Olen introvertti joka etsii extrovertti kumppania

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan enää introverttiä. Kaunainen hautoja, joka on monesti myös passiivis-aggressiivinen. Ei myöskään lähtenyt mihinkään menoon paitsi kapakkaan, jonne en ois kaivannut.

Ehdottomasti haluan kaltaiseni ambin, joka kykenee avautumaan ja jonka kanssa jaetaan asioita, tunteita, elämyksiä jne.

Itse asiassa introvertit ovat keskimäärin taitavampia puhumaan ja kuvailemaan tunteitaan. Myös vähemmän passiivisagreassiivisuutta keskimäärin verrattuna ekstroihin.

Mukavia, ajattelevia ja herkkiä ihmisiä enimmäkseen verrattuna ekstroihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti ikisinkkumies ja en vois seurustella extrovertin kanssa koska mä tykkään olla kotona tosi paljon ja viihdyn yksin erittäin paljon. En edes tiedä pystyisinkö seurustelemaan kun silloin en saa olla yksin.

Mielenkiintoista. Itse taas ajattelin siten, että onneksi puolisoni on ekstrovertti ja hänellä on harrastus kavereita. Koska olemme lapseton pariskunta, saan tällöin olla ihan itsekseni tehden omia juttuja. Toki yksin olo on ihan ok, mutta uskaltanen ehdottaa myös parisuhdetta, jossa asutaan erikseen? Voisin sanoa itse, että kaikesta hyvästä huolimatta, mitä toisen kanssa koen yhdessä asuessa, yksin asumisessa oli oma viehätyksensä. Ymmärrän sen :)

Toki siis sama asettelu on ystäväpariskunnalla, joilla on pieni tyttö. Ymmärrän, että itsekseen oleminen on aika vaikeaa miehen ollessa harrastuksissa, kun tyttö on kotona. Lapsilla on kuitenkin omat tarpeet.

Ekstovertin kanssa oleminen on piristävää ja siinä saa sosiaaliset kontaktit kaupan päälle. Itse olen kuitenkin vähän liian mustasukkainen olemaan ekstrovertin parina. Tutkimusten mukaankin ekstrovertit pettävät enemmän koska kumppaniehdokkaita tavataan enemmän.

Mbti:n mukaan olen INFJ ja miesystäväni ENTP. Kahdenkeskisissä keskusteluissa olen paljon avoimempi, hän taas osaa esiintyä luontevasti suuremmassa porukassa. Pärjäämme molemmat hyvin muiden ihmisten kanssa ja molemmilla on myös yhtä suuri tarve olla yksin. Aiemmin ajattelin, että itselleni sopii paremmin introvertti. Mutta kivasti on mennyt, tykkään hänen avoimuudestaan uusille jutuille ym. Keskustelumme ovat toimivia.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti ikisinkkumies ja en vois seurustella extrovertin kanssa koska mä tykkään olla kotona tosi paljon ja viihdyn yksin erittäin paljon. En edes tiedä pystyisinkö seurustelemaan kun silloin en saa olla yksin.

Ekstrovertin kanssa sitä omaa aikaa riittää kyllä myös kunhan hän ymmärtää että sinua ei kiinnosta kaikki hänen menonsa. Siis kunhan hänellä on elämä ilman sinuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ensin itse vähän avata enemmän aloitustasi, että miksi juuri tämä persoonallisuuden piirre on sinulle tärkeää kumppanin haussa?

Ei esim. Avoimuus, tunnollisuus, sovinnollisuus jne.

Muita yleisesti mainittuna prioriteettejä on mm. ikä, harrastukset, opiskelutausta.

Petytkö, jos henkilö onkin ambivertti, joita suurinosa meistä kuitenkin enemmän on kuin ääripäissään intro-/ekstrovertti?

Haluan että mies on aloitteellinen ja osaa keskustella ja saada oloni mukavaksi. On vaivaannuttavaa ja tylsää jos molemmat ovat introverttejä. Kerran olin introvertin kanssa treffeillä istuimme vaan.

miksi käytät sanoja mitä et ymmärrä?

introvertti voi ihan hyvin olla aloitteellinen, keskustelukykyinen ja tehdä olosi mukavaksi, jos hän on sosiaalinen ja sellainen persoona muuten. ja ihan vastaavasti ekstrovertti voi olla tuppisuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ensin itse vähän avata enemmän aloitustasi, että miksi juuri tämä persoonallisuuden piirre on sinulle tärkeää kumppanin haussa?

Ei esim. Avoimuus, tunnollisuus, sovinnollisuus jne.

Muita yleisesti mainittuna prioriteettejä on mm. ikä, harrastukset, opiskelutausta.

Petytkö, jos henkilö onkin ambivertti, joita suurinosa meistä kuitenkin enemmän on kuin ääripäissään intro-/ekstrovertti?

Haluan että mies on aloitteellinen ja osaa keskustella ja saada oloni mukavaksi. On vaivaannuttavaa ja tylsää jos molemmat ovat introverttejä. Kerran olin introvertin kanssa treffeillä istuimme vaan.

Introverttihän osaa olla halutessaan hyvinkin aloitteellinen. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Kyse on enemmän siitä, miten paljon/usein henkilö kaipaa sosiaalisia tilanteita ja miten hän viihtyy niissä.

Introverttien kanssa kokee paljon syvällisiä kahdenkeskisiä keskusteluja, kun taas ekstrovertit ovat luonnostaan sopivia keskipisteenä.

Sosiaalisten taitojen puute taas näkyy inteoverteissä usein passiivis-argessiivisuutena ja ekstroverteissä taas enemmän sellaisena: "sanon suoraan, mitä ajattelen" -tyylinä.

Molemmat osaavat myös parhaimmillaan myös kuunnella ja kysyä, olla huumorintajuisia ja vetää keskusteluja, jne.

No ei todellakaan tollaista ole. Tuo on aivan typerä ja keksitty asia. Mulla on ihania ekstroja kavereina, joista saa virtaa juuri niistä keskusteluista. Introt, siis tuntemani, horisevat enempi omiaan hiljaa, jos silloinkaan. Kumppanina ambivertti ja sellaisia onkin suurin osa. Tää on vaan taas jotain jankutusta tää aloitus. Eksrot ei jaksa jankuttaa; siinä ero!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan enää introverttiä. Kaunainen hautoja, joka on monesti myös passiivis-aggressiivinen. Ei myöskään lähtenyt mihinkään menoon paitsi kapakkaan, jonne en ois kaivannut.

Ehdottomasti haluan kaltaiseni ambin, joka kykenee avautumaan ja jonka kanssa jaetaan asioita, tunteita, elämyksiä jne.

Itse asiassa introvertit ovat keskimäärin taitavampia puhumaan ja kuvailemaan tunteitaan. Myös vähemmän passiivisagreassiivisuutta keskimäärin verrattuna ekstroihin.

Mukavia, ajattelevia ja herkkiä ihmisiä enimmäkseen verrattuna ekstroihin.

Toki intro- ja ekstrovertit ajattelu menee juurikin eri tavalla, eli introvertti heijastaa kokemuksia itsestään käsin ja ekstrovertti ulkoapäin, mutta tunteiden osalta tuli itselleni mieleen taas tunnetaidot.

Näin perusjääräpäisen suomalaisen luterilaistaustaisen, vähän jopa ikääntyessään erakoituneen isän tyttärenä voisin sanoa, että omat tunnetaidot on opeteltuja, jonka vuoksi osaan paremmin kertoa tunteistani. Meillä ei kotona koskaan puhuttu tunteista, vaikka tosiaan vanhempani ovat molemmat hyvin voimakkaasti introverttejä, ja jopa tietyin taidoin puutteellisia, mutta kuitenkin ihania vanhempia.

Koska itse olen jotenkin syntymästäni jo vähän positiivisen mielialahäiriön saaneena perustyytyväinen ja iloinen, olen kyseenalaistanut ja opetellut erilaisia arkipäivän taitoja aikuisiällä. Kaikki ei tule siitä omasta persoonallisuudesta 🙂

Toki ihan mielelläni kuulen esimerkein, jos jotenkin ajatukseni menee metsään 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ensin itse vähän avata enemmän aloitustasi, että miksi juuri tämä persoonallisuuden piirre on sinulle tärkeää kumppanin haussa?

Ei esim. Avoimuus, tunnollisuus, sovinnollisuus jne.

Muita yleisesti mainittuna prioriteettejä on mm. ikä, harrastukset, opiskelutausta.

Petytkö, jos henkilö onkin ambivertti, joita suurinosa meistä kuitenkin enemmän on kuin ääripäissään intro-/ekstrovertti?

Haluan että mies on aloitteellinen ja osaa keskustella ja saada oloni mukavaksi. On vaivaannuttavaa ja tylsää jos molemmat ovat introverttejä. Kerran olin introvertin kanssa treffeillä istuimme vaan.

Introverttihän osaa olla halutessaan hyvinkin aloitteellinen. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Kyse on enemmän siitä, miten paljon/usein henkilö kaipaa sosiaalisia tilanteita ja miten hän viihtyy niissä.

Introverttien kanssa kokee paljon syvällisiä kahdenkeskisiä keskusteluja, kun taas ekstrovertit ovat luonnostaan sopivia keskipisteenä.

Sosiaalisten taitojen puute taas näkyy inteoverteissä usein passiivis-argessiivisuutena ja ekstroverteissä taas enemmän sellaisena: "sanon suoraan, mitä ajattelen" -tyylinä.

Molemmat osaavat myös parhaimmillaan myös kuunnella ja kysyä, olla huumorintajuisia ja vetää keskusteluja, jne.

No ei todellakaan tollaista ole. Tuo on aivan typerä ja keksitty asia. Mulla on ihania ekstroja kavereina, joista saa virtaa juuri niistä keskusteluista. Introt, siis tuntemani, horisevat enempi omiaan hiljaa, jos silloinkaan. Kumppanina ambivertti ja sellaisia onkin suurin osa. Tää on vaan taas jotain jankutusta tää aloitus. Eksrot ei jaksa jankuttaa; siinä ero!

Tämäkin esimerkki taitaa enemmän mennä tuonne sosiaalisiin taitoihin kuin sosiaalisuuteen, eli sinulla on hyvät sosiaaliset taidot omaavia ystäviä :)

Suurinosa meistä kuitenkin on tosiaan enemmän ambiverttejä, joten varmasti myös ystävissäsi heitä on enemmän kuin ääripään intro- tai ekstroverttejä.

Itselleen tuntemattomia ihmisiä ei kannata lokeroida liiaksi kuitenkaan. Eri persoonallisuudet omaavat erilaisia taitoja ja muita ominaisuuksia, jonka vuoksi he eivät käyttäydy samoin tai tee samoja valintoja samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti ikisinkkumies ja en vois seurustella extrovertin kanssa koska mä tykkään olla kotona tosi paljon ja viihdyn yksin erittäin paljon. En edes tiedä pystyisinkö seurustelemaan kun silloin en saa olla yksin.

Sama mulla en kestäisi asua extrovertin kanssa koska hän kaipaa huomiota ja yleisöä kokoajan ja minä haluan keskittyä vaikka kirjaan tai leffaan tai omiin ajatuksiin pitkiäkin aikoja välillä .

Nyt löysin toisen introvertin ja homma sujuu , eikä kumpikaan kuormitu eikä vaadi toistaan ihmisten ilmoille eikä raahaa ihmisiä kotiin. Saatamme keskittyä samassakin huoneessa omiin asioihimme eikä ihan kokoajan tarvitse puhua pälpättää vaan sitten kun siltä tuntuu on hyviä keskusteluja . Saatamme vaikka makoilla lähekkäin sohvalla lukemassa yhteisen viltin alla .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ensin itse vähän avata enemmän aloitustasi, että miksi juuri tämä persoonallisuuden piirre on sinulle tärkeää kumppanin haussa?

Ei esim. Avoimuus, tunnollisuus, sovinnollisuus jne.

Muita yleisesti mainittuna prioriteettejä on mm. ikä, harrastukset, opiskelutausta.

Petytkö, jos henkilö onkin ambivertti, joita suurinosa meistä kuitenkin enemmän on kuin ääripäissään intro-/ekstrovertti?

Haluan että mies on aloitteellinen ja osaa keskustella ja saada oloni mukavaksi. On vaivaannuttavaa ja tylsää jos molemmat ovat introverttejä. Kerran olin introvertin kanssa treffeillä istuimme vaan.

Introverttihän osaa olla halutessaan hyvinkin aloitteellinen. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Kyse on enemmän siitä, miten paljon/usein henkilö kaipaa sosiaalisia tilanteita ja miten hän viihtyy niissä.

Introverttien kanssa kokee paljon syvällisiä kahdenkeskisiä keskusteluja, kun taas ekstrovertit ovat luonnostaan sopivia keskipisteenä.

Sosiaalisten taitojen puute taas näkyy inteoverteissä usein passiivis-argessiivisuutena ja ekstroverteissä taas enemmän sellaisena: "sanon suoraan, mitä ajattelen" -tyylinä.

Molemmat osaavat myös parhaimmillaan myös kuunnella ja kysyä, olla huumorintajuisia ja vetää keskusteluja, jne.

No ei todellakaan tollaista ole. Tuo on aivan typerä ja keksitty asia. Mulla on ihania ekstroja kavereina, joista saa virtaa juuri niistä keskusteluista. Introt, siis tuntemani, horisevat enempi omiaan hiljaa, jos silloinkaan. Kumppanina ambivertti ja sellaisia onkin suurin osa. Tää on vaan taas jotain jankutusta tää aloitus. Eksrot ei jaksa jankuttaa; siinä ero!

Olen samaa mieltä että ambiverttejä on eniten.

Ns sopivasti sosiaalisia. Vetäydemme välillä yksinoloon ja tarvitsemme rauhaa ja yksityisyyttä, mutta tykkäämme välillä sosiaalisista kanssakäymisistä. Joskus sosiaaliset tapaamiset voivat olla voitolla ajankäytössä. Sanoisin, että tyypillinen suomalainen on juuri ambivertti.

Olen sosiaalisesti lahjakas introvertti ja istun juuri tätä kirjoittaessani kahvilassa itsekseni. Katselen ihmisiä ikkunasta, ja puiden lehtiä jotka heiluvat. Luen välillä asioita netistä, sitten katselen kun ihmiset kävelevät ohi. Enimmäkseen lueskelen tiedejulkaisuja ja välillä analysoin asioita omassa päässäni pitkäänkin. Salainen nautintoni on hölmöjen foorumeiden selailu. Nautin siitä että olen ihmisten keskellä.

Nautin myös ihmisbongailusta. Ihmisten jutteluseurasta myös, mutta en lian usein, kerran viikossa 2-4 tuntia olisi sopiva määrä. Läheisteni seura ei vie energiaani eli heidän kanssaan mielelläni olen.

Nämä kahvilahetket omissa ajatuksissa ja välillä internettiä selaten ovat ihania hetkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan enää introverttiä. Kaunainen hautoja, joka on monesti myös passiivis-aggressiivinen. Ei myöskään lähtenyt mihinkään menoon paitsi kapakkaan, jonne en ois kaivannut.

Ehdottomasti haluan kaltaiseni ambin, joka kykenee avautumaan ja jonka kanssa jaetaan asioita, tunteita, elämyksiä jne.

Itse asiassa introvertit ovat keskimäärin taitavampia puhumaan ja kuvailemaan tunteitaan. Myös vähemmän passiivisagreassiivisuutta keskimäärin verrattuna ekstroihin.

Mukavia, ajattelevia ja herkkiä ihmisiä enimmäkseen verrattuna ekstroihin.

Toki intro- ja ekstrovertit ajattelu menee juurikin eri tavalla, eli introvertti heijastaa kokemuksia itsestään käsin ja ekstrovertti ulkoapäin, mutta tunteiden osalta tuli itselleni mieleen taas tunnetaidot.

Näin perusjääräpäisen suomalaisen luterilaistaustaisen, vähän jopa ikääntyessään erakoituneen isän tyttärenä voisin sanoa, että omat tunnetaidot on opeteltuja, jonka vuoksi osaan paremmin kertoa tunteistani. Meillä ei kotona koskaan puhuttu tunteista, vaikka tosiaan vanhempani ovat molemmat hyvin voimakkaasti introverttejä, ja jopa tietyin taidoin puutteellisia, mutta kuitenkin ihania vanhempia.

Koska itse olen jotenkin syntymästäni jo vähän positiivisen mielialahäiriön saaneena perustyytyväinen ja iloinen, olen kyseenalaistanut ja opetellut erilaisia arkipäivän taitoja aikuisiällä. Kaikki ei tule siitä omasta persoonallisuudesta 🙂

Toki ihan mielelläni kuulen esimerkein, jos jotenkin ajatukseni menee metsään 😅

Kuvailet autismikirjolla olevaa ihmistä, et introverttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan enää introverttiä. Kaunainen hautoja, joka on monesti myös passiivis-aggressiivinen. Ei myöskään lähtenyt mihinkään menoon paitsi kapakkaan, jonne en ois kaivannut.

Ehdottomasti haluan kaltaiseni ambin, joka kykenee avautumaan ja jonka kanssa jaetaan asioita, tunteita, elämyksiä jne.

Itse asiassa introvertit ovat keskimäärin taitavampia puhumaan ja kuvailemaan tunteitaan. Myös vähemmän passiivisagreassiivisuutta keskimäärin verrattuna ekstroihin.

Mukavia, ajattelevia ja herkkiä ihmisiä enimmäkseen verrattuna ekstroihin.

Toki intro- ja ekstrovertit ajattelu menee juurikin eri tavalla, eli introvertti heijastaa kokemuksia itsestään käsin ja ekstrovertti ulkoapäin, mutta tunteiden osalta tuli itselleni mieleen taas tunnetaidot.

Näin perusjääräpäisen suomalaisen luterilaistaustaisen, vähän jopa ikääntyessään erakoituneen isän tyttärenä voisin sanoa, että omat tunnetaidot on opeteltuja, jonka vuoksi osaan paremmin kertoa tunteistani. Meillä ei kotona koskaan puhuttu tunteista, vaikka tosiaan vanhempani ovat molemmat hyvin voimakkaasti introverttejä, ja jopa tietyin taidoin puutteellisia, mutta kuitenkin ihania vanhempia.

Koska itse olen jotenkin syntymästäni jo vähän positiivisen mielialahäiriön saaneena perustyytyväinen ja iloinen, olen kyseenalaistanut ja opetellut erilaisia arkipäivän taitoja aikuisiällä. Kaikki ei tule siitä omasta persoonallisuudesta 🙂

Toki ihan mielelläni kuulen esimerkein, jos jotenkin ajatukseni menee metsään 😅

Kuvailet autismikirjolla olevaa ihmistä, et introverttia.

Kerrotko, että mitkä kuvailemani asiat liittyvät autismikirjon häiriön diagnoosiin?

Eihän se tee kenestäkään automaattisesti autismin kirjolla olevaa, ettei hänelle ole opetettu tunnetaitoja. Tämähän on jopa ihan yleistä aiemmilla sukupolvilla kasvatuksen ja kokemuksen kautta. Tunteista ei puhuttu ja se koettiin tarpeettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalisesti lahjakas introvertti ja istun juuri tätä kirjoittaessani kahvilassa itsekseni. Katselen ihmisiä ikkunasta, ja puiden lehtiä jotka heiluvat. Luen välillä asioita netistä, sitten katselen kun ihmiset kävelevät ohi. Enimmäkseen lueskelen tiedejulkaisuja ja välillä analysoin asioita omassa päässäni pitkäänkin. Salainen nautintoni on hölmöjen foorumeiden selailu. Nautin siitä että olen ihmisten keskellä.

Nautin myös ihmisbongailusta. Ihmisten jutteluseurasta myös, mutta en lian usein, kerran viikossa 2-4 tuntia olisi sopiva määrä. Läheisteni seura ei vie energiaani eli heidän kanssaan mielelläni olen.

Nämä kahvilahetket omissa ajatuksissa ja välillä internettiä selaten ovat ihania hetkiä.

Tiedätkös muuten, mikä on parasta ns. hölmöjen nettikeskustelujen pongailussa?

Jos keskustelu pysyy vaiheessaan, pääsee pois omasta kuplastaan (miljöö, joka sisältää pääosin saman taustaisia ja samoin ajattelevia ihmisiä), jolloin ymmärtää paremmin myös erilaiset ilmiöt ajankohtaisista keskusteluista. Miksi joku ajattelee, kuten ajattelee. Vaikkei asioita olisi samaa mieltä, niistä voi oppia, eikä vaan koettaa saada toista olemaan itsensä kanssa samaa mieltä. Itsensä ja omien mielipiteidensä kyseenalaistaminen sekä testaaminen tätä kautta tuo sitten arvokkaampiin keskusteluihin lisää näkulmaa, kun tarkistaa toki vähän taustoja ensin ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan enää introverttiä. Kaunainen hautoja, joka on monesti myös passiivis-aggressiivinen. Ei myöskään lähtenyt mihinkään menoon paitsi kapakkaan, jonne en ois kaivannut.

Ehdottomasti haluan kaltaiseni ambin, joka kykenee avautumaan ja jonka kanssa jaetaan asioita, tunteita, elämyksiä jne.

Itse asiassa introvertit ovat keskimäärin taitavampia puhumaan ja kuvailemaan tunteitaan. Myös vähemmän passiivisagreassiivisuutta keskimäärin verrattuna ekstroihin.

Mukavia, ajattelevia ja herkkiä ihmisiä enimmäkseen verrattuna ekstroihin.

Toki intro- ja ekstrovertit ajattelu menee juurikin eri tavalla, eli introvertti heijastaa kokemuksia itsestään käsin ja ekstrovertti ulkoapäin, mutta tunteiden osalta tuli itselleni mieleen taas tunnetaidot.

Näin perusjääräpäisen suomalaisen luterilaistaustaisen, vähän jopa ikääntyessään erakoituneen isän tyttärenä voisin sanoa, että omat tunnetaidot on opeteltuja, jonka vuoksi osaan paremmin kertoa tunteistani. Meillä ei kotona koskaan puhuttu tunteista, vaikka tosiaan vanhempani ovat molemmat hyvin voimakkaasti introverttejä, ja jopa tietyin taidoin puutteellisia, mutta kuitenkin ihania vanhempia.

Koska itse olen jotenkin syntymästäni jo vähän positiivisen mielialahäiriön saaneena perustyytyväinen ja iloinen, olen kyseenalaistanut ja opetellut erilaisia arkipäivän taitoja aikuisiällä. Kaikki ei tule siitä omasta persoonallisuudesta 🙂

Toki ihan mielelläni kuulen esimerkein, jos jotenkin ajatukseni menee metsään 😅

Kuvailet autismikirjolla olevaa ihmistä, et introverttia.

Kerrotko, että mitkä kuvailemani asiat liittyvät autismikirjon häiriön diagnoosiin?

Eihän se tee kenestäkään automaattisesti autismin kirjolla olevaa, ettei hänelle ole opetettu tunnetaitoja. Tämähän on jopa ihan yleistä aiemmilla sukupolvilla kasvatuksen ja kokemuksen kautta. Tunteista ei puhuttu ja se koettiin tarpeettomaksi.

Tunnetaidot ovat autismikirjolla olevilla usein heikommat kuin muilla. Introverttiyteen se ei liity mitenkään. Näin jos keskimäärin puhutaan.

Lisäksi kirjolla oleminen ei ole mikään loukkaus vaan saattaa olla jopa vahvuus ja hyvä piirre ihmisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalisesti lahjakas introvertti ja istun juuri tätä kirjoittaessani kahvilassa itsekseni. Katselen ihmisiä ikkunasta, ja puiden lehtiä jotka heiluvat. Luen välillä asioita netistä, sitten katselen kun ihmiset kävelevät ohi. Enimmäkseen lueskelen tiedejulkaisuja ja välillä analysoin asioita omassa päässäni pitkäänkin. Salainen nautintoni on hölmöjen foorumeiden selailu. Nautin siitä että olen ihmisten keskellä.

Nautin myös ihmisbongailusta. Ihmisten jutteluseurasta myös, mutta en lian usein, kerran viikossa 2-4 tuntia olisi sopiva määrä. Läheisteni seura ei vie energiaani eli heidän kanssaan mielelläni olen.

Nämä kahvilahetket omissa ajatuksissa ja välillä internettiä selaten ovat ihania hetkiä.

Tiedätkös muuten, mikä on parasta ns. hölmöjen nettikeskustelujen pongailussa?

Jos keskustelu pysyy vaiheessaan, pääsee pois omasta kuplastaan (miljöö, joka sisältää pääosin saman taustaisia ja samoin ajattelevia ihmisiä), jolloin ymmärtää paremmin myös erilaiset ilmiöt ajankohtaisista keskusteluista. Miksi joku ajattelee, kuten ajattelee. Vaikkei asioita olisi samaa mieltä, niistä voi oppia, eikä vaan koettaa saada toista olemaan itsensä kanssa samaa mieltä. Itsensä ja omien mielipiteidensä kyseenalaistaminen sekä testaaminen tätä kautta tuo sitten arvokkaampiin keskusteluihin lisää näkulmaa, kun tarkistaa toki vähän taustoja ensin ;)

Sanoisin että parasta ns hölmöjen nettikeskustelujen lueskelussa on itselleni nimenomaan se, että pääsen näkemään sitä muutakin ihmiskirjoa mitä maa päällään kantaa. Vietän aikaani suurimmaksi osaksi aika erilaisessa seurassa kuin mitä esim tällä foorumilla ihmiset ovat. Omassa kuplassani siis. Vietän myös aikaani muutamilla tiedefoorumeilla ja parilla muulla jonka aiheet ovat henkilökohtaisempia enkä ehkä niitä tässä mainitse.

Kaikilla näillä foorumeilla on omat trollinsa ja keskustelu usein jankkautuu samoille linjoille.

En koe että tuossa ylemmässä yritin saada ketään olemaan samaa mieltä kanssani, kerroin hyvin hetkellisen ja henkilökohtaisen tunnelman mikä itselläni oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan enää introverttiä. Kaunainen hautoja, joka on monesti myös passiivis-aggressiivinen. Ei myöskään lähtenyt mihinkään menoon paitsi kapakkaan, jonne en ois kaivannut.

Ehdottomasti haluan kaltaiseni ambin, joka kykenee avautumaan ja jonka kanssa jaetaan asioita, tunteita, elämyksiä jne.

Itse asiassa introvertit ovat keskimäärin taitavampia puhumaan ja kuvailemaan tunteitaan. Myös vähemmän passiivisagreassiivisuutta keskimäärin verrattuna ekstroihin.

Mukavia, ajattelevia ja herkkiä ihmisiä enimmäkseen verrattuna ekstroihin.

Toki intro- ja ekstrovertit ajattelu menee juurikin eri tavalla, eli introvertti heijastaa kokemuksia itsestään käsin ja ekstrovertti ulkoapäin, mutta tunteiden osalta tuli itselleni mieleen taas tunnetaidot.

Näin perusjääräpäisen suomalaisen luterilaistaustaisen, vähän jopa ikääntyessään erakoituneen isän tyttärenä voisin sanoa, että omat tunnetaidot on opeteltuja, jonka vuoksi osaan paremmin kertoa tunteistani. Meillä ei kotona koskaan puhuttu tunteista, vaikka tosiaan vanhempani ovat molemmat hyvin voimakkaasti introverttejä, ja jopa tietyin taidoin puutteellisia, mutta kuitenkin ihania vanhempia.

Koska itse olen jotenkin syntymästäni jo vähän positiivisen mielialahäiriön saaneena perustyytyväinen ja iloinen, olen kyseenalaistanut ja opetellut erilaisia arkipäivän taitoja aikuisiällä. Kaikki ei tule siitä omasta persoonallisuudesta 🙂

Toki ihan mielelläni kuulen esimerkein, jos jotenkin ajatukseni menee metsään 😅

Kuvailet autismikirjolla olevaa ihmistä, et introverttia.

Kerrotko, että mitkä kuvailemani asiat liittyvät autismikirjon häiriön diagnoosiin?

Eihän se tee kenestäkään automaattisesti autismin kirjolla olevaa, ettei hänelle ole opetettu tunnetaitoja. Tämähän on jopa ihan yleistä aiemmilla sukupolvilla kasvatuksen ja kokemuksen kautta. Tunteista ei puhuttu ja se koettiin tarpeettomaksi.

Tunnetaidot ovat autismikirjolla olevilla usein heikommat kuin muilla. Introverttiyteen se ei liity mitenkään. Näin jos keskimäärin puhutaan.

Lisäksi kirjolla oleminen ei ole mikään loukkaus vaan saattaa olla jopa vahvuus ja hyvä piirre ihmisessä.

Kyllä, se on totta, että tunnetaidot ovat huonommat autismikirjolla, eikä se liity suoraan introverttiyteenkään.

Kiitos kuitenkin, että tarkensit kommenttiasi :)

Tarkennan kommenttiani, joka liittyisi tähän kommenttiin: "Itse asiassa introvertit ovat keskimäärin taitavampia puhumaan ja kuvailemaan tunteitaan. Myös vähemmän passiivisagreassiivisuutta keskimäärin verrattuna ekstroihin."

Tunteiden kuvailu ei ole syntymässä intro- eikä ekstroverttien ominaisuus vaan tunnetaidot ovat opeteltu taito. Passiivis-argessiivisuus kertoo usein enemmän sekä tunne- että sosiaalisten taitojen puutteesta, kun ei kyetä tunnistamaan omia tunteita tai siten perustelemaan omaa ajatusta toiselle.

Tunnetaitojen puutetta kuitenkin näkee aika paljon aikuisikäisillä ja nykyisin aihe onkin noussut ihan eri tavalla esille. Mikä on tosi hyvä juttu ihan yleisen hyvinvoinnin kannalta.

Nykyisin perheessä lapset osaavat kertoa paremmin, että he ovat esimerkiksi väsyneitä ja haluavat olla hetken yksin, kuin heidän vanhempansa. Eihän tunnetaitoja ole keski-ikäistyvällekään sukupolvelle tietoisesti opetettu. Ehkä meillä olisi vähemmän masennuksia ja itsemurhia, jos tunnetaitojen lisäksi olisi myös loogisia keinoja ns. tehdä asioille jotain 😁 Se on mahtavaa, jos perheessä näin on ollut, että tunnetaidot on opetettu.

Tämän artikkelin tähän hetkeen löysin :)

https://yle.fi/a/3-10180153

Ja kyllä, autismikirjolla olevilla on sellaisia hienoja ominaisuuksia, kuten mainitsemani loogisuus ja osalla myös aika vahva oikeudentunto, joita me neuronormit ei osata vielä edes tunnistaa.

Ehkä pitäisi vain osata ajatella erilaisia ominaisuuksia juurikin vahvuuksina. Eikä oikeuttaa omaa huonoa käytöstään muihin ihmisiin (diagnoosilla tai ilman) vain sen perusteella, että toinen ajattelee eri näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalisesti lahjakas introvertti ja istun juuri tätä kirjoittaessani kahvilassa itsekseni. Katselen ihmisiä ikkunasta, ja puiden lehtiä jotka heiluvat. Luen välillä asioita netistä, sitten katselen kun ihmiset kävelevät ohi. Enimmäkseen lueskelen tiedejulkaisuja ja välillä analysoin asioita omassa päässäni pitkäänkin. Salainen nautintoni on hölmöjen foorumeiden selailu. Nautin siitä että olen ihmisten keskellä.

Nautin myös ihmisbongailusta. Ihmisten jutteluseurasta myös, mutta en lian usein, kerran viikossa 2-4 tuntia olisi sopiva määrä. Läheisteni seura ei vie energiaani eli heidän kanssaan mielelläni olen.

Nämä kahvilahetket omissa ajatuksissa ja välillä internettiä selaten ovat ihania hetkiä.

Tiedätkös muuten, mikä on parasta ns. hölmöjen nettikeskustelujen pongailussa?

Jos keskustelu pysyy vaiheessaan, pääsee pois omasta kuplastaan (miljöö, joka sisältää pääosin saman taustaisia ja samoin ajattelevia ihmisiä), jolloin ymmärtää paremmin myös erilaiset ilmiöt ajankohtaisista keskusteluista. Miksi joku ajattelee, kuten ajattelee. Vaikkei asioita olisi samaa mieltä, niistä voi oppia, eikä vaan koettaa saada toista olemaan itsensä kanssa samaa mieltä. Itsensä ja omien mielipiteidensä kyseenalaistaminen sekä testaaminen tätä kautta tuo sitten arvokkaampiin keskusteluihin lisää näkulmaa, kun tarkistaa toki vähän taustoja ensin ;)

Sanoisin että parasta ns hölmöjen nettikeskustelujen lueskelussa on itselleni nimenomaan se, että pääsen näkemään sitä muutakin ihmiskirjoa mitä maa päällään kantaa. Vietän aikaani suurimmaksi osaksi aika erilaisessa seurassa kuin mitä esim tällä foorumilla ihmiset ovat. Omassa kuplassani siis. Vietän myös aikaani muutamilla tiedefoorumeilla ja parilla muulla jonka aiheet ovat henkilökohtaisempia enkä ehkä niitä tässä mainitse.

Kaikilla näillä foorumeilla on omat trollinsa ja keskustelu usein jankkautuu samoille linjoille.

En koe että tuossa ylemmässä yritin saada ketään olemaan samaa mieltä kanssani, kerroin hyvin hetkellisen ja henkilökohtaisen tunnelman mikä itselläni oli.

Ei, en kokenut niin. Tuli vain ihan mieleen asia tuosta kahvilassa istuskelusta ja foorumeista, että miksi itse välillä täällä roikun. Kunhan projisoin kommenttiasi ja ajatus lähti aiheen vierestä. Kuulostaa oikein kivalta kahvihetki, ja muutoinkin samaistuin kyllä :)

Tuntemani introvertti olisi halunnut, että uppoudun hänen syvyyteensä, siis hänen päänsä sisäiseen todellisuuteen, minne ei oikein vuorovaikutus yltänyt. Melko itsekeskeistä ja jaksoin vain 7 vuotta. Hidas kuin mikä; siis kampailu hiuksiaan peilistä, kun itse odotin jo ovella. Huoh.