Millainen on ihminen, joka ei pidä juhlista tai niiden järjestämisestä?

Riippuu ihan täysin juhlista.

Sukujuhlia inhoan.

Itse en pidä juuri minkäänlaisista juhlista, en viihdy isoissa ihmismassoissa ja sukujuhlat kaikista pahimpia. Olen kai sosiaalisesti hieman estynyt..

Mun lähipiirissä on niin outoja ihmisiä etten halua järjestää heille mitään ja sitten kun juhlat harvoin on, on meno todella teennäistä. Yksi saattaa alkaa haukkua vuosikymmenten takaista tuttavaa yllättäen, toinen taas kehumaan itseään, kolmas paljastaa neljännen vaietuimman salaisuuden otettuaan omasta pullosta pari naukkua jne. Tapaile tällaisia sitten.

Sosiaalisesti rajoittunut.

Introvertti? Ujo..

Se on tämmönen kuin minä olen. Ei kiinnosta mitkään pönöttämiset ja istuminen kiusaantuneessa hiljaisuudessa mitä suomalaiset juhlat on. Sen sijaan, jos on grilli kuumana, kylmiä juotavia tarjolla ja rentoa olemista sekä hyvää musiikkia niin voin ilmaantua paikalle

Vierailija kirjoitti:

Se on tämmönen kuin minä olen. Ei kiinnosta mitkään pönöttämiset ja istuminen kiusaantuneessa hiljaisuudessa mitä suomalaiset juhlat on. Sen sijaan, jos on grilli kuumana, kylmiä juotavia tarjolla ja rentoa olemista sekä hyvää musiikkia niin voin ilmaantua paikalle

Ihan sama homma minullakin.

Normaali ihminen ei nauti juhlien järjestämiseen liittyvistä käytännön hommista, kuten siivoamisesta, pätkääkään.

Ilonpilaaja. Hapannaama.

Ihan tavallinen ihminen.

Ihminen, joka on esimerkiksi väsynyt tai masentunut. Voimavarat eivät riitä.

Mikään ei ole tympeämpää kuin suomalaiste ylppärit/rippujuhlat/syntymäpäivät. Jos suinkin pystyn, keksin minkä tahansa tekosyyn pysyäkseni poissa näistä kaavoihin kangistuineista lusikkaleipäkekkereistä. Kahvitassin kanssa kiemurrellaan ja pönötetään - kiitos ei, enää koskaan.

Köyhä?

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole tympeämpää kuin suomalaiste ylppärit/rippujuhlat/syntymäpäivät. Jos suinkin pystyn, keksin minkä tahansa tekosyyn pysyäkseni poissa näistä kaavoihin kangistuineista lusikkaleipäkekkereistä. Kahvitassin kanssa kiemurrellaan ja pönötetään - kiitos ei, enää koskaan.

Tämä. Jos oikein räväytetään, niin lusikkaleivät on korvattu macaroneilla! Siitä sitä juttua piisaa seuraavaksi viideksi vuodeksi - ettäs uskallettiin!

Täällä yksi! Inhoan järjestää juhlia, koska kaikki siihen liittyvä stressaa ja kuormittaa minua kovasti. Olen ehkä enemmän teorian kuin käytännön ihminen, ja vaikka sinänsä teoriassa ehkä tietäisin, miten homma kuuluu hoitaa, niin käytännössä esim. jo kutsujen lähettäminen vaatii minulta vähintään viikon verran henkistä tsemppausta. Juhlien järjestäminen ei siis tule minulta ns. luonnostaan, vaan minulla on kilometrin pituiset listat muistettavista asioista ja niitä sitten paniikissa suoritan. Juhlapäivän aamuna minulla on yleensä stressistä niin kova päänsärky, että on pakko ottaa ihan kunnolla särkylääkettä. Ja kyllä, olen melko introvertti ihminen ja lisäksi sillä tavalla täydellisyydentavoittelija, etten halua meille vieraita ennen kuin koti on aivan häikäisevän siisti ja puhdas.

Lisäksi suurin osa juhlista on sellaisia, joihin minua ei yhtään kiinnostaisi mennä. Olisi vain niin paljon kivempaa käyttää se aika toisin, esimerkiksi hoitamalla puutarhaa tai telkkaria katsomalla.

No mä olen vähän ujo. Isot juhlat ei ole lempparijuttu. Muutama hyvä kaveria kutsun sen sijaan mielellään. 

Sukujuhlat on pahinta mitä tiedän. Häät kammottavia. Olen siinä iässä, että uskallan olla osallistumatta ja vietän aikani paremmin. Ystäviäkään en tykkää tavata isolla joukolla.

Minä en pidä juhlista, olen introvertti. Jos tulee kutsu johonkin juhliin, en "pääse" paikalle.

Inhoan juhlavaatteisiin pukeutumista jne.

Ja sitä rahanmenoa. Ei kiitos.

Omat 50v- synttärit lähestyvät, en aio järjestää juhlia silloinkaan. 😊

Juhlat ok, mutta järjestäminen ei!

En pidä juhlista enkä ole koskaan käynyt niissä. Vietän omat 50 v synttärit yksin. En ole halunnut katsella muiden känni örvellyksiä. Ihmiset on todella ärsyttäviä kännissä. Selittävät ja selittävät kaikki asiat naisen puutteesta ja pettämisistä  joten en jaksa kuunnella.