Lue keskustelun säännöt.
Onko sinut jätetty syrjään jonkun läheisen juhlaseurueesta?
03.06.2023 |
Minullehan kävi niin, että meitä on 5 sisarusta ja vanhin sisko täytti 50. Meidän perhe kutsuttiin kahveille. Siellä kävi ilmi, että siskoni on lähdössä reissuun (iltarientoihin) ja hotellihuoneet varattu ja kaikki muut 3 sisarusta oli kutsuttu mutta ei minua. Olin niin hämmästynyt, etten osannut reagoida oikein mitenkään. Juotiin ne kahvit ja lähdettiin perheen kanssa ajamaan kotia kohti. Kyllä minä vaan sanon, että miten kukaan voi jättää kutsumatta yhden sisaruksista? Hän oli kutsunut sinne myös muutaman ystävän ja miehensä veljen vaimoineen. Miehen veljen vaimo kutsutaan, muttei omaa siskoa.
Epäilen syyksi sitä, kun hän ei saanut kutsua polttareihini, joista on aikaa jo 13 vuotta. Ei me niin läheisiä olla, että joka viikko soiteltaisiin, mutta ei tietääkseni olla vihaväleissäkään. Olen nyt ollut hiukan etäämmällä tämän 50-vuotistempauksen jälkeen, koska tuo oli loukkaavaa.
Kerro oma tarinasi, onko käynyt vastaavanlaisesti sukulaisen tai ystävän taholta.
Kommentit (54)
Kyllä on kokemusta vastaavasta. Tai siis oikeastaanhan olen täysin ulkopuolinen, somesta sitten näkee kuinka tiivistä porukkaa muut ovat, ja kuinka sitä juhlitaan taas.
Ei kai siinä sitten, pärjään minä yksinkin, onhan tuota tähänkin asti pärjätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ystävä ei kutsunut häihin. Hänen kanssaan ystävyys jatkunut pitkään, olisiko jopa parikymmentä vuotta. Hänen uusi miehensä ei pidä minusta, mutta syytä en tiedä. Sen huomaa kun käyn heillä yksin tai perheeni kanssa, niin se mies vetäytyy puuhastelemaan muuta. Kun oltiin ystäväni vanhimman tyttären synttäreillä (tytär edellisestä liitosta), se mies puki trikoot jalkaan ja lähti pyöräilemään. Ei halua olla minun seurassa. Eihän se toisaalta yllätys ollut, kun he menivät naimisiin eikä kutsua tullut, mutta tuntui se ikävältä.
Vierailija kirjoitti:
On. En viitsi julkisella palstalla tarkasti kertoa, mutta lähisukulainen ei kutsunut heidän perheen rippijuhliin. Meille sanottiin, että vain mummot, vaarit ja kummit on kutsuttu. Sehän oli valhe. Oli sinne muitakin kutsuttu.
Meillä on tiettyjä vaikeuksia ollut. Nykyinen avomieheni liikkuu pyörätuolilla ja puhuu epäselvästi aivoinfarktin jälkeen. Ehkä ne ei jaksaneet vaivautua miettimään, miten hänet saada sinne sisälle. Rappusia heille on omakotitalon etupihalla ja takapihan kautta myös. Mietin, että joka tapauksessa kutsun voi esittää vain minulle, joka olen lähisukua, jos ei halua, että avopuoliso tulee myös. Tämä lähisukulaiseni ei ole meilläkään käynyt yhtään kertaa sairaskohtauksen jälkeen. Mikähän siinä pelottaa vai ajatteleeko heidän perhe, että kun olen omaishoitaja, minä olen koko ajan 24/7 sidottu myös pyörätuoliin. Minä teen edelleen ihan normaaleja asioita. Käyn jopa osa-aikatyössä ja harrastan kuntosalia 2 kertaa viikossa. Mehän niistä juhlista juuri olisi eniten nautittu, kun harvoin kutsuja juhliin tulee.
No niinpä! Teillehän ne juhlat juuri olisi tärkeät olleet, kun varmasti harvoin pääsette.
Meillä oli mummolla alzheimerin tauti ja ukki oli pitkään hoitajana ja kävi siellä kotihoitokin. Mummoa ei kutsuttu enää mihinkään sen muistisairauden alun jälkeen. Serkun ylppäreissä ihmettelin, missä mummo ja ukki. Tätini vastasi, että eihän se mummo enää osaa enää olla ihmisjoukoissa. Tätini on aina ollut sellainen, että kyllä raha kelpaa ja ulospäin pitää näyttää täydelliseltä, mutta lähimmäisenrakkaus puuttuu kokonaan. Vaikka olisi mikä muistisairaus, niin inhimillistä on kutsua mummo ja ukki oman lapsenlapsensa ylppäreihin.
Halusin kivat juhlat, minuahan juhlittiin eikä siskoa. Siksi sisko perheineen sai kutsun kahveille (kuten naapurit, pari työkaveria jne.) ja niiden aidosti läheisten kanssa oli hauska iltajuhla ilman jatkuvaa valitusta ja nillitystä.
Minusta on aivan luonnollista ,että toiset ihmiset tulee paremmin keskenään juttuun kuin toiset. Itsellä on ihan ok välit kaikkiin sisaruksiini, mutta yksi on läheisempi kuin muut. En silti kyylää kateellisena kun toiset tekevät yhdessä jotain ilman minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, enkä ole kiinnostunut vaikka olisikin.
Satuin vahingossa päivällä paikalle juuri kun äitini ja siskot olivat järjestämässä illanviettoa samalle illalle.
Siinä sitten hätäpäissään sanoivat että minäkin voin tulla, mutta selväksi kävi että jos en olisi sattumalta käynyt, niin kutsua ei todellakaan olisi esitetty.
Eipä tehnyt mieli mennä kekkereihin pakkokutsuttuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä kutsunut ketään polttareihin, se on käsittääkseni kaason tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä kutsunut ketään polttareihin, se on käsittääkseni kaason tehtävä.
Tämä. Siksi minun polttareissani oli kaason kavereita, ei minun. Oli aika outo juhla, jossa minä tietenkin kustansin itse kaikki aktiviteettini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. En viitsi julkisella palstalla tarkasti kertoa, mutta lähisukulainen ei kutsunut heidän perheen rippijuhliin. Meille sanottiin, että vain mummot, vaarit ja kummit on kutsuttu. Sehän oli valhe. Oli sinne muitakin kutsuttu.
Meillä on tiettyjä vaikeuksia ollut. Nykyinen avomieheni liikkuu pyörätuolilla ja puhuu epäselvästi aivoinfarktin jälkeen. Ehkä ne ei jaksaneet vaivautua miettimään, miten hänet saada sinne sisälle. Rappusia heille on omakotitalon etupihalla ja takapihan kautta myös. Mietin, että joka tapauksessa kutsun voi esittää vain minulle, joka olen lähisukua, jos ei halua, että avopuoliso tulee myös. Tämä lähisukulaiseni ei ole meilläkään käynyt yhtään kertaa sairaskohtauksen jälkeen. Mikähän siinä pelottaa vai ajatteleeko heidän perhe, että kun olen omaishoitaja, minä olen koko ajan 24/7 sidottu myös pyörätuoliin. Minä teen edelleen ihan normaaleja asioita. Käyn jopa osa-aikatyössä ja harrastan kuntosalia 2 kertaa viikossa. Mehän niistä juhlista juuri olisi eniten nautittu, kun harvoin kutsuja juhliin tulee.
Minulta riittää ymmärrystä rippijuhlaperheelle tuolta osin, ettei sinuakaan kutsuttu jos eivät kutsuneet miestäsikään. Vähemmän huomiota herättävää jos te molemmat puututte juhlista kuin jos sinä olisit ainoa paikallaolija jonka puoliso ei ole mukana. He saattoivat myös pelätä, että puolisosi syrjiminen voisi saada muut juhlissa olijat kysymään asiasta sinulta ja voisit aiheuttaa draamaa kertomalla ettei puolisoasi oltu kutsuttu. Se olisi voinut herättää ihmetystä muissa juhlavieraissa ja juhlapäivän sävy muuttua ikäväksi.
Luulen, että rippijuhlaperhe kokee miehesi tilanteen pelottavaksi ja epämukavaksi, eivätkä he tiedä miten suhtautua siihen. He eivät osaa puhua tai kysyä sinulta asioista, ehkä voivat pelätä loukkaavansa koska eivät ymmärrä. Tämä on ymmärtääkseni ikävän yleistä, etäännytään ja lakaistaan asia maton alle kun ei osata ennestään toimia tuollaisessa tilanteessa.
On jätetty. Ei ole itkua tullut kun en sellaisista perusta. Pitäköön tunkkinsa. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystävä ei kutsunut häihin. Hänen kanssaan ystävyys jatkunut pitkään, olisiko jopa parikymmentä vuotta. Hänen uusi miehensä ei pidä minusta, mutta syytä en tiedä. Sen huomaa kun käyn heillä yksin tai perheeni kanssa, niin se mies vetäytyy puuhastelemaan muuta. Kun oltiin ystäväni vanhimman tyttären synttäreillä (tytär edellisestä liitosta), se mies puki trikoot jalkaan ja lähti pyöräilemään. Ei halua olla minun seurassa. Eihän se toisaalta yllätys ollut, kun he menivät naimisiin eikä kutsua tullut, mutta tuntui se ikävältä.
Nyt on pakko kommentoida. Et sinä kyllä kovin läheinen ystävä voi olla jos et saa avattua suutasi ja sanottua suoraan asiasta ja ainakin pyydettävä selitys jos ei häihin kutsunut sinus, muka hyvä ystävä! Mitä tuollasella ystävällä tekee sit, tai jos ette pysty kommunikoimaan edes? vaadi vastaus ja jätä tuo ihminen ,koska nyt sua huijataan. Voi olla jopa että sua pidetään rasittavana tuppautujana jota ei säälistä haluta potkia pois yhteyksistä, mutta ei toisalta kohdellakaan kuin muita, oikeita ystäviä.
Samoin tuo että mies liukenee tai käyttäytyy oudosti seurassasi, kertoo just sen että selkäsi takana tuo ystävä puhuu miehelleensä sinusta jotain negatiivista, mutta mies ei viitsi pitää feikki kulisiisa seurassasi.
Nosta kissa pöydälle tai lopeta tuo
Meillä on äitini puolelta iso suku, joka on riidoisss keskenään ja aina joku jätetään kutsumatta jonnekin.
Yksi äidin veljistä suuttui kun heidän isänsä möi metsää ja vanhan omakotitalon pilkkahintaan yhden lapsensa täysi-ikäiselle lapselle. Äidin veljen vanhin poika oli saman ikäinen ja ilmeisesti he olivat sitä mieltä, että lapsenlapsia olisi pitänyt kohdella tasavertaisesti. Sen tiedän, että pappa oli silloin vakavasti sairas ja oli halunnut jättää sen metsän sellaiselle, joka siitä osaa pitää huolta. Olin itse silloin alle kouluiässä kun tuo tapahtui. Toisen äidin siskon välit siskoonsa katkesi, kun siskon mies oli kesäjuhlassa juonut liikaa ja puhunut törkeyksiä. Perinnönjaossa tämä samainen mies suututti myös minun äitini, vaikka äitini on kyllä siskoonsa edelleen puheväleissä, mutta eivät kutsu sitä miestä kylään. Ei me kyllä tiedetä, onko se mies enää kuvioissa, koska äidin sisko salaa aina kaikkea. Minä sain joulukortin, jossa oli yksistään tätini nimi, ei sen miehen. Kun pistäydyin siellä ohikulkumatkalla toissa kesänä kahvilla, ei siellä minkäänlaista miestä näkynyt nurkissa, mutta ehkä se oli vain ajettu pois siksi aikaa kun minä olen siellä.
Mistään ei myöskään ääneen puhuta. Tapasin serkkuja, siis yhden tädin lapsia, ja meillä oli älyttömän hauskat iltabileet, naurettiin ja muisteltiin lapsuutta. Yksi serkuista ei edes tiennyt, että eräillä sisaruksilla on välit täysin poikki ja mistä se johtuu. Hänkin on ollut lapsi, kun noita metsiä on jaettu pilkkahintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistiperheissä ihan tyypillistä sulkea syntipukiksi valittu pois kaikesta. Sellaisia narsistit on.
Itseäni harmitti aikanaan kun minut kyllä kutsuttiin ja pyydettiin polttareihin, joista tulorajoitteisena opiskelijana verraten paljon mutta en saanut kutsua häihin. - Enemmän kuin häihin kutsumatta jättäminen minua harmitti vastailla muille (mukaan oli kutsuttu yhteisiä kavereita / läheisiä vajaa reilu puolitusinaa), että miksi en ollut mukana X:n ja Y;n mahtavissa ja supermukavissa häissä. - En tiedä varmaksi vielä tänäpäivänäkään miksi en saanut kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystävä ei kutsunut häihin. Hänen kanssaan ystävyys jatkunut pitkään, olisiko jopa parikymmentä vuotta. Hänen uusi miehensä ei pidä minusta, mutta syytä en tiedä. Sen huomaa kun käyn heillä yksin tai perheeni kanssa, niin se mies vetäytyy puuhastelemaan muuta. Kun oltiin ystäväni vanhimman tyttären synttäreillä (tytär edellisestä liitosta), se mies puki trikoot jalkaan ja lähti pyöräilemään. Ei halua olla minun seurassa. Eihän se toisaalta yllätys ollut, kun he menivät naimisiin eikä kutsua tullut, mutta tuntui se ikävältä.
Nyt on pakko kommentoida. Et sinä kyllä kovin läheinen ystävä voi olla jos et saa avattua suutasi ja sanottua suoraan asiasta ja ainakin pyydettävä selitys jos ei häihin kutsunut sinus, muka hyvä ystävä! Mitä tuollasella ystävällä tekee sit, tai jos ette pysty kommunikoimaan edes? vaadi vastaus ja jätä tuo ihminen ,koska nyt sua huijataan. Voi olla jopa että sua pidetään rasittavana tuppautujana jota ei säälistä haluta potkia pois yhteyksistä, mutta ei toisalta kohdellakaan kuin muita, oikeita ystäviä.
Samoin tuo että mies liukenee tai käyttäytyy oudosti seurassasi, kertoo just sen että selkäsi takana tuo ystävä puhuu miehelleensä sinusta jotain negatiivista, mutta mies ei viitsi pitää feikki kulisiisa seurassasi.
Nosta kissa pöydälle tai lopeta tuo
Minusta taas sivusta vaikuttaa, että se mies on kontrolloiva ja saa tyydytystä vallasta, jolla hallitsee, ketkä kuuluu lähipiiriin ja ketkä ei.
Olen ollut sellaisessa suhteessa, jossa oli henkistä väkivaltaa, eristämistä minun suvusta ja ystävistä ja ulos päin esitettiin onnellisia. Meille sai tulla kylään silloin kun ex-mies niin päätti. Olin vauvan kanssa äitiyslomalla ja olin kutsunut siskoni perheen meille viikonlopuksi. Mies sai ihan järkyttävät raivarit ja väitti, etten ole hänelle puhunut asiasta mitään. Olin puhunut, ehkä hän ei kuunnellut. Hän huusi, että tämmöiseen p***kaiseen, haisevaan kämppään et vieraita kutsu, peru se. Kuitenkin siinä samassa asunnossa oli ollut anoppini käymässä muutama päivä aiemmin, eikä exäni ollut silloin pitänyt meidän kotia sopimattomana vierailulle. Se oli aina vain hänen lähisuku ja hänen kaverit, joita kutsuttiin tai joiden luona käytiin kylässä. Hän käytti kotona valtaa ja esitti ulospäin hyvää miestä. Hän myös haukkui minun sukuani. Isäni ei osannut käyttää rahaa, siskon lapset oli villejä, syöpää sairastanut äitini kerjäsi huomiota. Nuo kaikki oli exäni suusta pahaa puhetta, jolla hän yritti eristää läheiset pois. Hänen sukunsa ja kaverinsa olivat sen sijaan täydellisiä.
Anoppi erehtyi kerran sanomaan minulle, miksi heille oli mieheni isän kanssa tullut avioero: oli niin väkivaltaiseksi muuttunut. Sen jälkeen aloin ajatella, että niin pitkään kun minä aina myöntelen ja annan exäni päättää kaikesta, hän ehkä pysyy aisoissa, mutta miten minulle sitten käy, jos olen joskus eri mieltä mistä tahansa tai teen toisin kuin hän tahtoo. Siitä oivalluksesta alkoi askel avioeroon.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aivan luonnollista ,että toiset ihmiset tulee paremmin keskenään juttuun kuin toiset. Itsellä on ihan ok välit kaikkiin sisaruksiini, mutta yksi on läheisempi kuin muut. En silti kyylää kateellisena kun toiset tekevät yhdessä jotain ilman minua.
Joo, se on aivan luonnollista,että toiset tulee paremmin juttuun kuin toiset. Mutta sitä vaan jotenkin ajattelee, että jos on perhe, niin kaikki kutsutaan ihmisten erilaisista mielipiteistä huolimatta. Sillä kaikki ollaan erilaisia ja meillä saa olla ne omat mielipiteet ja harrastukset ym. Eihän ne keltään ole pois, ei voi olettaa, että kaikkien pitäis pitää samoista jutuista,silti voi juttuun tulla jos vaan haluaa. Mut entäs jos käviskin toisinpäin, että jotain toista ei kutsuttais, nousisko hirveä meteli? Yleensä joku joukon päällepäsmäri päättää näistä, ketä ei kutsuta ja ketkä kutsutaan, mutta entäs jos häntä ei kutsuttaiskaan seuraavan kerran? Rupeisko hän päpättämään, että hei hänhän kuuluu perheeseen, miksei kutsuttu?
Ap:n tapauksessa saattaa olla kyse yhteislahjasta eli joku on keksinyt auttaa lahjaksi hotelliyöpymisen ja jostain syystä sinua ei ole kutsuttu tähän mukaan.besim. idea on saattanut lähteä puolison tai ystävien suunnalta, levinnyt sisaruksiin. Se selittäisi miksi kaikkia sisaruksia ei ole kutsuttu hotelli-iltaan.
En ottaisi itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä kutsunut ketään polttareihin, se on käsittääkseni kaason tehtävä.
Monella ei nykyaikana ole mitään kaasoa, ei ainakaan mun ikäluokilla (olen 26 v.). Se on jotenkin vähän vanhanaikaista. Olin viime kesänä kaksissa häissä. Toisissa oli hääjuhla ravintolassa. Kolmen ruokalajin illallinen ja musiikkiesityksiä. Illan ainoa puhe oli kun sulhanen toivotti vieraat tervetulleiksi viettämään iloista iltaa. Hauskaa meillä olikin, noin 20 ihmistä paikalla. Tämä siis Helsingissä.
On. En viitsi julkisella palstalla tarkasti kertoa, mutta lähisukulainen ei kutsunut heidän perheen rippijuhliin. Meille sanottiin, että vain mummot, vaarit ja kummit on kutsuttu. Sehän oli valhe. Oli sinne muitakin kutsuttu.
Meillä on tiettyjä vaikeuksia ollut. Nykyinen avomieheni liikkuu pyörätuolilla ja puhuu epäselvästi aivoinfarktin jälkeen. Ehkä ne ei jaksaneet vaivautua miettimään, miten hänet saada sinne sisälle. Rappusia heille on omakotitalon etupihalla ja takapihan kautta myös. Mietin, että joka tapauksessa kutsun voi esittää vain minulle, joka olen lähisukua, jos ei halua, että avopuoliso tulee myös. Tämä lähisukulaiseni ei ole meilläkään käynyt yhtään kertaa sairaskohtauksen jälkeen. Mikähän siinä pelottaa vai ajatteleeko heidän perhe, että kun olen omaishoitaja, minä olen koko ajan 24/7 sidottu myös pyörätuoliin. Minä teen edelleen ihan normaaleja asioita. Käyn jopa osa-aikatyössä ja harrastan kuntosalia 2 kertaa viikossa. Mehän niistä juhlista juuri olisi eniten nautittu, kun harvoin kutsuja juhliin tulee.