Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikilla ihmisillä mt-ongelmia jossain vaiheessa elämää?
Kommentit (32)
Ei varmaan ihan kaikilla. Esim. jos on pikkulapsi, joka kuolee nuorena. Vaikka päivän vanhana.
Mutta jos on pitkä elämä, niin ehkä joku pikku depressio voi tulla vaikka läheisen kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Miksi olisi? Ei kaikilla muutenkaan ole elämänsä aikana samoja sairauksia.
Ei ole. Se, että on joskus surullinen, onneton, levoton jne. ei ole mielenterveyshäiriö vaan ne ovat normaaleja tunteita, joita ihmiset eivät halua kokea. Sitten niihin haetaan lääkkeitä ja saadaan mielenterveyshäiriö diagnoosi. Sama juttu kuin, että nuoriso nykyään pelkää hikoilemista ja hengästymistä ja luulee näiden oireiden olevan merkki sairaudesta. Tästä asiasta on tehty jopa tutkimus.
Kyllä. Jos joku muuta väittää, hän on niin yksinkertainen, ettei edes tajua sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Se, että on joskus surullinen, onneton, levoton jne. ei ole mielenterveyshäiriö vaan ne ovat normaaleja tunteita, joita ihmiset eivät halua kokea. Sitten niihin haetaan lääkkeitä ja saadaan mielenterveyshäiriö diagnoosi. Sama juttu kuin, että nuoriso nykyään pelkää hikoilemista ja hengästymistä ja luulee näiden oireiden olevan merkki sairaudesta. Tästä asiasta on tehty jopa tutkimus.
Ihanko totta :D
Linkkaapa se tutkimus tähän niin katsotaan. Ja samantien voisit kertoa, mikä pätevyys sinulla on näide asioiden arvioimiseen. Psykiatrian erikoislääkärin koulutus kestää noin 10-12 vuotta lukion jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi varmaan määritellä normaali mielenterveys, jotta voi sanoa onko kaikilla jossakin vaiheessa ongelmia. Itsellä ei ainakaan vielä ole ollut vaikka täälläkin aikaa vietän :D Voi olla että jotkut eivät koskaan koe mitään isompia mt-ongelmia, vaikka palstan masentuneet ja katkerat sedät ja tädit niin toivoisivat
Näinhän sitä väitetään että lähes jokainen jossain vaiheessa elämäänsaä täyttää jonkun mielenterveyden häiriön kriteerit. Masennus, ahdistus ja persoonallisuushäiriöt yleisimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan määritellä normaali mielenterveys, jotta voi sanoa onko kaikilla jossakin vaiheessa ongelmia. Itsellä ei ainakaan vielä ole ollut vaikka täälläkin aikaa vietän :D Voi olla että jotkut eivät koskaan koe mitään isompia mt-ongelmia, vaikka palstan masentuneet ja katkerat sedät ja tädit niin toivoisivat
Onhan se lääketieteessä määritelty. Itse on jäävi itseään arvioimaan ;)
On. Mutta ei välttämättä diagnosoituna. Ne joilla on vaikeimmat mielenterveyden häiriöt, eivät useinkaan hyväksi sitä tosiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieleltään vahvoilla ei ole, heikot on asia erikseen.
Ei ole. Tiedän vaikka kuinka paljon vanhoja ja keski-ikäisiä ihmisiä joilla ei ole koskaan ollut mt-ongelmia, niiden lisäksi joilla on.
Mutta tuli tästä mieleen, että lähipiirissäni on ihminen jolla ei ole koskaan ollut mt-ongelmia enkä usko että koskaan tuleekaan, mutta itselleni on tullut useampaan kertaan masennusoireet voimakkaasti päälle sen jälkeen, kun olen viettänyt hänen kanssaan aikaa.
En tiedä mistä johtuu, kun meillä on ihan hyvät välit eikä mitään ihmeellistä, mutta monta kertaa jo käynyt noin. Saatan olla 1-2kk aivan lamaantunut ja jumissa sen jälkeen, kun olen viettänyt aikaa hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ja ei ole. Mielenterveyden häiriöksi voidaan toisella ihmisellä luokitella jotain sellaista, mitä ei toisella ihmisellä luokitella häiriöksi.
Moni "mielenterveyden häiriö" on itse asiassa terve reaktio. Varsinaiset sairaudet ovat erikseen.
Lisäksi on neuropsykiatriset häiriöt, kuten pakko-oireet ja adhd. Näillä on neurologinen tausta.
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään vahvoilla ei ole, heikot on asia erikseen.
Narsu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tiedän vaikka kuinka paljon vanhoja ja keski-ikäisiä ihmisiä joilla ei ole koskaan ollut mt-ongelmia, niiden lisäksi joilla on.
Mutta tuli tästä mieleen, että lähipiirissäni on ihminen jolla ei ole koskaan ollut mt-ongelmia enkä usko että koskaan tuleekaan, mutta itselleni on tullut useampaan kertaan masennusoireet voimakkaasti päälle sen jälkeen, kun olen viettänyt hänen kanssaan aikaa.
En tiedä mistä johtuu, kun meillä on ihan hyvät välit eikä mitään ihmeellistä, mutta monta kertaa jo käynyt noin. Saatan olla 1-2kk aivan lamaantunut ja jumissa sen jälkeen, kun olen viettänyt aikaa hänen kanssaan.
Mistä sinä tämän kuvittelet varmasti tietäväsi? Ihmiset salailevat asioita ja eivät myönnä tai ymmärrä itsekään että jotkut fiilikset/käyttäytyminen ei ole ihan tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ihan kaikilla. Esim. jos on pikkulapsi, joka kuolee nuorena. Vaikka päivän vanhana.
Mutta jos on pitkä elämä, niin ehkä joku pikku depressio voi tulla vaikka läheisen kuoleman jälkeen.
Ei surullisuus ole sama asia kuin mielenterveysongelma vaan normaali tunne. Toki senkin käsittelemiseen saattavat jotkut tarvita apua. Ehkä ongelma onkin se ettei vain osata käsitellä normaaleja tunteita jolloin ei päästä kohdentamaan apuja niille, joilla oikeasti ongelmia on. Mietitään aikaa vaikka 20- luvulla jolloin oli ihan normaalia että lapsikuolleisuus oli 10-20% ja pakko nämä asiat oli vain hyväksyä ja jatkaa elämää. Kärjistetty esimerkki mutta tänä päivänä väitetään kaikkien asioiden olevan vaiettuja tai tabuja vaikkei koskaan niistä ole puhuttu enemmän.
Kyllä on. Ja vaarallisimpia ja ympärillään oleville ihmisille haitallisimpia ihmisiä ovat oman kokemukseni mukaan juuri ne, jotka eivät näitä asioita itsessään tunnista/pitävät niitä ihmisiä alempiarvoisempina ja "heikkoina", joilla on todettuja häiriöitä. He sentään myöntävät ongelmansa ja hakevat niihin apua, ja tervehtymisen ensimmäinen askel on terve sairaudentunto. Muut rypevät omassa henkisessä pa*kassaan kuolemaansa saakka, ja näkevät ongelmia vain muissa ihmisissä.
T. Mielenterveyden parissa työskentelevä lääkäri
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ihan kaikilla. Esim. jos on pikkulapsi, joka kuolee nuorena. Vaikka päivän vanhana.
Mutta jos on pitkä elämä, niin ehkä joku pikku depressio voi tulla vaikka läheisen kuoleman jälkeen.
Suru on normaali asia ja suru voi kestää kauankin. Terveellä ihmisellä ei kehity depressiota siihen liittyen. Itse olen ollut masentunut ja läheisen kuolema ei kai ollut mitenkään sen vaikeampi kuin muillakaan. Olin myös masennuksen varjolla paljon pohtinut jo etukäteen elämän nurjaa puolta, kuolemaa ja kärsimykseen liittyviä asioita.
Jokaisen psyykessä on heikko kohta, joka poksahtaa jos kriisejä ja stressiä on tarpeeksi kauan ilman väliä. Mutta kaikilla ei tule sitä tilannetta elämässä, että mielenterveys olisi hajoamispisteessä.
Kyllä mielestäni on, ainakin nykyihmisellä. Maailman meno on muuttunut niin sairaaksi ja työelämä vaativaksi että ihmisen aivot ja psyyke eivät kestä sitä. Ihmistä ei ole luotu tällaiseen pyöritykseen ja mieli sitten tavalla tai toisella reagoi siihen.