Onko ADHD -diagnoosi häpeä?

Ei. Se ei ole mikään kehitysvamma. Useat ADHD ihmiset ovat todella luovia, älykkäitä ja sosiaalisia.

Kyllä on. Aivovamma.

kyllä se vähän pistää mietittämään että käyttääkö huumeita tai onko hänellä sosiaalisia ongelmia tai muuta eli joutuu silmätikuksi ihan vain epäluulon kohteeksi häpeästä en tiedä en ihan sanoisi siksi mutta se voi olla se mitä kohde kokee itsestään

Ei todellakaan!!

Ei se häpeäksi ole, mutta se ei ole enää muotia.

Kaikki julkkistyrkyt ovat nyt autismin kirjolla.

Ei ole. Tunnen muutaman, mukavia ihmisiä ovat.

Ei.

Miten mikään diagnoosi voi olla häpeä? Harvemmin niitä omia sairauksia valitaan.

Ei se ole häpeää, mutta ennakkoluulojen vuoksi en puhu siitä työelämässä. Parhaat ominaisuuteni, joilla kykenen eroamaan muista nykyajan muuttuvassa työkulttuurissa niin on osaksi ADHD:stä johtuvaa. Sanoisin, että miksi jarruttaisin omaa työuraani ja kehittymistäni mainitsemalla asiasta, kun pääsee helpommalla olemalla hiljaa ja keskittymällä siihen, missä olen hyvä: työhöni.

Olen ollut muutaman vuosikymmenen työelämässä ja kivunnut monen työtehtävän jälkeen johtavaan asemaan, mutta diagnoosia minulle ei ole tehty. Tiedän, että jonkinlainen tarkkaavaisuushäiriö on taustalla ja lapsuuden sekä nuoruuden käytöshäiriöt kertovat siitä karua kieltä. En ikinä puhunut asiasta töissä, koska olen sellaisessa työssä, jossa arvostetaan ainoastaan 100% työnjälkeä. Kaikki muu spekuloidaan pienintäkin yksityiskohtaa myöden ja lakikirjaa lukien. Häpeän tunne omasta vajaavaisuudesta estää puhumasta asiasta tai hankkimasta diagnoosia. En edes pystyisi kuvittelemaan menemään lääkärille asiasta, koska tieto käynnistä tulisi kuitenkin leviämään. Pelkään, että diagnoosi vaikeuttaa mahdollisesti tulevia työtarjouksia tai uralla kehittymistä. Tunnen, että on vain parempi pitää asia omana tietonani ja nyt myös tuntemattomien ihmisten kesken tällä foorumilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole häpeää, mutta ennakkoluulojen vuoksi en puhu siitä työelämässä. Parhaat ominaisuuteni, joilla kykenen eroamaan muista nykyajan muuttuvassa työkulttuurissa niin on osaksi ADHD:stä johtuvaa. Sanoisin, että miksi jarruttaisin omaa työuraani ja kehittymistäni mainitsemalla asiasta, kun pääsee helpommalla olemalla hiljaa ja keskittymällä siihen, missä olen hyvä: työhöni.

Olen kuvaillut asiaa samoin hoitosuhteessani ja läheisilleni. En puhu diagnoosistani työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Se ei ole mikään kehitysvamma. Useat ADHD ihmiset ovat todella luovia, älykkäitä ja sosiaalisia.

Eipä kehitysvammakaan mikään häpeä ole.

Eikai kukaan ole niin tyhmä että menee huuteleen omia diagnooseja pitkin kyliä.

Vierailija kirjoitti:

Miten mikään diagnoosi voi olla häpeä? Harvemmin niitä omia sairauksia valitaan.

Niinhän se on, mutta esim. masennus ja alkoholismi kantavat aikamoista stigmaa.

Sen verran on että en puhu siitä. Lyhyessä ajassa tässä viiden vuoden sisään julkisuuteen tuli "julkkuja" jotka retosteli sillä. Tuntui muotidiagnoosilta. 

Oma elämä ollut suht sekavaa tuon vuoksi eikä nytkään herkkua ole kun ulosoton kautta makselee nuoruuden impulsseja ja kärsii syyllisyyttä läheisille aiheutetusta mielipahasta.

Toki työssäni olen alan parhaita ja saankin reissata mukavasti. Ja onnellinen lapsistani. He ovat nähneet omin silmin miten vanhempi taistelee oman sairauden kanssa luovuttamatta.

Kaikilla lapsillani on ADHD piirteitä. Vain vanhimmalla diagnoosi- mutta lopetti itse lääkityksen kun sai ajoissa muutakin hoitoa.