Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikään ala ei sovi mulle
28.05.2023 |
Pitäisi tässä ensi keväänä sitten päättää mihin hakea lukion jälkeen. Tuntuu vaan, että mikään ala ei sovi mulle.
Aika paljon mulla rajoittaa se, että en omista hyvää matikkapäätä enkä ole hyvä kemiassa tai fysiikassa. Lyhyellä matikalla mennään enkä fysiikkaa tai kemiaa kirjoita. Muuten sopisin varmaan vallan mainiosti sosiaali- ja terveysalalle, mutta sitä taas rajoittaa introverttiyteni ja ujouteni. Olen tehnyt mbti testin monesta ja olen osoittautunut lähes 100% introvertiksi enkä myöskään ole kauhean puhelias tai reipas ihmisten tapaamisessa. Olen tosin muuten empaattinen, mutta työ olisi varmasti raskasta henkisesti eikä asiakkaat varmaan saisi hyviä kokemuksia palvelusta.
Sitten muuten tulee mieleen vain joku raksa tai it-ala, mutta kumpikaan ei kyllä kiinnosta yhtään. Oikeasti mitä teen elämälläni kun mitään ei tunnu täysin sopivan :(
Oppiaineet jotka mua kiinnostaa eniten on terveystieto, psykologia ja maantieto. Valitettavasti en vain keksi mitään näihin liittyvää alaa, joka sopisi luonteeseeni. Tulin tänne kysymään ideoita aloista. Alkaa vähän kyllästyttämään tämä etsiskely jo :(
Kommentit (55)
No niinpä, kyl itseäkin ärsyttää. Toivoisin niin olevani sosiaalinen ihminen, joka sopisi siis lähes joka alalle. Aika surullista etten voi vaikuttaa temperampenttipiirteisiini ja olen vain syntynyt näin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kielissä hyvä, mutta matikassa keskinkertainen ihmisiä pelkäävä mies. Tältä pohjalta on ollut helppo syrjäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Miten musta tuntuu, et kaikki on nykyään ujoja, erityisherkkiä (hyi puistattaa), kunto ei kestä, selkä ei kestä, polvet on jo tohjona, mikään työ ei kelpaa. Ei voi puhua ihmisille, ei voi nähdä ihmisiä, ei kestä ihmisiä jne jne.
No niinpä, kyl itseäkin ärsyttää. Toivoisin niin olevani sosiaalinen ihminen, joka sopisi siis lähes joka alalle. Aika surullista etten voi vaikuttaa temperampenttipiirteisiini ja olen vain syntynyt näin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No niinpä, kyl itseäkin ärsyttää. Toivoisin niin olevani sosiaalinen ihminen, joka sopisi siis lähes joka alalle. Aika surullista etten voi vaikuttaa temperampenttipiirteisiini ja olen vain syntynyt näin.
Ap
Se että on enemmän introvertti ei tarkoita etteikö voisi olla myös sosiaalinen, omalla tavallaan. Introjen vahvuus on nimenomaan empaattisuus, kiinnostus muita kohtaan, kyky keskittyä toiseen ihmiseen ja aidosti kuunnella mitä hänellä on sanottavana. Tämä on työelämässä sitä valuuttaa jolla pärjää, ei se jatkuva pälättäminen ja minäminä-meininki jollaiseksi tunnut mieltävän sosiaalisuuden.
Mistä tiedät jo nyt ettet sovellu yhdellekään alalle ja ammattiin? Ethän ole vielä kokeillut mitään vaan torpannut lähes kaiken perusteella "emmävoi sitä tai tätä koska olen sitä ja tätä". Kauhean rajoittavaa tuollainen.
Etkö ole ollut koskaan edes kesätöissä? Niissä kun pääsee testaamaan eri juttuja ja toimenkuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdy Aurin kopioksi. Suomessa kyllä riittää siivottavia&kuvattavia kohteita.
Eikä omaa naamaa ole pakko näyttää. Jenkeissä keikkaa heittävä hyväntekijä näyttää lähinnä kätensä.
Vierailija kirjoitti:
Miten musta tuntuu, et kaikki on nykyään ujoja, erityisherkkiä (hyi puistattaa), kunto ei kestä, selkä ei kestä, polvet on jo tohjona, mikään työ ei kelpaa. Ei voi puhua ihmisille, ei voi nähdä ihmisiä, ei kestä ihmisiä jne jne.
Ehkä siksi että ennen oli myös töitä niille "erikoisemmille" tapauksille? Ja ennen ilman koulutustakin pääsi sata varmasti johonkin töihin. Ihan vaikka oma isäni esimerkkinä, joka on super ujo tapaus - hän on todella hyvin palkatussa työssä eräässä isossa firmassa, vaikka hänellä ei ole minkään valtakunnan koulutusta noihin hommiin. Meni vaan yhtenä kesänä kesätöihin ja jäi sitten sinne. Onnistuisiko muka enää nykyään? Ei todellakaan. Nykyään kaikkien pitäisi olla todella kiinnostuneita kouluttautumaan ties miten monien vuosien ajan, olla super sosiaalisia ekstrovertteja yms yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lukupäätä riittää niin hae oikkikseen. Vastoin yleistä luuloa, juridiikassa on paljon sellaisia töitä, joita voi tehdä lähes ilman mitään ihmiskontaktia. Ne extrovertit hommat on vain niitä mistä uutisoidaan. Esim lainvalmistelu, tutkijan työ. Monet järjestöhommat ovat vain lain tutkimista ja kysymyksiin vastaamista. Sairaanhoitopiirien lakimiehet eivät kohtaa asiakkaita.
Toki jonkin verran ihmisten kanssa on pakko olla tekemisissä, mutta jos et sitäkään kestä niin sitten on aika toivoton tilanne.
Työelämä on VMP ja EVVK, kurja elämänalue. Onneksi se vaihe on jo takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusongelmasi ei ole oletettu introverttiys vaan elämänkokemuksen puute. Et myöskään tunnu olevan perillä omista vahvuuksistasi ja soveltuvuuksistasi; heikkouksista sitäkin enemmän mutta se ei ole järin rakentava lähtökohta viedä asioita eteenpäin.
Varaa aika työkkäriin ammatinvalintapsykologille?
Uskon sinun sopivan hyvin hoitoalalle, jos olet siitä kiinnostunut. Empatia korvaa moninkertaisesti sen, että sosiaalisesti olet enemmän sisään päin kääntynyt. Empatian voi näyttää teoilla eli hyvällä hoidolla, ja se on se mitä potilaat tarvitsevat ja ansaitsevat. Ihan varmasti opit myös sanomaan pari kannustavaa sanaa potilaille kun sellaista tarvitaan, ja se riittää. Kuulostat oikein hyvältä hoitajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten musta tuntuu, et kaikki on nykyään ujoja, erityisherkkiä (hyi puistattaa), kunto ei kestä, selkä ei kestä, polvet on jo tohjona, mikään työ ei kelpaa. Ei voi puhua ihmisille, ei voi nähdä ihmisiä, ei kestä ihmisiä jne jne.
Ehkä siksi että ennen oli myös töitä niille "erikoisemmille" tapauksille? Ja ennen ilman koulutustakin pääsi sata varmasti johonkin töihin. Ihan vaikka oma isäni esimerkkinä, joka on super ujo tapaus - hän on todella hyvin palkatussa työssä eräässä isossa firmassa, vaikka hänellä ei ole minkään valtakunnan koulutusta noihin hommiin. Meni vaan yhtenä kesänä kesätöihin ja jäi sitten sinne. Onnistuisiko muka enää nykyään? Ei todellakaan. Nykyään kaikkien pitäisi olla todella kiinnostuneita kouluttautumaan ties miten monien vuosien ajan, olla super sosiaalisia ekstrovertteja yms yms.
Superujo kuiten uskalsi naista lähestyä?
Mieti, että mitä haluaisit tehdä työksesi, mistä tykkäät ja nautit elämässä. Älä sitä, missä olet koulussa ollut hyvä ja huono. Minä olen erittäin introvertti ja koulussa loistin teoria-aineissa, mutta löysin oman alani käytännön työssä hoitajana. Pohjana on siis se, että nautin ihmisten auttamisesta ja toisista huolehtimisesta. Tauoilla ja kotona saan sitten nauttia yksinolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten musta tuntuu, et kaikki on nykyään ujoja, erityisherkkiä (hyi puistattaa), kunto ei kestä, selkä ei kestä, polvet on jo tohjona, mikään työ ei kelpaa. Ei voi puhua ihmisille, ei voi nähdä ihmisiä, ei kestä ihmisiä jne jne.
No niinpä, kyl itseäkin ärsyttää. Toivoisin niin olevani sosiaalinen ihminen, joka sopisi siis lähes joka alalle. Aika surullista etten voi vaikuttaa temperampenttipiirteisiini ja olen vain syntynyt näin.
Ap
Miten olisi autopuoli, automaalari tai -mekaanikko? Metsäkoneenkuljettaja? Siellä saa olla ihan itsenäisesti, koneet tekee raskasta työt, itse joutuu perushydrauluremppaa tekemään, mut uudissa koneissa ei muuta voi itse tehdäkään. Tai muu metsäala?
Aloja on kaksi, etuala tai taka-ala, valkkaa siitä
Vierailija kirjoitti:
Uskon sinun sopivan hyvin hoitoalalle, jos olet siitä kiinnostunut. Empatia korvaa moninkertaisesti sen, että sosiaalisesti olet enemmän sisään päin kääntynyt. Empatian voi näyttää teoilla eli hyvällä hoidolla, ja se on se mitä potilaat tarvitsevat ja ansaitsevat. Ihan varmasti opit myös sanomaan pari kannustavaa sanaa potilaille kun sellaista tarvitaan, ja se riittää. Kuulostat oikein hyvältä hoitajalta.
On törkeää kannustaa empaattisia ihmisiä lähtemään hoitoalalle. Jos sinne haluaa, niin sinne haetaan itse. Jos on vähänkään epävarma pärjäämisestään, niin siinä menee ensin opiskeluaika hukkaan ja oma henkinen hyvinvointi voi romahtaa pitkäaikaisesti. Pahimillaan vaarantaa myös asiakkaiden hyvinvoinnin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon sinun sopivan hyvin hoitoalalle, jos olet siitä kiinnostunut. Empatia korvaa moninkertaisesti sen, että sosiaalisesti olet enemmän sisään päin kääntynyt. Empatian voi näyttää teoilla eli hyvällä hoidolla, ja se on se mitä potilaat tarvitsevat ja ansaitsevat. Ihan varmasti opit myös sanomaan pari kannustavaa sanaa potilaille kun sellaista tarvitaan, ja se riittää. Kuulostat oikein hyvältä hoitajalta.
On törkeää kannustaa empaattisia ihmisiä lähtemään hoitoalalle. Jos sinne haluaa, niin sinne haetaan itse. Jos on vähänkään epävarma pärjäämisestään, niin siinä menee ensin opiskeluaika hukkaan ja oma henkinen hyvinvointi voi romahtaa pitkäaikaisesti. Pahimillaan vaarantaa myös asiakkaiden hyvinvoinnin.
Minusta on kyllä väärin myös ylivaroitella hoitoalasta (tai mistään muustakaan alasta) ja sanoa, että ei kannata, älä missään nimessä. Minulle seurustelukumppani, perhe ja kaveri toitottivat, että ala ei sovi minulle yhtään, et sinä sinne halua p*rseitä pyyhkimään, et sinä sellaista työtä jaksa, jne. Ja olen nyt 12 vuotta rakastanut työtäni vanhuspuolen lähihoitajana. Onneksi en kuunnellut muita vaan tein mikä tuntui oikealta.
Minustakin on hieman arveluttavaa sanoa noin spesifisti "lähde hoitajaksi" tulevaisuudestaan vielä epävarmalle nuorelle aikuiselle, ja vain siksi että hän sanoo olevansa empaattinen luonne. Sellainen henkilö sopii hyvin monelle muullekin ammattialalle. Aloittaja sitä paitsi kertoi olevansa kiinnostunut psykologiasta ja terveystiedosta, ne eivät ole varsinaista hoitotyötä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon sinun sopivan hyvin hoitoalalle, jos olet siitä kiinnostunut. Empatia korvaa moninkertaisesti sen, että sosiaalisesti olet enemmän sisään päin kääntynyt. Empatian voi näyttää teoilla eli hyvällä hoidolla, ja se on se mitä potilaat tarvitsevat ja ansaitsevat. Ihan varmasti opit myös sanomaan pari kannustavaa sanaa potilaille kun sellaista tarvitaan, ja se riittää. Kuulostat oikein hyvältä hoitajalta.
On törkeää kannustaa empaattisia ihmisiä lähtemään hoitoalalle. Jos sinne haluaa, niin sinne haetaan itse. Jos on vähänkään epävarma pärjäämisestään, niin siinä menee ensin opiskeluaika hukkaan ja oma henkinen hyvinvointi voi romahtaa pitkäaikaisesti. Pahimillaan vaarantaa myös asiakkaiden hyvinvoinnin.
Minusta on kyllä väärin myös ylivaroitella hoitoalasta (tai mistään muustakaan alasta) ja sanoa, että ei kannata, älä missään nimessä. Minulle seurustelukumppani, perhe ja kaveri toitottivat, että ala ei sovi minulle yhtään, et sinä sinne halua p*rseitä pyyhkimään, et sinä sellaista työtä jaksa, jne. Ja olen nyt 12 vuotta rakastanut työtäni vanhuspuolen lähihoitajana. Onneksi en kuunnellut muita vaan tein mikä tuntui oikealta.
Mistä päättelet että sairaanhoitajan tai lähihoitajan työ olisi yhtä sopivaa duunia myös ap:lle? Hän ei ole kovin hyvä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa eikä tahdo liian ihmisläheistä työtä. Sitähän hoiva-ala nimenomaisesti on, jos jotakin. Empaattinen voi myös palaa nopeasti loppuun.
Aloittaja valitkoon ihan itse tulevaisuuden ammattinsa, kirjoiteltiin täällä mitä tahansa ja minkä alan puolesta tahansa.
Alue: Aihe vapaa
Yksi hyvä vinkki: unohda nuo testit ja itse tehtaillut introvertti-diagnoosit, pyri lukemaan psykaa ja/tai terveystiedettä, löydä oma juttusi ja urapolkusi opintojen aikana (kuten tosi moni muukin meistä on tehnyt), anna elämän näyttää sinulle oikea suunta ja oikeat tavoitteet.
Älä tee asioista liian hankalia ja monimutkaisia.