Nyt se on tutkittu! Tällä ikäerolla saa parhaimman mahdollisuuden onnelliseen parisuhteeseen.
Uusi tutkimus, joka on julkaistu arvostetussa amerikkalaisessa psykologian lehdessä "Journal of Couple and Relationship Therapy", osoittaa, että tietyn ikäeron omaavat parisuhteet voivat olla erityisen kestäviä, onnellisia ja yhteistyökykyisiä. Mielenkiintoista kyllä, tutkimus osoitti myös, että tietty ikäero pariskunnan välillä saattaa johtaa terveempiin lapsiin. Mutta mikä tämä maaginen ikäero sitten on?
Tutkimusryhmä, joka koostui psykologeista ympäri maailmaa, tutki tuhansia heteroseksuaalisia pariskuntia, joiden ikäero vaihteli yhdestä kuusikymmeneen vuoteen. Tulokset osoittivat, että tietyllä ikäerolla oli merkittävästi vähemmän konflikteja, parempi yhteinen päätöksenteko ja yleisesti ottaen parempi parisuhdetyytyväisyys kuin muilla ikäeroilla.
"Tämä voi johtua siitä, että suurempi ikäero mahdollistaa tietynlaisen roolijakautumisen ja tasapainon parisuhteessa," sanoo tutkimuksen päätekijä, tohtori Jennifer Roberts Harvardin yliopistosta. "Vanhempi osapuoli tuo suhteeseen elämänkokemusta ja vakautta, kun taas nuorempi osapuoli tuo uusia näkökulmia ja dynaamisuutta."
Lisäksi tutkimus osoitti, että lapset, jotka syntyivät näille pariskunnille, olivat terveempiä ja taloudellisesti turvatumpia. "Äidin nuori ikä ja isän kertyneet varat voivat yhdessä luoda optimaaliset olosuhteet lapsen terveydelle ja hyvinvoinnille," toteaa Roberts.
Tutkimuksen mukaan myös eroaste oli alhaisempi näiden pariskuntien kohdalla. Tämä voi johtua monista tekijöistä, kuten suuremmasta tyytyväisyydestä suhteeseen ja vakaammasta taloudellisesta tilanteesta.
Mutta palataanpa alkuperäiseen kysymykseen - mikä on se optimaalinen ikäero? Tutkimuksen tulokset osoittivat, että parhaiten toimivat parisuhteet olivat sellaisia, joissa naisen ja miehen välinen ikäero oli 15 vuotta.
Tutkimus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen pariskunnan tulisi pyrkiä tähän ikäeroon. Se korostaa, että ikäero ei ole ainoa tekijä, joka määrittää parisuhteen onnistumista. Parisuhteen laatuun vaikuttavat monet muut tekijät, kuten yhteiset arvot, kommunikointitaidot, kunnioitus toista kohtaan ja toisen tukeminen.
"Päätavoitteemme oli ymmärtää paremmin, kuinka ikäerot voivat vaikuttaa parisuhteeseen," Roberts jatkaa. "Mutta on tärkeää muistaa, että jokainen suhde on yksilöllinen ja sen menestys riippuu monista tekijöistä, ei vain osapuolten iästä."
Tutkimus tarjoaa uutta tietoa parisuhteiden dynamiikasta ja voi auttaa pariskuntia ymmärtämään paremmin omia suhteitaan. Kuitenkin jokaisen parin tulisi mukauttaa nämä havainnot omien ainutlaatuisten olosuhteidensa mukaan. Vaikka ikäero voi olla tärkeä tekijä, se ei yksin määritä parisuhteen menestystä.
Roberts painottaa myös, että vaikka 15 vuoden ikäero osoittautui optimaaliseksi tässä tutkimuksessa, ei se tarkoita sitä, että suhteet, joissa ikäero on erilainen, olisivat jotenkin huonompia tai vähemmän onnellisia. "Tärkeintä on löytää yhteinen sävel ja arvostaa toista sellaisena kuin hän on. Ikä on vain numero," Roberts muistuttaa.
Tutkimuksen tuloksilla voi olla vaikutusta yhteiskunnan käsityksiin ikäerosta parisuhteissa. Se voi auttaa meitä ymmärtämään, että suurempi ikäero ei välttämättä ole este onnelliselle ja toimivalle suhteelle. Päinvastoin, se saattaa tarjota ainutlaatuisia etuja, kuten tutkimuksessa esitetään. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jokainen suhde on yksilöllinen ja ainutlaatuinen, ja se mikä toimii yhdelle pariskunnalle, ei välttämättä toimi toiselle.
Kommentit (112)
Tuttavapiirissäni on itseni mukaan lukien kolme paria yli 5v ikäerolla: ensimmäisellä parilla ikäeroa 21v, mies vanhempi. Yhdessä nyt 11v. Toinen pari, ikäeroa 11v, mies vanhempi, yhdessä 9v, kaksi lasta. Oma suhteeni, jossa mies 8v nuorempi, toki olemme olleet yhdessä vasta 4v eli kaiken "kuuluukin" olla loistavasti.
En tosin osaa sanoa muiden parisuhteista, mutta oma suhteeni perustuu rakkauteen, toisen kunnioittamiseen ja kommunikaatioon (joihin edellinen suhteeni itseni ikäisen miehen kanssa ei perustunut), sekä haluun seistä samalla puolella.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen on alistetussa asemassa suuressa osassa maailmaa, niin mahdollisimman vanha ja raihnainen mies ei jaksa niin paljon sortaa kuin ne nuoremmat.
Siten 12-vuotiaalla Aishalla tai Ainolla voi käydä tsäkä, jos saakin 65-vuotiaan Ahmedin tai Antonin sen 40-vuotiaan ja vielä viriilin Antin sijasta puolisokseen. 65-vuotias ei jaksa maata väkisin vaimoaan joka päivä. Sikäli avioliitto voi vaikuttaa onnelliselta muiden silmissä.
Persuthan ovat kotimainen taleban-liike. Konservatiiviset mieltymykset ja toiveet aikuisten miesten ja alaikäisten naisten tai lasten avioliitoista ovat miltei samat kuin heidät vastustajillaan. Siinä ei ole mitään väärää, jos Eero Eerolainen 60v. paneskelee väkisin teiniä, mutta jos ruskeamman sävyinen sitä tekee, niin Eerolla alkaa keittää, koska ruskea iho tekee samasta hommasta jotain, mihin muilla ei sais olla oikeutta kuin hänellä.
Persut ovat pahempia kuin Taliban. Talebadilla on uskonto taustalla, näillä vain syrjäytyneiden miesten katkeruus. Taleban ei ikinä sallisi sellaista pornoa, jolle nämä nostavat peukkunsa. Eli se Elliot Rodgers -porukka on paljon pahempaa kuin se, jolla uskonnollinen kanta tähän menoon.
Kyllähän maissa joissa ei ole sosiaaliturvaa perheen, suvun ja yhteisön tuoma turva korostuu. Ja miehen tuoma taloudellinen turva jos nainen on kotona lasten kanssa pitkään tai vaikkapa pysyvästi.
Näissä kulttuureissa sitten myös vallankäyttö perheen ja suvun sisällä ja parisuhteessa on jotain mitä me emme täällä voi ymmärtää. Tuo ap:n "tutkimus" kertoo varmaan jostain muusta maasta kuin Suomesta.
Sitten se ikäero iskee, kun toinen ikääntyy enemmin kuin toinen.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän luontoäiti tarkoitti ylivoimaisesti suurimman osan ihmisistä parisuhteeseen suurin piirtein oman ikäisen kanssa?
Miten niin tarkoitti?
Ihmiset rakastuvat ihmisiin joitten kanssa ovat tekemisissä ja suurin osa heistä sattumoisin nyt ovat suunnilleen oman ikäisiä.
Ei siihen ole mitään biologista syytä valita oman ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette halua ymmärtää ison ikäeron suhteita. Miksi ohititte kaikki nuo kommunikaatio yms. Asiat aloituksesta? Olen huomannut, että toimii ainakin meillä todella hyvin, kun itse olen joskus hieman tuuliviiri ja mieheni taas tasapainottaa minua. Hän ei estä tai kiellä tekemästä jotain, mutta tarjoaa usein ns.harkitumpaa näkemystä asioille. Tunnen olevani tässä parisuhteessa paljon vapaampi kuin oman ikäisteni kanssa. Heillä oli usein tarve kontrolloida ja saada minut johonkin tiettyyn muottiin.
Kavereideni suhteissa (pieni ikäero puolisoilla) olen huomannut, että roolit ovat melko perinteisiä. Naiset hoitavat kodinhoidon ja lapset. Miehet taas tuovat leivän pöytään ja hoitavat "miesten työt" tai sitten ovat nahjuksia. Yksi ainut pari meidän lisäksi on sellainen, että kaikki menee tasan. En siis missään nimessä väitä, että kaikilla menee tietyn kaavan mukaisesti, mutta tunnistin hyvin tutkimuksessakin havaitut hyödyt päätöksenteon yms. Suhteen. Toki tämä vaatii, että se vanhempi mies on todella oppinut vuosistaan ja ymmärtää mitä yhdenvertainen parisuhde tarkoittaa.
Meillä oli aluksi niin päin, että olin itse taloudellisesti "vahvemmilla", mutta pidin sitä todella vetoavana piirteenä, että minun varallisuuteni ei ollut miehelleni minkäänlainen uhka tai horjuttanut hänen itsevarmuuttaan.
"tunnistin hyvin tutkimuksessakin havaitut hyödyt päätöksenteon yms."
Kuten täällä on jo moneen kertaan kerrottu ja todistettu, ei ole olemassa mitään tutkimusta jossa olisi havaittu mitään tuollaisia hyötyjä.
Mieheni on 60 vuotias ja jo täysin ukkoutunut. Minä olen energinen, urheileva, hoikka 48 v nainen.
Mies lihonut 30 kg, polttaa tupakkaa ja ennenaikaisesti vanhettunut.
Mies ei töiden jälkeen enää jaksa tehdä kotitöitä ja väsyneenä on äkäinen. Seksiä ei ole ollut viiteen vuoteen. Miehellä ei enää seiso.
Eroa mietin joka päivä. Kun nuorin lapsi muuttaa pois niin otan heti eron.
Löydättekö Jennifer Roberts:in artikkelin täältä? Itse en löytänyt.
https://www.tandfonline.com/journals/wcrt20
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän maissa joissa ei ole sosiaaliturvaa perheen, suvun ja yhteisön tuoma turva korostuu. Ja miehen tuoma taloudellinen turva jos nainen on kotona lasten kanssa pitkään tai vaikkapa pysyvästi.
Näissä kulttuureissa sitten myös vallankäyttö perheen ja suvun sisällä ja parisuhteessa on jotain mitä me emme täällä voi ymmärtää. Tuo ap:n "tutkimus" kertoo varmaan jostain muusta maasta kuin Suomesta.
AP.n tutkimus on täysin hänen itsekeksimänsä. Ei tuollaista tutkimusta ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on 60 vuotias ja jo täysin ukkoutunut. Minä olen energinen, urheileva, hoikka 48 v nainen.
Mies lihonut 30 kg, polttaa tupakkaa ja ennenaikaisesti vanhettunut.
Mies ei töiden jälkeen enää jaksa tehdä kotitöitä ja väsyneenä on äkäinen. Seksiä ei ole ollut viiteen vuoteen. Miehellä ei enää seiso.
Eroa mietin joka päivä. Kun nuorin lapsi muuttaa pois niin otan heti eron.
Ihan minkä ikäisenä tahansa mies voi lihota 30kg, polttaa tupakkaa ja sen takia saada impotentin. Ei mitään tekemistä iän kanssa.
Ja joku 48vee jäkättävä akka ei nyt mikään seksikäs ole. Ei ihme ettei seiso.
Höpö höpö. En ole jäkättävä akka, ja edelleen olisi vientiä. Juuri Lidlissä taas tuntematon mies pysäytti ja kehui vartaloani, kuulemma näkyy että harrastan urheilua ja kysyi olenko vapaa lähdenkö treffeille. Kieltäydyin ja sanoin olevani naimisissa. Kauniiksi kehuttu useasti. Oma mies kehuu ulkonäköäni usein. Joten olet valitettavasti väärässä
Varmaan tuo ikäeron paremmuus riippuu paljon kulttuurista. Toisissa mies on yleensä se elättäjä ja toisissa ollaan tasa-arvoisempia.
Meillä on puolison kanssa vain 4 päivää ikäeroa, ja hyvin on tultu toimeen.