Bonuslapsi asuu aikuisena meillä
Vaimoni lapsi täyttää jo 22. Poika ei ole hakenut opiskelemaan, mutta on talven ajan kyllä ollut raksalla töissä. Nyt näyttää työsuhde päättyvän. Taitaa vaan lomailla koko kesän.
En ymmärrä miksi hän edelleen haluaa asua kotona? En ole halunnut ottaa asiaa puheeksi vaimon kanssa, koska en halua riidellä, mutta pitääkö tässä nyt antaa lapsen asua kotona 3-kymppiseksi. Meillä ei ole pojan kanssa erityisen läheiset välit, ei huonot, muttei hyvätkään. Kotona ollessaan hän vain makaa huoneessaan ja pelaa.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen pitäisi muuttaa pois? Mikä on sun perimmäinen syy?
Aikuinen äijä lorvii kotona, älytöntä. t.eri
Mitä älytäntä siinä on? Häiritseekö mitä naapurit ja sukulaiset ajattelee vai mikä se perimmäinen ongelma on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 39-vuotias ja joudun asumaan vanhan ja sairaan vanhempani kanssa. Koskaan en ole päässyt muuttamaan omilleni. Joudun hoitamaan paljon kotitöitä ja vanhempani asioita. Olen itse vela sinkku, köyhä työtön ja kärsin mm. mielenterveysongelmista sekä parantumattomasta diagnosoidusta vaivasta, eikä muu asumisjärjestely nyt vaan ole mahdollista. Tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki.
Et ole köyhä ja työtön, autat vanhempaasi se on jo paljon. Tulet toimeen ongelmiesi kanssa, jossakin vaiheessa voi helpottaa ja olet jopa onnellinen että saitte, saatte tukea toisianne.
Tsemppiä
Jos ainoat tulot on työmarkkinatuki niin kyllä sitä silloin on köyhä.
Kaikkea ei voi mitata rahassa, rikas voi olla henkisesti hyvin köyhä.
Näin äitinä sanon, että tästä syystä en muuta asumaan yhdenkään miehen kanssa. Se toisen lapsi alkaa jossain vaiheessa aina vaivata, puolin ja toisin. Sitä paitsi haluan, että lapsella on aikuisenakin aina paikka johon tulla, tapahtui mitä hyvänsä. Se ei onnistu tällaisessa kuviossa, niinkuin tästäkin aloituksesta taas nähdään.
Sitä olen lapsiketjuissa sanonut ettei 18 ole mikään ikä. Nykyään menee jo helposti kotona siihen 28 eli tämä kannattaa pitää mielessä oli bonus tai ei. Kyllä se raskaaksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Näin äitinä sanon, että tästä syystä en muuta asumaan yhdenkään miehen kanssa. Se toisen lapsi alkaa jossain vaiheessa aina vaivata, puolin ja toisin. Sitä paitsi haluan, että lapsella on aikuisenakin aina paikka johon tulla, tapahtui mitä hyvänsä. Se ei onnistu tällaisessa kuviossa, niinkuin tästäkin aloituksesta taas nähdään.
No, yksinhuoltajaäitien lapsista tulee paljon todennäköisemmin rikollisia ja narkkareita, verrattuna ehjissä perheissä kasvaneisiin lapsiin.
Mutta tärkeintähän on se, miltä äipästä tuntuu; sama se lapsen tulevaisuudelle, hänhän on aina osa äitiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin äitinä sanon, että tästä syystä en muuta asumaan yhdenkään miehen kanssa. Se toisen lapsi alkaa jossain vaiheessa aina vaivata, puolin ja toisin. Sitä paitsi haluan, että lapsella on aikuisenakin aina paikka johon tulla, tapahtui mitä hyvänsä. Se ei onnistu tällaisessa kuviossa, niinkuin tästäkin aloituksesta taas nähdään.
No, yksinhuoltajaäitien lapsista tulee paljon todennäköisemmin rikollisia ja narkkareita, verrattuna ehjissä perheissä kasvaneisiin lapsiin.
Mutta tärkeintähän on se, miltä äipästä tuntuu; sama se lapsen tulevaisuudelle, hänhän on aina osa äitiään.
Buahhah! Katsotko, että uusperhe on ehjä perhe? Niissä ne todelliset ongelmat on, kun uusi kulta ja lapset ei solahda yhteiseloon.
Vierailija kirjoitti:
Jeesuskin asui kotona kolmekymppiseksi.
Tuli mieleen vanha vitsi.
-Mitä yhteistä on nykynuorella ja Jeesuksella? Molemmat asuvat kotona kolmekymppiseksi ja jos ne jotakin tekevät, niin se on ihme. :)
Vaatisin 22 vuotiasta joko opiskelemaan tai etsimään töitä. Hänen itsensä vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Asuin pitkään kotona opiskelujen vuoksi. Hyvin ehti itsenäistyä.
Aloituksessa kuvattu lapsi ei opiskele eikä edes hae opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen pitäisi muuttaa pois? Mikä on sun perimmäinen syy?
Pohjoismaissa lähdetään melko nuorena maailmalle.
-MI/-*///*mM
II
Min*-/*/,,3mM
inä TAVOITTELIN KOTOA LÄHTÖÄ 20 VUOTIAANA, MIKÄ MYÖS TOTEUTUI.
Minä antaisin asua edelleen kotona, tosin muutamalla ehdolla.
1. Pitää hakeutua joko opiskelemaan tai töihin. Jos menee töihin, niin pitää maksaa vuokraa sekä omat kulut (puhelinlasku yms.)
2. Täytyy osallistua kotitöihin ja ruoanlaittoon saman verran kuin muutkin talon asukkaat.
3. Ei saa ryypiskellä jatkuvasti eikä todellakaan keskellä viikkoa. Muutenkin pitäisi olla ja elää järkevän aikuisen ihmisen elämää.
---
Jos nämä ehdot eivät kelpaisi, niin sitten voisi muuttaa omaan kämppään. Suosittelen sinuakin keskustelemaan asiasta rehellisesti vaimosi kanssa ja sopimaan yhdessä jotkin pelisäännöt. Teette pojalle karhunpalveluksen, jos totutatte hänet tuollaiseen lusmuiluelämään.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelisin, että antakaa pojan olla kotona ainakin siihen asti, että saa työpaikan. Onhan tuolla vielä matkaa 3-kymppiseksi jos kerran yhteiselo sujuu eikä ole mitään riitoja. Eipä kai tuosta niin isoa vaivaakaan ole?
Meillä lapset lähtivät noin parikymppisinä opiskelemaan paitsi 1, joka kävi koulunsa kotoa. Muutti omilleen kun sai vakituisen työpaikan 26vuotiaana.
Opeta poika kokkaamaan, jos ei vielä ole innostunut, niin saatte välillä mennä valmiiseen ruokapöytään!
Tämä.
Laittakaa tehtävät jotka hoitaa.
Omat pyykit pestävä, ruoka, siivous yms.
Jos asutte omakotitalossa niin pihatyöt.
Kun on tarpeeksi näitä tehtäviä niin varmaan alkaa oma kämppä kiinnostaa.
Puhu myös opiskelusta. Meillä poika varastohommissa ja palkka jotain 1800 e kk. Nyt hakee amkiin kun haluaa sen 3000 e palkan.
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin asua edelleen kotona, tosin muutamalla ehdolla.
1. Pitää hakeutua joko opiskelemaan tai töihin. Jos menee töihin, niin pitää maksaa vuokraa sekä omat kulut (puhelinlasku yms.)
2. Täytyy osallistua kotitöihin ja ruoanlaittoon saman verran kuin muutkin talon asukkaat.
3. Ei saa ryypiskellä jatkuvasti eikä todellakaan keskellä viikkoa. Muutenkin pitäisi olla ja elää järkevän aikuisen ihmisen elämää.
---
Jos nämä ehdot eivät kelpaisi, niin sitten voisi muuttaa omaan kämppään. Suosittelen sinuakin keskustelemaan asiasta rehellisesti vaimosi kanssa ja sopimaan yhdessä jotkin pelisäännöt. Teette pojalle karhunpalveluksen, jos totutatte hänet tuollaiseen lusmuiluelämään.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Kivan taakan on mamma jättämässä tulevaisuuden tyttöystävälle. Tyttöystävä sitten opettaa siivoamaan, suunnittelemaan ajankäyttöä ja elämään tarvittaessa niukastikin. Tarvittaessa tyttis kanssa rahoittaa työttömyysjaksot ja itsensä etsimiset, kun kotoa omaksuttu velvollisuudentunnon määrä pyöristyy pojalla nollaan. Eiku...
Nykyisenä parikymppisenä naisena pyydän, että ala edes sinä AP luotsata tuota sälliä kunnolliseksi yhteiskunnan jäseneksi 🙏
AP:n bonuslapsella on jo katastrofin ainekset ilmassa.
Nyt ikää 22 vuotta. Yliopisto-opinnot eivät kestä nykyään 5, vaan 7 vuotta. Tänä aikana "ei kannata" asua omillaan, vaan vanhemmillaan. Helposti käy niin, että lapsi on 30-v ennen kuin on tutkinto plakkarissa ja vakituinen työpaikka, ja "kannattaa" muuttaa omilleen. Tilanne ei muutu mainittavasti paremmaksi, vaikka kyseessä olisi lyhyempi 3-4 vuoden koulutus.
Kun ei se lapsekas kolmikymppinen ole aarre kenellekään muulle kuin omalle äidille.
Hyväksyyhän äiti lapselleen samantasoisen tyttö/poikakaverin eli kolmikymppisen, itsenäistymättömän ja arjessa kompastelevan henkisen 15-vuotiaan? Voivat sitten yhdessä harjoitella ajoissa nukkumaan menemistä ja niin edespäin. Vai onko tulevaisuuden tyttöystävän tarkoitus olla velvollisuudentuntoinen työjuhta, joka tekee kaiken sillä välin kun aikamiespoika "explooraa"?
Mulla myös reilu parikymppinen lapsi kotona. Opiskelee kylläkin, mutta kotityöt minun kontolla. Nyt seurustelukumppani takiaisena täällä myös. Eli ei mahdollisuutta kahdenkeskeisiin jutteluihin pelisäännöistä. Harmittaa, koska huomaan, että välit kiristyvät. Lisäksi naljailua minun asioiden hoidosta (oli rankkoja arjesta selviytymisvuosia). En haluaisi pilata välejä näin loppumetreillä. Muuten ollut ja onkin pohjimmiltaan symppis lapsi. Tiedän.
Lapsi jolta ei ole koskaan vaadittu mitään, jolle ei ole koskaan annettu vastuuta mistään ja jota ei ole kasvatettu itsenäistymään, ei halua lähteä kotoaan. Kuka lie kasvattanut, mutta esim. työtovereilla oli yli kolmikymppisiä lapsia edelleen asumassa kotona. Omat lapset lähti opiskelemaan ja muuttivat opiskelija-asuntoihin, muodistivat siellä asuessa suhteen, muuttivat valmistuttuaan omaan kämppään kuten normaalisti tapahtuu. Syy on kasvattajassa, tai sen puutteessa..
Uppis kirjoitti:
Lapsi jolta ei ole koskaan vaadittu mitään, jolle ei ole koskaan annettu vastuuta mistään ja jota ei ole kasvatettu itsenäistymään, ei halua lähteä kotoaan. Kuka lie kasvattanut, mutta esim. työtovereilla oli yli kolmikymppisiä lapsia edelleen asumassa kotona. Omat lapset lähti opiskelemaan ja muuttivat opiskelija-asuntoihin, muodostivat siellä asuessa suhteen, muuttivat valmistuttuaan omaan kämppään kuten normaalisti tapahtuu. Syy on kasvattajassa, tai sen puutteessa..
Näinpä.
Kun lapsensa pistää itsenäistymään normaalissa tahdissa, niin oikeasti myös vahingot ovat vähäisempiä. Jos 16-vuotias laittaa koko kuukauden palkan pizzaan ja hedelmäpeleihin "opetellessaan", niin sen voi painaa villaisella. Jos 36-vuotias mies laittaa kuukauden palkan pizzaan ja hedelmäpeleihin, niin voipi olla varma ettei siitä ainakaan perheenisää tule.
Ihmeellistä, ettei tuon ikäinen nuorimies halua jo itsekin muuttaa pois vanhempien luota.
Suosittelen hakeutumaan opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle, jolloin on pakko itsenäistyä.