Olen 40 ja menettänyt uskoni ihmissuhteisiin. Olen silti onnellinen. Muita?

Minulla on hyvä parisuhde, mutta muut ihmissuhteet ovat aika lailla etäisiä. Olin tyytyväinen tilanteeseen pitkään. Sitten elämääni ilmestyi uusi ystävyyssuhde. Hetken jo luulin ystävyyden olevan kivaa, mutta lopulta se olikin niin vaikeaa ja kuormittavaa, että se oli vaan pakko lopettaa. Nyt olen taas samassa pisteessä. En halua ihmissuhteita.

Jos "kaikki muut" on hankalia ja ihmissuhteet kaatuu kerta toisensa jälkeen, niin syy on todennäköisesti itsessä.

Eli ei. En ole hankala persoona, joten minulla on ihania ihmissuhteita ja ihana parisuhde myös.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvä parisuhde, mutta muut ihmissuhteet ovat aika lailla etäisiä. Olin tyytyväinen tilanteeseen pitkään. Sitten elämääni ilmestyi uusi ystävyyssuhde. Hetken jo luulin ystävyyden olevan kivaa, mutta lopulta se olikin niin vaikeaa ja kuormittavaa, että se oli vaan pakko lopettaa. Nyt olen taas samassa pisteessä. En halua ihmissuhteita.

Ihana, että Sinulla on hyvä parisuhde.

Minullakin oli hyvä parisuhde 28 vuotta ja se riitti minulle, mutta mieheni rakkaus loppui ja kun yksin jäin niin tajusin kuinka tärkeätä olisi myös ystävyyssuhteet. Se on ihan eri olla täysin yksin. Toisille se toki sopii.

Vierailija kirjoitti:

Jos "kaikki muut" on hankalia ja ihmissuhteet kaatuu kerta toisensa jälkeen, niin syy on todennäköisesti itsessä.

Eli ei. En ole hankala persoona, joten minulla on ihania ihmissuhteita ja ihana parisuhde myös.

Mutta jos tuntuu siltä, että on hankala persoona ja viihtyy paremmin yksin, niin onko pakko olla muiden ihmisten kanssa? Miksi ei vain voisi touhuta omia juttujaan ja olla tyytyväinen? Onko pakko olla sosiaalinen, jos ei sitä luonnostaan ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos "kaikki muut" on hankalia ja ihmissuhteet kaatuu kerta toisensa jälkeen, niin syy on todennäköisesti itsessä.

Eli ei. En ole hankala persoona, joten minulla on ihania ihmissuhteita ja ihana parisuhde myös.

Mutta jos tuntuu siltä, että on hankala persoona ja viihtyy paremmin yksin, niin onko pakko olla muiden ihmisten kanssa? Miksi ei vain voisi touhuta omia juttujaan ja olla tyytyväinen? Onko pakko olla sosiaalinen, jos ei sitä luonnostaan ole?

Kukas tässä nyt pakottaa olemaan sosiaalinen?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvä parisuhde, mutta muut ihmissuhteet ovat aika lailla etäisiä. Olin tyytyväinen tilanteeseen pitkään. Sitten elämääni ilmestyi uusi ystävyyssuhde. Hetken jo luulin ystävyyden olevan kivaa, mutta lopulta se olikin niin vaikeaa ja kuormittavaa, että se oli vaan pakko lopettaa. Nyt olen taas samassa pisteessä. En halua ihmissuhteita.

Ihana, että Sinulla on hyvä parisuhde.

Minullakin oli hyvä parisuhde 28 vuotta ja se riitti minulle, mutta mieheni rakkaus loppui ja kun yksin jäin niin tajusin kuinka tärkeätä olisi myös ystävyyssuhteet. Se on ihan eri olla täysin yksin. Toisille se toki sopii.

Kyllä minä uskoisin löytäväni uuden parisuhteen. Olen ihan vetävän näköinen nainen. Minulle kelpaisi hyvin joku toinen samanlainen introvertti mies. Ei ulkonäöllä olisi niin väliä. Kunhan käy töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos "kaikki muut" on hankalia ja ihmissuhteet kaatuu kerta toisensa jälkeen, niin syy on todennäköisesti itsessä.

Eli ei. En ole hankala persoona, joten minulla on ihania ihmissuhteita ja ihana parisuhde myös.

Mutta jos tuntuu siltä, että on hankala persoona ja viihtyy paremmin yksin, niin onko pakko olla muiden ihmisten kanssa? Miksi ei vain voisi touhuta omia juttujaan ja olla tyytyväinen? Onko pakko olla sosiaalinen, jos ei sitä luonnostaan ole?

Kukas tässä nyt pakottaa olemaan sosiaalinen?

Ohis

Tuo joka sanoo, että syy on itsessä. Mitä se haittaa? Tottakai syy on itsessä. Ei tässä kukaan ole muuta väittänytkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos "kaikki muut" on hankalia ja ihmissuhteet kaatuu kerta toisensa jälkeen, niin syy on todennäköisesti itsessä.

Eli ei. En ole hankala persoona, joten minulla on ihania ihmissuhteita ja ihana parisuhde myös.

Tai sitten olet ihan hirveän hankala persoona, koska niillä vasta ihmissuhteita onkin koska osa ei uskalla poistua.  Kyllä se on enemmän niin päin,  että niillä mukavilla ihmisillä on vähemmän ihmissuhteita ja psykoilla ja pissapäillä nurkat pullistelee väkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos "kaikki muut" on hankalia ja ihmissuhteet kaatuu kerta toisensa jälkeen, niin syy on todennäköisesti itsessä.

Eli ei. En ole hankala persoona, joten minulla on ihania ihmissuhteita ja ihana parisuhde myös.

Mutta jos tuntuu siltä, että on hankala persoona ja viihtyy paremmin yksin, niin onko pakko olla muiden ihmisten kanssa? Miksi ei vain voisi touhuta omia juttujaan ja olla tyytyväinen? Onko pakko olla sosiaalinen, jos ei sitä luonnostaan ole?

Kukas tässä nyt pakottaa olemaan sosiaalinen?

Ohis

Tuo joka sanoo, että syy on itsessä. Mitä se haittaa? Tottakai syy on itsessä. Ei tässä kukaan ole muuta väittänytkään.

Ei hän sanonut muuta kuin osoitti osuvan pointin. Ei hän ottanut kantaa siihen, tuleeko ihmisen olla sosiaalinen vai ei.

Mulla on kyllä muut ihmissuhteet ok, mutta hyvää miestä en ole onnistunut löytämään. No, on sinkkuna mukavampaa kuin huonossa parisuhteessa.

Sama täällä. Jokainen ihminen tuottaa pettymyksen ennemmin tai myöhemmin vaikka ei odottaisi oikeastaan mitään heiltä.

Vierailija kirjoitti:

Jos "kaikki muut" on hankalia ja ihmissuhteet kaatuu kerta toisensa jälkeen, niin syy on todennäköisesti itsessä.

Eli ei. En ole hankala persoona, joten minulla on ihania ihmissuhteita ja ihana parisuhde myös.

Eli siis vika on aina itsessä jos toiset puukottavat selkään? Asia selvä.

Parempi vaan ettei minulla ole mitään suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos "kaikki muut" on hankalia ja ihmissuhteet kaatuu kerta toisensa jälkeen, niin syy on todennäköisesti itsessä.

Eli ei. En ole hankala persoona, joten minulla on ihania ihmissuhteita ja ihana parisuhde myös.

Eli siis vika on aina itsessä jos toiset puukottavat selkään? Asia selvä.

Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa, joissa tulisikin aina pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa. 

Minä ilmottaudun. Sen verran seurannut sivusta Tinder kulttuuria että elän mielelläni yksin. Harmi vaan, että pukkaa joskus muistakin kanavista. En kaipaa elämääni mitään muuta kuin rauhaa ja hyvää oloa.

Annan lähdöt jokaiselle joka pyrkii hyväksikäyttämään tai hyötymään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos "kaikki muut" on hankalia ja ihmissuhteet kaatuu kerta toisensa jälkeen, niin syy on todennäköisesti itsessä.

Eli ei. En ole hankala persoona, joten minulla on ihania ihmissuhteita ja ihana parisuhde myös.

Eli siis vika on aina itsessä jos toiset puukottavat selkään? Asia selvä.

Lohduttavaa laittaa ne kaikki omat ongelmat muiden piikkiin?

Tavallaan samaistun, vaikka minulla on myös läheisiä ihmissuhteita. Olen tullut siihen tulokseen, että olen puolierakko, joka tarvitsee paljon omaa aikaa ja jolla on olematon jaksaminen millekään turhalle draamalle, jota monet ihmissuhteet tuovat mukanaan.

Nyt olen läheisissä ihmissuhteissa vain hyvin harvojen ja valittujen kanssa (kumppani ja muutama hyvä ystävä). Hyvänpäiväntuttuja en oikeastaan jaksa ollenkaan ja mieluummin vietän aikani vaikka puutarhassani puuhaillen kuin jonninjoutavia höpisten jossakin porukassa.

Itse olen laittanut välit poikki vanhempiini, koska toinen on ilmiselvä narsisti ja toinen häntä myötäilevä vässykkä. Se oli vaikea päätös, mutta tuon jälkeen ei ole ollut vaikeuksia tarvittaessa karsia myös muita huonoja ihmissuhteita elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos "kaikki muut" on hankalia ja ihmissuhteet kaatuu kerta toisensa jälkeen, niin syy on todennäköisesti itsessä.

Eli ei. En ole hankala persoona, joten minulla on ihania ihmissuhteita ja ihana parisuhde myös.

Mutta jos tuntuu siltä, että on hankala persoona ja viihtyy paremmin yksin, niin onko pakko olla muiden ihmisten kanssa? Miksi ei vain voisi touhuta omia juttujaan ja olla tyytyväinen? Onko pakko olla sosiaalinen, jos ei sitä luonnostaan ole?

Sehän on just hyvä, jos asian itse tiedostaa. Tuntuu vain, että moni ei tiedosta, koska "ovat pettyneitä kaikkiin", "menettäneet uskonsa muihin" ja "katkeria". Osaa näistä sanoista myös ap. käytti.

Minulla myös tuttavia (huom. tuttavia, ei ystäviä), joiden lähipiiriin kuulu muka paljon kaikenlaisia pettureita ja kamalia ihmisiä ja kaikki on heitä vastaan ja joku/jotkut ovat pilanneet heidän elämänsä. Kun totuus on, että lähipiiri on vain yrittänyt kestää tai auttaa tai pitänyt omia puoliaan tyrannia tai muuten haitallisesti toimivaa ihmistä vastaan.

Vasta nelikymppisenä? Minä erakoiduin jo parikymppisenä heti kun sain opintoni suoritettua. Töissä käyn, mutta muuten ihmissuhteet on minimissään. Nautin yksinolosta, mutta rehellisesti voisi mennä kuppi nurin jos ei pääsisi edes töissä sosialisoimaan.

Tiedostan, että vikaa on itsessänikin - tietysti on! Mutta myös ihmisissä yleisesti, siinä miten toisiin ihmisiin suhtaudutaan, kuinka heistä haetaan jotain mitä ei kuitenkaan itse olla valmiita antamaan. Ihmissuhteet on hyvin usein toispuoleisia niin, että toinen ottaa enemmän kuin antaa. Sille toiselle ihmissuhde käy raskaaksi. Päädyn aina olemaan se, joka kuuntelee ja tukee muita, mutta jää lopulta itse yksin. Pärjään kyllä hyvin ilman toisten tukea, joten miksi enää vaivautuisin odottamaankaan mitään molemminpuolisia ja tasapainoisia ihmissuhteita?

Ap