuuntuntoinen äitiä miniä on ja miten kauniisti puettuja lapset aina ovat. Muutenhan sitä voi puhua vaikka säästä tai miten lapsilla sujuu eskarissa tai puutarhanhoidosta.
Olen puhunut minälle noin viisi lausetta. Mitä arvostelemista on siinä, että sanon tervetuloa tai onnea? Nähtävästi palstamammoille jokainen anopin sanoma sana on sama asia kuin arvostelu ja siksi en halua olla tekemisissä miniän kanssa.
Marttyyrimummo vauhdissa.
No eikös tuo miniä ole yhtälailla marttyyri? Miksi miniä saa sanoa oman mielipiteensä mutta anoppi ei?
Ja kyllä, miniä olen minäkin, mutta minulla olen pelisilmää ja tulen erinomaisesti toimeen anoppini kanssa, emme ole kaikesta samaa mieltä, mutta niinhän on muittenkin ihmisten kanssa.
Kun kavereitani kuuntelen niin useimmiten syy kyllä on miniässä, moni odottaa, että anoppi uhraa aikansa lapsenlapsille ja kuuntelee vastaansanomattoman miniän käskyt.
Lastenhoidossa kyllä kuuluu hoitaa niiden ohjeiden mukaan.
Jos ei se käy, pitää sanoa heti ettei aio hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.
Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.
Miksi ei voi olla arvostelematta? Jos haluat kertoa mielipiteesi, voit esimerkiksi kehua miten vastuuntuntoinen äitiä miniä on ja miten kauniisti puettuja lapset aina ovat. Muutenhan sitä voi puhua vaikka säästä tai miten lapsilla sujuu eskarissa tai puutarhanhoidosta.
Olen puhunut minälle noin viisi lausetta. Mitä arvostelemista on siinä, että sanon tervetuloa tai onnea? Nähtävästi palstamammoille jokainen anopin sanoma sana on sama asia kuin arvostelu ja siksi en halua olla tekemisissä miniän kanssa.
Marttyyrimummo vauhdissa.
No eikös tuo miniä ole yhtälailla marttyyri? Miksi miniä saa sanoa oman mielipiteensä mutta anoppi ei?
Ja kyllä, miniä olen minäkin, mutta minulla olen pelisilmää ja tulen erinomaisesti toimeen anoppini kanssa, emme ole kaikesta samaa mieltä, mutta niinhän on muittenkin ihmisten kanssa.
Kun kavereitani kuuntelen niin useimmiten syy kyllä on miniässä, moni odottaa, että anoppi uhraa aikansa lapsenlapsille ja kuuntelee vastaansanomattoman miniän käskyt.Joo, käskyt kuten älä syötä allergiselle lapselle kalaa. Ja välittömästi kun jää anoppi ilman valvontaa, pistetään pienelle kalaa syötäväksi. Sairaalassa voi sitten vetistellä, että ei hän tiennyt että se allergia on totta...
Meillä myös metsästykseen jalostettua koiranpentua pidetään vapaana pihassa minkä vieressä menee autotie. Kuulemma heidänkin edesmennyt koiransa osasi pysyä pihassa. Niin, kyse oli paimenkoirasta kuka on hyvin reviiritietoinen ja minkä aistit ohjaavat aikalailla täysin päinvastaiseen käyttäytymiseen kuin metsästyskoiralla. Kehui miten heillä koira oli normaali osa elämää ja kulki perheen ympärillä eikä toisinpäin. Sapettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aboppini veetuili mulle 50 v ja nyt on muistisairaana hoivakodissa ja onneksi ei muista minua.
Testattiin miehen kanssa kerran veetuilua:.
Ulkona satoi lunta. Sanoin ääneen, että sataa lunta. Mies sanoi, että eikä sada, johon anoppi, että ei tosellakaan sada.
Kysyin häneltä, että miksi sanoo niin, vaikka isoja jalkarättejä tuli taivaalta.
Hän sanoi, että veri on vettä sakeampaa😅
Tämän jälkeen mieskin tajusi, että sanoin mitä tahansa, niin anoppi muuttaa asian.😅
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on näitä ihmisiä, joiden asia on aina vähän tärkeämpää kuin muiden, jonka mielipide on yleismaailmallinen totuus ja hänellä ei ole vain oikeus, vaan suorastaan velvollisuus tämä näkemys ilmaista, vieläpä mahdollisimman äänekkäästi.
Pahimmat solvaukset kuitenkin antaa kahden kesken. Siksipä pidän huolen, että en jää anopin kanssa missään tilanteessa kahdestaan.
Omasta puolestani en olisi anopin kanssa missään tekemisissä, mutta mieheni mielestä hänellä on velvollisuus mennä äitinsä haukuttavaksi muutaman kerran vuodessa. Lapsia ei ota mukaan. Lapset eivät viihdy ilkeän mummon luona, eikä mies itsekään visiiteillään paljoa vanhene. Äitienpäivänä ja jouluna käydään, harvemmin mennään eteistä peremmälle.
Alusta alkaen on tullut vihjailuja erosta, haukuttu kaikki lasten nimistä alkaen. Jotkin asiat ovat suorastaan surkuhupaisia, kun puututaan jopa käytettyyn pyykinpesuaineeseen.
Ikävää, että tämä on näinkin yleistä. Itsekään en voi jäädä kahden kesken anopin kanssa, koska solvaa aina niin ettei poikansa ole kuulemassa. Minä vaikutan olevan tilanteessa se kaistapää, kun mies ei ole koskaan kuullut tai nähnyt äitinsä kohtelevan minua millään tavalla huonosti. Mutta voi sitä julmuuden määrää, jos jään hänen kanssaan kahden. Lapseni mm. tekevät suiciden, koska olen niin huono äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.
Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.
Miksi ei voi olla arvostelematta? Jos haluat kertoa mielipiteesi, voit esimerkiksi kehua miten vastuuntuntoinen äitiä miniä on ja miten kauniisti puettuja lapset aina ovat. Muutenhan sitä voi puhua vaikka säästä tai miten lapsilla sujuu eskarissa tai puutarhanhoidosta.
Olen puhunut minälle noin viisi lausetta. Mitä arvostelemista on siinä, että sanon tervetuloa tai onnea? Nähtävästi palstamammoille jokainen anopin sanoma sana on sama asia kuin arvostelu ja siksi en halua olla tekemisissä miniän kanssa.
Marttyyrimummo vauhdissa.
No eikös tuo miniä ole yhtälailla marttyyri? Miksi miniä saa sanoa oman mielipiteensä mutta anoppi ei?
Ja kyllä, miniä olen minäkin, mutta minulla olen pelisilmää ja tulen erinomaisesti toimeen anoppini kanssa, emme ole kaikesta samaa mieltä, mutta niinhän on muittenkin ihmisten kanssa.
Kun kavereitani kuuntelen niin useimmiten syy kyllä on miniässä, moni odottaa, että anoppi uhraa aikansa lapsenlapsille ja kuuntelee vastaansanomattoman miniän käskyt.Joo, käskyt kuten älä syötä allergiselle lapselle kalaa. Ja välittömästi kun jää anoppi ilman valvontaa, pistetään pienelle kalaa syötäväksi. Sairaalassa voi sitten vetistellä, että ei hän tiennyt että se allergia on totta...
Meillä on siedätetty tahallaan kissalle allerginen astmalapsi sairaalaan. Koska ei uskottu siihen allergiaan.
Mulla ei ole lapset vielä valinneet kumppaneitaan.
Mietin jo valmiiksi, että jos valita osuisi ilkeään, itsekkääseen täi pöhköön, niin en vaan tulisi toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapset vielä valinneet kumppaneitaan.
Mietin jo valmiiksi, että jos valita osuisi ilkeään, itsekkääseen täi pöhköön, niin en vaan tulisi toimeen.
Niinpä, menettäisit oman lapsen samalla. Koska lapsihan valitsee tietysti puolisonsa eikä sinua, jos valinta pitää tehdä. Olisi se noloa selitellä ystäville ja tuttaville olevansa itse niin k-pää, ettei onnistu pitämään välejä edes omaan lapseensa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapset vielä valinneet kumppaneitaan.
Mietin jo valmiiksi, että jos valita osuisi ilkeään, itsekkääseen täi pöhköön, niin en vaan tulisi toimeen.
Jos lapsen puoliso on mielestäsi pöhkö, niin menisitkö hänen kotiinsa vaihtamaan omin päin verhot tai syöttäisit herne-allergiselle lapsenlapselle hernekeittoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on näitä ihmisiä, joiden asia on aina vähän tärkeämpää kuin muiden, jonka mielipide on yleismaailmallinen totuus ja hänellä ei ole vain oikeus, vaan suorastaan velvollisuus tämä näkemys ilmaista, vieläpä mahdollisimman äänekkäästi.
Pahimmat solvaukset kuitenkin antaa kahden kesken. Siksipä pidän huolen, että en jää anopin kanssa missään tilanteessa kahdestaan.
Omasta puolestani en olisi anopin kanssa missään tekemisissä, mutta mieheni mielestä hänellä on velvollisuus mennä äitinsä haukuttavaksi muutaman kerran vuodessa. Lapsia ei ota mukaan. Lapset eivät viihdy ilkeän mummon luona, eikä mies itsekään visiiteillään paljoa vanhene. Äitienpäivänä ja jouluna käydään, harvemmin mennään eteistä peremmälle.
Alusta alkaen on tullut vihjailuja erosta, haukuttu kaikki lasten nimistä alkaen. Jotkin asiat ovat suorastaan surkuhupaisia, kun puututaan jopa käytettyyn pyykinpesuaineeseen.
Ikävää, että tämä on näinkin yleistä. Itsekään en voi jäädä kahden kesken anopin kanssa, koska solvaa aina niin ettei poikansa ole kuulemassa. Minä vaikutan olevan tilanteessa se kaistapää, kun mies ei ole koskaan kuullut tai nähnyt äitinsä kohtelevan minua millään tavalla huonosti. Mutta voi sitä julmuuden määrää, jos jään hänen kanssaan kahden. Lapseni mm. tekevät suiciden, koska olen niin huono äiti.
Mun toisella lapsella oli aikoinaan vaikeuksia oppia puhumaan. Anoppi kommentoi pilkallisesti, että lapsi selkeästi on vähä-älyinen kuten mun äiti. Mun äitiä anoppi inhoaa jopa enemmän kuin mua, vaikka eivät käytännössä ole missään tekemisissä. Äitini ei ole tehnyt anopille muuta pahaa kuin on olemassa. Ja synnyttänyt mut. Omalaatuinen äitini on kyllä, mutta ihan normaaliälyinen. Lapsikin pärjää ihan kivasti koulussa, ja puhuu ihan selkeästi kun kielijänne saatiin korjattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapset vielä valinneet kumppaneitaan.
Mietin jo valmiiksi, että jos valita osuisi ilkeään, itsekkääseen täi pöhköön, niin en vaan tulisi toimeen.
Niinpä, menettäisit oman lapsen samalla. Koska lapsihan valitsee tietysti puolisonsa eikä sinua, jos valinta pitää tehdä. Olisi se noloa selitellä ystäville ja tuttaville olevansa itse niin k-pää, ettei onnistu pitämään välejä edes omaan lapseensa.
Mun anoppi ei ole pystynyt pitämään välejä lapsiinsa, sisaruksiinsa, omiin vanhempiinsa, mieheensä.... Mielenkiintoisinta on se, että vika on aina siinä toisessa osapuolesta. Minullekin saarnasi, kuinka hän edellyttää, että minä tottelen. Sitä odotellessa.....
Ei tuota voi yleistää. Minulla on oikein mukava anoppi, joka ei elämäämme puutu.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuota voi yleistää. Minulla on oikein mukava anoppi, joka ei elämäämme puutu.
Kuka on yleistänyt???
Kuten jo sanoin, parempi niin. Erityisesti miniän kannalta.