Lue keskustelun säännöt.
Nyt se on tutkittu! Tällä ikäerolla saa parhaimman mahdollisuuden onnelliseen parisuhteeseen.
27.05.2023 |
Uusi tutkimus, joka on julkaistu arvostetussa amerikkalaisessa psykologian lehdessä "Journal of Couple and Relationship Therapy", osoittaa, että tietyn ikäeron omaavat parisuhteet voivat olla erityisen kestäviä, onnellisia ja yhteistyökykyisiä. Mielenkiintoista kyllä, tutkimus osoitti myös, että tietty ikäero pariskunnan välillä saattaa johtaa terveempiin lapsiin. Mutta mikä tämä maaginen ikäero sitten on?
Tutkimusryhmä, joka koostui psykologeista ympäri maailmaa, tutki tuhansia heteroseksuaalisia pariskuntia, joiden ikäero vaihteli yhdestä kuusikymmeneen vuoteen. Tulokset osoittivat, että tietyllä ikäerolla oli merkittävästi vähemmän konflikteja, parempi yhteinen päätöksenteko ja yleisesti ottaen parempi parisuhdetyytyväisyys kuin muilla ikäeroilla.
"Tämä voi johtua siitä, että suurempi ikäero mahdollistaa tietynlaisen roolijakautumisen ja tasapainon parisuhteessa," sanoo tutkimuksen päätekijä, tohtori Jennifer Roberts Harvardin yliopistosta. "Vanhempi osapuoli tuo suhteeseen elämänkokemusta ja vakautta, kun taas nuorempi osapuoli tuo uusia näkökulmia ja dynaamisuutta."
Lisäksi tutkimus osoitti, että lapset, jotka syntyivät näille pariskunnille, olivat terveempiä ja taloudellisesti turvatumpia. "Äidin nuori ikä ja isän kertyneet varat voivat yhdessä luoda optimaaliset olosuhteet lapsen terveydelle ja hyvinvoinnille," toteaa Roberts.
Tutkimuksen mukaan myös eroaste oli alhaisempi näiden pariskuntien kohdalla. Tämä voi johtua monista tekijöistä, kuten suuremmasta tyytyväisyydestä suhteeseen ja vakaammasta taloudellisesta tilanteesta.
Mutta palataanpa alkuperäiseen kysymykseen - mikä on se optimaalinen ikäero? Tutkimuksen tulokset osoittivat, että parhaiten toimivat parisuhteet olivat sellaisia, joissa naisen ja miehen välinen ikäero oli 15 vuotta.
Tutkimus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen pariskunnan tulisi pyrkiä tähän ikäeroon. Se korostaa, että ikäero ei ole ainoa tekijä, joka määrittää parisuhteen onnistumista. Parisuhteen laatuun vaikuttavat monet muut tekijät, kuten yhteiset arvot, kommunikointitaidot, kunnioitus toista kohtaan ja toisen tukeminen.
"Päätavoitteemme oli ymmärtää paremmin, kuinka ikäerot voivat vaikuttaa parisuhteeseen," Roberts jatkaa. "Mutta on tärkeää muistaa, että jokainen suhde on yksilöllinen ja sen menestys riippuu monista tekijöistä, ei vain osapuolten iästä."
Tutkimus tarjoaa uutta tietoa parisuhteiden dynamiikasta ja voi auttaa pariskuntia ymmärtämään paremmin omia suhteitaan. Kuitenkin jokaisen parin tulisi mukauttaa nämä havainnot omien ainutlaatuisten olosuhteidensa mukaan. Vaikka ikäero voi olla tärkeä tekijä, se ei yksin määritä parisuhteen menestystä.
Roberts painottaa myös, että vaikka 15 vuoden ikäero osoittautui optimaaliseksi tässä tutkimuksessa, ei se tarkoita sitä, että suhteet, joissa ikäero on erilainen, olisivat jotenkin huonompia tai vähemmän onnellisia. "Tärkeintä on löytää yhteinen sävel ja arvostaa toista sellaisena kuin hän on. Ikä on vain numero," Roberts muistuttaa.
Tutkimuksen tuloksilla voi olla vaikutusta yhteiskunnan käsityksiin ikäerosta parisuhteissa. Se voi auttaa meitä ymmärtämään, että suurempi ikäero ei välttämättä ole este onnelliselle ja toimivalle suhteelle. Päinvastoin, se saattaa tarjota ainutlaatuisia etuja, kuten tutkimuksessa esitetään. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jokainen suhde on yksilöllinen ja ainutlaatuinen, ja se mikä toimii yhdelle pariskunnalle, ei välttämättä toimi toiselle.
Kommentit (112)
Sattumaa ta ei, minun tuntemani "ikäeroparit" ovat olleet hyvin onnellisia, eikä yksikään ole eronnut.
Totta kai ongelmia varmaankin tulee sitten kun mies on vanhus ja nainen ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette käsitä, ettei koko "tutkimusta ole edes olemassa". Siitä ei ole läjälkeä missään netissä, eikä ap:lla ole linkkiä, teksti on vain jonkun kirjoitus Ylilaudalta.
Lisäksi Harwardissa on vain yksi Jennifer Roberts-niminen tutkija ja hän on taidehistorioitsija, eikä ole tutkinut parinmuodostusta tai ikärajoja.
Lopettakaa puhumasta trollista aitona.
Ei kyllä ihme ettei löydy jos kirjoitat "harwardin" tuolla tavalla.
Kun hakee "Journal of Couple and Relationship Therapy" " Jennifer Roberts", ainoat hakutulokset ovat tämä Vauvan postaus. Ei mitään muuta.
Jos kyseessä olisi aito tutkimus siitä löytyisi kymmeniä englanninkielisiä juttuja.
En vaan tajua miksi joku viitsii käyttää aikaansa tuollaiseen paskaan?
Kaikkein hauskinta on että Ylilaudalle tuon ripulin vääntäessään tyyppi väitti että tutkimuksen tekijä on "ohtori Zhang Feng University of Texas Austinin yliopistosta". Hän sai vastauksen "Ei kiinnosta joku vinosilmän tekemä tutkimus." mikä on niin tyypillistä Ylilautaa että ei mitään rajaa. :-DDDDDDDDDDDDDDDD
Sen jälkeen tutkimuksen tekijäksi vaihtui eri nimi. :-D
Tota noinaan. Olen naimisissa miehen kanssa, joka on mua vuoden vanhempi. Meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita, joihin kuuluu esimerkiksi musiikki. Mielestäni sillä on paljonkin merkitystä, että on eletty lapsuutta ja nuoruutta samoihin aikoihin.
Ollaan oltu aviossa 27 vuotta, mutta jos jokin luotettava tutkimus väittää, että paremmin menisi, jos puoliso olisi reilut 60-vuotias, niin pakko kai sitä on uskoa. Vai onko?
Vierailija kirjoitti:
15 vuotta?? En tunne ketään, jolla olisi noin suuri ikäero.
Minäpä tunnen. Ainakin kaksi. Itseni ja puolisoni.
Seurustelu edes lähelle oman ikäisen kanssa tuntuu ajatuksen tasollakin täydellisen absurdilta ja epäluonnolliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä ikäero on paras? Suhteet, joissa puolisoiden ikäero oli vuoden tai alle, olivat kaikista kestävämpiä. Mahdollisuus eroon tai taukoon parisuhteessa oli hyvin pieni, vain 3%. Parien, joiden ikäero on noin viisi vuotta, eroprosentti oli 18."
Kysessää jenkkien yliopistollinen tutkimus, josta referaatti täällä:
https://www.nainen.com/tama-on-paras-ikaero-parisuhteen-keston-kannalta…Aloituksen "tutkimuksen" ap on keksinyt itse.
Tämä tutkimus on tehty jenkkilässä. AP:n väittämä tutkimus on maailmanlaajuinen.
Ihan varmasti liitot, joissa on megalomaaninen ikäero, tapahtuvat maissa, joissa ero ei ole vaihtoehto! Kivikin sen tietää.
Countries with least divorces:
India: 1%
Vietnam: 7%
Tajikistan: 10%
Iran: 14%
Mexico: 17%
Egypt: 17%
South Africa: 17%
Brazil: 21%
Turkey: 25%
Colombia: 30%Intia on myös tunnettu suuren ikäeron pareista, ja siitä että vanhemmat järjestävät avioliitot. Ehkä pitäisi saada sama suomeenkin.
Intia on tunnettu myös siitäkin, jos miniä ei mieluinen, eikä tuo varallisuutta tarpeeksi,niin voi vahingossa joutua öljylamppuonnettomuuteen...
Intiassakin on muslimeita. Vähän sama kuin jos sanoisi että suomessa tapahtuu kunnia murhia. Juu, koska täälläkin on heitä.
Ne ovat hinduja, jotka tekevät noita öljylamppu"onnettomuuksia".
Vierailija kirjoitti:
Luoja mitä paskaa. Nykyään nainen voi kouluttautua ja hankkia taloudelliset resurssinsa itse, ei siihen mitään 15v. vanhempaa sugardaddyä tarvita.
Mikä saa sut kuvittelemaan, että jokaisessa suuremman ikäeron suhteessa kyse on jostakin sugardaddy tms. jutusta?
Mä olen 16 vuotta miestäni nuorempi enkä ole hänestä taloudellisesti riippuvainen. Miehellä koulutuksena kahden vuoden amistutkinto ja toki on töissä isossa metallialan yrityksessä missä ok palkka. En kuitenkaan tienaa kauhean paljon vähemmän kuin mies. Mulla yo-tutkinto ja kaksi amistutkintoa sekä opiskelen tällä hetkellä töiden ohessa AMK:ssa. Valmistuessani tulee mun tulot nousemaan.
Olen ihan aikuinen 40+ äiti joka on pärjännyt omilla tuloillaan jo ennen nykyistä miestä. En koskaan haluaisi olla mikään orjuutettava taloudellisesti riippuvainen "sugarbabe" enkä olisi sitä halunnut olla edes nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luoja mitä paskaa. Nykyään nainen voi kouluttautua ja hankkia taloudelliset resurssinsa itse, ei siihen mitään 15v. vanhempaa sugardaddyä tarvita.
Mikä saa sut kuvittelemaan, että jokaisessa suuremman ikäeron suhteessa kyse on jostakin sugardaddy tms. jutusta?
LUE ALOITUS!
Siinä puhutaan nimenomaan taloudellisista resursseista, eli sugar daddy-ilmiöstä.
"Tutkimus" tosin on aloittajan omasta päästä keksimä, eli sitä ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei välttämättä päde Suomessa, jossain köyhemmissä maissa kyllä. Onko tutkimuksessa tehty seurantaa, mitä parisuhdetyytyisyydelle tapahtuu ikääntyessä, jos esim. mies on 70v, nainen 55v.
Tai naisen vanhentuessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 vuoden ikäero on ihan järkyttävä missä vaiheessa elämää tahansa. Minulla ja puolisolla ikäeroa on kolme vuotta ja sekin on minusta maksimi. Mitä enemmän tulee ikää, sitä tärkeämpiä on yhteiset muistot. Kuten kun toisistamme tietämättä käytiin samoilla keikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan liian iso ikäero sitten kun vanhentuu. Ensin toinen jää eläkkeelle ja odottelee toisen pääsyä eläkkeelle. Sit ku vihdoinkin toinenkin pääsee eläkkeelle niin toinen jo niin sairas että pääseekin omaishoitajaksi.
Liian iso nuorena (esim 20v ja 35v) ja liian iso keski-iässä (esim 35v ja 50v tai 50v ja 65v) ja liian iso eläkeiässä (65v ja 80v).
Ei tuo vaan toimi.
Et sä sitä päätä muiden puolesta mikä toimii. Mä olen miestäni 16 vuotta nuorempi ja kyllä meidän suhde on toiminut 10 vuotta. En tajua miksi joitakin ärsyttää noin paljon muiden parisuhteet ja ikäerot. Enkä tajua myös sitä, että pitäisi pelkän ikäeron vuoksi jättää väliin rakkaus ja onni.
Teidän suhde on kyllä vielä lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noniin. Olen 48v nainen, mistä löytäisin 33v miehen...
Eikös se 15 vuoden ikäero ollut hyvä...
Vierailija kirjoitti:
15 vuoden ikäero on ihan järkyttävä missä vaiheessa elämää tahansa. Minulla ja puolisolla ikäeroa on kolme vuotta ja sekin on minusta maksimi. Mitä enemmän tulee ikää, sitä tärkeämpiä on yhteiset muistot. Kuten kun toisistamme tietämättä käytiin samoilla keikoilla.
Samoissa paikoissa mekin ollaan miehen kanssa oltu toisistamme tietämättä vaikka ikäeroa on 16 vuotta. Yhdessäolon aikana ollaan sitten oltu mm. Rammsteinin keikalla ja oltaisiin nytkin menty jos olisi ollut mahdollista. Mies nyt siis 60v. Vastaavasti voidaan mennä tanssilavalle tanssimaan ja katsomaan esim. Yölintua. Molemmat kun ovat koko ikänsä kuunnelleet monenlaista musiikkia.
Mä en edelleenkään ymmärrä miksi pitäisi pelkän ikäeron vuoksi jättää väliin mahdollisuus rakkauteen ja onneen. En mä ainakaan ole niin tunteeton, että voisin vain unohtaa toisen jos tunteet on vahvoja. Kun kyse kuitenkin vain ikäerosta eikä siitä, että mies olisi jokin rikollinen, juoppo tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan liian iso ikäero sitten kun vanhentuu. Ensin toinen jää eläkkeelle ja odottelee toisen pääsyä eläkkeelle. Sit ku vihdoinkin toinenkin pääsee eläkkeelle niin toinen jo niin sairas että pääseekin omaishoitajaksi.
Liian iso nuorena (esim 20v ja 35v) ja liian iso keski-iässä (esim 35v ja 50v tai 50v ja 65v) ja liian iso eläkeiässä (65v ja 80v).
Ei tuo vaan toimi.
Et sä sitä päätä muiden puolesta mikä toimii. Mä olen miestäni 16 vuotta nuorempi ja kyllä meidän suhde on toiminut 10 vuotta. En tajua miksi joitakin ärsyttää noin paljon muiden parisuhteet ja ikäerot. Enkä tajua myös sitä, että pitäisi pelkän ikäeron vuoksi jättää väliin rakkaus ja onni.
Teidän suhde on kyllä vielä lyhyt.
No ei 10 vuotta nyt niin lyhyt aika ole. Ollaan naimisissa, yhteinen talo eikä olla eroamassa. En ymmärrä miksi muiden pitäisi ärsyyntyä meidän suhteesta ja siitä, että se toimii.
Meillä myös erittäin hyvä ja tasapainoinen suhde 14 vuoden ikäerolla. Ymmärrän, ettei varmasti kaikille sovi ja itsellänikin nuorempana ällötti ajatus vanhemmasta miehestä. Eipä sille voinut silti mitään kun tuohon nykyiseen rakastuin. Ei paljoa kiinnostanut ikäero enää. Usein paasataan omaishoitajuudesta ja kuinka jää yksin ennen aikojaan yms. Minua ajatus ei oikeastaan häiritse ja mielummin elän ihmisen kanssa, joka saa perhosia vatsaan vielä kymmenien vuosien päästäkin, vaikka se loppuisi hieman lyhyempään. Nuorempana toista jaksaa hoitaakin. Työni puolesta olen tavannut monta vanhaa muoria (aina muuten naisia?!), jotka itsekkin vaivaisina ja väsyneinä yrittävät pärjätä miehensä kanssa, jotka dementoituneet ja muuttuneet aggressiivisiksi tms.
Näin maissa, joissa mies toimii naisen sosiaaliturvana. Suomessa voi onneksi olla ihan oma ikäisen kumppanin kanssa. Olen nyt 55 v. eli tuon laskelman mukaan olisin huippuonnellinen 70 v. papan kanssa 🤣 🤮
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo kerro mitään optimaalisesta iästä, vaan optimaalisesta yhteiskunnallisesta asemasta.
TUtkimus kertoo ensijaisesti siitä, että mitä vauraampi perhe, sitä onnellisempi, koska raha tuo turvallisuudentunteen ja stressittömyyden, jotka ovat elintärkeitä onnelle. Tilanne vain on se, että jotta jompikumpi puoliso ehtii hankkia paljon varallisuutta, hän ei voi olla äärettömän nuori. Väkisinkin missä tahansa yhteiskunnassa kestää aikansa saada varallisuutta, mikäli sitä ei ole perittynä ja harva nyt menettää kovin nuorena vanhempansa.
Toisaalta tutkimus kertoo senkin, että varallisuutta hankkinut henkilö on semassa, että hänellä on vara hankkia itseään nuorempi puoliso. Kukapa mies ei sellaista haluaisi ja yleensä mies on edelleen se, joka tilastollisesti hankkii ison varallisuuden useammin, erityisesti muualla kuin Suomessa.
Onni ei siis synny ikäerosta an sich, kuten tässä annetaan ymmärtää, vaan siitä, että se tärkein eli taloudellinen turvallisuus on taattu. 15 vuoden ikäerolla varustettua perhettä onnellisempi olisi perhe, tai ainakin vaimo, olisi, jos saisi bauttiarallaa ikäinsensä puolison ja molemmat olisivat nuoria ja hehkeitä ja kauniita ja komeita ja terveitä ja varakkaita. Mutta tämä kuvio on varattu niin harvoille, että sen vaikutus ei edes päässyt näkymään tässä tutkimuksessa vaan hukkui kohinaan.
Ällö tutkimus, ja harhaanjohtava, koska se sotkee syyt ja seuraukset keskenään.
Vanhojen ukkojen ja ylipäänsä ukkojen mieleen tämä tutkimus toki on. Lieneeköhän teköälyllä sorvattu valetutkimus?
Naisena tiedän, että 15 v itseä vanhempi mies ei vilpittömästi ole minua houkutteleva. Taloudellinen turvallisuus kyllä houkuttaa kovastikin. Ehkä jos 15 v itseä vanhempi ukko olisi ainoa tapa saavuttaa se, olisin onnellinen siitäkin vähästä, jos ei muutakaan vaihtoehtoa olisi. Mutta sekö onnellisinta mitä nainen voi saavuttaa? Ehkä jossain USA:ssa, jossa nämä jutut ovat aika eri tolalla edelleen.
No nyt kyllä noukit tekstistä mitä halusit. Oli siellä muitakin syitä, mutta päätit nähdä vain taloudellisen puolen, jotta pääset tuomaan omaa mielipidettäsi läpi.
Eikö naisten pitäisi ottaa nuorempi mies? Mieluusti sillein 5-15 vuotta nuorempi ä, jotta ei tulisi kuoltua kymmeniä vuosia ennen puolisoa.
Nuorempi on omaishoitaja sitten. Ei tuo ole tasaveroinen parisuhde.
Luoja mitä paskaa. Nykyään nainen voi kouluttautua ja hankkia taloudelliset resurssinsa itse, ei siihen mitään 15v. vanhempaa sugardaddyä tarvita.