Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Bonuslapsi asuu aikuisena meillä
29.05.2023 |
Vaimoni lapsi täyttää jo 22. Poika ei ole hakenut opiskelemaan, mutta on talven ajan kyllä ollut raksalla töissä. Nyt näyttää työsuhde päättyvän. Taitaa vaan lomailla koko kesän.
En ymmärrä miksi hän edelleen haluaa asua kotona? En ole halunnut ottaa asiaa puheeksi vaimon kanssa, koska en halua riidellä, mutta pitääkö tässä nyt antaa lapsen asua kotona 3-kymppiseksi. Meillä ei ole pojan kanssa erityisen läheiset välit, ei huonot, muttei hyvätkään. Kotona ollessaan hän vain makaa huoneessaan ja pelaa.
Kommentit (59)
Olen itse 39-vuotias ja joudun asumaan vanhan ja sairaan vanhempani kanssa. Koskaan en ole päässyt muuttamaan omilleni. Joudun hoitamaan paljon kotitöitä ja vanhempani asioita. Olen itse vela sinkku, köyhä työtön ja kärsin mm. mielenterveysongelmista sekä parantumattomasta diagnosoidusta vaivasta, eikä muu asumisjärjestely nyt vaan ole mahdollista. Tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs sen mukavampaa kuin asua ilmaiseksi täysihoidossa. Kyllä tuolta pitäisi asumisen ja ruoan kustannuksista jotain hintaa ottaa, vai maksaako vaimosi yksin kaiken pojan osalta? Sinullehan pojan elättäminen ei kuulu.
Ap vaimo maksaa kyllä kaiken pojan elämisen, ei siinä mitään. Mutta ihmettelen että sietää pojan oleskelua. Ei halua painostaa poikaa opiskelemaan ettei tule paineita. Toisaalta ymmärrän, haluaa tukea -antaa kasvaa.. mutta rajansa kaikella. Mielestäni tuon ikäisen pitäisi hakea johonkin opintoihin, voihan suuntaa sitten vaihtaa jos ei kiinnostakaan ensimmäinen valinta.
Joko pojalla on armeija käytynä? Sinne sitten jos ei muuta ole näköpiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänhallinta huononee nuorella, jos ei pääse siivilleen.
Ne siivet täytyisi pystyä avaamaan siinä kun lentää kotipesästä. Jos siivet eivät ole vielä auenneet niin putoaa korkealta ja kovaa.
Ei ne siivet ikinä toimi jos ei harjoittele niiden käyttöä. Ei aikuiset linnut enää elä emon hoivissa vaan lähtevät ajoissa ja opettelevat pärjäämään.
Siellä pesässä niitä lentotaitoja harjoitellaan, hyppimällä ja räpistelemällä sekä lähioksille pomppimisella. Sitten kun siivet kantavat niin lähdetään itsenäiseen elämään.
Lähioksa voisi olla opiskelupaikan hankinta. Se on usein eka askel itsenäisyyttä kohti. Seuraava voisi olla muutto saman kaupungin sisällä. Muuttaa voi myös ennen kuin saa opiskelupaikkaa. Siinä oppisi paljon ja voisi vaikka joka viikonloppu käydä äidin luona kyläilemässä, jos on tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 39-vuotias ja joudun asumaan vanhan ja sairaan vanhempani kanssa. Koskaan en ole päässyt muuttamaan omilleni. Joudun hoitamaan paljon kotitöitä ja vanhempani asioita. Olen itse vela sinkku, köyhä työtön ja kärsin mm. mielenterveysongelmista sekä parantumattomasta diagnosoidusta vaivasta, eikä muu asumisjärjestely nyt vaan ole mahdollista. Tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki.
Tässä on hyvä esimerkki, miksi aikuisen pitäisi muuttaa ajoissa pois lapsuudenkodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asuu minun 21 v. Mies on sitä mieltä, että saisi muuttaa jo pois, mutta minä olen sitä mieltä, ettei vielä. Opiskelijan talous kaatuu vain minun maksettavakseni, koska erinäisistä syistä hänellä on vielä toinen aste kesken, eikä vielä kannata lainaa nostaa.
Mutta kyllä minuakin ärsyttäisi, jos toinen vain makaisi kotona. Mutta mitä silloin voi tehdä? Helsingissä on satoja asunnottomia ja jonot asuntoihin pitkiä.
Opiskelijoille on opiskelija-asunnot, joiden saatavuus on myös Helsingissä ihan hyvä. Jokainen hakija saa asunnon kohtuullisessa ajassa, jos ei nirsoile. Joukkoliikenne toimii.
Itse alkaisin viimeistään siinä lapsen ollessa 22-vuotias kannustamaan muuttamaan omilleen.
Jos se toinen aste on kovin pitkään kesken, tuen tarve lienee sellainen, ettei kotona oleminen siinä auta.
Jotta voi asua edes opiskelija-asunnossa, niin tarvitsee ottaa lainaa, eikä tässä vaiheessa sitä kannata tuhlata, muutoin se ei riitä jatko-opintoihin.
Hänellä vaihtui suunnitelmat jossain vaiheessa, ei tarvitse tukea. Haluaisi muuttaa itsekin, mutta juuri nyt ei taloudellisesti kannata, koska haluaa jatkaa opintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asuu minun 21 v. Mies on sitä mieltä, että saisi muuttaa jo pois, mutta minä olen sitä mieltä, ettei vielä. Opiskelijan talous kaatuu vain minun maksettavakseni, koska erinäisistä syistä hänellä on vielä toinen aste kesken, eikä vielä kannata lainaa nostaa.
Mutta kyllä minuakin ärsyttäisi, jos toinen vain makaisi kotona. Mutta mitä silloin voi tehdä? Helsingissä on satoja asunnottomia ja jonot asuntoihin pitkiä.
Opiskelijoille on opiskelija-asunnot, joiden saatavuus on myös Helsingissä ihan hyvä. Jokainen hakija saa asunnon kohtuullisessa ajassa, jos ei nirsoile. Joukkoliikenne toimii.
Itse alkaisin viimeistään siinä lapsen ollessa 22-vuotias kannustamaan muuttamaan omilleen.
Jos se toinen aste on kovin pitkään kesken, tuen tarve lienee sellainen, ettei kotona oleminen siinä auta.
Jotta voi asua edes opiskelija-asunnossa, niin tarvitsee ottaa lainaa, eikä tässä vaiheessa sitä kannata tuhlata, muutoin se ei riitä jatko-opintoihin.
Hänellä vaihtui suunnitelmat jossain vaiheessa, ei tarvitse tukea. Haluaisi muuttaa itsekin, mutta juuri nyt ei taloudellisesti kannata, koska haluaa jatkaa opintoja.
Ihan ensin varmaan tarvitsee kuitenkin olla se opiskelupaikka jotta voisi saada asuntolapaikan ja lainaa. Aloittajan tapauksessa poika ei ole edes hakenut opiskelemaan.
Jos ap ja vaimonsa käyvät töissä ja lapsi on kotona, niin kyllä äitinä vaatisin ,että käy kaupassa,laittaa astiansa koneeseen niinkuin itse kukin , tyhjentää koneen sekä pesee pyykkiä. On lukutaitoinen,jotta tietää missä lämpötilassa pestään ja minkä väriset samaan koneeseen.
Tietysti vaatisin tekemään myös pari kertaa viikossa( vähintään) ruokaa.ekaksi pannullinen makaroonilaatikkoa, sitten perunoiden keitto kastikkeineen + salaatit.
Ei ole liikaa aikuiselta vaadittu. Toki myös imuroida pitäisi muutaman kerran kuukaudessa.
Ei aikuista tarvitse lelliä.
Meillä lapset 15v ja 19v tekee automaatisesti noita ,kun on vaadittu jo pienempänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs sen mukavampaa kuin asua ilmaiseksi täysihoidossa. Kyllä tuolta pitäisi asumisen ja ruoan kustannuksista jotain hintaa ottaa, vai maksaako vaimosi yksin kaiken pojan osalta? Sinullehan pojan elättäminen ei kuulu.
Ap vaimo maksaa kyllä kaiken pojan elämisen, ei siinä mitään. Mutta ihmettelen että sietää pojan oleskelua. Ei halua painostaa poikaa opiskelemaan ettei tule paineita. Toisaalta ymmärrän, haluaa tukea -antaa kasvaa.. mutta rajansa kaikella. Mielestäni tuon ikäisen pitäisi hakea johonkin opintoihin, voihan suuntaa sitten vaihtaa jos ei kiinnostakaan ensimmäinen valinta.
Jos poika ei kerran ole sinun ja vaimosi maksaa pojan kulut, sinulle ei ole mitään oikeutta puuttua vaimosi ja poikansa asumisjärjestelyihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 39-vuotias ja joudun asumaan vanhan ja sairaan vanhempani kanssa. Koskaan en ole päässyt muuttamaan omilleni. Joudun hoitamaan paljon kotitöitä ja vanhempani asioita. Olen itse vela sinkku, köyhä työtön ja kärsin mm. mielenterveysongelmista sekä parantumattomasta diagnosoidusta vaivasta, eikä muu asumisjärjestely nyt vaan ole mahdollista. Tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki.
Et ole köyhä ja työtön, autat vanhempaasi se on jo paljon. Tulet toimeen ongelmiesi kanssa, jossakin vaiheessa voi helpottaa ja olet jopa onnellinen että saitte, saatte tukea toisianne.
Tsemppiä
Kivan taakan on mamma jättämässä tulevaisuuden tyttöystävälle. Tyttöystävä sitten opettaa siivoamaan, suunnittelemaan ajankäyttöä ja elämään tarvittaessa niukastikin. Tarvittaessa tyttis kanssa rahoittaa työttömyysjaksot ja itsensä etsimiset, kun kotoa omaksuttu velvollisuudentunnon määrä pyöristyy pojalla nollaan. Eiku...
Nykyisenä parikymppisenä naisena pyydän, että ala edes sinä AP luotsata tuota sälliä kunnolliseksi yhteiskunnan jäseneksi 🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivan taakan on mamma jättämässä tulevaisuuden tyttöystävälle. Tyttöystävä sitten opettaa siivoamaan, suunnittelemaan ajankäyttöä ja elämään tarvittaessa niukastikin. Tarvittaessa tyttis kanssa rahoittaa työttömyysjaksot ja itsensä etsimiset, kun kotoa omaksuttu velvollisuudentunnon määrä pyöristyy pojalla nollaan. Eiku...
Nykyisenä parikymppisenä naisena pyydän, että ala edes sinä AP luotsata tuota sälliä kunnolliseksi yhteiskunnan jäseneksi 🙏
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että kukaan nainen suostuu kasvattamaan aikuisesta miehestä sisäsiistiä?
Ei naiset ole seurustelukumppanin pikkuäitejä.
ei tuosta tule yhtään mitään. jos asuu kotona, niin siivoaa ja laittaa ruokaa, pyykkää ja hoitaa pihaa sen 8h päivässä sitten. tehkää palvelus nuorelle ja syrjäytyy muuten, jos ei poistu huoneestansa koko kesään. laita kesän tehtävät paperille ja pojalle myös velvollisuudet listasta. tee listasta pitkä, missä on kotihommia se 8h päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei tuosta tule yhtään mitään. jos asuu kotona, niin siivoaa ja laittaa ruokaa, pyykkää ja hoitaa pihaa sen 8h päivässä sitten. tehkää palvelus nuorelle ja syrjäytyy muuten, jos ei poistu huoneestansa koko kesään. laita kesän tehtävät paperille ja pojalle myös velvollisuudet listasta. tee listasta pitkä, missä on kotihommia se 8h päivässä.
Mitä hassuttelet? Kyseessä on vaimon poika. Aikuinen sellainen. Kyllä se on äitinsä asia hoitaa poikansa kasvatus. Ap voi vain valuta, miten hommaan suhtautuu.
Itse en kyllä kestäisi puolisona tuota tilannetta. Oman puolison kanssa on yhteinen näkemys siitä, että lapsia kannustetaan opiskelemaan ja aiheesta puhuminen ei ole lapsen kiusaamista vaan normaalia elämää.
Ei tulisi kuuloonkaan, että vaan hiljaa katseltaisiin kun aikamies ei tee mitään tulevaisuuden eteen eikä tekisi edes kotitöitä.
siis ihan yhdessähän nuo katselee miten nuori syrjäytyy. alkoholia ja pelaamista lähinnä nuoren arki. ei osaa siivota, laittaa ruokaa, hakea opintoihin, ei siis yhtään mitään. tuo pariskunta hoitaa tuota "poikaa" vielä monta monta vuotta. hyvä, että perheen mies hieman näkee tilannetta. tosin jos tuon ikäinen makaa kotona, noilla eduilla, niin aika kusessa nuo vanhemmat on, kun koittavat kääntää kelkan suuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivan taakan on mamma jättämässä tulevaisuuden tyttöystävälle. Tyttöystävä sitten opettaa siivoamaan, suunnittelemaan ajankäyttöä ja elämään tarvittaessa niukastikin. Tarvittaessa tyttis kanssa rahoittaa työttömyysjaksot ja itsensä etsimiset, kun kotoa omaksuttu velvollisuudentunnon määrä pyöristyy pojalla nollaan. Eiku...
Nykyisenä parikymppisenä naisena pyydän, että ala edes sinä AP luotsata tuota sälliä kunnolliseksi yhteiskunnan jäseneksi 🙏
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että kukaan nainen suostuu kasvattamaan aikuisesta miehestä sisäsiistiä?
Ei naiset ole seurustelukumppanin pikkuäitejä.
No kun itse lankesin tällaiseen "hyvään tyyppiin". Joka oli siis mukava tyyppi, oikeasti. Olisi vaan pitänyt ottaa hänen lisäkseen vielä anoppi- ja appikokelaat mukaan asumaan, niin ehkä asiat olisivat sitten sujuneet. Hän ei sietänyt kotia, johon meidän tulotasolla oli varaa. Hän eli fetajuustokolmioilla ja vaikkei itse osannut kokata, niin koki kaikkien muiden paitsi äitinsä ja mummonsa kokkaukset todella vieroksuttavina. Sen isä oli meillä useammin avuksi kuin se itse.
Yritin vuoden. Sitten en vaan jaksanut. Oltiin 24-vuotiaita. Minä olin lähtenyt maailmalle tienaamaan 18-vuotiaana, pitänyt välivuoden, säästänyt rahaa, asunut solussa, päässyt yliopistoon, käynyt kavereiden kanssa ulkomailla ja opetellut sovittamaan työn ja opiskelut yhteen.
Hän oli samanikäisenä asunut kotonaan ja käynyt tenteissä. Pyydettäessä saattoi tyhjentää tiskikoneen. Siinä se. Oltiin ihan eri maailmoista. En jaksa uskoa, että se kitisisi nykyään laudalla että tarvitsee 16-vuotiaan tyttöystävän, joka on hänen kanssaan samalla tasolla, mutta sellainen olo hänen kanssaan asuessa tuli. Että minä olin jo täysivaltainen aikuinen, jolla on kykyjä ja voimavaroja itsensä ja muiden kannattelemiseen, siinä missä hän oli melkein lapsi vielä, vasta aikuisuuden ensiaskelia ottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Kivan taakan on mamma jättämässä tulevaisuuden tyttöystävälle. Tyttöystävä sitten opettaa siivoamaan, suunnittelemaan ajankäyttöä ja elämään tarvittaessa niukastikin. Tarvittaessa tyttis kanssa rahoittaa työttömyysjaksot ja itsensä etsimiset, kun kotoa omaksuttu velvollisuudentunnon määrä pyöristyy pojalla nollaan. Eiku...
Nykyisenä parikymppisenä naisena pyydän, että ala edes sinä AP luotsata tuota sälliä kunnolliseksi yhteiskunnan jäseneksi 🙏
Parikymppisenä sitä ollaan vielä, että minäpä se osaan, haluan ja teen mitä haluan. Että minäpä se pystyn vaikka mihin. Elämässä vaan saattaa tulla eteen kaikenlaista joka katkaisee kamelin selän, mennään sitten niillä eväillä mitä on. Olen sanomattoman kiitollinen ja onnellinen itse, kaikkea oli lapseni kanssa tarjolla, mutta rakkauteni, sukulaisten, rakkaiden ja ystävien tuella selvisimme. En missään tapauksessa voi syytellä ja arvostella nuoria joilla ote lipsuu, kaikkeen on syynsä. Uskon että jokainen yrittää, tekee parhaansa niillä eväillä mitä on saanut. Elämä on lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asuu minun 21 v. Mies on sitä mieltä, että saisi muuttaa jo pois, mutta minä olen sitä mieltä, ettei vielä. Opiskelijan talous kaatuu vain minun maksettavakseni, koska erinäisistä syistä hänellä on vielä toinen aste kesken, eikä vielä kannata lainaa nostaa.
Mutta kyllä minuakin ärsyttäisi, jos toinen vain makaisi kotona. Mutta mitä silloin voi tehdä? Helsingissä on satoja asunnottomia ja jonot asuntoihin pitkiä.
Opiskelijoille on opiskelija-asunnot, joiden saatavuus on myös Helsingissä ihan hyvä. Jokainen hakija saa asunnon kohtuullisessa ajassa, jos ei nirsoile. Joukkoliikenne toimii.
Itse alkaisin viimeistään siinä lapsen ollessa 22-vuotias kannustamaan muuttamaan omilleen.
Jos se toinen aste on kovin pitkään kesken, tuen tarve lienee sellainen, ettei kotona oleminen siinä auta.
Jotta voi asua edes opiskelija-asunnossa, niin tarvitsee ottaa lainaa, eikä tässä vaiheessa sitä kannata tuhlata, muutoin se ei riitä jatko-opintoihin.
Hänellä vaihtui suunnitelmat jossain vaiheessa, ei tarvitse tukea. Haluaisi muuttaa itsekin, mutta juuri nyt ei taloudellisesti kannata, koska haluaa jatkaa opintoja.
Miten niin ei riitä? Amiksessa tai lukiossa nostetut lainat ei kuluta korkeakoulujen opintotukikiintiöitä, lainaa saa vaikka kuinka pitkään silloinkin jos vaan palauttaa tukikuukausia. Ei se lainan määrä ole mikään korvamerkitty summa.
Se on sitten eri asia kannattaako toisella asteella jo olla korviaan myöten veloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 39-vuotias ja joudun asumaan vanhan ja sairaan vanhempani kanssa. Koskaan en ole päässyt muuttamaan omilleni. Joudun hoitamaan paljon kotitöitä ja vanhempani asioita. Olen itse vela sinkku, köyhä työtön ja kärsin mm. mielenterveysongelmista sekä parantumattomasta diagnosoidusta vaivasta, eikä muu asumisjärjestely nyt vaan ole mahdollista. Tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki.
Et ole köyhä ja työtön, autat vanhempaasi se on jo paljon. Tulet toimeen ongelmiesi kanssa, jossakin vaiheessa voi helpottaa ja olet jopa onnellinen että saitte, saatte tukea toisianne.
Tsemppiä
Jos ainoat tulot on työmarkkinatuki niin kyllä sitä silloin on köyhä.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelijoille on opiskelija-asunnot, joiden saatavuus on myös Helsingissä ihan hyvä. Jokainen hakija saa asunnon kohtuullisessa ajassa, jos ei nirsoile. Joukkoliikenne toimii.
Itse alkaisin viimeistään siinä lapsen ollessa 22-vuotias kannustamaan muuttamaan omilleen.
Jos se toinen aste on kovin pitkään kesken, tuen tarve lienee sellainen, ettei kotona oleminen siinä auta.