Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikilla ihmisillä mt-ongelmia jossain vaiheessa elämää?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Se, että on joskus surullinen, onneton, levoton jne. ei ole mielenterveyshäiriö vaan ne ovat normaaleja tunteita, joita ihmiset eivät halua kokea. Sitten niihin haetaan lääkkeitä ja saadaan mielenterveyshäiriö diagnoosi. Sama juttu kuin, että nuoriso nykyään pelkää hikoilemista ja hengästymistä ja luulee näiden oireiden olevan merkki sairaudesta. Tästä asiasta on tehty jopa tutkimus.
Mun mielestä ongelma ei ole aina se että henkilö itse luulisi, että hänellä on joku ongelma tai diagnoosi, mutta se vasta ongelma onkin,jos muut päättävöt että hänellä on jokin tiettyy ongelma, vaikka eivöt edes ole olleeet tekemisissä henkilön kanssa, eli arvio perustuu mutuiluun.. Hyvänen aika, jos tilanne on hermostuttava, (esim. kiire johonkin)niin kai enemmän normaalia on hermostua kun olla hermostumatta. Tai jos tilanne uhkaava, normaalia ahdistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ihan kaikilla. Esim. jos on pikkulapsi, joka kuolee nuorena. Vaikka päivän vanhana.
Mutta jos on pitkä elämä, niin ehkä joku pikku depressio voi tulla vaikka läheisen kuoleman jälkeen.
Suru on normaali asia ja suru voi kestää kauankin. Terveellä ihmisellä ei kehity depressiota siihen liittyen. Itse olen ollut masentunut ja läheisen kuolema ei kai ollut mitenkään sen vaikeampi kuin muillakaan. Olin myös masennuksen varjolla paljon pohtinut jo etukäteen elämän nurjaa puolta, kuolemaa ja kärsimykseen liittyviä asioita.
Kuka tahansa voi sairastua masennukseen ja myös selvitä siitä hyvällä hoidolla. Ei ole olemassa terveitä ja sairaita ihmisiä. Mielenterveys on veteen piirretty viiva.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla NAISILLA on.
Meidän suvussa niitä on enempi miehillä, naisilla harvemmin. Olen miettinyt mistä se johtuu, ja luultavasti yksi iso tekijä on se, että miehet joutuvat olemaan niin kovassa maailmassa. Se miesten maailma on niin kova, jokaista meidän suvun mt-ongelmista kärsinyttä miestä on kiusattu lapsena muiden poikien toimesta julmastikin.
Ne kiusaajat on juuri tuollaisia kovat arvot omaavia palstamiehiä, jotka vihaavat vähän kaikkea - niin naisia, kuin muita miehiäkin ja ovat todella ankaria toisilleen. Varmaan jotain tyhjyyttään huutavat, illalla töiden jälkeen sitten päkki kaljaa ja turtunut olo päälle, ettei tarvitse kohdata itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ihan kaikilla. Esim. jos on pikkulapsi, joka kuolee nuorena. Vaikka päivän vanhana.
Mutta jos on pitkä elämä, niin ehkä joku pikku depressio voi tulla vaikka läheisen kuoleman jälkeen.
Suru on normaali asia ja suru voi kestää kauankin. Terveellä ihmisellä ei kehity depressiota siihen liittyen. Itse olen ollut masentunut ja läheisen kuolema ei kai ollut mitenkään sen vaikeampi kuin muillakaan. Olin myös masennuksen varjolla paljon pohtinut jo etukäteen elämän nurjaa puolta, kuolemaa ja kärsimykseen liittyviä asioita.
Kuka tahansa voi sairastua masennukseen ja myös selvitä siitä hyvällä hoidolla. Ei ole olemassa terveitä ja sairaita ihmisiä. Mielenterveys on veteen piirretty viiva.
Ap
Minustakin on outoa, että mielenterveyssairauksiin suhtaudutaan niin kuin ne olisivat jotain eksaktia tiedettä, jota pystytään mittaamaan ja todentamaan. Eiväthän ne sitä ole, vaan keinotekoisesti luotuja määritelmiä tietyntyyppisille oireille ja oireiden yhdistelmille. Mikä on tervettä ja mikä ei riippuu vähintään näkökulmasta, ajasta ja kulttuurista.
Jotain näkökulmaa mielenterveysasioiden suhteellisuuteen ja tulkinnanvaraisuuteen voi tuoda tutustuminen psykiatrian vallitseviin oppeihin vaikkapa 100 vuoden takaa. Eivät tämän hetkiset käsitykset ole yhtään sen kiveen hakatumpia tai edusta sen enempää lopullista totuutta asioista. "Jos ei ymmärrä historiaa, ei ymmärrä nykyhetkeä" pitää poikkeuksellisen hyvin paikkansa tässä asiassa.
Mielenterveysongelmaa ei pysty selkeästi määrittelemään.
Jokaisella ihmisellä on elämän aikana flunssia ja hän on sairas fyysisesti.
Jokaisella ihmisellä on varmasti myös psyykkisiä flunssia eli jonkinlaisia kevyitä ongelmia, jotka hankaloittavat elämää.
Toiset sairastuvat vakavasti psyykkisesti, toiset kokevat ehkä vain miedompia hankaluuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tiedä millainen on mieleltään täysin terve ihminen?
Todennäköisesti on, ihan jo seuraamalla täälläkin kommentoivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro sairaitten ihmeteltäväksi.
Kuka saa nautintoa näillä kysymyksillä... Veetäkö sulle tuntematon kuuluu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole terveyden merkki, että on sopeutunut pohjimmiltaan sairaaseen yhteiskuntaan. Kutakuinkin näin sanoi Jiddu Krishnamurti ja sopinee myös tähän.
Minkä takia normaalia tunne-elämää luokitellaan nykyisin mielenterveyden ongelmaksi?? On ihan normaalia että stressi vaikuttaa mielialaan ja menetyksen jälkeen ihminen on alakuloinen, ihmisen biologiaa ei voi paeta.
Mitä stressiin tulee, niin sitä voi korjata elintavoilla eikä mielenterveysongelmana
Mielenterveydenkin raja on häilyvä ja sitä on vaikea mitata. Mutta varmasti jokainen kokee jonkinlaista häiriötä elämänsä aikana, ainakin jos vanhaksi elää eikä käy kaikessa satumainen tuuri. Esimerkiksi itse positiivisena ja iloisena ihmisenä täytin varmasti läheisen kuoleman aikaan ja pitkään vielä sen jälkeen jonkinlaisen masennuksen tunnusmerkit. Olin täysin aloitekyvytön, mikään ei tuntunut miltään. Itkin ja voin huonosti. Osa kieltää täälläkin mielenterveyden häiriöt. Joillekin ne käyvät ylpeyden päälle, osalle ne ovat lyömäkirves muita vastaan, jotka kokevat vaikeuksia. Joillekin heikkouden merkki. Osalla taas ei ole empatiakykyä, narsistejakin on.