Onko sinut jätetty syrjään jonkun läheisen juhlaseurueesta?

Sisko ei ole kutsunut mihinkään juhliinsa, ei tupareihinsa, ei valmistujaisiinsa, ei häihinsä, ei lastensa ristiäisiin. Sisko tietää kyllä varsin hyvin, että itselläni ei ole ystäviä ja joudun osin tahtomattani elämään hyvinkin eristäytynyttä elämää ja muutenkin elämäni on itsestäni riippumattomista syistä johtuen vaikeaa ja joudun olemaan vastuussa asioista, joista en haluaisi olla vastuussa. Tietysti tällä on suuri vaikutus itseeni ja se myös näkyy. Koska elämässäni on hyvin vähän mitään mukavaa olisin todella halunnut näihin juhliin ja tutustua siskoni ystäviin, mutta ei niin ei. Täytän tänä vuonna pyöreitä vuosikymmeniä ja tuskin mitään juhlia järjestän. Ei oikein ole ketä kutsua ja toisaalta ne harvat, joita voisin kutsua eivät ole tukeneet tai auttaneet silloin kun olisin apua tarvinnut, joten eivät mitään juhlia ansaitse.

Jos sisaruksia on enemmän kuin kaksi, on ihan luonnollista että joka ikinen kerta jos tavataan, ei tarvitse kutsua jokaista.

Meitä on kolme siskosta. Me nuorimmat ollaan usein yhdessä, käydään museoissa ja kaupunkilomilla Euroopassa yhdessä. Vanhinta siskoa nähdään lähinnä jouluna ja silloinkin vasta tapanina - hänellä on lapsia ja perhe, ja tekee joka välissä somessa selväksi miten haluaa viettä aikaa PERHEENSÄ kanssa. Joten useimmiten ei tule edes mieleen kysyä häntä mihinkään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystävä ei kutsunut häihin. Hänen kanssaan ystävyys jatkunut pitkään, olisiko jopa parikymmentä vuotta. Hänen uusi miehensä ei pidä minusta, mutta syytä en tiedä. Sen huomaa kun käyn heillä yksin tai perheeni kanssa, niin se mies vetäytyy puuhastelemaan muuta. Kun oltiin ystäväni vanhimman tyttären synttäreillä (tytär edellisestä liitosta), se mies puki trikoot jalkaan ja lähti pyöräilemään. Ei halua olla minun seurassa. Eihän se toisaalta yllätys ollut, kun he menivät naimisiin eikä kutsua tullut, mutta tuntui se ikävältä.

Nyt on pakko kommentoida. Et sinä kyllä kovin läheinen ystävä voi olla jos et saa avattua suutasi ja sanottua suoraan asiasta ja ainakin pyydettävä selitys jos ei häihin kutsunut sinus, muka hyvä ystävä! Mitä tuollasella ystävällä tekee sit, tai jos ette pysty kommunikoimaan  edes? vaadi vastaus ja jätä tuo ihminen ,koska nyt sua huijataan. Voi olla jopa että sua pidetään rasittavana tuppautujana jota ei säälistä haluta potkia pois  yhteyksistä, mutta ei toisalta kohdellakaan kuin muita, oikeita ystäviä.

Samoin tuo että mies liukenee tai käyttäytyy oudosti seurassasi, kertoo just sen että selkäsi takana tuo ystävä puhuu miehelleensä sinusta jotain negatiivista, mutta mies ei viitsi pitää feikki kulisiisa seurassasi.

Nosta kissa pöydälle tai lopeta tuo

Huh. Että siinä miehessä ei voi olla mitään vikaa? Jos sillä on huonot käytöstavat, niin se ei ole vastuussa vai? Mies vetää jumppahousut jalkaan ja lähtee pyöräilemään, kun tulee vieraita, mutta sinun mielestä sitä ystävää pitää painostaa asiasta. Jos aikuinen mies syrjii vaimonsa ystäviä, niin kyllä se asia pitää ottaa miehen kanssa puheeksi eikä laittaa sitä ystävää selittelemään, mikä sen miestä vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos sisaruksia on enemmän kuin kaksi, on ihan luonnollista että joka ikinen kerta jos tavataan, ei tarvitse kutsua jokaista.

Meitä on kolme siskosta. Me nuorimmat ollaan usein yhdessä, käydään museoissa ja kaupunkilomilla Euroopassa yhdessä. Vanhinta siskoa nähdään lähinnä jouluna ja silloinkin vasta tapanina - hänellä on lapsia ja perhe, ja tekee joka välissä somessa selväksi miten haluaa viettä aikaa PERHEENSÄ kanssa. Joten useimmiten ei tule edes mieleen kysyä häntä mihinkään mukaan.

Tuo on ihan eri asia kuin lähteä juhlimaan 50-vuotisjuhliaan isolla porukalla ja kutsua muut sisarukset mutta jättää yksi kutsumatta. Eihän sinne pakko ole tulla, jos on perheen kanssa niin kovin kiireistä, mutta kutsun esittäminen on kohteliasta.

Minä olen se, joka on jättänyt kutsumatta toisen siskoni useampaankin tilaisuuteen, johon on tullut toinen sisko ja useita serkkuja. Yhdelle mökkireissulle en kutsunut silloisen miehen takia. Mies oli väkivaltainen alkoholisti, ja olisi varmasti tullut mukaan mökille (vaikka olisi kielletty). Todettiin yhdessä, että on kaikille kivempaa jättää kutsumatta.

Toinen kutsumatta jättäminen oli polttarit. Siskolla ei olisi ollut varaa. Hänellä oli tuolloin isoja talousongelmia koska eleli aivan ylivarojen, lainasi kaikilta eikä maksanut takaisin.

Vielä yksi kutsumatta jättäminen oli vappujuhlat. Noihin juhliin tuli toinen siskoni ja kavereita. Kutsuttuja yhdisti sama kiinnostuksen kohde, joka oli myös juhlan teema. Kutsumatta jäänyttä siskoa ei teema ole koskaan kiinnostanut, eli tuskin olisi viihtynyt

Pitkäaikainen ystävä sanoi peruneensa synttärit jotka oli sitten kuitenkin pidetty mun seläntakana. Tästä on pitkä keskustelu olemassa täällä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se, joka on jättänyt kutsumatta toisen siskoni useampaankin tilaisuuteen, johon on tullut toinen sisko ja useita serkkuja. Yhdelle mökkireissulle en kutsunut silloisen miehen takia. Mies oli väkivaltainen alkoholisti, ja olisi varmasti tullut mukaan mökille (vaikka olisi kielletty). Todettiin yhdessä, että on kaikille kivempaa jättää kutsumatta.

Toinen kutsumatta jättäminen oli polttarit. Siskolla ei olisi ollut varaa. Hänellä oli tuolloin isoja talousongelmia koska eleli aivan ylivarojen, lainasi kaikilta eikä maksanut takaisin.

Vielä yksi kutsumatta jättäminen oli vappujuhlat. Noihin juhliin tuli toinen siskoni ja kavereita. Kutsuttuja yhdisti sama kiinnostuksen kohde, joka oli myös juhlan teema. Kutsumatta jäänyttä siskoa ei teema ole koskaan kiinnostanut, eli tuskin olisi viihtynyt

Tää ärsyttää, että tehdään päätös toisen puolesta : ei se siitä tykkää, ei kutsuta. Tai ei kutsuta lapsetonta tai sinkkua perheellisten juttuihin .Voihan aina kutsua, kutsun saaja päättää,osallistuuko. Mutta tosiaan, jos todella tiedetään, että joku ei jostain varmasti pidä, niin sitten voi jättää helposti kutsumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystävä ei kutsunut häihin. Hänen kanssaan ystävyys jatkunut pitkään, olisiko jopa parikymmentä vuotta. Hänen uusi miehensä ei pidä minusta, mutta syytä en tiedä. Sen huomaa kun käyn heillä yksin tai perheeni kanssa, niin se mies vetäytyy puuhastelemaan muuta. Kun oltiin ystäväni vanhimman tyttären synttäreillä (tytär edellisestä liitosta), se mies puki trikoot jalkaan ja lähti pyöräilemään. Ei halua olla minun seurassa. Eihän se toisaalta yllätys ollut, kun he menivät naimisiin eikä kutsua tullut, mutta tuntui se ikävältä.

Nyt on pakko kommentoida. Et sinä kyllä kovin läheinen ystävä voi olla jos et saa avattua suutasi ja sanottua suoraan asiasta ja ainakin pyydettävä selitys jos ei häihin kutsunut sinus, muka hyvä ystävä! Mitä tuollasella ystävällä tekee sit, tai jos ette pysty kommunikoimaan  edes? vaadi vastaus ja jätä tuo ihminen ,koska nyt sua huijataan. Voi olla jopa että sua pidetään rasittavana tuppautujana jota ei säälistä haluta potkia pois  yhteyksistä, mutta ei toisalta kohdellakaan kuin muita, oikeita ystäviä.

Samoin tuo että mies liukenee tai käyttäytyy oudosti seurassasi, kertoo just sen että selkäsi takana tuo ystävä puhuu miehelleensä sinusta jotain negatiivista, mutta mies ei viitsi pitää feikki kulisiisa seurassasi.

Nosta kissa pöydälle tai lopeta tuo

Minusta taas sivusta vaikuttaa, että se mies on kontrolloiva ja saa tyydytystä vallasta, jolla hallitsee, ketkä kuuluu lähipiiriin ja ketkä ei.

Olen ollut sellaisessa suhteessa, jossa oli henkistä väkivaltaa, eristämistä minun suvusta ja ystävistä ja ulos päin esitettiin onnellisia. Meille sai tulla kylään silloin kun ex-mies niin päätti. Olin vauvan kanssa äitiyslomalla ja olin kutsunut siskoni perheen meille viikonlopuksi. Mies sai ihan järkyttävät raivarit ja väitti, etten ole hänelle puhunut asiasta mitään. Olin puhunut, ehkä hän ei kuunnellut. Hän huusi, että tämmöiseen p***kaiseen, haisevaan kämppään et vieraita kutsu, peru se. Kuitenkin siinä samassa asunnossa oli ollut anoppini käymässä muutama päivä aiemmin, eikä exäni ollut silloin pitänyt meidän kotia sopimattomana vierailulle. Se oli aina vain hänen lähisuku ja hänen kaverit, joita kutsuttiin tai joiden luona käytiin kylässä. Hän käytti kotona valtaa ja esitti ulospäin hyvää miestä. Hän myös haukkui minun sukuani. Isäni ei osannut käyttää rahaa, siskon lapset oli villejä, syöpää sairastanut äitini kerjäsi huomiota. Nuo kaikki oli exäni suusta pahaa puhetta, jolla hän yritti eristää läheiset pois. Hänen sukunsa ja kaverinsa olivat sen sijaan täydellisiä.

Anoppi erehtyi kerran sanomaan minulle, miksi heille oli mieheni isän kanssa tullut avioero: oli niin väkivaltaiseksi muuttunut. Sen jälkeen aloin ajatella, että niin pitkään kun minä aina myöntelen ja annan exäni päättää kaikesta, hän ehkä pysyy aisoissa, mutta miten minulle sitten käy, jos olen joskus eri mieltä mistä tahansa tai teen toisin kuin hän tahtoo. Siitä oivalluksesta alkoi askel avioeroon.

ei tuossa ole mitään väärää jos suuttunut. Itsekin olisit suuttunut, jos toinen on KOKO viikonlopuksi kutsunut kotiinne ison porukan syömään juomaan, sotkemaan, viemään sänkynne, ilman että SINÄ olisit tietoisesti todellaikin antanut itse myönteisen vastauksen siihen kun hän kysyy sopiiko. Älä viitsi käännellä asioita. Kukaan ei halua yllätysvieraita ainakaan noin pitkäksi aikaa, ja jos he eiolleet hänelle vielä kovin läheisiä. Hänelle oli varmasti tärkeitä ihmisiä he, ja siksi haluisi antaa hyvän vaikutelman miten hän ylläpitää järjestystä kotonaan. Et voi tietää mitä muita suunnitelmia hän olisi halunnut sille vkl. Etenkin jos on uupunut, väsynyt työstä, ei jaksaisi olla vieraskorea, kestittää, ja viihdyttää vieraitaan koko vkl, juuri toisten vieraiden jäljiltä. Olet nyt itse väärässä. Asiat sovitaan ja suunnitellaan yhdessä aviopareina, eikä yksin. Sinulla on myös vikaa ja syytä eroonne. Kyseessä ei ole narsismi vaan aiheesta suututtu.Et voi kääntää tuota narsismiksi vaikka yrittäisit.

Serkku ei kutsunut häihinsä. Muut sisarukseni on kyllä kutsuttu, samoin vanhempamme. Kuluneiden vuosien aikana olen tavannut serkkua ehkä hieman vähemmän, kun muut sisarukset. Se kai sitten on syy kutsuttomuuteen.

On joo useamman kerran.

Vierailija kirjoitti:

Sisko ei ole kutsunut mihinkään juhliinsa, ei tupareihinsa, ei valmistujaisiinsa, ei häihinsä, ei lastensa ristiäisiin. Sisko tietää kyllä varsin hyvin, että itselläni ei ole ystäviä ja joudun osin tahtomattani elämään hyvinkin eristäytynyttä elämää ja muutenkin elämäni on itsestäni riippumattomista syistä johtuen vaikeaa ja joudun olemaan vastuussa asioista, joista en haluaisi olla vastuussa. Tietysti tällä on suuri vaikutus itseeni ja se myös näkyy. Koska elämässäni on hyvin vähän mitään mukavaa olisin todella halunnut näihin juhliin ja tutustua siskoni ystäviin, mutta ei niin ei. Täytän tänä vuonna pyöreitä vuosikymmeniä ja tuskin mitään juhlia järjestän. Ei oikein ole ketä kutsua ja toisaalta ne harvat, joita voisin kutsua eivät ole tukeneet tai auttaneet silloin kun olisin apua tarvinnut, joten eivät mitään juhlia ansaitse.

Onpa ikävä tilanne sinulla. En oikein osaa edes sanoiksi pukea, miten kurjalta tuntuu sinun puolesta. Olin yksinäinen lapsi, jolla ei ollut sisaruksia ja asuin maalla 12-vuotiaaksi asti. Näin ikätovereita vain koulussa ja 4H-kerhossa. Meillä oli maatila ja iso lypsykarja, minkä takia harvoin käytiin missään kylässä, kun ne lehmät oli aina ensisijaiset. Ja oli pari hevosta, kanoja, kissa ja välillä muitakin eläimiä. Lähitaloissa ei asunut ainuttakaan lasta, joten leikin aina yksin. Osasin satuloida hevosen ja ratsastaa täysin jo 8-vuotiaana, mutta en tiennyt, miten ollaan ystävä kenellekään tai miten ystävän voi saada. Koulussakin jäin usein välitunneilla syrjään, koska kaikilla oli ystäviä, joita tapasivat vapaa-ajallakin. En ollut kiusattu, pelkästään yksinäinen. Aloin saada kavereita vasta yläasteella, jolloin meidän perhe luopui maatilasta ja muutettiin kaupungin lähiöön. Nyt aikuisena olen pitänyt huolta, että ystäviä on, koska minulle isoin pelko on se täydellinen ystävän puute, jota koin lapsuudessa. Mieheni ihmettelee, kun järjestän jotain vappujuhlia tai pikkujouluja stressi päällä, mutta ehkä minulla on epävarmuus, että jos en järjestä, minuakaan ei enää kutsuta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se, joka on jättänyt kutsumatta toisen siskoni useampaankin tilaisuuteen, johon on tullut toinen sisko ja useita serkkuja. Yhdelle mökkireissulle en kutsunut silloisen miehen takia. Mies oli väkivaltainen alkoholisti, ja olisi varmasti tullut mukaan mökille (vaikka olisi kielletty). Todettiin yhdessä, että on kaikille kivempaa jättää kutsumatta.

Toinen kutsumatta jättäminen oli polttarit. Siskolla ei olisi ollut varaa. Hänellä oli tuolloin isoja talousongelmia koska eleli aivan ylivarojen, lainasi kaikilta eikä maksanut takaisin.

Vielä yksi kutsumatta jättäminen oli vappujuhlat. Noihin juhliin tuli toinen siskoni ja kavereita. Kutsuttuja yhdisti sama kiinnostuksen kohde, joka oli myös juhlan teema. Kutsumatta jäänyttä siskoa ei teema ole koskaan kiinnostanut, eli tuskin olisi viihtynyt

Tää ärsyttää, että tehdään päätös toisen puolesta : ei se siitä tykkää, ei kutsuta. Tai ei kutsuta lapsetonta tai sinkkua perheellisten juttuihin .Voihan aina kutsua, kutsun saaja päättää,osallistuuko. Mutta tosiaan, jos todella tiedetään, että joku ei jostain varmasti pidä, niin sitten voi jättää helposti kutsumatta. 

Tässä tapauksessa oli tieto, että siskoa ei juhlan teema kiinnosta pätkääkään. On vuosia sanonut aihetta tylsäksi ja lapselliseksi. Juhlissa kaikki (pukeutuminen, ruoka ja ohjelma) liittyivät tähän teemaan. Eli olisi kyllä ollut ihme, jos olisi viihtynyt. Jos olisi saanut kutsun, olisi tullut juhliin ja valittanut tylsiä juhlia (on tapahtunut oikeasti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se, joka on jättänyt kutsumatta toisen siskoni useampaankin tilaisuuteen, johon on tullut toinen sisko ja useita serkkuja. Yhdelle mökkireissulle en kutsunut silloisen miehen takia. Mies oli väkivaltainen alkoholisti, ja olisi varmasti tullut mukaan mökille (vaikka olisi kielletty). Todettiin yhdessä, että on kaikille kivempaa jättää kutsumatta.

Toinen kutsumatta jättäminen oli polttarit. Siskolla ei olisi ollut varaa. Hänellä oli tuolloin isoja talousongelmia koska eleli aivan ylivarojen, lainasi kaikilta eikä maksanut takaisin.

Vielä yksi kutsumatta jättäminen oli vappujuhlat. Noihin juhliin tuli toinen siskoni ja kavereita. Kutsuttuja yhdisti sama kiinnostuksen kohde, joka oli myös juhlan teema. Kutsumatta jäänyttä siskoa ei teema ole koskaan kiinnostanut, eli tuskin olisi viihtynyt

Tää ärsyttää, että tehdään päätös toisen puolesta : ei se siitä tykkää, ei kutsuta. Tai ei kutsuta lapsetonta tai sinkkua perheellisten juttuihin .Voihan aina kutsua, kutsun saaja päättää,osallistuuko. Mutta tosiaan, jos todella tiedetään, että joku ei jostain varmasti pidä, niin sitten voi jättää helposti kutsumatta. 

Tässä tapauksessa oli tieto, että siskoa ei juhlan teema kiinnosta pätkääkään. On vuosia sanonut aihetta tylsäksi ja lapselliseksi. Juhlissa kaikki (pukeutuminen, ruoka ja ohjelma) liittyivät tähän teemaan. Eli olisi kyllä ollut ihme, jos olisi viihtynyt. Jos olisi saanut kutsun, olisi tullut juhliin ja valittanut tylsiä juhlia (on tapahtunut oikeasti).

Nyt alkoi kiinnostaa mikä teema?

Vierailija kirjoitti:

Narsistiperheissä ihan tyypillistä sulkea syntipukiksi valittu pois kaikesta. Sellaisia narsistit on.

Olen mummo ja oma lapseni on sulkenut minut ulkopuolelle. Nyt kuitenkin minut velvoitetaan menemään juhliin, varmasti siksi että saavat siellä porukalla nöyryyttää minua, kun eivät puhu minulle ollenkaan vaan ainoastaan keskenään siellä juttelevat. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen ystävä sanoi peruneensa synttärit jotka oli sitten kuitenkin pidetty mun seläntakana. Tästä on pitkä keskustelu olemassa täällä.

Missä täällä semmoinen keskustelu on? Olen lukenut ketjun kaikki kommentit eikä tuollaista ole edes mainittu.

Meillä oli kotona kahden luokan väkeä. Oli isäni sukulaiset, jotka oli sivistyneistöä. Tai ainakin olevinaan. Pari lääkäriä, yksi liikemies ja isäni oli kunnan virkamies. Kaikki sen puolen serkutkin oli jotain luokan tai koulun priimuksia. Ihan mukavia kyllä, mutta eri puusta veistettyjä kuin minä ja isoveljeni.

Sitten oli äidin suku. Äidin veli oli asunnoton alkoholisti, ikinä ei kutsuttu mihinkään juhliin. Joskus harvakseltaan soitti ja äiti sähähti isälle, että nyt se soittaa. Siis se. Ei nimeä. Kuoli noin viisikymppisenä. Äidin isä oli myös ollut alkoholisti ja kuollut viinaan jo ennen minun syntymääni. Äidin äiti muutti leskeksi jäätyään Ruotsiin eikä pitänyt yhteyttä. Hänellä oli siellä uusi perhe, uusi mies ja sen miehen lapset. Minä en ole mummoa edes nähnyt kuin nopeasti vilaukselta muutaman kerran. Kerran käytiin Turun satamassa tapaamassa, koska hän oli ilmoittanut tulevansa Suomeen siskonsa hautajaisiin. Semmoinen nukkavieru, tupakkaa lähes ketjussa poltteleva pienikokoinen mummeli. Äitini ei koskaan kutsunut häntä meidän juhliin, mutta eipä taidettu mekään saada kutsua Ruotsiin. Äidin eno oli tehnyt itsemurhan. Sen enon vaimo oli ainoa äidin sukulainen, joka kesäisin kävi meillä. Luokanopettajana oli tehnyt työuran ja eläkkeelle jäänyt. Tosi mukava ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiperheissä ihan tyypillistä sulkea syntipukiksi valittu pois kaikesta. Sellaisia narsistit on.

Olen mummo ja oma lapseni on sulkenut minut ulkopuolelle. Nyt kuitenkin minut velvoitetaan menemään juhliin, varmasti siksi että saavat siellä porukalla nöyryyttää minua, kun eivät puhu minulle ollenkaan vaan ainoastaan keskenään siellä juttelevat. 

Minä en ole mummo (ainakaan tietääkseni), mutta kaksi aikuista lasta. Toinen lähti armeijan jälkeen kotoa ovet paukkuen. Päihteiden käytöstä olin silloin huolissani eikä olisi hänen mielestään saanut olla, koska hän on itse vastuussa vain omasta elämästään. Hän ei ole käynyt pariin vuoteen minun luona. Äitienpäivänä sain tekstiviestillä onnittelut. En tiedä edes missä hän asuu, pelkän paikkakunnan vain. Epäilen edelleen holtitonta päihteiden käyttöä, vaikka en ole tavannut hetkeen. Toinen lapseni on nöyryyttäjä. Hän kyllä käy useamman kerran viikossa, mutta haukkuu minun tekemät ruuat, miten pukeudun, miten puhun, miten sisustan. Hänellä on mt-ongelmia ollut, mutta niistä ei saa puhua, eikä kysyä. Hän on teini-iässä käynyt minuun käsiksi muutamia kertoja, ja edelleen meidän välillä vallitsee tietty jännite. Tarkkailen miten kierrokset nousee ja yritän olla provosoimatta. Hän ei ole nyt töissä, mutta toivoisin, että pääsee työelämään, ammatti on hankittu. Rakastan molempia lapsiani, vaikka ei noiden äitinä oleminen mitään helppoa ole.

Isäni meni uusiin naimisiin maistraatissa. Siellä saa olla vain hyvin pieni porukka mukana. Meidät jätettiin ulkopuolelle, vaikka isän uuden vaimon 4 lasta pääsi mukaan ja vaimon vanhemmat. Olin 18-vuotias abiturientti ja yo-juhlat tulossa. Isäni kuittasi minun ylioppilasjuhlat rahalla. Niin hän aina teki. Jos oli jokin tilanne, josta pystyi selviytymään rahalla, seteleitä ropisi.

Mun sisarukset tekee tätä mulle jatkuvasti. Vietän yleensä joka vuosia joulun, juhannuksen yms juhlapyhät yksin. He ovat äitini luona aina silloin ja tekevät kyllä selväksi ettei mua kaivata mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun sisarukset tekee tätä mulle jatkuvasti. Vietän yleensä joka vuosia joulun, juhannuksen yms juhlapyhät yksin. He ovat äitini luona aina silloin ja tekevät kyllä selväksi ettei mua kaivata mukaan.

Eikö äitisi tee mitään????