Jos ei ole ollut vakavassa pitkässä parisuhteessa esim 40v mennessä niin kannattaako sellaisesta sitten enää haaveillakaan?
Monelle kuulemma vaaran merkki ja red flag jos keski-ikäisenä takana on vain lyhyitä suhteita. Itse en ole vakaviin pitkäkestoisiin suhteisiin koskaan päässyt koska olen tavannut vain sitoutumishaluttomia ihmisiä ja suhteet on päättyneet kun on selvinnyt että halutaan eri asioita. Olenko siis parisuhdemarkkinoilla viallinen? Kannattaako edes vaivautua?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin haaveilen. En koe, että siinä mitään menetänkään. Mitään takeitahan ei ole, että kumppani löytyy, sen aika näyttää.
Aina kannattaa haveilla, jos arjen jakaminen elämänkumppanin kanssa on oma juttu. Niin kauan kuin on elinpäiviä, voi tavata mukavan ihmisen :)
Toki on kuitenkin ihan ok, ettei halua elämänkumppania ja tottahan se myös on, ettei osaa kaivata elämäänsä asioita, mistä ei ole kokemusta tai sitten on huonoja kokemuksia.
Niin kauan kuin ihminen on sinut oman päätöksensä kanssa, elämä on helpompaa. Sitten, kun joku toinen päättää omasta elämästä tai sitten ei saa toiveestaan huolimatta elämänkumppania, mahdollisuus sairastumiseen on ilmeisempi.
On se mahdollista.
Kaverini, jonka olin tuntenut 20 vuoden ajan, ei ollut koko aikana minkäänlaisissa suhteissa naisen kanssa. Eikä oman kertomansa mukaan aiemminkaan.
Epäilin ettei oo hetero, kunnes selvisi hänen tietokonetta korjatessa, että epäilykseni oli väärä. (Tossa korjaushommassa näkee vahingossa kaikenlaista vaikka en varsinaisesti utsi koneelta mitään. Mutta kun esim. ottaa talteen sisältöä, niin ...).
Sitten, ihan yht äkkiä hänen ollessaan noin 45 ilmestyi kuvioihin samaa ikäluokkaa oleva nainen. Hiukan olen naiseen vuosien mittaan tutustunut. Erittäin ujo ja epäsosiaalinen, menee karkuun jos vain kohdatessa pääsee. Ihmettenkin miten heidän suhteensa on päässyt alkuunsa. Ehkä parin yhteisen harrastuksen myötä pääsivät jutun alkuun.
Hyvin viihtyvät yhdessä ja vaikuttavat onnellisilta. Hyvä niin.
Lapin reissulla ystäpariskunta kohtasi toisensa alle 50 vuotiaina. Toiselle eka suhde, toisella pari lyhyttä yritelmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin että sellainen on suurempi red flägi joka ei ole koskaan ollut edes lyhyissä suhteissa siihen mennessä.
No ei minulla niitä lyhyitäkään montaa ole. Ujo ja epävarma olen (taustalla lapsuudenkokemukset) ja ne leikkisuhteet joissa olin söivät entisestään luottamusta ihmisiin.
Sun pitäisi löytää sopiva nainen, olet hengaillut vääränlaisten kanssa.
Heteronaisena en ole innostunut hengailemaan naisten kanssa muuten kuin kavereina. Vai tarkoitatko että pitäisi yrittää muuttaa seks.suuntautumista?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi seurustella väkisin jonkun kanssa? Eikö se ole kaikille mukavampaa, että seurustellaan silloin kun toinen kiinnostaa. En haluaisi itse olla numero jossain seurustelukiintiössä.
En nyt ihan ymmärrä kommenttiasi? Ei ole puhuttu mistään väkisin seurustelusta. Lue aloitus uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut pitkissä seurustelusuhteissa lähes koko ikäni. Nyt en ole seurustellut vuosiin, vaikka olisi "vientiä" ollutkin. Mutta kun nyt alan taas tässä miestä tiirailemaan, ehkä, niin ei haittaa, vaikka olisi kuinka kokematon, kunhan on muuten mukava. Seksi on helppoa kuulkaas, siihen pystyy kuka vaan ja seurustelu ei oikein treenamalla parane, kun kaikki suhteet ovat kuitenkin omanlaisiaan.
Pääasia olisi löytää sellainen sopiva kumppani, josta tykkää.
Seksi oli kyllä kaikkea muuta kuin helppoa kohdallani, mutta se nyt onkin epävarmaa olenko siinä suhteessa normaali muutenkaan.
Seksi yksin on paljon helpompaa, kuin sellaisen "kumppanin" kanssa, jota kohtaan ei ole mitään tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on kaikki valta tässäkin asiassa koska nainen saa laittaa kriteerejä miehille mutta mies ei saa ja nainen saa päättää kenen kanssa seurustelee. Mies joutuu tyytymään siihen keneen taso riittää jos oma käsi käy tylsäksi.
En ymmärrä miksi pitää jankuttaa jotain tällaista p*skaa. Parisuhteen ei pitäisi olla valta-asetelma vaan siinä ollaan tasaveroisia ja rakkaudesta. Ainakin minun kohdallani miehet ovat päättäneet haluavatko seurustella vai eivät ja ovat päättäneet etteivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olin 42 kun tapasin mieheni joka oli 39, liitto kesti 20 vuotta ja päättui miehen äkilliseen kuolemaan
Tosi ikävä kuulla tälläistä. Voimia sinulle.
Muuten pitäisin red flagina monia lyhyitä suhteita.
En jaksaisi itse ihmistä joka ei ole oppinut mitä kestävään suhteeseen tarvitaan.
Entä jos ihmiselle ei ole annettu mahdollisuutta? Tarkoittaako se ettei ole ennestään ollut pitkää suhdetta sitä ettei sellaista voi osata? Mitä sinulla oli ennen kestävää suhdettasi?
Päätä itse nuo asiat. Voi olla että joskus löytyy jos olet mies. Naisille ei ole kauheasti pienessä maassa mitään, millään osa-alueella. Mutta aina voi etsiä vaihtoehtoja missä on sunkaltaista väkeä (samat kiinnostukset) ja muuta tekemistä.
ikää kohta jo 50v,ja takana vain joitakin lyhyitä suhteita.itse en enään usko ketään löytäväni enkä edes yrittäkkään enään.täytyy vaan osata luovuttaa.
Jos olet mies, lue palstaa ja ymmärrä mitä naiset ajattelevat miehistä. Et halua sekaantua noihin sen jälkeen.
Jos olet nainen: jätä miehet rauhaan, vihaat niitä.
Vierailija kirjoitti:
Jotain vikaa teissä on ketkä ette kelpaa kenellekkään.
Luultavasti onkin. Ei välttämättä mitään perusteellista tai suurta, mutta jotainhan täytyy olla vialla, jos ei pysty siihen mihin 95% ihmisistä pystyy. Tämä on myös yleinen ajattelutapa kumppania etsiessä. Eteen ilmestyvä muuten sopiva ihminen muuttuu nopeasti sopimattomaksi, jos selviää, että tällä ihmisellä ei ole elettynä sitä normaalia elämää johon kuuluvat aikaisemmat parisuhteet. Sellainen ihminen on monen mielestä lähtökohtaisesti outo ja viallinen, ja siksi on helpompi siirtyä seuraavan vaihtoehtoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain vikaa teissä on ketkä ette kelpaa kenellekkään.
Luultavasti onkin. Ei välttämättä mitään perusteellista tai suurta, mutta jotainhan täytyy olla vialla, jos ei pysty siihen mihin 95% ihmisistä pystyy. Tämä on myös yleinen ajattelutapa kumppania etsiessä. Eteen ilmestyvä muuten sopiva ihminen muuttuu nopeasti sopimattomaksi, jos selviää, että tällä ihmisellä ei ole elettynä sitä normaalia elämää johon kuuluvat aikaisemmat parisuhteet. Sellainen ihminen on monen mielestä lähtökohtaisesti outo ja viallinen, ja siksi on helpompi siirtyä seuraavan vaihtoehtoon.
On paljon outoja ja viallisia, jotka on/on ollut parisuhteissa
Vierailija kirjoitti:
Jos olet mies, lue palstaa ja ymmärrä mitä naiset ajattelevat miehistä. Et halua sekaantua noihin sen jälkeen.
Jos olet nainen: jätä miehet rauhaan, vihaat niitä.
Höpsistä nyt. Ei liki kukaan inhoa kivasti ja fiksusti käyttäytyviä miehiä, heitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain vikaa teissä on ketkä ette kelpaa kenellekkään.
Luultavasti onkin. Ei välttämättä mitään perusteellista tai suurta, mutta jotainhan täytyy olla vialla, jos ei pysty siihen mihin 95% ihmisistä pystyy. Tämä on myös yleinen ajattelutapa kumppania etsiessä. Eteen ilmestyvä muuten sopiva ihminen muuttuu nopeasti sopimattomaksi, jos selviää, että tällä ihmisellä ei ole elettynä sitä normaalia elämää johon kuuluvat aikaisemmat parisuhteet. Sellainen ihminen on monen mielestä lähtökohtaisesti outo ja viallinen, ja siksi on helpompi siirtyä seuraavan vaihtoehtoon.
On paljon outoja ja viallisia, jotka on/on ollut parisuhteissa
Ehdottomasti on, mutta heillä se outous ei ole sellaista, joka estää parisuhteen. Tai sitten heillä on käynyt vain tuuri, että ovat outoudestaan/viallisuudestaan huolimatta löytäneet parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin 44 vuotiaaseen mielettömän komeaan juristiin. Ei mitään vakituisia, pitkiä suhteita hänellä koskaan, ei avioliittoa ei lapsia. Ihmettelin itsekseni kovin, miten on pysynyt vapaana.
Mutta oli aivan sekaisin. Hirveän väkivaltainen. Netissä vain notkui only fans sivustoilla. Ne olivat hänen ainoat kiinnostuksen kohteensa.
Erään sellaisen vuoksi yritti jopa polttoitsemurhaa.
Hullu, mikä hullu.
Olipas uskottava tarina.
Moni haaveilee myös lottovoitosta. Onko se sitten järkevää on jokaisen itse päätettävä.
Omalla kohdallani olen päätynyt tilanteeseen, jossa en enää haaveile. Ikinä ei ole mitään yrityksistä huolimatta tapahtunut ja nyt kun ikää on näinkin paljon niin tuo kokemattomuus on kumppanin etsinnässä sellainen este, jota on oikeastaan mahdoton ohittaa. Ei se varmasti mahdotonta ole, mutta koska en muutenkaan ole sellainen ihannemies niin en usko, että minun kannattaa etsiä niitä muutamaa, jotka saattaisivat olla kaltaisestani miehestä kiinnostuneet.
m42
Itse olen ollut vain yhdessä parisuhteessa, pitkässä sellaisessa tosin eli 20 vuotiaasta lähes 40 vuotiaaksi. Ainoa asia mikä tulee mieleen miksi epäilyttäisi aloittaa parisuhdetta ihmisen kanssa joka ei ole koskaan seurustellut vakavasti on se miten hän suhtautuisi siihen, että olen elänyt puolet elämästäni jonkun muun kanssa. Olisiko se hänelle ylitse pääsemätön asia?
Parisuhteessa (ja sellaisen päättyessä) joutuu myös tekemään aika paljon sellaista itsereflektiota, mitä ei yksin välttämättä pysty tai tule miettineeksi. Ne neli-viisikymppiset jotka tunnen, jotka eivät ole koskaan seurustelleet vaikuttavat jotenkin henkisesti nuoremmilta, eli jonkinlainen aikuistuminen on ehkä jäänyt väliin.
En kuitenkaan halua yleistää, sillä joutuvathan ihmiset kohtaamaan niin paljon muitakin "henkisesti kasvattavia" asioita elämässään kuin parisuhde.
Miksi pitäisi seurustella väkisin jonkun kanssa? Eikö se ole kaikille mukavampaa, että seurustellaan silloin kun toinen kiinnostaa. En haluaisi itse olla numero jossain seurustelukiintiössä.