Söin vartissa yhden kakun. Ihan hullua. En tullut edes täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syötkö tylsyyteen? Kuulostaa, että sinulla olisi tarvis jollekin terapialle, jotta pääsisit eroon addiktiivisesta ajattelusta ja löytäisit kyvyn rentoutua.

Tunteisiin selvästi kyllä. On ollut tylsää mutta koska olen itse luonut tylsyyden. En vain ole jaksanut lähteä mihinkään. Treenit ovat jääneet välistä ja kaikki muutkin. En ole juuri jaksanut siivota, en laittaa ruokaa.

Viikko on mennyt ihan masennuksen olotilassa vaikka olen kuvitellut parantuneeni ja voivani jo paljon paremmin. Nyt on tullut kunnolla takapakkia ja olen ihan sekaisin omien tunteiden kanssa.

Olen tänään mm. ollut vihainen ja käynyt raivokävelyllä, meditoinut ja tuntenut rakkautta, itkenyt tunteja ja sitten vähät välittänyt mistään.

Sitten söin sen kakun.

Ihan järkyttävää. En silti joisi enää. Aivokemiani ilmeisesti ovat aivan sekaisin.

Ap

Vieroitusoireitahan nuo on ja hyvin olet handlannut ne. Jatka samaa linjaa ja sinnittele. Ei se loputtomiin kestä tuota menoa. Muutama kakku raivokävelyn päälle on ihan ok.

Nyt on mennyt 3 kk ilman alkoholia. Vasta oiieastaan nyt olen alkanut näiden tunteiden kanssa viime viikkoina menemään kuin aallokossa. Yritän kaikenlaista tehdä, jotta tämä tästä menisi.

Kyllä tämä kuitenkin voimia vie. Paljon on joutunut nukkumaan viimeisimmät viikot. Tällä viikolla olen tainnut ottaa päivittäin päiväunet.

Kyllä tämä tästä. Välillä vain rankkaa.

Ap

Ajallisesti 3kk sopii hyvin oireiden laatuun. Olet tähän mennessä tehnyt kaiken oikein. Tämä on vain merkki että olet nyt varsinaisesti alkanut toipua ja aivosi alkaa tekemään uusi hermokytkentöjä. Tsemppiä. Sä pystyt siihen! Nuo hepulit tulee ja menee ja lopulta ne loppuu, mutta nuo jaksot on rankkoja. Nuku niin paljon kuin vaan pystyt. Aivot toipuu kun olet unessa. Kohtele itseäsi ajatuksella että olet toipumassa sairaudesta ja olet toipilas. Ole armollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syötkö tylsyyteen? Kuulostaa, että sinulla olisi tarvis jollekin terapialle, jotta pääsisit eroon addiktiivisesta ajattelusta ja löytäisit kyvyn rentoutua.

Tunteisiin selvästi kyllä. On ollut tylsää mutta koska olen itse luonut tylsyyden. En vain ole jaksanut lähteä mihinkään. Treenit ovat jääneet välistä ja kaikki muutkin. En ole juuri jaksanut siivota, en laittaa ruokaa.

Viikko on mennyt ihan masennuksen olotilassa vaikka olen kuvitellut parantuneeni ja voivani jo paljon paremmin. Nyt on tullut kunnolla takapakkia ja olen ihan sekaisin omien tunteiden kanssa.

Olen tänään mm. ollut vihainen ja käynyt raivokävelyllä, meditoinut ja tuntenut rakkautta, itkenyt tunteja ja sitten vähät välittänyt mistään.

Sitten söin sen kakun.

Ihan järkyttävää. En silti joisi enää. Aivokemiani ilmeisesti ovat aivan sekaisin.

Ap

Vieroitusoireitahan nuo on ja hyvin olet handlannut ne. Jatka samaa linjaa ja sinnittele. Ei se loputtomiin kestä tuota menoa. Muutama kakku raivokävelyn päälle on ihan ok.

Nyt on mennyt 3 kk ilman alkoholia. Vasta oiieastaan nyt olen alkanut näiden tunteiden kanssa viime viikkoina menemään kuin aallokossa. Yritän kaikenlaista tehdä, jotta tämä tästä menisi.

Kyllä tämä kuitenkin voimia vie. Paljon on joutunut nukkumaan viimeisimmät viikot. Tällä viikolla olen tainnut ottaa päivittäin päiväunet.

Kyllä tämä tästä. Välillä vain rankkaa.

Ap

Ajallisesti 3kk sopii hyvin oireiden laatuun. Olet tähän mennessä tehnyt kaiken oikein. Tämä on vain merkki että olet nyt varsinaisesti alkanut toipua ja aivosi alkaa tekemään uusi hermokytkentöjä. Tsemppiä. Sä pystyt siihen! Nuo hepulit tulee ja menee ja lopulta ne loppuu, mutta nuo jaksot on rankkoja. Nuku niin paljon kuin vaan pystyt. Aivot toipuu kun olet unessa. Kohtele itseäsi ajatuksella että olet toipumassa sairaudesta ja olet toipilas. Ole armollinen.

Kiitos

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että itken nykyään. Tarvitsen kyyneleeni ja sitä unta.

Ap