Lapsellinen ongelma, en halua mennä kateuden vuoksi hääjuhliin

Ymmärrän, mitä on elää omien todellisten arvojen vastaisesti. Mene lomalle. :) 

Mä en olisi mennyt moisen miehen kanssa naimisiin ollenkaan. Jos ei sen vertaa voi tehdä mielikseni että suostuu kunnon hääjuhliin niin mitä voi odottaa yhteiselämästä? Mies sanelee ja minä suostun pitkin hampain.. ei ei ja ei.

Minulle ei aikanaan pidetty rippijuhlia, eikä valmistujaisia. Olisin sisimmissäni halunnut hääjuhlat. Pienet, mutta kauniissa paikassa. Jousikvartetti ja hyvää ruokaa ja viiniä ja ihana tunnelma. 

Mieheni on aika pihi, eikä heti innostunut ideasta, joten annoin heti olla. Mies on myöhemmin sanonut katuvansa sitä että oli niin jyrkkä, ja ettei osannut ottaa taustaani siinä huomioon ollenkaan. Minä suostuin maistraattihäihin koska oikeasti koin, etten ole juhlien arvoinen. 

Pystyn käymään häissä, mutta muut juhlat tekee tiukkaa. Varsinkin kun näkee miten vanhemmat on ylpeitä lapsistaan ja haluavat heille ihanan, juhlavan päivän. Että kipupisteensä meillä kaikilla. 

Ap, mene lomalle! Oikein ihanalle <3

Teille kaikille jotka harmittelette ettette aikoinaan järjestäneet juhlia:

Järjestäkää ne nyt! Toki vihkiminen on jo suoritettu joten juhlat alkakoon suoraan jatkoilta. Iloa ja onnea kannattaa juhlia ja sukuakin on kiva nähdä iloisissa merkeissä. On kiva laittautua nätiksi ja kilistää skumpalla. Kutsussa voisi olla otsikkona "Hääjuhla nro *tähän luku jonka olette olleet naimisissa*". Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikä sitten tarvitse toisille kostaa kateuksissaan kun on omakin juhlapäivä :)

Mä en halunnut häitä. Turhaa rahanmenoa enkä halua olla keskipiste.

Kuulutteko molemmat, sinä ja miehesi kirkkoon? Uskotteko Jumalaan?

Kirkkovihkiminen ei nimittäin ole prinsessanäytelmä vaan kristillisessä hääseremoniassa sulhanen ja morsian vihitään Jumalan kasvojen edessä ja kristinuskon mukaan Jumala on asettanut avioliiton miehen ja naisen välille.

Tässä yksi näkökulma asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulutteko molemmat, sinä ja miehesi kirkkoon? Uskotteko Jumalaan?

Kirkkovihkiminen ei nimittäin ole prinsessanäytelmä vaan kristillisessä hääseremoniassa sulhanen ja morsian vihitään Jumalan kasvojen edessä ja kristinuskon mukaan Jumala on asettanut avioliiton miehen ja naisen välille.

Tässä yksi näkökulma asiaan.

Taidat olla sosiaalisesti melkoisen kyvytön. Voit poistua tästä keskustelusta, täällä ei mitään sulle.

No hyvänen aika. Voihan omat juhlat järjestää milloin vain millä teemalla huvittaa. Monetkaan järjestää hääjuhlat ihan erillisenä tapahtumana maistraatin jälkeen pitkänkin ajan päästä.

Juhlien järjestämisessä on iso vaiva. Jos kerran haluat järjestää juhlat niin kovasti, ala ihan itse suunnitella omia juhliasi, kehitä niihin ohjelmat ja tarjoilut ja teemat. Ja lopeta turhasta kateellisena oleminen.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei aikanaan pidetty rippijuhlia, eikä valmistujaisia. Olisin sisimmissäni halunnut hääjuhlat. Pienet, mutta kauniissa paikassa. Jousikvartetti ja hyvää ruokaa ja viiniä ja ihana tunnelma. 

Mieheni on aika pihi, eikä heti innostunut ideasta, joten annoin heti olla. Mies on myöhemmin sanonut katuvansa sitä että oli niin jyrkkä, ja ettei osannut ottaa taustaani siinä huomioon ollenkaan. Minä suostuin maistraattihäihin koska oikeasti koin, etten ole juhlien arvoinen. 

Pystyn käymään häissä, mutta muut juhlat tekee tiukkaa. Varsinkin kun näkee miten vanhemmat on ylpeitä lapsistaan ja haluavat heille ihanan, juhlavan päivän. Että kipupisteensä meillä kaikilla. 

Ap, mene lomalle! Oikein ihanalle <3

Kiitos kauniista ja tsemppaavasta viestistä. Taustani on aikalailla samanlainen ja lapsuudenkodissa ei juhlittu rippijuhlia, yo-juhlia enkä osallistunut vanhojen tansseihinkaan. Oma mies ei innostunut hääjuhlista yhtään ja sinne maistraattiinkin mentiin omasta aloitteestani. Miehelle avioliitto ylipäätään ei ole tärkeä asia vaikka yhtä ollaankin pidetty hyvin pitkään sekä ennen häitä että näin niiden jälkeen. 

Taidanpa vain mennä itsekkäästi lomailemaan niinkuin muutama täällä kehotti. Tiedostan sen että kyseessä on turha ja hyvin etuoikeutettu ongelma mutta kaipa siihen liittyy noita vähän monimutkaisempiakin tuntoja kuin vain se ettei saanut olla häämekossa juhlakaluna. -AP-

Vierailija kirjoitti:

Mä en olisi mennyt moisen miehen kanssa naimisiin ollenkaan. Jos ei sen vertaa voi tehdä mielikseni että suostuu kunnon hääjuhliin niin mitä voi odottaa yhteiselämästä? Mies sanelee ja minä suostun pitkin hampain.. ei ei ja ei.

Olisihan se ollut toisin päin ihan sama asia. Toinen sanelee ja toinen suostuu pitkin hampain.