Sanotko äidillesi suoraan negatiivisiäkin asioita näin aikuisiällä

En peesaa. En sanonut takas, paitsi jos en halua jotain. Mutta kun alkoi käyttäytyä sekopäisesti, piti sanoa, nimittäin en halua kokea hyökkäyksiä. Hän luulee että muut ovat samanlaisia kuin hän ja tekee odotuksia sen mukaan.

En puhu ollenkaan.

Mikä teidän äitisuhteessa o pielessä te jotka ette ole tekemisissä?

Opettelin sanomaan miltä minusta tuntuu ennen hänen sairastumistaan ja kuolemaansa. Eihän se helppoa ollut.

Sanon takaisin ja olen kuulemma tyly. Välillä sitä pitää ravistella kun elää ihan omissa mielikuvissaan.

Tietysti. Miksi ihmeessä olisin suoraan puhumisen lopettanut aikuisena? Aina ollaan avoimesti asioista puhuttu ja minulle opetettu, että on ihan ok, jos ei ole kaikista asioista samaa mieltä kaikkien kanssa.

En koe tarvetta sellaiseen. Jos olen hänen kanssa jostain eri mieltä, sanon sen neutraalisti, mutta mitään negatiivisuuksia ei ole tarpeen sanoa. Jos on joku asia, jossa ei olla ihan samalla aallonpituudella niin siitä ei sitten tarvitse puhua. Keskitytään hyviin juttuihin. Meillä on kaikki oikein mukavasti ja mitään riitoja ei jaksa alkaa vääntämään.

Kyllä. Olemme äitini kanssa hyvin erilaisia ja ajatusmaailmamme eivät kohtaa. Hä ei ole vielä käsittänyt, että olen hänestä erillinen eivätkä toiveeni ja elämäntavoitteeni ole samat, kuin hänellä. 40 vuotta on kulunut ja hään edelleen kuvittelee voivansa leikkiä äiti-lapsi asetelmaa. On helpompaa ettemme ole tekemisissä.

En juuri puhu äitini kanssa enää. Hän kaipaa minua vain silloin kun joku asia on pielessä.

Yritän pitää näennäiset hyvät välit puhumalla yleisluontoisista asioista. Viimeksi hän käski minua menemään töihin vaikka oikein hyvin tietää, että haen eläkettä sairauden takia.

Täällä tuntuu olevan todella paljon sellaisia joiden äitisuhde on vinksallaan vai vastaako näihin aloituksiin vain mieluummin ne tyypit?

keskustelen äitini kanssa yhtä asiallisesti kuin muidenkin kanssa, en tahallaan pahoita mieltään tai intä vastaan. Voin olla eri mieltä, mutta en osoita, että äitini olisi väärässä.

Yritän puhua rehellisesti, mutta äitini ei ole luonteeltaan riidanhaluinen, joten hänen kanssaan on mahdotonta riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan todella paljon sellaisia joiden äitisuhde on vinksallaan vai vastaako näihin aloituksiin vain mieluummin ne tyypit?

Aiemmin äitisuhde oli ihan ok eikä suurempia ristiriitoja ollut. Nyt iän myötä hän on muuttunut eikä suostu käsittämään etten ole täällä häntä varten vaan aika olisi rakentaa oma elämä hänestä irrallisena. Aiemmin näin olikin, mutten tiedä mikä häneen on mennyt, kun hän nyt haikailee minua lapsuuden seuduille. Lisäksi tähän vielä se, että minulle yritetään etsiä etätyötä, jotta voisin viettää enemän aikaa hänen kanssaan. Lienee ymmärrettävää etten suostu tähän. Olen jo 40 ja elämä menee ohi, jos suostun hänen vaatimuksiinsa tai hänen kuviteellisiin nuoruudenrakkuden asetelmiinsa. Ei Lapsuuden paikkakunnalla ole nuoruuden rakkautta jonka perään haikailisin tai jonka kansa tahtoisin kahdata uudelleen.

Sanon. En muista, milloin aloitin. Nykyään, kun en ole hänestä riippuvainen samalla tavalla kuin lapsena, on ihan erilaista sanoa vastaan.

Kyllä. Olemme toistemme vastakohtia. Nykyään en kerro hänelle juuri mitään omista asioistani, sellaiset etäisen viileän kohteliaat välit.

Vierailija kirjoitti:

Mikä teidän äitisuhteessa o pielessä te jotka ette ole tekemisissä?

- kykenemättömyys myöntää olleensa väärässä ja pyytää anteeksi

- "mikset voi olla kuin siskosi" -kyselyt

- "tuosta mihin olet ryhtymässä ei tule kyllä mitään" -ennusteet, jotka eivät lakkaa vaikka ovat osoittautuneet toistuvasti vääriksi

- koivuniemen herra

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olemme äitini kanssa hyvin erilaisia ja ajatusmaailmamme eivät kohtaa. Hä ei ole vielä käsittänyt, että olen hänestä erillinen eivätkä toiveeni ja elämäntavoitteeni ole samat, kuin hänellä. 40 vuotta on kulunut ja hään edelleen kuvittelee voivansa leikkiä äiti-lapsi asetelmaa. On helpompaa ettemme ole tekemisissä.

Täällä sama. Äitini yrittää edelleen kasvattaa minua ja jos teen elämässäni jotain, enkä kerro hänelle etukäteen, tulee huutoa. Ja kaikesta suututaan; miten voin ostaa uuden maton/auton/vaihtaa työpaikkaa kysymättä häneltä. Muutin 200 kilometrin päähän hänestä ja nyt hän muutti perässä. Todella kontrolloiva ja negatiivinen ihminen, jonka kanssa juttelen näkyään ainoastaan yleisiä asioita.

Äitisuhde on erittäin kuluttava ja raskas. Omasta mielestään on maailman paras äiti (tämän on tehnyt selväksi, kun sain omat lapset, joita en osaa kasvattaa).

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan todella paljon sellaisia joiden äitisuhde on vinksallaan vai vastaako näihin aloituksiin vain mieluummin ne tyypit?

Yleensä tämmöisiä äitinionnarsisti -aloituksia tekee ja näihin vastailee yksi ja sama ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olemme äitini kanssa hyvin erilaisia ja ajatusmaailmamme eivät kohtaa. Hä ei ole vielä käsittänyt, että olen hänestä erillinen eivätkä toiveeni ja elämäntavoitteeni ole samat, kuin hänellä. 40 vuotta on kulunut ja hään edelleen kuvittelee voivansa leikkiä äiti-lapsi asetelmaa. On helpompaa ettemme ole tekemisissä.

Täällä sama. Äitini yrittää edelleen kasvattaa minua ja jos teen elämässäni jotain, enkä kerro hänelle etukäteen, tulee huutoa. Ja kaikesta suututaan; miten voin ostaa uuden maton/auton/vaihtaa työpaikkaa kysymättä häneltä. Muutin 200 kilometrin päähän hänestä ja nyt hän muutti perässä. Todella kontrolloiva ja negatiivinen ihminen, jonka kanssa juttelen näkyään ainoastaan yleisiä asioita.

Äitisuhde on erittäin kuluttava ja raskas. Omasta mielestään on maailman paras äiti (tämän on tehnyt selväksi, kun sain omat lapset, joita en osaa kasvattaa).

Juurikin tämä, hän edelleen olettaa, että krtoisin hänele kaiken ja inttää ja inttää. Ei iinulla ole velvollisuutta kertoa hänelle kuulumisistani saatika olla tekmisissä. Miksi väen väkisin yrittää ylläpitää suhdetta, kun hänen näkemysensä on ,että olemme hyvissä väleissä silloin, kun teen hänen mielensä mukaan ts. suostun lähikauppaan töihin, koska hänen niin nautti kaupassa työskentelystä. Ei kiitos.