Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyvanhemmat uuvuttavat lapsensa?
29.05.2023 |
Onko muiden lähipiirissä tällaista, että vanhemmat aikatauluttaa myös lastensa vapaa-ajan, eli viikonloppuisin esim. on jatkuvasti tekemistä ja ohjelmaa? Tuntuu, että lapset eivät koskaan saa vain olla ja tehdä mitä huvittaa.
Läheisen perheen teinit ovat aina todella väsyneen oloisia, kun heitä näen.
Monet vanhemmat ei ilmeisesti ymmärrä, kuinka väsyttävää nykylasten ja -nuorten elämä on mm. älylaitteiden ja somen takia. Paineet on kovat menestyä ja olla tietynlainen. Aivan eri meininki siis kun vanhemmillaan aikanaan.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh, tarkkailtuasi muutamaa perhettä pahantahtoisesti vetelet johtopäätöksiä sadoista tuhansista ihmisistä?
Kyselen mielenkiinnolla onko muilla samanlaisia havaintoja. Saa toki olla eri mieltä.
Et sinä kysynyt vaan esitit jyrkkiä väitteitä.
Ja mitä merkitystä on tuollaisilla havainnoilla?
Mielestäni en esittänyt jyrkkiä väitteitä.
Keskustelupalsta lienee oikea paikka keskustella asioista jotka kiinnostaa?
Kyllä esitit. Todella jyrkkiä.
Juoruilu ja vihapuhe ei ole keskustelemista.
Paasaa nyt vielä subjektiivisen päivähoidon väärinkäytöstä ja siitä, kuinka erinomainen kouluruoka ei kelpaa niin ympyräsi on sulkeutunut.
Juoruilu ja vihapuhe :-D :-D :-D
Niin.
Juoruilu: Kyyläät tuttaviasi ja juoruilet sitten selän takana.
Vihapuhe: Haukut ihmisryhmän.
Et voi olla tosissasi. Jos olet, niin olen pahoillaan puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelisin, että ohjatut harrastukset varmaan tosiaan kuormittavat lasta paljon enemmän kuin spontaanit pihaleikit. Samalla kasvatetaan perässä vedettäviä uunoja, joilla ei ole mitään oma-aloitteisuutta.
Vierailija kirjoitti:
No eikös se ole just hyvä, että on myös sitä älylaite- ja somevapaata ohjelmaa? Kun tosiaan jos ei ole, niin ne teinithän kasvaa kiinni kännyköihinsä.
Paras vaihtoehto olisi varmaan älylaite- ja somevapaa aikatauluton oleminen ja tekeminen.
Nykyajan kirous on se, että ei osata olla tekemättä mitään. Se olisi kuitenkin hirmuisen tärkeää uupumisten estämiseksi. Mutta vaikea sitä on opettaa lapsille, jos ei itsekään osaa.
Me tarvitaan sunnuntait takaisin! Ne tylsät, pitkäveteiset sunnuntait, kun kaupat oli kiinni ja ei ollut oikein mitään tekemistä :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh, tarkkailtuasi muutamaa perhettä pahantahtoisesti vetelet johtopäätöksiä sadoista tuhansista ihmisistä?
Kyselen mielenkiinnolla onko muilla samanlaisia havaintoja. Saa toki olla eri mieltä.
Et sinä kysynyt vaan esitit jyrkkiä väitteitä.
Ja mitä merkitystä on tuollaisilla havainnoilla?
Mielestäni en esittänyt jyrkkiä väitteitä.
Keskustelupalsta lienee oikea paikka keskustella asioista jotka kiinnostaa?
Kyllä esitit. Todella jyrkkiä.
Juoruilu ja vihapuhe ei ole keskustelemista.
Paasaa nyt vielä subjektiivisen päivähoidon väärinkäytöstä ja siitä, kuinka erinomainen kouluruoka ei kelpaa niin ympyräsi on sulkeutunut.
Juoruilu ja vihapuhe :-D :-D :-D
Niin.
Juoruilu: Kyyläät tuttaviasi ja juoruilet sitten selän takana.
Vihapuhe: Haukut ihmisryhmän.
Et voi olla tosissasi. Jos olet, niin olen pahoillaan puolestasi.
Täydellinen määritelmä ap:n toiminnasta.
Oho, onpa aggressiivisia vastauksia. Taitaa todella olla niin että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Eikä toki ihmekään jos ko. perheissä vanhemmatkin ovat sillä tavalla kireitä että syntyy tuollainen reaktio.
Voin omasta puolestani vastata että kyllä, tuttu ilmiö on kyseessä. Eikä ole kyse yhdestä tuttavaperheestä vaan parinkymmenen vuoden kokemuksesta monista lapsista ja nuorista perheineen. Tänä aikana tilanne on pikku hiljaa kärjistynyt.
Kovin jakautunutta on myös; siinä missä osa tosiaan suorittaa elämää kuvaamallasi takakireällä, pakonomaisen aikataulutetulla tavalla, on toinen joukko sen sijaan kerrassaan vailla minkäänlaista rytmiä tai tavoitteellista tekemistä, tai ylipäätään muuta tekemistä kuin älypuhelimen kautta saadun viihteen ääressä notkuminen. Tuntuu siltä että suhteellisuudentaju, kohtuullisuus ja sekä tuki että rauha kasvaa ovat yhä harvinaisempia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ihan mun siskolta joka raivostui kun ilmoitin kolmevuotiaani (kotihoidossa) satubalettiin.
45 minuuttia kerran viikossa kuulemma johtaisi anoreksiaan ja kuolemaan, pilaisi lapsen terveen kasvun ja uuvuttaisi tämän.😂
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan mun siskolta joka raivostui kun ilmoitin kolmevuotiaani (kotihoidossa) satubalettiin.
45 minuuttia kerran viikossa kuulemma johtaisi anoreksiaan ja kuolemaan, pilaisi lapsen terveen kasvun ja uuvuttaisi tämän.😂
No en mielestäni kuulosta siskoltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelisin, että ohjatut harrastukset varmaan tosiaan kuormittavat lasta paljon enemmän kuin spontaanit pihaleikit. Samalla kasvatetaan perässä vedettäviä uunoja, joilla ei ole mitään oma-aloitteisuutta.
En usko että kummatkaan varsinaisesti kuormittavat lasta (poislukien kovin tavoitteellinen toiminta), ja kyllähän harrastuksista saa niitä ideoita muuhunkin vapaa-aikaan, kikkaillaan pallon kanssa, treenataan spagaattia tms.
Uskoisin että monesti vanhemmat uuvuttavat lasten harrastamisella itsensä ja se ei ole hyvä asia ja heijastuu väistämättä lapsiinkin. Eli vain sen verran harrastamista minkä ilolla kaikki tekee ja loppu aika joutenoloa. Ihan ilman laitteita tai muita ärsykkeitä. Piirustellen, lukien, löhöillen, jutellen. Mielikuvitus tarvitsee aikaa toimiakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan mun siskolta joka raivostui kun ilmoitin kolmevuotiaani (kotihoidossa) satubalettiin.
45 minuuttia kerran viikossa kuulemma johtaisi anoreksiaan ja kuolemaan, pilaisi lapsen terveen kasvun ja uuvuttaisi tämän.😂
No en mielestäni kuulosta siskoltasi.
Tismalleen samalta. Pahantahtoiselta ja hysteeriseltä juoruilijalta jolta puuttuu oma elämä. Tyhmältä ja säälittävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain ohjelmassa lapsiperhe kertoi, kuinka heillä sunnuntai on aina lepopäivä. Ovat vaan kotona ilman mitään aikatauluja, puhelimet ja muut ruudut pois, saattavat olla koko päivän pyjamassa ja tilata kotiin ruokaa, ehkä lueskelevat kirjoja ja vain lepäävät.
Minusta tuo kuulosti ihanalta ja tosi tärkeää olisi tuollainen palautumispäivä itse kullekin.
Aikataulut herkästi aiheuttaa stressiä varsinkin tunnollisille henkilöille. Siksi aikatauluttomat päivät olisi tärkeitä; että saisi edes joskus olla ilman että "pitää tehdä" jotain.
Ei ole mikään uusi ilmiö. Varsinkin varakkaiden perheiden lapsia vietiin lapsuudessani kaikenmaailman tanssi ja soittotunneille. Lapsilla ei ollutvälttämättä edes lahjoja mutta eräskin äiti halusi viedä tytärtään viulu ja kansantanssitunneille ym. Kyllä lasten pitää saada itse päättää mitä haluavat harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se aina tai useinkaan ole vain vanhempien oma valinta. Vanhemmat saattaa hyvin aikein viedä lapsensa vaikka jalkapallokerhoon kun tämä on pieni. Kivaa leikkimielistä puuhaa ja liikuntahan tekee hyvää. Ja sit lapsi innostuu, kasvaa ja oppii, harjoitusten määrä viikossa lisääntyy pikkuhiljaa ja lisäksi tulee pelit viikonloppuisin, on talkoita ynnä muuta. Pienempi sisarus ihailee isompaa ja haluaa samaan harrastukseen. Kohta perhe huomaa elävänsä lasten harrastusten ehdoilla, ei raaskita kieltää kun lapset tykkää, ja lapset on ehkä väsyneitä, mutta ei raaski lopettaa kun se joukkue on täynnä hyviä kavereita ja siitä on muodostunut niin iso osa elämää. Minulla on muutama tämmöinen tuttavaperhe, joiden elämää lasten kilpaurheilu määrittää. Eikä se ole mikään tietoinen valinta ollut, siihen on vaan päädytty.
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina tai useinkaan ole vain vanhempien oma valinta. Vanhemmat saattaa hyvin aikein viedä lapsensa vaikka jalkapallokerhoon kun tämä on pieni. Kivaa leikkimielistä puuhaa ja liikuntahan tekee hyvää. Ja sit lapsi innostuu, kasvaa ja oppii, harjoitusten määrä viikossa lisääntyy pikkuhiljaa ja lisäksi tulee pelit viikonloppuisin, on talkoita ynnä muuta. Pienempi sisarus ihailee isompaa ja haluaa samaan harrastukseen. Kohta perhe huomaa elävänsä lasten harrastusten ehdoilla, ei raaskita kieltää kun lapset tykkää, ja lapset on ehkä väsyneitä, mutta ei raaski lopettaa kun se joukkue on täynnä hyviä kavereita ja siitä on muodostunut niin iso osa elämää. Minulla on muutama tämmöinen tuttavaperhe, joiden elämää lasten kilpaurheilu määrittää. Eikä se ole mikään tietoinen valinta ollut, siihen on vaan päädytty.
Hyvä kommentti ja tärkeä huomio, kiitos siitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään uusi ilmiö. Varsinkin varakkaiden perheiden lapsia vietiin lapsuudessani kaikenmaailman tanssi ja soittotunneille. Lapsilla ei ollutvälttämättä edes lahjoja mutta eräskin äiti halusi viedä tytärtään viulu ja kansantanssitunneille ym. Kyllä lasten pitää saada itse päättää mitä haluavat harrastaa.
Minä taas toisaalta tiedän monia, jotka olisivat halunneet harrastaa mutta vanhemmat eivät joko halunneet, viitsineet tai voineet harrastuksiin kuskata. Moni kertoo myös päässeensä harrastamaan vasta pitkän kinuamisen jälkeen, eikä vanhemmat silloinkaan viitsineet edes musiikkiopiston kevätkonsertteihin tulla.
Mä olin parikymppisenä au pairina / nannyna englannissa ylemmän keskiluokan asuinalueella. Siellä lasten päivät oli täyteen aikataulutettu, koska lasten harrastamista pidettiin tärkeänä, jonkinlaisena menestyksen merkkinä ja kunnollisen perheen asiana. 9-vuotiaan viikko saattoi olla tällainen: Maanantaina uinti ja partio, tiistaina shakkikerho, keskiviikkona urheilu club ja espanjan kielen tunti, torstaina uinti, lauantaina urheilu club ja pianotunti. Kaikki nämä koulun lisäksi joko koulupäivää ennen tai yleensä iltapäivällä / illalla koulun jälkeen. Vapaata viikossa yhtenä tai kahtena päivänä, ja silloinkin yleensä oli jotakin ohjelmaa, play datet kaverin kanssa tai isovanhemmille kylään ja syömään tai retkelle perheen kanssa museoon tms.
Silloin näin tosi paljon uupuneita lapsia ja nuoria. Niin väsyneitä, että sääliksi kävi.
Tämähän on nyt rantautunut viimeisen 10 vuoden aikana Suomeenkin vahvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh, tarkkailtuasi muutamaa perhettä pahantahtoisesti vetelet johtopäätöksiä sadoista tuhansista ihmisistä?
Kyselen mielenkiinnolla onko muilla samanlaisia havaintoja. Saa toki olla eri mieltä.
Et sinä kysynyt vaan esitit jyrkkiä väitteitä.
Ja mitä merkitystä on tuollaisilla havainnoilla?
Jaha, riidanhaastaja taas paikalla. Sun elämä ei mahda olla kovin mukavaa, kun niin oireilet. Et sitten tiedä myöskään mitä kysymysmerkki, tällainen=?, merkitsee?
Kyllähän Suomen kulttuurissa yleensä on tullut entistä häpeällisemmäksi, ellei tee mitään hyödyllistä tai järkevää miltei koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin parikymppisenä au pairina / nannyna englannissa ylemmän keskiluokan asuinalueella. Siellä lasten päivät oli täyteen aikataulutettu, koska lasten harrastamista pidettiin tärkeänä, jonkinlaisena menestyksen merkkinä ja kunnollisen perheen asiana. 9-vuotiaan viikko saattoi olla tällainen: Maanantaina uinti ja partio, tiistaina shakkikerho, keskiviikkona urheilu club ja espanjan kielen tunti, torstaina uinti, lauantaina urheilu club ja pianotunti. Kaikki nämä koulun lisäksi joko koulupäivää ennen tai yleensä iltapäivällä / illalla koulun jälkeen. Vapaata viikossa yhtenä tai kahtena päivänä, ja silloinkin yleensä oli jotakin ohjelmaa, play datet kaverin kanssa tai isovanhemmille kylään ja syömään tai retkelle perheen kanssa museoon tms.
Silloin näin tosi paljon uupuneita lapsia ja nuoria. Niin väsyneitä, että sääliksi kävi.
Tämähän on nyt rantautunut viimeisen 10 vuoden aikana Suomeenkin vahvasti.
Kuulostaa aika karmealta kyllä.
Itse olen seuraillut perheitä ympärillä ja pahiten pistänyt silmään se, kuinka myös loma-ajat on täynnä kaikkea. Esim. jouluna kyläillään jossain melkein joka päivä ja lasten naamoista näkee, että ne on ihan kypsyneitä siihen ja haluaisivat vaan olla kotona. Eihän se oikein lomaa ole, jos joka päivä menoja.
Omasta lapsuudesta muistan kuinka kesät tuntuivat pitkiltä, ei ollut juuri mitään pakollista tekemistä paitsi ehkä joku yksi kotimaan reissu. Muuten oli vaan omaa aikaa jota sitten vietin yksin tai kavereiden kanssa spontaania tekemistä keksien. Voi kun saisi elää nuo kesät uudelleen :-)
Olen huomannut. Mutta sitten olen nähnyt näitäkin, joiden harrastus on vain energiajuomat ja pelit. Toiset on uupuneita ja toiset väsyneitä ja lihavia.
Ehkä joku tasapaino on paras. Yksi tai kaksi harrastuskertaa viikossa, vapaata ulkoilua ja leikkiä, rajat peleille ja kännyköille. Terveellistä ruokaa tarpeeksi. Herkkuja välillä.
Meillä lapsella on rajattu ruutuaika. Kaksi harrastusta.
Alue: Aihe vapaa
No eikös se ole just hyvä, että on myös sitä älylaite- ja somevapaata ohjelmaa? Kun tosiaan jos ei ole, niin ne teinithän kasvaa kiinni kännyköihinsä.