Lue keskustelun säännöt.
Anoppi: Miksi neuvot jatkuvasti ja arvostelet
04.06.2023 |
Muuten mukava viikonloppu anoppilassa takana, mutta jatkuva neuvojen tyrkyttäminen väsyttää. Ei myöskään ole minusta aidosti kiinnostunut, ellei arvostelua lasketa. On yleisesti ottaen mukava ja todennäköisesti ei ymmärrä aiheuttamaansa mielipahaa. Puhuu lähinnä menneistä ja itsestään, omasta lapsuudestaan. Jos kerron esimerkiksi miten päänahkaa kiristää (uusista pesuaineista johtuen) keskeyttää lauseeni välittömästi ja selittää miten lapsena kärsi siitä ja tästä vaivasta ja miten naapurin Tertun kanssa sitten keksittiin ratkaisuksi jokin juttu mitä tyrkyttää nyt minulle. Tämä tarina siis edes kuuntelematta loppuun mistä vaivani johtuu.
Kommentit (53)
Ovatko miniä-anoppisuhteet aina näin hankalia? Itseni on vaikea kuvitella käyttäytyväni yhtä törkeästi tulevaisuudessa. Sanoisin vähintään, että minulle saa aina sanoa, jos juttuni alkavat ärsyttämään enkä loukkaannu rajojen vetämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.
Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.
Parempi niin. Ei ihmissuhteissa ole kysymys oikeassa ja väärässä olemisesta, vaan siitä, että kunnioitetaan toisen rajoja ja mielipiteitä, vaikka ne poikkeisivatkin omista. Ihmetellä täytyy, jos isoäidiksi ehtinyt ihminen ei edes tuota vertaa ole elämässään oppinut.
Niin kauan kun miniä ei kunnioita minun rajojani ja mielipiteitäni, ei hänkään kaipaa kunnioitustani. Meillä ei ole ihmissuhdetta, hän on vain naimisissa poikani kanssa. Poika saa ihan itse päättää, haluaako olla kanssani tekemisissä, minun ei tarvitse olla tekemisissä miniän kanssa. Aikuisilla ihmisillä on vapaus valita ja tämä on minun valintani, joka mahdollistaa sen, että voin elää hyvää, omannäköistä elämää ilman oikeassa tai väärässä olemista.
Kuten jo sanoin, parempi niin. Erityisesti miniän kannalta.
Jos sinä kisaat koko ajan anoppisi kanssa, niin varmasti ajattelet juuri noin. Minä olen sitä mieltä, että minulle oma elämäni on ehdottomasti tärkeämpi kuin miniän elämä, joten en keksi yhtäkään syytä, miksi kanssaan pitäisi olla missään tekemisissä. Varmasti hän nauttii kaupunkikolmiossa kesästään yhtä paljon kuin minä järven rannalla huvilalla.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko miniä-anoppisuhteet aina näin hankalia? Itseni on vaikea kuvitella käyttäytyväni yhtä törkeästi tulevaisuudessa. Sanoisin vähintään, että minulle saa aina sanoa, jos juttuni alkavat ärsyttämään enkä loukkaannu rajojen vetämisestä.
Palstalla anoppi on aina väärässä. Jos sanoo jotain, niin arvostelee ja jos on hiljaa, niin on mykkäkouluileva marttyyri. Silti monessa perheessä lasten kulut maksaa anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.
Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.
Parempi niin. Ei ihmissuhteissa ole kysymys oikeassa ja väärässä olemisesta, vaan siitä, että kunnioitetaan toisen rajoja ja mielipiteitä, vaikka ne poikkeisivatkin omista. Ihmetellä täytyy, jos isoäidiksi ehtinyt ihminen ei edes tuota vertaa ole elämässään oppinut.
Niin kauan kun miniä ei kunnioita minun rajojani ja mielipiteitäni, ei hänkään kaipaa kunnioitustani. Meillä ei ole ihmissuhdetta, hän on vain naimisissa poikani kanssa. Poika saa ihan itse päättää, haluaako olla kanssani tekemisissä, minun ei tarvitse olla tekemisissä miniän kanssa. Aikuisilla ihmisillä on vapaus valita ja tämä on minun valintani, joka mahdollistaa sen, että voin elää hyvää, omannäköistä elämää ilman oikeassa tai väärässä olemista.
Kuten jo sanoin, parempi niin. Erityisesti miniän kannalta.
Jos sinä kisaat koko ajan anoppisi kanssa, niin varmasti ajattelet juuri noin. Minä olen sitä mieltä, että minulle oma elämäni on ehdottomasti tärkeämpi kuin miniän elämä, joten en keksi yhtäkään syytä, miksi kanssaan pitäisi olla missään tekemisissä. Varmasti hän nauttii kaupunkikolmiossa kesästään yhtä paljon kuin minä järven rannalla huvilalla.
Kaikki eivät ole mökki-ihmisiä eikä halua anopin työleirille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko miniä-anoppisuhteet aina näin hankalia? Itseni on vaikea kuvitella käyttäytyväni yhtä törkeästi tulevaisuudessa. Sanoisin vähintään, että minulle saa aina sanoa, jos juttuni alkavat ärsyttämään enkä loukkaannu rajojen vetämisestä.
Palstalla anoppi on aina väärässä. Jos sanoo jotain, niin arvostelee ja jos on hiljaa, niin on mykkäkouluileva marttyyri. Silti monessa perheessä lasten kulut maksaa anoppi.
Eikä maksa😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuota voi yleistää. Minulla on oikein mukava anoppi, joka ei elämäämme puutu.
Kuka on yleistänyt???
Otsikko.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko miniä-anoppisuhteet aina näin hankalia? Itseni on vaikea kuvitella käyttäytyväni yhtä törkeästi tulevaisuudessa. Sanoisin vähintään, että minulle saa aina sanoa, jos juttuni alkavat ärsyttämään enkä loukkaannu rajojen vetämisestä.
Ainoastaan silloin, kun jompi kumpi on rajaton, narsistinen jyrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuota voi yleistää. Minulla on oikein mukava anoppi, joka ei elämäämme puutu.
Kuka on yleistänyt???
Otsikko.
YKSIKKÖ eli yhdeltä anopilta kysyy. Missä siinä on yleistys?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa miniää, joka puhuu vain itsestään ja itsestään ja itsestään. En tosin nykyisin edes kuuntele, annan hänen selittää ja ynähdän jossain vaiheessa kuin merkiksi, että olipa kummallista. Jos sanon mitä tahansa, on se neuvojen tyrkyttämistä tai arvostelua (miniä: ostaisinko sinisen takin vai mustan, minä: molemmat ovat hyviä värejä, miniä: pitääkö koko ajan neuvoa, osaan valita itsekin sen ruskean, jota jo kävin sovittamassa).
Vaikutat inhottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.
Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.
Miksi ei voi olla arvostelematta? Jos haluat kertoa mielipiteesi, voit esimerkiksi kehua miten vastuuntuntoinen äitiä miniä on ja miten kauniisti puettuja lapset aina ovat. Muutenhan sitä voi puhua vaikka säästä tai miten lapsilla sujuu eskarissa tai puutarhanhoidosta.
Olen puhunut minälle noin viisi lausetta. Mitä arvostelemista on siinä, että sanon tervetuloa tai onnea? Nähtävästi palstamammoille jokainen anopin sanoma sana on sama asia kuin arvostelu ja siksi en halua olla tekemisissä miniän kanssa.
Onko todella niin, että päätit olla luomatta suhdetta tulevaan miniääsi, koska luit netistä kuinka jotkut miniät ja anopit eivät tule toimeen keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko miniä-anoppisuhteet aina näin hankalia? Itseni on vaikea kuvitella käyttäytyväni yhtä törkeästi tulevaisuudessa. Sanoisin vähintään, että minulle saa aina sanoa, jos juttuni alkavat ärsyttämään enkä loukkaannu rajojen vetämisestä.
Palstalla anoppi on aina väärässä. Jos sanoo jotain, niin arvostelee ja jos on hiljaa, niin on mykkäkouluileva marttyyri. Silti monessa perheessä lasten kulut maksaa anoppi.
Kumman anoppi, lapsen isän vai äidin anoppi?
Mistä muuten moinen tieto? En tiedä yhtäkään perhettä, jossa lapsen kulut menisivät anopin piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko miniä-anoppisuhteet aina näin hankalia? Itseni on vaikea kuvitella käyttäytyväni yhtä törkeästi tulevaisuudessa. Sanoisin vähintään, että minulle saa aina sanoa, jos juttuni alkavat ärsyttämään enkä loukkaannu rajojen vetämisestä.
Minulla on tosi kiva miniä. Hän on ollut poikani kanssa yhdessä neljä vuotta ja he menevät tänä kesänä naimisiin. Me asutaan eri paikkakunnalla kuin he, joten nähdään muutaman kerran vuodessa.
Oma anoppi on mukava ja mummina ollut ihan super. Me ollaan ihmisinä niin erilaisia, että ei ole tultu sydänystäviksi. Yhteistä puheenaihetta on vaikea löytää, aina muutaman lauseen jälkeen huomaan puheenaiheeksi vaihtuneen sairaudet.
Ilmeisesti joillakin on vaikea ymmärtää, millaisen helvetin tuollainen anoppi tekee elämästä. En ole ylistänyt, nyt enkä koskaan. Kerron vain ja ainoastaan omasta anopistani. Toivon, että muilla on mukavampi anoppi kuin minulla, mutta ei. Vertaistukea löytyy, joskaan ei ihan välittömästä lähipiiristä.