Jos ei ole ollut vakavassa pitkässä parisuhteessa esim 40v mennessä niin kannattaako sellaisesta sitten enää haaveillakaan?
Monelle kuulemma vaaran merkki ja red flag jos keski-ikäisenä takana on vain lyhyitä suhteita. Itse en ole vakaviin pitkäkestoisiin suhteisiin koskaan päässyt koska olen tavannut vain sitoutumishaluttomia ihmisiä ja suhteet on päättyneet kun on selvinnyt että halutaan eri asioita. Olenko siis parisuhdemarkkinoilla viallinen? Kannattaako edes vaivautua?
Kommentit (39)
Väittäisin että sellainen on suurempi red flägi joka ei ole koskaan ollut edes lyhyissä suhteissa siihen mennessä.
Ei se tuohon kaadu, jos muuten olet sopiva.
olin 42 kun tapasin mieheni joka oli 39, liitto kesti 20 vuotta ja päättui miehen äkilliseen kuolemaan
Vierailija kirjoitti:
olin 42 kun tapasin mieheni joka oli 39, liitto kesti 20 vuotta ja päättui miehen äkilliseen kuolemaan
jäi sanomatta aluksi että kummallekin suhde oli ensimmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin että sellainen on suurempi red flägi joka ei ole koskaan ollut edes lyhyissä suhteissa siihen mennessä.
No ei minulla niitä lyhyitäkään montaa ole. Ujo ja epävarma olen (taustalla lapsuudenkokemukset) ja ne leikkisuhteet joissa olin söivät entisestään luottamusta ihmisiin.
Mitä se sellaisesta haaveilu hyödyttää? Toki vastaan voi sellaisen ottaa jos niin sattuu käymään, mutta haaveilu saattaa vaan korostaa sitä tunnetta puutteesta, jolloin potentiaalisen suhteen vastaantuleminen voi jopa hankaloitua
Olen itse 32 vuotias mies ja pian täytän 33 enkä ole koskaan seurustellut. Muutamia "säätöjä" mulla on kyllä ollut mutta ne on kestäny sen kuukauden verran johon kuului viestittelyä ja muutamia treffejä. Minä olen melkein aina ollut se kuka on pistänyt jutulle stopin koska kiinnostus vain lopahti, olen introvertti eli tykkään olla paljon yksin.
Parisuhde tuntuu todella oudelle asialle minulle ja olen hyvää vauhtia erakoitumassa, jotenkin mulla sellanen tunne etten tule koskaan seurustelemaan eläessäni ja se ei mua kyllä haittaa.
Mitä kauaemmin on sinkkuna niin sitä enemmän siihen tottuu.
Tutustuin 44 vuotiaaseen mielettömän komeaan juristiin. Ei mitään vakituisia, pitkiä suhteita hänellä koskaan, ei avioliittoa ei lapsia. Ihmettelin itsekseni kovin, miten on pysynyt vapaana.
Mutta oli aivan sekaisin. Hirveän väkivaltainen. Netissä vain notkui only fans sivustoilla. Ne olivat hänen ainoat kiinnostuksen kohteensa.
Erään sellaisen vuoksi yritti jopa polttoitsemurhaa.
Hullu, mikä hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin että sellainen on suurempi red flägi joka ei ole koskaan ollut edes lyhyissä suhteissa siihen mennessä.
No ei minulla niitä lyhyitäkään montaa ole. Ujo ja epävarma olen (taustalla lapsuudenkokemukset) ja ne leikkisuhteet joissa olin söivät entisestään luottamusta ihmisiin.
Sun pitäisi löytää sopiva nainen, olet hengaillut vääränlaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin 44 vuotiaaseen mielettömän komeaan juristiin. Ei mitään vakituisia, pitkiä suhteita hänellä koskaan, ei avioliittoa ei lapsia. Ihmettelin itsekseni kovin, miten on pysynyt vapaana.
Mutta oli aivan sekaisin. Hirveän väkivaltainen. Netissä vain notkui only fans sivustoilla. Ne olivat hänen ainoat kiinnostuksen kohteensa.
Erään sellaisen vuoksi yritti jopa polttoitsemurhaa.
Hullu, mikä hullu.
Apua, kunnon kauhuleffa-ainesta!
Minä ainakin haaveilen. En koe, että siinä mitään menetänkään. Mitään takeitahan ei ole, että kumppani löytyy, sen aika näyttää.
Höh no ei tuossa nyt ole mitään ihmeellistä. Ei vaan ole tullut sitä oikeaa kohdalle. Hyvä vaan kun ei ole lapsia entisestä suhteesta ja jotain hullua exää taakkana. Sellaiseen kuvioon ei monikaan lähde.
Minä koin neljänkympin kynnyksellä kai jonkinlaisen valaistumisen, sitä ennen oli ne normit haaveilut mitä nyt kokematon päässään pyörittelee. Viimein koin kiihkeän, voisi kai sanoa elämäni ensimmäisen suhteen tapaisen joka sitten kaatui niihin komplikaatioihin kun ei ihminen ymmärrä noteerata toisen tarpeita ja sen sellaista. Piti yrittää vielä toisenkin kerran, lukuisten joo-ei-vääntöjen jälkeen totesin että kyllä se taitaa loppuelämä mennä ihan yksikseen, ei tämä millään terapioillakaan sen kummemmaksi muuttuisi.
Naisilla on kaikki valta tässäkin asiassa koska nainen saa laittaa kriteerejä miehille mutta mies ei saa ja nainen saa päättää kenen kanssa seurustelee. Mies joutuu tyytymään siihen keneen taso riittää jos oma käsi käy tylsäksi.
Itse olen ollut pitkissä seurustelusuhteissa lähes koko ikäni. Nyt en ole seurustellut vuosiin, vaikka olisi "vientiä" ollutkin. Mutta kun nyt alan taas tässä miestä tiirailemaan, ehkä, niin ei haittaa, vaikka olisi kuinka kokematon, kunhan on muuten mukava. Seksi on helppoa kuulkaas, siihen pystyy kuka vaan ja seurustelu ei oikein treenamalla parane, kun kaikki suhteet ovat kuitenkin omanlaisiaan.
Pääasia olisi löytää sellainen sopiva kumppani, josta tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut pitkissä seurustelusuhteissa lähes koko ikäni. Nyt en ole seurustellut vuosiin, vaikka olisi "vientiä" ollutkin. Mutta kun nyt alan taas tässä miestä tiirailemaan, ehkä, niin ei haittaa, vaikka olisi kuinka kokematon, kunhan on muuten mukava. Seksi on helppoa kuulkaas, siihen pystyy kuka vaan ja seurustelu ei oikein treenamalla parane, kun kaikki suhteet ovat kuitenkin omanlaisiaan.
Pääasia olisi löytää sellainen sopiva kumppani, josta tykkää.
Seksi oli kyllä kaikkea muuta kuin helppoa kohdallani, mutta se nyt onkin epävarmaa olenko siinä suhteessa normaali muutenkaan.
Jotain vikaa teissä on ketkä ette kelpaa kenellekkään.
Vierailija kirjoitti:
olin 42 kun tapasin mieheni joka oli 39, liitto kesti 20 vuotta ja päättui miehen äkilliseen kuolemaan
Tosi ikävä kuulla tälläistä. Voimia sinulle.
Muuten pitäisin red flagina monia lyhyitä suhteita.
En jaksaisi itse ihmistä joka ei ole oppinut mitä kestävään suhteeseen tarvitaan.
En tiedä kun en ole edes seurustellut epävakavasti 40 ikävuoteen