Lapsellinen ongelma, en halua mennä kateuden vuoksi hääjuhliin
Taas olisi tälle kesälle kahdetkin hääjuhlat joihin meno vain ahdistaa ja ärsyttää ja mietin lomamatkalle lähtemistä jotta saisi skipattua juhlallisuudet hyvällä omatunnolla. Muiden kauniissa ja mietityissä hääjuhlissa oma pääasiallinen tunne on hirveä kateus siitä ettei omaa miestäni häät kiinnostaneet joten menimme naimisiin maistraatissa ilman mitään juhlia. Hääkuvia tai -muistoja ei ole vaan kyseessä oli hyvin kliininen ja virallinen tapahtuma ilman ns. turhuuksia.
Tyhmintähän tässä on että ajattelenkin että häät ovat yksi iso kuluerä ja rahan saa laitetuttua paljon parempiinkin sijoituskohteisiin kuin yhden päivän hulinat. Tästäkin huolimatta olen pikkulikasta asti unelmoinut edes pienimuotoisista häistä ja aina tykännyt järjestää juhlia ja kestityksiä. Olen vieläpä oikein onnellinen näiden sukulaisten ja ystävien puolesta jotka menevät naimisiin mutta olen sitten hammasta purren häissä kuitenkin oikeasti vain surullinen, vähän katkera ja juhlamieltä ei ole.
Kommentit (30)
Et varmaan uskonut tätä, mutta olen kommentoija joka ymmärtää täysin tuon tunteen.
Ja kuule, mene lomalle! Paljon kivempaa on olla missä ikinä sitten lomalla viihdytkin, kuin katsella vierestä jotain mitä itse halusi mutta ei sitten saanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata mennä jos se ei tuota sinulle iloa.
Samaa mieltä, mutta on myös hyvä johdata demoni SA. Ja hyvä nyt ainakin että asiasta puhuu ääneen. Tai kirjoittaa julkisesti.
Mene vaan lomalle ja nauti ajastasi siellä, ei ole kenellekään hyväksi että menet vastentahtoisesti paikalle.
Mulla vähän samaa mutta kateuden aiheuttaja on se ettei mulla ole miestäkään, ei ole koskaan ollut. Lisäksi sukulaiset siellä häissä aina alkaa kysellä poikakavereista ja vauvoista jne ja ahdistaa kun en rumuuteni takia kerta kaikkiaan saa ketään miestä.
Nyt on kyllä prinsessaongelmat. Muija on päässyt naimisiin ja säästänyt rahat omista häistä ja kutsukin tulee vielä häihin, mutta silti valitetaan.
Mikään pakko ei ole mennä.
Itse en aio ikinä järjestää ainakaan isoja hääjuhlia jos joskus naimisiin menen. Ei ensinnäkään kiinnosta laittaa rahaa paljoa yhden päivän takia, joka menee ohi todella äkkiä ja tiedän, että se suunnittelu ja kaikki järjestäminen olisi loppukädessä omalla vastuulla ja sitä vastuuta olisi paljon. Joo ei kiitos. Toki kuvat jne. kuuluu asiaan vaikka maistraatissa naimisiin menisikin.
Mutta miksi ihmeessä ylipäänsä menitte naimisiin jos toiveet naimisiinmenosta ja juhlista oli teillä todella eroavat? Jokin kompromissihan teidän olisi pitänyt asian suhteen tehdä.
Ainahan voit järjestää mm. jenkkien suosiman vihkivalojen uusimistilaisuuden.
Miksi kelpuutit miehen, jolle sinun unelma hääjuhlasta ei ollut tärkeä? Turha marista. Tuskin ne juhlat noin yleisesti on miesten mielestä erityisen olennaiset tai niihin liittyisi mitään suuria intohimoja, mielipiteitä jne. Muut miehet kuitenkin tajuavat, että monille naisille ne ovat tärkeät. Olisit valinnut miehen, jolle sinun mielipiteet ja toiveet ovat tärkeitä. Nyt siitä saa kaiken kukkuraksi itsesi lisäksi maksaa ystävät tai sukulaiset kun et kykene iloitsemaan heidän kanssaan heidän onnellisena päivänä.
Kuulostat kylla niin lapselliselta, etta kannattaa vaan varata se lomamatka ja jattaa menematta sinne haihin naama norsunvatulla.
Vierailija kirjoitti:
En viitsi edes lukea aloitusta.
Silti viitsit kommentoida. Pidätkö itseäsi kovinkin älykkäänä?
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika ja mee uudestaan naimisiin.
Vaikka sen saman sian kanssa uudestaan, tällä kertaa prinssessa-häineen.
Ei minusta tuo ole erityisemmin 'lapsellinen ongelma'. Meillä aikuisilla on hyvin usein ns. kateutta erilaisista asioista. Jos häihin meneminen tuntuu vaikealta niin älä mene. Tee jotain kivaa sillä aikaa. Ei sinun tarvitse edes selittää mitään syytä poissaolollesi. Voit ilmoittaa vain, että sinulla on este.
Ymmärrän hyvin! Menimme naimisiin lähes 20 vuotta sitten ja silloin mies koki, että isot juhlat ovat kiusalliset ja turhat. Minullakin oli ajatus, että vaikea ottaa rahaa vanhemmilta asiaan, joka ei ole välttämätön, vaikka tarjosivatkin. Halusin olla järkevä, kohtuullinen, kypsä ja tehdä aikuismaisen päätöksen. Olin ihan varma, että kasvan nopeasti niin tosiaikuiseksi, että pian tällainen asia ei mitenkään voi harmittaa, eikä jälkikäteen kaivele.
Väärin! Nyt yli 40veenä tajuaa elämän rajallisuuden, elämysten, romantiikan, haaveiden ja unelmien merkityksen. Arkea riittää, siitä ei ole koskaan pulaa. Haaveet täytyy toteuttaa aina kun mahdollista, AINA! Ja häähaave kaivelee edelleen ja tulee kaivelemaan hautaan saakka. Vaikka ikinä ei ole sellainen hetki, että tämä olisi elämäni suurin harmi (tai edes top 10), niin ikuisesti se on harmituksen aihe. Ja ihan turhaan, olisi pitänyt tajuta oman haaveen arvo ja arvostaa myös itseään ja haluta ne häät.
Jätä se sika ja mee uudestaan naimisiin.