Miksi jotkut älykkäät ihmiset eivät osaa puhua englantia hyvin?

Englannin kielessä on suomalaisille hankalia äänteitä joihin kompastuu pitkään, etenkin jos tavoitteena on kommunikoida syntyperäiseen puhujaan verrattavissa olevalla tasolla.

Tolkuton määrä harjoitusta ja vuosikausien asuminen Englannissa auttaa hiukan ja sittenkin on kaltevalla pohjalla eri murteiden kanssa.

In 2010, Kim criticized the idea that he is a "failed genius". Reflecting upon the label, he stated, Im trying to tell people that I am happy the way I am. But why do people have to call my happiness a failure?.[10] Additionally, he added that "Some think people with a high IQ can be omnipotent, but that's not true. Look at me, I don't have musical talent, nor am I excelling in sports. [...] Society should not judge anyone with unilateral standards everyone has different learning levels, hopes, talents, and dreams and we should respect that"

Kim Ung-Yong siis kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

In 2010, Kim criticized the idea that he is a "failed genius". Reflecting upon the label, he stated, Im trying to tell people that I am happy the way I am. But why do people have to call my happiness a failure?.[10] Additionally, he added that "Some think people with a high IQ can be omnipotent, but that's not true. Look at me, I don't have musical talent, nor am I excelling in sports. [...] Society should not judge anyone with unilateral standards everyone has different learning levels, hopes, talents, and dreams and we should respect that"

Kim Ung-Yong siis kyseessä.

Ja ne ketkä eivät tuota kunnioita lähetetään leirille.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että joiltain ihmisiltä puuttuu musiikillinen ja kielikorva ja tällöin kielien oppiminen ja lausuminen on hankalampaa kuin jopa vähemmän älykkäälle, joilla kielet tulee luonnostaan. Kielien osaamisessa tarvitsee logiikan ja

nokkeluuden lisäksi muistia, kiinnostusta kieleen, rytmitajua ja tarkkaa korvaa.

Useimmat älykkäät kyllä osaa englantia vähintään keskiverrosti,niin usein sitä kuulee ja tarvitsee ainakin jos on nuorempaa sukupolvea.

Hmm, tunnen henkilön, joka on joutunut käyttämään englantia työssään, ja on musikaalinen, mutta englannin puhuminen on todella, no, alkeellista. Hänen kohdallaan selitys on ehkä lapsena vaivannut sanasokeus. Kun jo kirjoittamisen ja lukemisen opettelussa oli vaikeutensa, ei varmaan vieraiden kielten oppimiseen enää riittänyt into eikä energia. Maisteri hän on kuitenkin, luonnontieteen alalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on nimenomaan puheesta, niin jotkut voivat myös olla motorisesti kömpelöitä. Vaikka on laaja sanavarasto ja osaa kieliopin ja tietää miten pitäisi lausua, niin suu ei vain tottele.

Erityisesti th- äänne on monelle vaikea. This, that jne.

Mulle on tuo mahdoton, tulee pelkkä kova t, tis, tät, tink (think). Lisäksi en osaa ääntää konsonantteja sillä tavalla aspiroidusti, ja sekin kuulostaa hassulta, pelkkä 'teik' kun natiivit sanoo niin kuin siinä olisi joku hento h t:n jälkeen. Samoin b, d ja g ei tahdo onnistua monessa kohtaa, tulee p, t, ja k. A girl = ö kööl :D Mahdottomia on myös w ja varsinkin jos sen lähellä on suhuäänteitä, menee aina w ja v sekaisin tai suhu-s muuttuu tavalliseksi tai toisinpäin. 

- 57

Edesmennyt isäni (joka olisi nyt jo 75-vuotias) ei ikinä oppinut sanomaan th-äännettä sujuvasti. Joutui aina jotenkin ponnistelemaan sen kanssa. Varmaan syynä se, ettei opiskellut englantia tarpeeksi nuorena, ja ennen wanhaan englanninopettajatkaan eivät osanneet ääntää.

Ja muistan itse niinkin 90-luvulta tapauksen, jossa ikätoverini (oltiin teinejä) sekoitti aina jostain ihmeen syystä w- ja v-äänteen englanniksi. Kylä oli aina willage. Ei kyseinen tyyppi kovin älykäs ehkä ollutkaan, mutta varmaan mukana myös joku hahmotushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Englannin kielessä on suomalaisille hankalia äänteitä joihin kompastuu pitkään, etenkin jos tavoitteena on kommunikoida syntyperäiseen puhujaan verrattavissa olevalla tasolla.

Tolkuton määrä harjoitusta ja vuosikausien asuminen Englannissa auttaa hiukan ja sittenkin on kaltevalla pohjalla eri murteiden kanssa.

Ja samaan aikaan toisaalla: kielellisesti lahjakas oppii puhumaan sujuvasti ei vain englantia, vaan myös puolaa ja tsekkiä. Olen tavannut ihan tavalliselta ihmiseltä vaikuttavan kääntäjän, joka todellakin oppi parissa vuodessa puhumaan ja kirjoittamaan sujuvasti itselleen täysin uutta kieltä. Polyglotteja on olemassa, ja heillä vaan on sellaiset piuhat, että ruotsin oppii puolessa vuodessa. Eikä vain alkeellisella turistitasolla, vaan ruotsalaisen virkamiehen hallitsemalla tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut kuvittelevat osaavansa englantia "natiivisti" vaikka kielen osaaminen on enemmän samaa tasoa kuin hoonosoomi?

Eivät itse kuule eroa. Kun oma taitotaso on suht matala ja mahdollisesti kielellinen lahjakkuus melko vähäinen, ei nämä ihmiset itse edes kuule eroja kielitaidossa. Ehkä eivät edes omalla äidinkielellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englannin kielessä on suomalaisille hankalia äänteitä joihin kompastuu pitkään, etenkin jos tavoitteena on kommunikoida syntyperäiseen puhujaan verrattavissa olevalla tasolla.

Tolkuton määrä harjoitusta ja vuosikausien asuminen Englannissa auttaa hiukan ja sittenkin on kaltevalla pohjalla eri murteiden kanssa.

Ja samaan aikaan toisaalla: kielellisesti lahjakas oppii puhumaan sujuvasti ei vain englantia, vaan myös puolaa ja tsekkiä. Olen tavannut ihan tavalliselta ihmiseltä vaikuttavan kääntäjän, joka todellakin oppi parissa vuodessa puhumaan ja kirjoittamaan sujuvasti itselleen täysin uutta kieltä. Polyglotteja on olemassa, ja heillä vaan on sellaiset piuhat, että ruotsin oppii puolessa vuodessa. Eikä vain alkeellisella turistitasolla, vaan ruotsalaisen virkamiehen hallitsemalla tasolla.

Joo, toi on hiukan sama kuin pianon soitto. Useimmat meistä saa pianosta jonkinlaisia ääniä ulos, harvempi on kuitenkaan konsertipianisti, siitäkin huolimatta että niin ehkä itse luulisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että joiltain ihmisiltä puuttuu musiikillinen ja kielikorva ja tällöin kielien oppiminen ja lausuminen on hankalampaa kuin jopa vähemmän älykkäälle, joilla kielet tulee luonnostaan. Kielien osaamisessa tarvitsee logiikan ja

nokkeluuden lisäksi muistia, kiinnostusta kieleen, rytmitajua ja tarkkaa korvaa.

Useimmat älykkäät kyllä osaa englantia vähintään keskiverrosti,niin usein sitä kuulee ja tarvitsee ainakin jos on nuorempaa sukupolvea.

Hmm, tunnen henkilön, joka on joutunut käyttämään englantia työssään, ja on musikaalinen, mutta englannin puhuminen on todella, no, alkeellista. Hänen kohdallaan selitys on ehkä lapsena vaivannut sanasokeus. Kun jo kirjoittamisen ja lukemisen opettelussa oli vaikeutensa, ei varmaan vieraiden kielten oppimiseen enää riittänyt into eikä energia. Maisteri hän on kuitenkin, luonnontieteen alalta.

Mitä tarkoitat musikaalisella tässä? Lukihäiriö toki haittaa vieraiden kielien opiskelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älyä on monenlaista, toiset ovat älykkäitä kielissä,toiset matikassa,toiset käytännön asioissa,toiset empatiassa.. jne. Tuskin maailmassa on sellaista ihmistä joka on älykäs jokaisessa asiassa. Se miten suoriudut kouluista tai miten paljon opiskelet ei liity ihmisen älykkyyteen millään tapaa.

Itse asiassa on ihan tutkittu tosiasia, että älykkäät ihmiset ovat keskimäärin hyviä monissa asioissa. Esim. kouluaineista puhuttaessa tämä tarkoittaa, että useimmat matemaattisesti lahjakkaat ovat hyviä myös kielissä ja toisin päin. Äidinkielen ja matematiikan osaaminen korreloi vahvasti ihmisen älykkyyden kanssa. Samoin tietenkin kielellinen älykkyys usein korreloi musikaalisen ja matemaattisen lahjakkuuden kanssa. Vai oletko ikinä tavannut fyysikkoa, joka ei osaa englantia tai kääntäjää, joka ei osaa laskea?

Tulee hetikin mieleen ihmisiä, jotka ovat hyviä matematiikassa (yliopistoon heittämällä opiskelemaan matematiikkaa) mutta yltävät vain kahdeksikkoon englannissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on nimenomaan puheesta, niin jotkut voivat myös olla motorisesti kömpelöitä. Vaikka on laaja sanavarasto ja osaa kieliopin ja tietää miten pitäisi lausua, niin suu ei vain tottele.

Erityisesti th- äänne on monelle vaikea. This, that jne.

Siksi ainakin meillä sen ääntämistä alettiin harjoitella jos ei ensimmäisellä niin toisella tunnilla. Muistan myös, että sanan squirrel ääntäminen opeteltiin ihan noina eka tunteina. Muistan kyllä silloin jo huomanneeni, että joillekin tuo th-äänne oli hankala.

Osaan puhua swahilia natiivisti. Soomi heikompi.

Tykkään Ohisalosta.

Suomessa riittää kun osaa sanoa :sinä antaa takki ja kenkä minule. Astronauttiinsinööri jo kolmannessa polvessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on nimenomaan puheesta, niin jotkut voivat myös olla motorisesti kömpelöitä.

Vaikka on laaja sanavarasto ja osaa kieliopin ja tietää miten pitäisi lausua, niin suu ei vain tottele.

Ei pelkästään tämä. Tutkimuksissa havaittu, että erilaisten äänteiden tunnistaminen helpompaa jos noita on kuullut pienenä lapsena. Me kuusikymppiset kuulimme lapsena hyvin vähän englantia lapsina - tv tä ei kaikilla edes ollut ja sieltä tuli suurimmaksi osaksi suomenkielistä ohjelmaa. Nykylapsilla eri juttu: englanti tunkee läpi joka paikassa, vähän vanhempana alkavat pelailemaan englanniksi jne. Siksi oma ja ikäisteni englannin lausuminen hyvin suomalaista vaikka kielen muuten osaisi hyvin ja vaikka olisi asunut lyhyempiä aikoja englantia puhuvassa maassa. Vanhana kieli ei enää taivu, teini-ikäiset oppivat intonaation vielä helposti (esim lukioaikaan vaihto-oppilaana olleet).

Jotkut älykkäät ihmiset voivat osata omaksua asioita kokeita varten. Kieliä taas pitäisi käyttää ja omaksua sanastoa myös itsenäisesti.

Jos kieltä ei käytä missään eikä itse pyri natiivitasolle, vaikka sitä ei vaadittu koulussa, ei oppiminen kaikilta suju.