"Dag och nacht" on kaunis elokuva jossa päähenkilö ottaa loparit töistään, kertoo läheisileen lähtevänsä Yhdysvaltoihin töihin ja sanoo hyvästit. Tapaa kaikki itselleen tärkeät ihmiset ja oikeasti päättää päivänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on paha asia vain läheisille. Kuolevalle itselleen sillä ei ole mitään merkitystä.

Kaikki loppuu ja muistot pyyhkiytyvät pois. Kuolevalle itselleen ei jää mitään mikä tuntisi tästä menetyksestä mitään. Vapauttava ajatus.

Itsemurhaan kuoleminen on useimmiten erittäin tuskallista ja hidasta, vammautuneena voi joutuu elämään puolikin vuotta sairaalan kattoa katsellen.

Tämän takia eutanasia tulee sallia

Dag och natt, ei sekoiteta saksaa nimeen. :)

Yksi lempielokuvistani. Persbrandtin suoritus on lähes maaginen. Kirjassaan 'Muistini mukaan' pitää tätä elokuvaa parhaanaan. Helppo uskoa.