Kauhea yö

Veikkaan, että sinua vaivaa (iso) stressi.

Suosittelen etsimään tietoa hypnagogiasta/valveunista ja unihalvauksista.

Valveuneen vaipuessa (nukahtamisvaihe) aistii vielä ympäristön signaaleja, saattaa kuulla ympäristön äänet ja nähdä ympäristön muodot, pinnat, ym. mutta aivot alkaa vaipua uneen jolloin aistien tulkinnat voi alkaa vääristymään ja "elämään".

Tai sitten voi ihan silmät kiinni alkaa se musta näkymä "elämään" jolloin itselläni näkyy nukahtaessa paljon juuri kasvoja ja hahmoja. Pelottavinta noissa on aluksi se, että niistä muotoutuu juuri niin pelottavia kuin pelkää ja jos ei tiedä mistä on kyse.

Varsinaisissa unihalvauksissa (heräämisvaiheessa) menee liikunta- ja puhekykykin ja voi tulla kuheita kokemuksia. Itselläni unihalvaukset ovat liittyneet äärimiseen stressiin, valveunet tulivat myöhemmin ja ovat lähinnä "kuvan elämistä" mitä voi välillä alkaa ohjailemaan ennen kuin nukahtaa ja kun sen oppii niin onkin aika hauskaa nukahtaminen, vaikka stressissä ei mitään hauskaa olekaan.

Varmasti säikäytti, mutta lue näistä aiheista niin todennäköisesti löydät vastauksia ja se alkaa rauhoittaa mieltä. Kuitenkin jo itse kokemus voi lisätä stressiä ja ylläpitää näitä, joten parasta lääkettä on stressin helpotus mikäli mahdollista. Rauhallista sunnuntaita.

Vielä tuosta, että unihalvauksessa menee liikumta- puhekyky. Niinkuin joku toimenkin sanoi, se on ainakin oman kokemukseni mukaan totta, utta se riippuu toki siitä millainen tuo unihalvauksesi on ollut. Ja jos et tämän aikana ole edes yrittänytkään liikkua, paeta tai huutaa, se osuus on voinut jäädä sinulta huimaamatta. Siinä vaiheessa kun kauhu on sietämätöntä niin heräät siitä koko hommasta juuri noin yhtäkkiä ja silloin kyllä tulee huuto jos on tullakseen ja pomppaa pystyyn ja siinä on sitten hyvinkin elossa.

Eli älä siis takerru tuohonkaan seikkaan, että sen perusteella ei olisi unihalvaus vaan lueskelle noista ensin.

Myös lääkkeistä voi tulla omien kokemuksien mukaan valveunia, joten en epäilisi yhtään myös unihalvauksen syyksi.

Todennäköisimmin stressi, elämäntilanteiden ja ihmissuhteiden muutokset, myös "positiiviset" voivat aiheuttaa valtavaa stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Se oli demoni. Ota yhteyttä manaajaan.

Manaajaan ei kannata ottaa yhteyttä sillä vain Kristuksen valo ajaa pois pimeyden. Vain Hänella on valta sanoa Saatanalle: Väisty! Ja ihmisellä joka tekee sen Hänen Nimessään, manaaja ei kuulosta siltä.

Kokemuksella kirjoitti:

Veikkaan, että sinua vaivaa (iso) stressi.

Suosittelen etsimään tietoa hypnagogiasta/valveunista ja unihalvauksista.

Valveuneen vaipuessa (nukahtamisvaihe) aistii vielä ympäristön signaaleja, saattaa kuulla ympäristön äänet ja nähdä ympäristön muodot, pinnat, ym. mutta aivot alkaa vaipua uneen jolloin aistien tulkinnat voi alkaa vääristymään ja "elämään".

Tai sitten voi ihan silmät kiinni alkaa se musta näkymä "elämään" jolloin itselläni näkyy nukahtaessa paljon juuri kasvoja ja hahmoja. Pelottavinta noissa on aluksi se, että niistä muotoutuu juuri niin pelottavia kuin pelkää ja jos ei tiedä mistä on kyse.

Varsinaisissa unihalvauksissa (heräämisvaiheessa) menee liikunta- ja puhekykykin ja voi tulla kuheita kokemuksia. Itselläni unihalvaukset ovat liittyneet äärimiseen stressiin, valveunet tulivat myöhemmin ja ovat lähinnä "kuvan elämistä" mitä voi välillä alkaa ohjailemaan ennen kuin nukahtaa ja kun sen oppii niin onkin aika hauskaa nukahtaminen, vaikka stressissä ei mitään hauskaa olekaan.

Varmasti säikäytti, mutta lue näistä aiheista niin todennäköisesti löydät vastauksia ja se alkaa rauhoittaa mieltä. Kuitenkin jo itse kokemus voi lisätä stressiä ja ylläpitää näitä, joten parasta lääkettä on stressin helpotus mikäli mahdollista. Rauhallista sunnuntaita.

Mitenkä sinä ajattelit helpottaa stressin joka on sielussa alitajuisessa tai vain esitajuisessa pelkoina ja syyllisyytenä. Kyseessä on taso jonne ei järkeily yllä.  Juuri tähän auttaa vaan Jeesus ja usko. Jeesuksen viisaus ja voima joka on järjen tuolla puolenkin.

Unihalvaus se olisi kyllä voinut olla, mutta minua vähän ihmetyttää tuo mitä lapsi oli sanonut. Ja olin siis täysin hereillä ainakin sen jälkeen kun kiljaisin. Ap

No juu aivan, ymmärrän.

Lausahdus varmasti myös sinua säikäytti entisestään, mutta helposti käy niin, että pelot ruokkivat tulkintoja ja tulkinnat taas ruokkivat pelkoja ja se sitten jatkaa kulkuaan.

Varmaan ensin koittaisin selvittää, että onko lapsi varsinaisesti nähnyt (suht pimeässä olettaisin kuitenkin?) jotain päälläsi, vai olisiko hän nähnyt sinun liikehdinnän ja selkeästi tukalan olon, mahdollisesti "rimpuilemista" tms.?

Varmasti ollut hänellekin pelottavaa nähdä sinut sellaisessa tilassa ja hänen on asiasta vaikea löytää sanoja. Pimeässähän mieli muutenkin helposti tarttuu epäselviin muotoihin ja haluaa tulkita niitä. Kun lapsesi on jo pelästynyt sinun pelottavaa, uutta, outoa reaktiota, niin rohkenisin olettaa että pelko on hänellä lähtenyt ruokkimaan mielikuvitusta ja mieli etsii tulkinnoista vaaran lähteitä jotta osaisi paeta niitä ja puolustautua. Nämä reaktiot sitten voivat käydä juuri liian herkiksi kun on todella turvaton olo.

Etenkin kun turvallinen aikuinen on tilassa, joka on vieras ja pelottava ja vie noin pieneltä varmasti turvallisuudentunteen.

Itse olisin tulkinnut niin, että olet näyttänyt rimpuilevan niin kuin päälläsi olisi joku ja huutaessasi hänen pelkonsa ja käsityksensä asiasta on vahvistunut ja mahdollisesti mielensä on koittanut nähdä päälläsi jotain, joka kävisi "järkeen" sinun kehosi reaktioiden kanssa.

Unihalvauksessa lihakset todella halvaantuvat ja kun yrittää liikkua, ei lihakset liiku, ehkä silmät nippa nappa, ja se tuntuu siltä kuin yrittäisi rimpuilla kahleista, vaikkei tietysti ole mitään kahleota/hahmoa päälläsi tms. Se ei varmasti ole isoa rimpuilua, lähinnä ehkä hytkymistä, mutta kiinni sinussa olevassa lapsessa se voi olla todella huomattava "oire".

Unihalvaus tulee helpommin selinmakuulla. Siinä halvauskokemuksessa olet ihan oikeasti myös juuri siinä asennossa, missä sen koetkin eli makaatkin. Halvaushahmo on itselläni tullut aina "niin lähelle minua kuin pystyy", eli juuri selinmakuulla sanoisin että on siihen luonnollista, että se on mahdollisimman pelottava, eli käytännössä kokonaan päälläsi.

Oletko jutellut aiheesta lapsesi kanssa? Voisiko häneltä varovasti kysellä, että jäikö asia pelottamaan ja mikä siinä häntä pelotti, ilman että "ohjaat" vastausta niin, että oliko siinä päällä joku vai ei.

Nämä ovat kyllä niin hurjia kokemuksia, että ne muistaa elävästi vielä vuosien päästäkin itse, varmasti jää vaivaamaan myös noin pientä lasta ja sanoisin että ainakin kanmattaa antaa hänelle tilaa omaam tahtiin kertoa yön tilanteesta. Ymmärrän että tuo on kyllä hankala tilanne kun on se omakin säikähdys siinä käsiteltävänä.

Tsemppiä!

... eli että onko lapsi kysynyt näin, koska on nähnyt siinä jotain, vai onko hän nähnyt että olet vaikuttanut vähän kuin kamppailevasi ihan kuin päälläsi olisi jotain.

Hän on saattanut "oikaista" sanoissaan pelkojen takia ja ilmaista asian sanomalla noin. Eli että hänen tulkintojensa lopputuloksena oli tämä että sinun päällä on täytynyt olla jotain, mitä vastaan olet kamppailut ja sitten ensimmäisenä toki kysynyt, että "mikä SE oli?", kun ei tietysti pysty kyseenalaistamaan tulkintaansa. Se on ihan aikuisenakin sen verran hankala kyseenalaista, niin todelta se tuntuu.

Kehon tuntemukset unihalvauksessa muuten myös voimistuvat. Todellosista tuntemuksista tulee näitä pelottavia juttuja. Esim. peiton kulma paljaalla iholla saattaa tuntua jonkun käden otteelta, tai tuulettimen henkäys siltä, että seisoo tornadon keskellä. Jos olet ollut kokonaan peiton alla niin varmasti on helposti tuntua siltä kuin koko kehosi päällä, missä jokin koskee ihoasi, on "jokin" hahmo.