Miksi sanotaan, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia?

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokka on enemmän arvomaailma, ei tulotaso. Mitä ihminen pitää ihanteinaan.

Ei ole. Se on tapa niputtaa käsitteellisesti suuri määrä ihmisiä ottamatta huomioon heidän yksilöllisyyttään.

Tämän tyyppisiä niputuksia tehdään, koska joku niistä hyötyy. Ei "luokka" ole mikään fakta, vaan tarkoitushakuisen luokittelun tulos.

Tänään pitopalvelut hoitavat niiden ylioppilaiden ruokapuolen, joiden äiti on uusavuton tunari.

Meillä on kaksi yhteiskuntaluokkaa, ylhäisö ja alhaiso.

Vierailija kirjoitti:

Tänään pitopalvelut hoitavat niiden ylioppilaiden ruokapuolen, joiden äiti on uusavuton tunari.

Ei kai ole sitä ylioppilaslakki kakkua, jonka päällinen on helvekon pahan makuista?

Vierailija kirjoitti:

Tänään pitopalvelut hoitavat niiden ylioppilaiden ruokapuolen, joiden äiti on uusavuton tunari.

Mulla on jäänyt mieleen yhdet kamalat rippijuhlat. Kakussa oli voikreemiä ja marsipaania, niin paskan äklöä pahaa kakkua en ole syönyt missään muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en tiedä asiayhteyttä niin oletukseni on tässä, että asialla viitattaisiin maksuttoman koulutuksen vaikutukseen yhteiskuntaluokkiin. Suomessa se, että on kasvanut esim. yh äidin tai päihteitä käyttävien vanhempien kanssa, ei automaattisesti tarkoita sitä, ettei henkilöllä olisi varaa opiskella itselleen esim. akateemista alaa ja saavuttaa korkeampaa yhteiskuntaluokkaa kuin missä hän on kasvanut. Useimmiten maissa, joissa koulutus on maksullista ja korkeat lukukausimaksu niin yhteiskuntaluokka istuu huomattavasti kiinteämmin kiinni siinä, mistä yhteiskuntaluokasta olet lähtöisin.

Toinen yhteiskuntasurffailun esimerkki on se, että Suomessa on aika paljon heitä, ketkä menevät ristiin eri luokissa riippuen esim. koulutuksesta tai palkkauksesta. Akateemikko voi Suomessa hyvinkin olla matalapalkkainen ja duunari vuosipalkan osalta keskiluokassa tai ylemmässä keskiluokassa.

Mielipiteisiin vaikuttaa myös se, ettei yhteiskuntaluokan käsitteelle ole olemassa yleisesti hyväksyttyä ja yksiselitteistä määritelmää.

Suomessa myös suurinosa palkansaajista kuuluu keskiluokkaan, joten meillä on mahdollista omassa yhteisössään ja elinpiirissään olla näkemättä huonosti toimeentulevia.

Muuten aika lailla samaa mieltä, mutta akateemikko kuuluu Suomessa akateemisen maailman ehdottomaan eliittiin. Akateemikko ei tarkoita samaa kuin akateemisen koulutuksen saanut.

Ohis Olennaista tuossa edellä oli minusta se, että vaikka akateemikolla Suomessa nylyisin viitataan lähinnä arvonimeen, jonka tasavallan presidentti myöntää erityisen ansioituneille tieteen- ja taiteenharjoittajille, niin akateemikon tulotaso ja varallisuus voi olla pienempi kuin monen rehellisen duunarin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunnissa luokkien välillä on eroa siksi, että mahdollisuudet elämässä ivat erilaiset. Suomessa luokkia ei ole, koska yhteiskunta mahdollistaa kaikki koulutasot, tuloeroista riippumatta. Se, menestyykö joku, on yksilöstä kiinni. Luokkayhteiskunnassa yhteiskunta määrittelee, kuinka pitkälle yksilö pystyy menemään. Jos kuulut alempiin yhteiskuntaluokkiin, mahdollisuudet ovat huonot. Suomi ei ole luokkayhteiskunta, yksilön omat kyvyt, teot ja kunnianhimo ratkaisevat menestyksen. Terkuin työläisperheen tohtori.

Työläisperheen maisterina, toisena luokkareitkeläisenä totean, että et ymmärrä mistä puhut. Kyse ei ole mahdollisuuksista lainkaan vaan haluista. Kyllä kaupan kanssalta voi ponkaista pääministeriksi, mutta isossa kuvassa kuitenkin keskiluokka uusintaa itseään ja yliopistot ovat täynnä keskiluokkaisten kotien vesoja, eivät duunarikotien vesoja. Jos siellä joku joukossa on, niin se ei kaavaa suuremmin muuta. Sieltä duunarikodista ponnistetaan autonasentajaksi, lähihoitajaksi, kirvesmieheksi jne. Ja se on ihan ok. Kaikki hyviä kunniallisia ammatteja, mutta ne jatkavat lapsuudenkodin työväenluokkaisuutta. Ja miksi näin, koska kotoa tulee ne arvot ja unelmat, jotka ovat yhteiskuntaluokkasidonnaisia.

Olen eri mieltä.

Aikaisemmin minun lapsuudessani jako oli selvä.

Oli duunarit, maanviljelijät (olen kasvanut maaseudulla) ja loput olivat herroja. Herroja olivat siis kaikki toimistoapulaisesta pankinjohtajaan (valkokaulustyöntekijät),

Keskiluokkaisuus ei kuulu tähän jakoon. Keskiluokkaisuus on hyvin epämääräinen käsite, kuten jo siihen liittyvä ketju osoitti. Jokaisella on siitä ihan oma mielikuva. Joillakin se liittyy koulutukseen, joillakin tulotasoon joillakin ulospäin näkyviin asioihin. (Omistusasunto-vuokra-asunto, auton merkki, matkustelu, jopa hiusten väri).

Olen eri mieltä. Koska olet kasvanut maalla, sinulla ei ole kontaktia työväenluokkaiseen kulttuuriin. Kaupungeissahan ne tehdastyöläiset, kaupan kassat ja erilaiset pyllyn pesijät asuvat. Maajussithan ovat herroja, omistavat isot tilansa siinä missä duunarilla on kerrostalokaksio vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokka on enemmän arvomaailma, ei tulotaso. Mitä ihminen pitää ihanteinaan.

Ei ole. Se on tapa niputtaa käsitteellisesti suuri määrä ihmisiä ottamatta huomioon heidän yksilöllisyyttään.

Tämän tyyppisiä niputuksia tehdään, koska joku niistä hyötyy. Ei "luokka" ole mikään fakta, vaan tarkoitushakuisen luokittelun tulos.

Sinä ja sun yksilös. Ei esimerkiksi työtön ole kellekään mikään yksilö, hän on vain työtön joka kertoo hänestä kaiken. Aamuvirkulle työttömälle sanotaan että sun täytyy mennä kuntouttavaan että saat elämänrytmistä taas kiinni. Vaikka tyyppi nousee jo kuudelta joka aamu ilman kelloa.

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunnissa luokkien välillä on eroa siksi, että mahdollisuudet elämässä ivat erilaiset. Suomessa luokkia ei ole, koska yhteiskunta mahdollistaa kaikki koulutasot, tuloeroista riippumatta. Se, menestyykö joku, on yksilöstä kiinni. Luokkayhteiskunnassa yhteiskunta määrittelee, kuinka pitkälle yksilö pystyy menemään. Jos kuulut alempiin yhteiskuntaluokkiin, mahdollisuudet ovat huonot. Suomi ei ole luokkayhteiskunta, yksilön omat kyvyt, teot ja kunnianhimo ratkaisevat menestyksen. Terkuin työläisperheen tohtori.

Tämäkin toki aiheuttaa seulontaa, kun parempaan elämään jäävät nousematta kyvyttömät, teottomat ja kunnianhimottomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokka on enemmän arvomaailma, ei tulotaso. Mitä ihminen pitää ihanteinaan.

Ei ole. Se on tapa niputtaa käsitteellisesti suuri määrä ihmisiä ottamatta huomioon heidän yksilöllisyyttään.

Tämän tyyppisiä niputuksia tehdään, koska joku niistä hyötyy. Ei "luokka" ole mikään fakta, vaan tarkoitushakuisen luokittelun tulos.

Yksilöllisyys on yksi hyttysenkakka meressä. Se tykkääkö se yläkoulun ranskanmaikka hernekeitosta vai karjalanpaistista ei muuta hänen keskiluokkaisuuttaan millään muotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokka on enemmän arvomaailma, ei tulotaso. Mitä ihminen pitää ihanteinaan.

Ei ole. Se on tapa niputtaa käsitteellisesti suuri määrä ihmisiä ottamatta huomioon heidän yksilöllisyyttään.

Tämän tyyppisiä niputuksia tehdään, koska joku niistä hyötyy. Ei "luokka" ole mikään fakta, vaan tarkoitushakuisen luokittelun tulos.

Sinä ja sun yksilös. Ei esimerkiksi työtön ole kellekään mikään yksilö, hän on vain työtön joka kertoo hänestä kaiken. Aamuvirkulle työttömälle sanotaan että sun täytyy mennä kuntouttavaan että saat elämänrytmistä taas kiinni. Vaikka tyyppi nousee jo kuudelta joka aamu ilman kelloa.

Minulle on yksilö, mutta saat toki pitää ennakkoluulosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunnissa luokkien välillä on eroa siksi, että mahdollisuudet elämässä ivat erilaiset. Suomessa luokkia ei ole, koska yhteiskunta mahdollistaa kaikki koulutasot, tuloeroista riippumatta. Se, menestyykö joku, on yksilöstä kiinni. Luokkayhteiskunnassa yhteiskunta määrittelee, kuinka pitkälle yksilö pystyy menemään. Jos kuulut alempiin yhteiskuntaluokkiin, mahdollisuudet ovat huonot. Suomi ei ole luokkayhteiskunta, yksilön omat kyvyt, teot ja kunnianhimo ratkaisevat menestyksen. Terkuin työläisperheen tohtori.

Työläisperheen maisterina, toisena luokkareitkeläisenä totean, että et ymmärrä mistä puhut. Kyse ei ole mahdollisuuksista lainkaan vaan haluista. Kyllä kaupan kanssalta voi ponkaista pääministeriksi, mutta isossa kuvassa kuitenkin keskiluokka uusintaa itseään ja yliopistot ovat täynnä keskiluokkaisten kotien vesoja, eivät duunarikotien vesoja. Jos siellä joku joukossa on, niin se ei kaavaa suuremmin muuta. Sieltä duunarikodista ponnistetaan autonasentajaksi, lähihoitajaksi, kirvesmieheksi jne. Ja se on ihan ok. Kaikki hyviä kunniallisia ammatteja, mutta ne jatkavat lapsuudenkodin työväenluokkaisuutta. Ja miksi näin, koska kotoa tulee ne arvot ja unelmat, jotka ovat yhteiskuntaluokkasidonnaisia.

Olen eri mieltä.

Aikaisemmin minun lapsuudessani jako oli selvä.

Oli duunarit, maanviljelijät (olen kasvanut maaseudulla) ja loput olivat herroja. Herroja olivat siis kaikki toimistoapulaisesta pankinjohtajaan (valkokaulustyöntekijät),

Keskiluokkaisuus ei kuulu tähän jakoon. Keskiluokkaisuus on hyvin epämääräinen käsite, kuten jo siihen liittyvä ketju osoitti. Jokaisella on siitä ihan oma mielikuva. Joillakin se liittyy koulutukseen, joillakin tulotasoon joillakin ulospäin näkyviin asioihin. (Omistusasunto-vuokra-asunto, auton merkki, matkustelu, jopa hiusten väri).

Olen eri mieltä. Koska olet kasvanut maalla, sinulla ei ole kontaktia työväenluokkaiseen kulttuuriin. Kaupungeissahan ne tehdastyöläiset, kaupan kassat ja erilaiset pyllyn pesijät asuvat. Maajussithan ovat herroja, omistavat isot tilansa siinä missä duunarilla on kerrostalokaksio vuokralla.

Sori, mutta olin nimenomaan duunariperheen lapsi maaseudulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunnissa luokkien välillä on eroa siksi, että mahdollisuudet elämässä ivat erilaiset. Suomessa luokkia ei ole, koska yhteiskunta mahdollistaa kaikki koulutasot, tuloeroista riippumatta. Se, menestyykö joku, on yksilöstä kiinni. Luokkayhteiskunnassa yhteiskunta määrittelee, kuinka pitkälle yksilö pystyy menemään. Jos kuulut alempiin yhteiskuntaluokkiin, mahdollisuudet ovat huonot. Suomi ei ole luokkayhteiskunta, yksilön omat kyvyt, teot ja kunnianhimo ratkaisevat menestyksen. Terkuin työläisperheen tohtori.

Työläisperheen maisterina, toisena luokkareitkeläisenä totean, että et ymmärrä mistä puhut. Kyse ei ole mahdollisuuksista lainkaan vaan haluista. Kyllä kaupan kanssalta voi ponkaista pääministeriksi, mutta isossa kuvassa kuitenkin keskiluokka uusintaa itseään ja yliopistot ovat täynnä keskiluokkaisten kotien vesoja, eivät duunarikotien vesoja. Jos siellä joku joukossa on, niin se ei kaavaa suuremmin muuta. Sieltä duunarikodista ponnistetaan autonasentajaksi, lähihoitajaksi, kirvesmieheksi jne. Ja se on ihan ok. Kaikki hyviä kunniallisia ammatteja, mutta ne jatkavat lapsuudenkodin työväenluokkaisuutta. Ja miksi näin, koska kotoa tulee ne arvot ja unelmat, jotka ovat yhteiskuntaluokkasidonnaisia.

Olen eri mieltä.

Aikaisemmin minun lapsuudessani jako oli selvä.

Oli duunarit, maanviljelijät (olen kasvanut maaseudulla) ja loput olivat herroja. Herroja olivat siis kaikki toimistoapulaisesta pankinjohtajaan (valkokaulustyöntekijät),

Keskiluokkaisuus ei kuulu tähän jakoon. Keskiluokkaisuus on hyvin epämääräinen käsite, kuten jo siihen liittyvä ketju osoitti. Jokaisella on siitä ihan oma mielikuva. Joillakin se liittyy koulutukseen, joillakin tulotasoon joillakin ulospäin näkyviin asioihin. (Omistusasunto-vuokra-asunto, auton merkki, matkustelu, jopa hiusten väri).

Olen eri mieltä. Koska olet kasvanut maalla, sinulla ei ole kontaktia työväenluokkaiseen kulttuuriin. Kaupungeissahan ne tehdastyöläiset, kaupan kassat ja erilaiset pyllyn pesijät asuvat. Maajussithan ovat herroja, omistavat isot tilansa siinä missä duunarilla on kerrostalokaksio vuokralla.

Meidän yhteiskunnan kehittyminen tapahtui niin myöhään ja niin nopeasti verrattuna esimerkiksi ruotsiin. Että tämä sama  isäntä renki piika jaottelu ja ajatusmalli  siirtyi eri titteleillä koko  muuhunkin yhteiskuntaan ja voi edelleen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunnissa luokkien välillä on eroa siksi, että mahdollisuudet elämässä ivat erilaiset. Suomessa luokkia ei ole, koska yhteiskunta mahdollistaa kaikki koulutasot, tuloeroista riippumatta. Se, menestyykö joku, on yksilöstä kiinni. Luokkayhteiskunnassa yhteiskunta määrittelee, kuinka pitkälle yksilö pystyy menemään. Jos kuulut alempiin yhteiskuntaluokkiin, mahdollisuudet ovat huonot. Suomi ei ole luokkayhteiskunta, yksilön omat kyvyt, teot ja kunnianhimo ratkaisevat menestyksen. Terkuin työläisperheen tohtori.

Työläisperheen maisterina, toisena luokkareitkeläisenä totean, että et ymmärrä mistä puhut. Kyse ei ole mahdollisuuksista lainkaan vaan haluista. Kyllä kaupan kanssalta voi ponkaista pääministeriksi, mutta isossa kuvassa kuitenkin keskiluokka uusintaa itseään ja yliopistot ovat täynnä keskiluokkaisten kotien vesoja, eivät duunarikotien vesoja. Jos siellä joku joukossa on, niin se ei kaavaa suuremmin muuta. Sieltä duunarikodista ponnistetaan autonasentajaksi, lähihoitajaksi, kirvesmieheksi jne. Ja se on ihan ok. Kaikki hyviä kunniallisia ammatteja, mutta ne jatkavat lapsuudenkodin työväenluokkaisuutta. Ja miksi näin, koska kotoa tulee ne arvot ja unelmat, jotka ovat yhteiskuntaluokkasidonnaisia.

Olen eri mieltä.

Aikaisemmin minun lapsuudessani jako oli selvä.

Oli duunarit, maanviljelijät (olen kasvanut maaseudulla) ja loput olivat herroja. Herroja olivat siis kaikki toimistoapulaisesta pankinjohtajaan (valkokaulustyöntekijät),

Keskiluokkaisuus ei kuulu tähän jakoon. Keskiluokkaisuus on hyvin epämääräinen käsite, kuten jo siihen liittyvä ketju osoitti. Jokaisella on siitä ihan oma mielikuva. Joillakin se liittyy koulutukseen, joillakin tulotasoon joillakin ulospäin näkyviin asioihin. (Omistusasunto-vuokra-asunto, auton merkki, matkustelu, jopa hiusten väri).

Olen eri mieltä. Koska olet kasvanut maalla, sinulla ei ole kontaktia työväenluokkaiseen kulttuuriin. Kaupungeissahan ne tehdastyöläiset, kaupan kassat ja erilaiset pyllyn pesijät asuvat. Maajussithan ovat herroja, omistavat isot tilansa siinä missä duunarilla on kerrostalokaksio vuokralla.

Meidän yhteiskunnan kehittyminen tapahtui niin myöhään ja niin nopeasti verrattuna esimerkiksi ruotsiin. Että tämä sama  isäntä renki piika jaottelu ja ajatusmalli  siirtyi eri titteleillä koko  muuhunkin yhteiskuntaan ja voi edelleen hyvin.

Suomi on esimerkiksi Keski-Eurooppaan verrattuna todella erikoinen siinä, miten vähän on hierarkiaa. Sen annetaan tehdä, joka osaa, riippumatta asemasta. Ja asemakin sitten muuttuu osaamisen perusteella.

Ainoat hierarkkiset paikat ovat virkamieskunta (jossa hyvällä oksalle päässeet mitättömyydet suojelevat omaa asemaansa) ja sairaalamiljöö.

Mikä ihmeen renki ja piika? Kyllä toi naapurin 400 000€ vuodessa tienaavat toimitusjohtaja odottelee kiltisti remppamiestä ja arvostaa, kun löytää hyvän.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ajatellaan että on vain  keskiluokka ja epäonnistujat, eikä siinä välissä mitään.

Johtuu keskiluokan nykyisestä kulttuurisesta ylivallasta. Keskiluokkainen tykkää ajatella että jokainen joka ei yltänyt keskiluokkaan on jotenkin viallinen tai asennevammainen, keskiluokkaisuus on keskiluokkaiselle maailman napa, jota jokainen tavoittelee ja jos ei yllä niin on huono ihminen.

70-luvulla kun kasvoin, suurin luokka Suomessa oli työväenluokka

90 lamasta lähtien  Suomesta on lähtenyt. n. 300 000 työpaikkaa. Tämän takia myös

syntyvyytymme loppuu.  Punikki vastaa nykyistä työtöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokka on enemmän arvomaailma, ei tulotaso. Mitä ihminen pitää ihanteinaan.

Ei ole. Se on tapa niputtaa käsitteellisesti suuri määrä ihmisiä ottamatta huomioon heidän yksilöllisyyttään.

Tämän tyyppisiä niputuksia tehdään, koska joku niistä hyötyy. Ei "luokka" ole mikään fakta, vaan tarkoitushakuisen luokittelun tulos.

Yksilöllisyys on yksi hyttysenkakka meressä. Se tykkääkö se yläkoulun ranskanmaikka hernekeitosta vai karjalanpaistista ei muuta hänen keskiluokkaisuuttaan millään muotoa.

Entä, jos sillä ranskanmaikalla on tatska ja rakenneripset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunnissa luokkien välillä on eroa siksi, että mahdollisuudet elämässä ivat erilaiset. Suomessa luokkia ei ole, koska yhteiskunta mahdollistaa kaikki koulutasot, tuloeroista riippumatta. Se, menestyykö joku, on yksilöstä kiinni. Luokkayhteiskunnassa yhteiskunta määrittelee, kuinka pitkälle yksilö pystyy menemään. Jos kuulut alempiin yhteiskuntaluokkiin, mahdollisuudet ovat huonot. Suomi ei ole luokkayhteiskunta, yksilön omat kyvyt, teot ja kunnianhimo ratkaisevat menestyksen. Terkuin työläisperheen tohtori.

Työläisperheen maisterina, toisena luokkareitkeläisenä totean, että et ymmärrä mistä puhut. Kyse ei ole mahdollisuuksista lainkaan vaan haluista. Kyllä kaupan kanssalta voi ponkaista pääministeriksi, mutta isossa kuvassa kuitenkin keskiluokka uusintaa itseään ja yliopistot ovat täynnä keskiluokkaisten kotien vesoja, eivät duunarikotien vesoja. Jos siellä joku joukossa on, niin se ei kaavaa suuremmin muuta. Sieltä duunarikodista ponnistetaan autonasentajaksi, lähihoitajaksi, kirvesmieheksi jne. Ja se on ihan ok. Kaikki hyviä kunniallisia ammatteja, mutta ne jatkavat lapsuudenkodin työväenluokkaisuutta. Ja miksi näin, koska kotoa tulee ne arvot ja unelmat, jotka ovat yhteiskuntaluokkasidonnaisia.

Olen eri mieltä.

Aikaisemmin minun lapsuudessani jako oli selvä.

Oli duunarit, maanviljelijät (olen kasvanut maaseudulla) ja loput olivat herroja. Herroja olivat siis kaikki toimistoapulaisesta pankinjohtajaan (valkokaulustyöntekijät),

Keskiluokkaisuus ei kuulu tähän jakoon. Keskiluokkaisuus on hyvin epämääräinen käsite, kuten jo siihen liittyvä ketju osoitti. Jokaisella on siitä ihan oma mielikuva. Joillakin se liittyy koulutukseen, joillakin tulotasoon joillakin ulospäin näkyviin asioihin. (Omistusasunto-vuokra-asunto, auton merkki, matkustelu, jopa hiusten väri).

Olen eri mieltä. Koska olet kasvanut maalla, sinulla ei ole kontaktia työväenluokkaiseen kulttuuriin. Kaupungeissahan ne tehdastyöläiset, kaupan kassat ja erilaiset pyllyn pesijät asuvat. Maajussithan ovat herroja, omistavat isot tilansa siinä missä duunarilla on kerrostalokaksio vuokralla.

Meidän yhteiskunnan kehittyminen tapahtui niin myöhään ja niin nopeasti verrattuna esimerkiksi ruotsiin. Että tämä sama  isäntä renki piika jaottelu ja ajatusmalli  siirtyi eri titteleillä koko  muuhunkin yhteiskuntaan ja voi edelleen hyvin.

Suomi on esimerkiksi Keski-Eurooppaan verrattuna todella erikoinen siinä, miten vähän on hierarkiaa. Sen annetaan tehdä, joka osaa, riippumatta asemasta. Ja asemakin sitten muuttuu osaamisen perusteella.

Ainoat hierarkkiset paikat ovat virkamieskunta (jossa hyvällä oksalle päässeet mitättömyydet suojelevat omaa asemaansa) ja sairaalamiljöö.

Mikä ihmeen renki ja piika? Kyllä toi naapurin 400 000€ vuodessa tienaavat toimitusjohtaja odottelee kiltisti remppamiestä ja arvostaa, kun löytää hyvän.

Tästä hierarkkian puutteesta on hyvä esimerkki meidän toistaiseksi istuva pääministeri. Kun isossa puolueessa tuli tilanne, jossa äkkiä tarvittiin aikaansaavaa ja energistä tekijää, otettiin pääministeriksi asti melko nuori, maalaiskaupungin politiikassa meritoitunut tekijä. Sitten katsottiin että mihin pystyy. Tällaista ei olisi voinut tapahtua vaikka Ranskassa, ja siksi sitä ihmetellään ja osin ihastellaan maailmalla.

Suomalainen prinsessatarina.