Odotan lääkäriltä tietoa eräästä näytteestä
Hermot meinaavat mennä. Välillä olen ihan varma, että näytteen tulos on pahanlaatuinen ja välillä uskottelen itselleni, että kaikki on kunnossa.
Miten te, jotka odotatte tuloksia jostakin lääketieteellisestä tutkimuksesta (varsinkin, jos on kyse syöpäepäilystä), pysytte järjissänne?
Lääkäri lupasi lähettää tiedon kirjeitse, ja näytteen valmistumisesta on kulunut viime tiistaina 2 viikkoa, jossa ajassa näytteen piti olla valmis. Mitään ei ole kuulunut vielä, mutta posti nyt kulkee, miten sattuu.
Kommentit (11)
Kannattaa olla kiitollinen siitä, että ne näytteet on otettu ja tutkitaan huolella.
Sulle ois soitettu jos ois pahanlaatuinen. Kun tulos tulee niin kiireellisiin reagoidaan heti. Satun tietämään
Mulle sanottiin viikko sitten että tuloksen voi katsoa omakannasta kuukauden päästä ja että operoidaan joka tapauksessa vasta heinäkuun jälkeen 😀
Uskoisin ettei kukaan oikein järjissään pysykään, paitsi kaikista optimistisimmat. Kunhan saat tiedon niin helpompi suhtautua. Jos paskat uutiset, niin tietysti ihan hirveä järkytys ja ahdistus joka kestää aikansa, mutta sitten siihenkin lopulta mieli sopeutuu. Ja jos ei useammassa viikossa ahdistus helpota tai on ihan sietämätön ahdistus, niin siihen saa lääkityksen. Tsemppiä!
Ymmärrettävää, että vastaus jännittää. Kysymys kuitenkin isosta asiasta. Pidetään peukkuja hyvänlaatuisen puolesta. Se, että sovittu vastauksen tulevan kirjeitse, puhuisi sen puolesta, että pahanlaatuisuuden ennakkotodennäköisyys on pieni. Näytevastaus tietysti asian lopulta ratkaisee.
Et voi tehdä asialle nyt mitään, olet tehnyt jo kaiken tarvittavan. Onhan se varmasti hermoja raastavaa, mutta ei kannata itse alkaa googletella mitään ennenkuin lääkärin kanssa sitten jutellut. Ja suomessa saa hyvää hoitoa, oli tilanne sitten mikä.
Mulla on nyt sama tilanne. Huomenna pitäisi tulla tietoa. Mutta tämä on järkyttävää! En ymmärrä, miten voin vastata puhelimeen, kun huomenna soittavat. Olen varma, että kyseessä on pahanlaatuisuutta. Tämä on yhtä h.lvettiä!
Vierailija kirjoitti:
Sulle ois soitettu jos ois pahanlaatuinen. Kun tulos tulee niin kiireellisiin reagoidaan heti. Satun tietämään
Siis ilmoitetaanko Suomessa potilaalle pahanlaatuisesta löydöksestä kirjeellä tai puhelimella!?
Jo on käytäntö. Asun Eestissä ja kyllä se onkologi oli joka tulokset kertoi. Kamalaa jos potilas jätetään yksin tuhannen ja miljoonan kysymyksen kanssa pahanlaatuisesta vastaukseta ja saa odottaa hamaan tulevaisuuteen että pääsee lääkärin puheille! Siinähän vahvempihermoinenkin jo helposti romahtaa jos tokaistaan vaan että sinulla on syöpä, odottele nyt lääkäriaikaa.
Itselläni tehtiin monien tutkimusten ja kuvantamisten ja koepalojen jälkeen diagnoosi, ja olin koko ajan tiiviisti lääkärin valvonnassa. Mitään tuloksia ei kerrtottu ennenkuin sain tietää muutaman päivän kuluttua onkologilta.
Tämä sama lääkäri on hoitanut sairauttani nyt pian 9 vuotta, tammikuussa tulee se yhdeksän täyteen.
Tilanteeni on hyvä, tauti remissiossa ja edelleen seuranta 3 kk välein sama onkologi joka kerta. Labrat joka kerta ja CT kuva keran vuodessa. On todella turvallista kun onkologi on tuttu. Olemme jo hyvinkin tutut toisillemme. Voin luottaa häneen, hän on turvalinen.
Mä olen asennoitunut tähän jo vuosikymmeniä. Polttanut 30 vuotta tupakkaa ja nyt odotan miltä keuhkokuvat näyttää. Yllätyn jos on ok. Muuten en ylläty toisenlaisista uutisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle ois soitettu jos ois pahanlaatuinen. Kun tulos tulee niin kiireellisiin reagoidaan heti. Satun tietämään
Siis ilmoitetaanko Suomessa potilaalle pahanlaatuisesta löydöksestä kirjeellä tai puhelimella!?
Jo on käytäntö. Asun Eestissä ja kyllä se onkologi oli joka tulokset kertoi. Kamalaa jos potilas jätetään yksin tuhannen ja miljoonan kysymyksen kanssa pahanlaatuisesta vastaukseta ja saa odottaa hamaan tulevaisuuteen että pääsee lääkärin puheille! Siinähän vahvempihermoinenkin jo helposti romahtaa jos tokaistaan vaan että sinulla on syöpä, odottele nyt lääkäriaikaa.
Itselläni tehtiin monien tutkimusten ja kuvantamisten ja koepalojen jälkeen diagnoosi, ja olin koko ajan tiiviisti lääkärin valvonnassa. Mitään tuloksia ei kerrtottu ennenkuin sain tietää muutaman päivän kuluttua onkologilta.
Kun puolisollani todettiin syöpä, minä sain tiedon ensimmäisenä, koska satuin olemaan kotona. Tuli siis kirje, soitin puolisolle ja kysin tahtooko hän, että avaan sen vain katsooko itse illalla. Hän halusi, ja sai siis minulta tiedon työpaikalleen. Lääkärin tapasimme muutaman viikon kuluttua, en enää muista kuinka pian. Hän selosti tilanteen, antoi vaihtoehdot kuinka jatketaan.
Katso omakannasta,voi olla jo siellä