Muita joita ahdistaa oman miehen epäsosiaalisuus

nimimerkki 10 vuotta mörököllin kanssa

Joskus raahan väkisin mukaan ja usein hänelläkin sitten on ihan kivaa, mutta tosiasia on, ettei toista voi pakottaa sosiaalisemmaksi. Mies itse sanoo, ettei hän tarvitse sosiaalisia kontakteja niin paljon.

Oma mieheni on myös epäsosiaalinen ja olen tullut siihen tulokseen, että parempi kaikille että hän jää kotiin, kun minä lähden kyläilemään.



Saamme jokaikinen kerta riidan aikaan jo autossa, kun miestä ahdistaa lähteä kyläilemään ja itseäni ärsyttää mennä kylään, kun olemme riidoissa. Mies on kyläpaikassa tosi vaisu, ei puhu vapaaehtoisesti mitään vaan lukee lehteä, vastaa sentään jos kysytään jotain. Mies ei osaa käyttäytyä kylässä, kieltäytyy esim. kahvitarjoilusta vaikka tietää että kaikki on laitettu varta vasten meidän takia (eikä siis todellakaan sano mitenkään kohteliaasti sitä että ei halua mitään).



Kyllähän mies tietysti käy sitten omien vanhempiensa ja ystäviensä luona kylässä, mutta lähtee kyllä karkuun muita omia sukulaisiaan jos samaan paikkaan tuppaavat..



Se oikeastaan mikä nykyisin enää harmittaa, on se että joutuu aina selittämään joka paikassa että minne se mies jäi. Omille vanhemmille olen jo suoraan alkanut kertomaan että ei se halunnut tulla..

Meillä vuosien mittaan on tullut tavaksi, että minä menen kyläilemään ilman miestäni. Tutut tietävät, joten eivät pidä minään ihmeenä. Jotkut ystävät kaikkosivat, koska eivät tavanneet meitä pariskuntana. Minä laskin, että mies on tärkeämpi kuin ystävät, joten antaa mennä.



Kun tulee ystäviä käymään, teen sen varovaisesti. Tämä on oikeastaan hankalampaa kuin kyläily toisen luona. Onhan aina helpompi selittää, että minä tule yksin kuin selittää epäsosiaaliselle ihmiselle, että meille tulee vieraita. Nykyään minä kutsun vieraita sen verran harvoin, että mies useimmiten kestää sen. Oikeastaan hän on huomannut, että yksinäisyys pidemmän päälle on hankalaa ja hän joskus jopa on iloinen, kun minä olen kutsunut jonkun käymään. Se on nykyään sen verran harvinaista, että hänkään ei voi valittaa.

eli kyläilen omien kaverien luona lasten kanssa ja mies jää kotiin.

ihan lähisukulaisissa käydään joskus koko poppoo, mutta hiukan kauempien sukulaisten luona ei melkein koskaan... =(



minusta myös se selittely, että mies on töissä tai muualla, on inhottavaa!

onneksi lähitutut jo tietää ettei miestä vaan jaksa innostaa... =)

Olen taas ihmetellyt äitiä, joka tulee aina ilman lapsia. Kun meilläkin on lapsia, niin luulisi, että mukavaa tulla lapsiperheeseen lasten kanssa. Mutta ei, hän tulee ilman miestä ja lapsia. Se tuntuu aika hassulta. Aivan kuin hän itse ei olisi sopeutunut perhe-elämään. En minä kuitenkaa lapsia minnekään laita hänen vierailujensa ajaksi, vaan he leikkivät aivan niin kuin muutenkin.

Vierailija:

eli kyläilen omien kaverien luona lasten kanssa ja mies jää kotiin.

ihan lähisukulaisissa käydään joskus koko poppoo, mutta hiukan kauempien sukulaisten luona ei melkein koskaan... =(

minusta myös se selittely, että mies on töissä tai muualla, on inhottavaa!

onneksi lähitutut jo tietää ettei miestä vaan jaksa innostaa... =)

Miksi selittelet? Kerro vain, että mies ei tullut tällä kertaa. Kyllä se pidemmän päälle riittää. Minä ainakin kerron yleensä, että mies vain ei halua matkustaa.

ja lukis vaan lehtee.. mieluummin kyläilisin ilman miestäni. onko miehenne olleet alusta asti noin epäsosiaalisia, eikö epäsosiaalisuus silloin häirinnyt ?

Vierailija:

ja lukis vaan lehtee.. mieluummin kyläilisin ilman miestäni. onko miehenne olleet alusta asti noin epäsosiaalisia, eikö epäsosiaalisuus silloin häirinnyt ?

Ja suhteen alussa sitä oli niin nuori (ja tyhmä?) ettei tuohon kiinnittänyt tarpeeksi huomiota.

Minä ja mies olemme molemmat epäsosiaalisia. Emme kumpikaan nauti kyläilystä tai vieraista kotona.



Mutta minä silti lähden meistä kahdesta mieluummin kylään. Jos mies ei halua lähteä, en pakota. Miksi minun pitäisi sanella, kuinka hän haluaa elämäänsä elää? Jos hän ei halua sosialisoida, se on hänen asiansa. Vaikka olemme aviopari, emme elä yhteistä, yhteenKAHLITTUA elämää.



Koeta opetella ajattelemaan niin, että miehesi on oma yksityinen yksilönsä, jolla on itsemääräämisoikeus. Jos hän ei halua kyläillä, hänen ei tarvitse kyläillä.

Mies jaksaisi luuhata kylissä ja kutsua vieraita, minä taas mielummin käperryn omaan turvalliseen kotiini nauttien rauhasta.