Lue keskustelun säännöt.
Muunsukupuolisuudesta kysymys
Tero H.
27.05.2023 |
Miksi muunsukupuolisuus mietityttää erityisesti nuoria naisia? Miksi asia on niin sukupuolittunut ja myöskin ikäkysymys? Vai oletteko kuulleet miesten tai vanhempien naisten pohtivan asiaa?
Eikä sillä, että sukupuoli-identiteettien monimuotoisuudessa mitään ongelmaa olisi.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse muunsukupuolinen. Eli ts. en koe olevani selvästi, tai pääasin joko mies, tai nainen. Olen syntynyt tyttönä, mikä koin olevanikin, ainakin tiettyyn ikään asti. Silti olen aina kokenut vahvasti sen, että olen neurologialtani, eli aivotoiminnan osalta enemmän mies, kuin nainen. Välillä en koe olevani kumpaakaan, vaan enemmän neutraalisti jopa sukupuoleton. Silti minulla on ollut aina suhderintamalla mieskumppaneita. Joten en ole lesbo. Itse en näe asiassa mitään ongelmaa. Enkä koe halua lähteä sitä suureen ääneen julistamaan, tai tekemään siitä mitään suurta haloota. Pridekulkueisinkaan en halua osallistua. Jos joku näkee siinä jonkin ongelman, mitä olen, tai koen olevani, se on hänen ongelmansa. Ei minun.
50 vuotias "nainen", tai sekä että molempia, miten vaan
En minäkään ole pääni sisällä mies enkä nainen, mutta koska ruumiini on naisen ja näytän naiselta, olen nainen. On vain tottumusta ja estetiikkaa, etten halua pukeutua mihinkään unisex-vaatteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukupuoli vääristelijåt menevät kadotukseen.
Vääräuskoiset, kuten sinä, menette ikuiseen helvetin tuleen.
Maailma on jo niin sekaisin että nyt valkoiset oikeistolaiset setämiehet on melkein ainoita, jotka ääneen puolustaa naisia wokea vastaan. Tähän on tultu.
Hyvä jeskustelu tässä, tästä näkee kuinka sekaisin woket ovat, siis nää gender-ihmiset miksi niitä nyt kutsutaan, tämä lahko joka syö ihmisaivoja jo Atlantin tälläkin puolen.
Tuo valkoinen brunette ei osaa vastata mitään järkevää kun häneltä kysytään näistä humpuukilogiikoista, änkyttää vain silmät seisoo päässä ja järki.
N51
Minä en oikein osaa hahmottaa, mikä on muunsukupuolisuus. Lienen perin vanhanaikainen, mutta kuulun siihen joukkoon, jonka mielestä on kaksi sukupuolta eli maskuliini ja feminiini. Maskuliinilla on miehen kromosomit ja sukuelimet, feminiinillä taas naisen kromosomit ja sukuelimet.
Mun on tosi vaikea ymmärtää tätä muunsukupuolisuutta. Siis eikö se vaan tarkoita, ettei oikein koe olevansa mitään sukupuolta?
Miten kukaan ylipäätään _kokee_ olevansa jotain sukupuolta? Biologinen sukupuoli on se mikä se on (jos nyt ei ole vallan intersukupuolinen), ei kai kukaan koe olevansa yhtään mitään sukupuolta?
Sitten on jotain tapoja ajatella tai mielenkiinnon kohteita, joita esiintyy enemmän toisessa sukupuolessa, noin niin kuin keskimäärin. Mutta jos nyt sattuu olemaan runoista ja baletista viehättyvä mies, niin onko hän sitten muka vähempi mies kuin ne autoarassaavat penkkiurheilijat? Tai jos nainen ei jaksa kiinnostua meikkaamisesta ja sisustamisesta, niin onko hän jotenkin vähemmän nainen?
Olen itse biologinen nainen, joka kokee olevansa naisseurassa aina ulkopuolinen, mutta en minä kaikista miestenkään jutuista osaa kiinnostua. Miesten kanssa vaan on helpompi olla eikä tarvitse jännittää.
Mutta eikö tuo muunsukupuolisuus ole sitä, että on jotkut kauhean tiukat sukupuoliroolit, joihin ei katso sopivansa? Ja sitten julistetaan, että oon muunsukupuolinen, kun ei noi ahtaat raamit sovi mulle?
Eikö siellä ahtaiden raamien ulkopuolella voi olla ihan ilman mitään kelailuja siitä, että on jotain muuta sukupuolta?
Ja miksi ketään pitäisi kiinnostaa, mitä sukupuolta joku ihminen ajattelee korvien välissä olevansa? Mitä väliä sillä on? Ihmisiä me kaikki ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma on jo niin sekaisin että nyt valkoiset oikeistolaiset setämiehet on melkein ainoita, jotka ääneen puolustaa naisia wokea vastaan. Tähän on tultu.
Hyvä jeskustelu tässä, tästä näkee kuinka sekaisin woket ovat, siis nää gender-ihmiset miksi niitä nyt kutsutaan, tämä lahko joka syö ihmisaivoja jo Atlantin tälläkin puolen.
Tuo valkoinen brunette ei osaa vastata mitään järkevää kun häneltä kysytään näistä humpuukilogiikoista, änkyttää vain silmät seisoo päässä ja järki.
N51
Ei osaa edes sanoa mikä on nainen kun kuka tahansa voi identifioitua naiseksi... 😂 Miten sekasin voi ihminen edes olla, tommoiset sekot kulkee vapaina ja saattavat vielä opettaa lapsia, olla toimittajia ja poliitikkoja.. Huhhei, miettikää.
N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi mennä sen mukaan mitä housuista löytyy?
Ei voi, jos sosiaalinen sukupuoli/sukupuoli-identiteetti ei vastaa sitä, mitä housuista löytyy.
Mistä voi tietää, miltä toisen sukupuoli-identiteetti tuntuu, että voi sanoa, että on sitä? Esim. olen nainen, mutta en voi sanoa, että minulla olisi jokin mystinen "naistunne" tai voisin kertoa miltä kaikista muista saman sukupuolen edustajista "naiseus" tuntuu. Jotta voisi sanoa, ettei koe olevansa mies tai nainen, tulisi näille olla jokin tarkka määritelmä "minkälainen on nainen/mies, miltä se tuntuu jne", että voisi sanoa, ettei ole kumpaakaan. Miksei oman biologian puitteissa voi olla sellainen kuin haluaa. Onko ongelma enemmänkin sukupuoliroolit edelleen? Jos ei olisi minkäänlaisia sukupuolirooleja, olisiko yhtäkään ihmistä joka kokisi tarvetta olla muunsukupuolinen?
Mikä ihme on sukupuolitunne? Että tuntee olevansa nainen tai mies? En minäkään tunne olevani mitään sukupuolta, tiedän olevani nainen. Se, että olin lapsena poikatyttö ja pidän vieläkin asioista, jotka yleensä liitetään juurikin miehiin ei mitenkään vähennä naiseuttani. En jotenkin kykene ymmärtämään miten sukupuoli olisi tunnekysymys. Minä vain olen.
Tätä ikäänkuin ajoin kommentillani takaa. En tiedä miltä tuntuu olla nainen tai miltä tuntuu olla mies. Tiedän vain, että olen nainen, koska minulla on naisen kehon osat ja olen myös äiti eli synnyttänyt. En kuitenkaan voi sanoa, että tuntisin olevani nainen tai että en tuntisi olevani nainen. Juuri kuten sanoit itsekin.
Mä alunperin lainasin väärää kommenttia, mutta annoin olla sanomatta koska se meni komppina kuitenkin. :)
Muistan lapsuudestani kun jotkut pojat ihmetteli miten voin nauttia metsissä ja puissa remuamisesta, polkuautojen rakentamisesta, videopeleistä, sotaleikeistä ym. kun oon kuitenkin tyttö. Olin ihan hoo moilasena, että miten se nyt muka liittyy asiaan mitenkään. Hekin sitten totesivat, että joo, olinpas typerä kun ajattelin sen liittyvän asiaan. Oon tosi onnellinen, että synnyin tuona aikana. Mulle ois varmaan muuten aikuiset selittänyt kuinka oon oikeasti poika ja laittanut mut "hoitoihin", jotka ois tuhonnut mun elämän. Säälittää ja surettaa nykylapset.
Samaa olen miettinyt, että itse olin lapsena poikatyttö ja leikin aina poikien kanssa ja kärsin jopa peniskateudesta, niin jos kasarilla vanhempani olisivat olleet kovin wokeja, minut olisi ollut aivan helppo saada muutettua pojaksi tai syöttää päähäni ajatus, että ehkä olenkin oikeasti poika. Sehän tässä nykymeiningissä se häiritsevä ajatus onkin, että lapsiin yritetään vaikuttaa. Ja usein nimenomaan tytöillä tätä toisen sukupuolen kateutta ilmenee lapsena ja teini-iässä. Se menee ylivoimaisesti suurimmalla osalla ohi jos sitä ei vahvisteta eikä ruokita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun on tosi vaikea ymmärtää tätä muunsukupuolisuutta. Siis eikö se vaan tarkoita, ettei oikein koe olevansa mitään sukupuolta?
Miten kukaan ylipäätään _kokee_ olevansa jotain sukupuolta? Biologinen sukupuoli on se mikä se on (jos nyt ei ole vallan intersukupuolinen), ei kai kukaan koe olevansa yhtään mitään sukupuolta?
Sitten on jotain tapoja ajatella tai mielenkiinnon kohteita, joita esiintyy enemmän toisessa sukupuolessa, noin niin kuin keskimäärin. Mutta jos nyt sattuu olemaan runoista ja baletista viehättyvä mies, niin onko hän sitten muka vähempi mies kuin ne autoarassaavat penkkiurheilijat? Tai jos nainen ei jaksa kiinnostua meikkaamisesta ja sisustamisesta, niin onko hän jotenkin vähemmän nainen?
Olen itse biologinen nainen, joka kokee olevansa naisseurassa aina ulkopuolinen, mutta en minä kaikista miestenkään jutuista osaa kiinnostua. Miesten kanssa vaan on helpompi olla eikä tarvitse jännittää.
Mutta eikö tuo muunsukupuolisuus ole sitä, että on jotkut kauhean tiukat sukupuoliroolit, joihin ei katso sopivansa? Ja sitten julistetaan, että oon muunsukupuolinen, kun ei noi ahtaat raamit sovi mulle?
Eikö siellä ahtaiden raamien ulkopuolella voi olla ihan ilman mitään kelailuja siitä, että on jotain muuta sukupuolta?
Ja miksi ketään pitäisi kiinnostaa, mitä sukupuolta joku ihminen ajattelee korvien välissä olevansa? Mitä väliä sillä on? Ihmisiä me kaikki ollaan.
Olisiko tässä jokin ajatus, ettei halua tulla kohdelluksi sukupuolensa edustajana? Naiset saavat enemmän myös kielteistä huomiota (luepa ylilautaa). Muunsukupuoliset usein häivyttävät biologista sukupuoltaan ja värjäävät hiukset sinisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse muunsukupuolinen. Eli ts. en koe olevani selvästi, tai pääasin joko mies, tai nainen. Olen syntynyt tyttönä, mikä koin olevanikin, ainakin tiettyyn ikään asti. Silti olen aina kokenut vahvasti sen, että olen neurologialtani, eli aivotoiminnan osalta enemmän mies, kuin nainen. Välillä en koe olevani kumpaakaan, vaan enemmän neutraalisti jopa sukupuoleton. Silti minulla on ollut aina suhderintamalla mieskumppaneita. Joten en ole lesbo. Itse en näe asiassa mitään ongelmaa. Enkä koe halua lähteä sitä suureen ääneen julistamaan, tai tekemään siitä mitään suurta haloota. Pridekulkueisinkaan en halua osallistua. Jos joku näkee siinä jonkin ongelman, mitä olen, tai koen olevani, se on hänen ongelmansa. Ei minun.
50 vuotias "nainen", tai sekä että molempia, miten vaan
Minä olen ihan samanlainen, mutta en todellakaan kutsu itseäni miksikään muunsukupuoliseksi. Oon vaan nainen, joka ei ymmärrä useimpia muita naisia ja joka on enemmän miesten kanssa samalla aaltopituudella. Mutta ei se tee minusta mitään muunsukupuolista. Sukupuoli on biologiaa, ei siihen tarvitse noita henkimaailman juttuja sotkea.
Miksei voi olla ylpeästi omanlaisensa nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse muunsukupuolinen. Eli ts. en koe olevani selvästi, tai pääasin joko mies, tai nainen. Olen syntynyt tyttönä, mikä koin olevanikin, ainakin tiettyyn ikään asti. Silti olen aina kokenut vahvasti sen, että olen neurologialtani, eli aivotoiminnan osalta enemmän mies, kuin nainen. Välillä en koe olevani kumpaakaan, vaan enemmän neutraalisti jopa sukupuoleton. Silti minulla on ollut aina suhderintamalla mieskumppaneita. Joten en ole lesbo. Itse en näe asiassa mitään ongelmaa. Enkä koe halua lähteä sitä suureen ääneen julistamaan, tai tekemään siitä mitään suurta haloota. Pridekulkueisinkaan en halua osallistua. Jos joku näkee siinä jonkin ongelman, mitä olen, tai koen olevani, se on hänen ongelmansa. Ei minun.
50 vuotias "nainen", tai sekä että molempia, miten vaan
Mistä tiedät minkälainen on miehen aivotoiminta jos olet naisena syntynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse muunsukupuolinen. Eli ts. en koe olevani selvästi, tai pääasin joko mies, tai nainen. Olen syntynyt tyttönä, mikä koin olevanikin, ainakin tiettyyn ikään asti. Silti olen aina kokenut vahvasti sen, että olen neurologialtani, eli aivotoiminnan osalta enemmän mies, kuin nainen. Välillä en koe olevani kumpaakaan, vaan enemmän neutraalisti jopa sukupuoleton. Silti minulla on ollut aina suhderintamalla mieskumppaneita. Joten en ole lesbo. Itse en näe asiassa mitään ongelmaa. Enkä koe halua lähteä sitä suureen ääneen julistamaan, tai tekemään siitä mitään suurta haloota. Pridekulkueisinkaan en halua osallistua. Jos joku näkee siinä jonkin ongelman, mitä olen, tai koen olevani, se on hänen ongelmansa. Ei minun.
50 vuotias "nainen", tai sekä että molempia, miten vaan
Mistä tiedät minkälainen on miehen aivotoiminta jos olet naisena syntynyt?
Ainakin on kova halu ja usko ymmärtää teststeroinin kyllästämiä miesten aivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein osaa hahmottaa, mikä on muunsukupuolisuus. Lienen perin vanhanaikainen, mutta kuulun siihen joukkoon, jonka mielestä on kaksi sukupuolta eli maskuliini ja feminiini. Maskuliinilla on miehen kromosomit ja sukuelimet, feminiinillä taas naisen kromosomit ja sukuelimet.
Ei vaan olet järjissäsi. Sellaista ei taevitse hahmottaa, mitä ei ole olemassakaan.
Muunsukupuoliset on yleensä nuoria tai nuorehkoja naisia, sairaalloisen ylipainoisia, ja taustalla mielenterveysongelmien kirjo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkään kukaan ei ole osannut vastata, miksi aihe kiinnostaa erityisesti naisia? Ovatko miehet niin varmoja sukupuolestaan ja osa naisista niin epävarmoja?
Vierailija kirjoitti:
No siksi että se on nuorisohömppää. Tai paremminkin amerikoista tänne levitettyä hömppää.
Mun nuoruudessa oli punkkeja ja hevareita yms, nyt on näitä sukupuoli-identiteettejä, jokaiselle oma ryhmänsä.
Musiikkiin perustuvat genret oli terveempää touhua kuin nää nykyiset aivopesuhommat, joissa lasten ei annetolla omia itsejään omina itseinään, vaan taotaan päähän että ovat vääränlaisia, väärässä kehossa tms hevonpaskaa. Henkistä väkivaltaa, ja myös fyysistä "hoitoineen" on koko gender-uskonto.
Tämä! luin juuri, että lasten, nuorten ja nuorten aikuisten ahdistus- ja masennuskäyrät alkoivat "mystisesti" kohota räjähdysmäisesti vuosituhannen vaihteessa kun some tuli osaksi elämää.
Joka koulussa oli ennen nettiä ne "ykköstyypit", poika, joka oli hyvännäköinen, urheilullinen extrovertti. (Se, että hänestä tuli aikuisena kaljasieppo pölynimurikauppias, ei kuulu tähän). Sitten oli tyttö, joka oli kuin suoraan barbie-elokuvasta, ja jonka ystäväpiirin paikasta muut tytöt taistelivat. Siitäkin huolimatta, että kaunottaresta tuli aikuisena ylipainoinen, alkoholisoitunut au-äiti.
Nykyään nuori törmää näihin stereotyyppeihin joka päivä somessa. "Täydellisyyksiin" joilla on miljoona seuraajaa.
Heitä pommitetaan näillä "satuolennoilla" joka puolella. Heillä ei ole perspektiiviä nähdä, että nuoruus on tosi lyhyt aika ja heillä on pitkä elämä edessä. Heille elämä on "tässä ja nyt" ja jos se "tässä ja nyt" on "piloilla". on koko elämä "piloilla".
Esim. poika voi olla tuomasholopaisen kaltainen herkkä ahdistunut introvertti runopoika, ehkä jopa tuntea vetoa poikiin ja saada sitä kautta sukupuolidysforian, jonka hän nykyään ratkaisee menemällä tietenkin nettiin ja tekemällä siellä niitä höpötestejä joissa voi testata montako prosenttia "sielusi" on feminiininen tai maskuliininen. Saa näistä hömppätesteistä 70% fem. Sitten löytää netistä vertaistukea joistain trans-yhteisöistä, ja uusien "ystävien" ahdistus tuntuu korreloivan oman ahdistuksen kanssa. Sitten seura tekee kaltaisekseen ja uudet ystävät jopa painostaa uskonlahkon tavoin, että jos et omaksu uusia termejä ja jopa kyseenalaistat opinkappaleita, olet transfobinen ja ulos ryhmästä. Netin vertaistuki ja esikuvat näyttää esimerkkiä ja nuoruuteen kuuluu kipeä tarve kuulua joukkoon, olla osa jotain, löytää oma lauma.
Nykyään on myös muotia tämä uhriutumis-filosofia. Olet surkea eksynyt ja ahdistunut, koska olet uhri. Ihmiskunta on sinulle velkaa jotain. Muut eivät kärsi. Vain sinä kärsit ja se on heidän vika. Olet erityinen! olet "ruma ankanpoikanen" joka on oikeasti joutsen...
ap. kirjoitti:
Vieläkään kukaan ei ole osannut vastata, miksi aihe kiinnostaa erityisesti naisia? Ovatko miehet niin varmoja sukupuolestaan ja osa naisista niin epävarmoja?
Vastasin tuossa jotain arvelua. Nuoret naiset ovat kohteita sekä ärsykkeitä ja ehkä se on pyristelyä siitä eroon. Myös väärinkäsitys, että on olemassa miesten aivoja.
Vierailija kirjoitti:
Ja usein nimenomaan tytöillä tätä toisen sukupuolen kateutta ilmenee lapsena ja teini-iässä. Se menee ylivoimaisesti suurimmalla osalla ohi jos sitä ei vahvisteta eikä ruokita.
Miksi sitä sinun mielestäsi ilmenee enemmän tytöillä? Geeneissäkö se on vai olisiko kuitenkin ympäristön asenteissa?
Siksi että nuoria naisia, eritoten teinityttöjä ahdistaa paljon kehon muutokset ja naiseksi kasvaminen. Heitä myös ahdistellaan eniten seksuaalisesti, vaikka ihan juttujen tasolla ellei kimppuun käymällä.
Minutkin joukkorais.. ttiin 15v, sen jälkeen sulkeuduin kokonaan maailmalta ja pukeuduin aina mustiin säkkeihin, elämäni lähti sivuraiteille ja syrjäydyin.
Nykyään kai jotkut ahdistuneet tytöt sitten kai kuvittelee että kun leikkii olevansa sukupuolta vailla, saa olla rauhassa.
Mitään muusukupuolta ei ole olemassa, on vain ahdistusta ja groomaajia jotka syöttävät lapsille näitä sairaita sukupuoliaatteitaan, päästäkseen niiden lähelle.
Lopulta minustakin tuli nsinen ja äitikin. En ole koskaan ollut niin onnellinen kuin olin raskaana ja kuun olen nykyään kun saan viettää aikaa rakkaan jo ison lapseni seurassa. Naisen elämä ei ole helppoa, mutta on se takuulla syvempää ja rikkaampaa alhoineen ja huippuineen kuin miehen, mutta en voi tietenkään tietää kun en mies ole. Olisi miehenäkin varmaan kivaa, voisi kuseskella helposti eikä miettiä millon seuraavaksi vuotaa verta,.
mutta en olisi voinut kokea elämäni upeimpia asioita miehenä, raskautta ja äidinrakkautta.
Sitäpaitsi voihan olla että me kaikki synnytään monta kertaa, mistä sitäkään tietää. Jospa siksi joskus tuntuu toinen sukupuoli läheisemmältä henkisesti, kun on viimeksi elänyt "vastakkaisella puolella" . 🤔😅
Vierailija kirjoitti:
[Miksei oman biologian puitteissa voi olla sellainen kuin haluaa.
Kysyy ihminen, jota ilmeisesti ei ole koskaan pilkattu siitä, millainen on ulkonäöltään.
Kysyy ihminen, joka itse pilkkaa niitä, jotka eivät mene normien mukaan.
Sukupuoli on biologiaa. Ei tunnekysymys. Jokainen saa rakastaa ketä haluaa.