Lue keskustelun säännöt.
Mitä kirjaa suosittelisitte henkilölle joka pitää Harry Potterista, mutta ei kuitenkaan fantasiasta yleensä?
27.05.2023 |
En voi olla ainoa aikuinen, jonka mielestä Harry Potterit on vaan niin hyviä kirjoja! (Toivottavasti. 😅)
Tykkään lukemisesta, mutta olen kirjojen suhteen todella nirso. Luultavasti monenkin mielestä minulla on huono/juntti kirjamaku, mutta esimerkiksi kaikki klassikot joita olen lukenut ovat olleet puuduttavan tylsiä, enkä tykkää kirjoista jotka etenee etanavauhtia ja jotka sisältää paljon esim luonnon tai ympäristön tai juonen kannalta epäoleellisen kuvailua. Kirjan pitää kaapata mukaansa! 🤓
Olen yrittänyt lukea muuta fantasiaa huonolla menestyksellä. Luulen että Pottereissa minuun iskee enemmänkin sen fantasian sijaan taiturimainen ja hauskakin kerronta, mielenkiintoinen ja joutuisasti etenevä juoni ja hyvät hahmot. Ja se jokin selittämätön taika, joka saa ahmaisemaan kirjan niin ettei malta laskea sitä kädestä ollenkaan.
Kerro sinun oma kirjasuosikkisi, jossa kerronta olisi vähän samantyylistä tai yhtä joutuisaa/mielenkiintoista/hauskaa kuin Harry Pottereissa! Tai jonka muuten vain ajattelisit sopivan tämän kuvauksen perusteella minulle. 😊 Genre voi olla mikä vaan, tykkään myös rikoskirjoista, romantiikasta yms.
Kommentit (33)
Tää nyt ei varsinaisesti ole millään tapaa samanlaista kuin Potterit, mutta luin äskettäin Piia Leinon dystopiatrilogian kolmannen osan, Lakipisteen. Leinon kirjat ovat sopivan lyhyitä ja mielestäni tosi mukaansatempaavia, Lakipisteessä oli myös rikosromaanin piirteitä. Hyvin synkkiä ne kyllä ovat, mutta käsittelevät kiintoisalla tavalla tekoälyä ja muita teknologian mahdollisuuksia ja erityisesti uhkia mitä niillä on sekä yhteiskunnallisella että henkilökohtaisella tasolla. Leino myös kuljettaa juonta melko nopeaan tahtiin, ei ole tuollaista kuvaamasi kaltaista pitkällistä maisemakuvautsa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rick Riordan on yksi nuortenkirjailija joka kannattaa tsekata, en ole varma onko hänen kirjoja julkaistu suomeksi. Poikani tykkää Pottereista ja on ahminut nuo englanninkielellä.
Rick Riordanin kirjoja on myös suomeksi.
Olen itse lukenut kaikki hänen kirjansa englanniksi, ja suosittelen Pottereista tykkäävälle.
Robin Hobbin Näkijän Taru ja sitä seuraavat 2 muuta trilogiaa ovat omaan makuuni ja Potterit ovat parhaita myös.
Kauas mennään pottereista mutta Douglas Adamsin Linnunrata kirjasarja on hyvä.
Minustakin kuulostaa siltä, että monet "aikuisten" kirjat voisivat olla sinusta vähän tylsiä, ellet halua lukea vain romanttista hömppää (siihen Sophie Kinsella on tosi hyvä ja hauska!). Oletko tutustunut muihin nuortenkirjoihin? Aika harvoin teemat tai aiheet ovat naiivin lapsellisia, vaan mukana voi olla hyvin synkkiäkin aiheita.
Ainakin Nälkäpeli, Percy Jackson, John Greenin kirjat tai suomalaisista vaikka Salla Simukan tai Annukka Salaman trilogia tulivat ekaksi mieleen. Seita Vuorelakin on todella taitava kirjailija ja monen aikuisenkin rakastama. Noiden lisäksi suosituimpien nuortenkirjojen lista voisi auttaa etsimisessä.
Lisäksi voisit mennä kirjastoon ja kysyä, mikä olisi hyvä seuraava luettava. Jos et kehtaa puhua itsestäsi (siinäkään ei olisi mitään hävettävää) niin tiedustele mukaansatempaavia lukuvinkkejä vaikka 16-vuotiaalle, joka tykkää Harry Pottereista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille suosituksista, tsekkaan kaikki ehdotukset! 😊
Vierailija kirjoitti:
Mikset pidä luonnon ja maiseman kuvauksista? Minusta ne elävöittävät tarinaa ja luovat mielikuvia. Esim. Jean M. Auelin Maan lapset-sarjaa olen viitsinyt lukea juuri maisemien takia.
Olet oikeassa että kaikenlaiset kuvailut elävöittää tarinaa ja pitää niitäkin toki olla minunkin mielestäni. Ehkäpä olen liian "levoton" lukija? Tykkään siitä että tarina etenee ja ympäristön kuvaus tulee siinä sivussa siten kuin se on tarpeen tarinan elävöittämisen ja asioiden hahmottamisen kannalta. Sopivissa määrin!
Minulla alkaa helposti ajatus harhailla jos on kovin paljon joka välissä kaikkea runollista kuvailua
vaikkapa maisemista tai henkilöiden vaatetuksesta, jotka ei ole lukijalle olennaista tarinan kannalta.
Esimerkiksi vaikkapa kerrotaan miten huolellisin pistoin päähenkilön kalliin puvuntakin napit on ommeltu, tai kuvaillaan kuinka "aurinko oli maalannut hetki sitten sineräneen taivaan tuhannen punaisen ja kullan värein ja hetken päästä se kietoutuisi mustaan yölliseen viittaansa".. (Heh, en todella ole kirjailija!) ja sen sellaista, ehkä saa pointista kiinni? 😁
Mutta ilman muuta pitää kuvailuakin olla, tottahan täysin ilman vaikkapa miljöön kuvailua tarina jää ohueksi eikä lukiessa saa mielikuvia miltä asiat, paikat ja henkilöt näyttää.
Onneksi on erilaisia makuja ja erilaisia kirjoja!
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisit kokeilla esim. Emmi Itärantaa tai Maria Turtschaninnoffia. Turtschaninoffilta olen tykännyt eniten itsenäisistä teoksista kuten Anache (kuvaa fiktiivisen paimentolaisyhteisön elämää) ja Arra. Myös Siiri Enorannalla on hyviä kirjoja, vaikka en tiedä tykkäisitkö kirjoitustyylistä, se on aika paljon "runollisempaa" kuin Potterit. Nämä nyt oli kaikki enemmän tai vähemmän fantasiaa/scifiä, että en tiedä pidätkö. Millaista fantasiaa olet aiemmin lukenut ja mitkä piirteet siinä ei miellytä? Fantasia on nykyään niin suosittu genre, että sen saralla julkaistaan todella paljon kirjallisuutta, josta iso osa ei ole kovin korkealaatuista.
Uskallan veikata, ettei Siiri Enoranta ainakaan sovi ap:lle. Hieman kokeellista kerrontaa ja juuri sellaista runollista kuvailua, jonka aloittaja kokee haastavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos luet Pottereita, niin kannatat varmaan Rowlinin ajatuksia. Arvoillesi sopiva kirja voisi olla Mein Kampf, mutta luultavasti omasi on jo lukuisilla koirankorvilla.
Pitääkin ottaa lukuun seuraavaksi. 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terry Pratchettia minäkin suosittelen, jos hauskuudesta pidät, mutta kiekkomaailman sarja kannattaa lukea järjestyksessä.
Useimmissa järjestyksellä ei kyllä ole mitään merkitystä. Vartiosto-sarja on sellainen, jossa voi olla hyötyä lukea ne järjestyksessä, samoin osa noitakirjoista (Tiffanyt), mutta pääasiassa niitä kyllä voi lukea missä järjestyksessä vaan, ovat kuitenkin ihan itsenäisiä teoksia.
Onhan kiekkomaailman kirjoissa kehitystä. Osassa henkilöt tutustuvat, osassa menevät naimisiin jne.
Tottakai ne voi lukea erillisinä, mutta en tiedä onko se järkevää, jos lukee koko sarjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit kokeilla esim. Emmi Itärantaa tai Maria Turtschaninnoffia. Turtschaninoffilta olen tykännyt eniten itsenäisistä teoksista kuten Anache (kuvaa fiktiivisen paimentolaisyhteisön elämää) ja Arra. Myös Siiri Enorannalla on hyviä kirjoja, vaikka en tiedä tykkäisitkö kirjoitustyylistä, se on aika paljon "runollisempaa" kuin Potterit. Nämä nyt oli kaikki enemmän tai vähemmän fantasiaa/scifiä, että en tiedä pidätkö. Millaista fantasiaa olet aiemmin lukenut ja mitkä piirteet siinä ei miellytä? Fantasia on nykyään niin suosittu genre, että sen saralla julkaistaan todella paljon kirjallisuutta, josta iso osa ei ole kovin korkealaatuista.
Uskallan veikata, ettei Siiri Enoranta ainakaan sovi ap:lle. Hieman kokeellista kerrontaa ja juuri sellaista runollista kuvailua, jonka aloittaja kokee haastavana.
Enorannan viimeisin kirja, Maailmantyttäret saattaisi kyllä upota ap:henkin. Siinä kerronta ei ole niin runollista, tarina kulkee vähän nopeammalla temmolla ja vetää nopeammin mukaansa kuin monissa Enorannan kirjoissa. Pitkä se kyllä on, olisi voinut minusta olla hieman lyhyempi, mutta kokonaisuudessaan ihan kelpo tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terry Pratchettia minäkin suosittelen, jos hauskuudesta pidät, mutta kiekkomaailman sarja kannattaa lukea järjestyksessä.
Useimmissa järjestyksellä ei kyllä ole mitään merkitystä. Vartiosto-sarja on sellainen, jossa voi olla hyötyä lukea ne järjestyksessä, samoin osa noitakirjoista (Tiffanyt), mutta pääasiassa niitä kyllä voi lukea missä järjestyksessä vaan, ovat kuitenkin ihan itsenäisiä teoksia.
Onhan kiekkomaailman kirjoissa kehitystä. Osassa henkilöt tutustuvat, osassa menevät naimisiin jne.
Tottakai ne voi lukea erillisinä, mutta en tiedä onko se järkevää, jos lukee koko sarjan.
On kehitystä toki, mutta useimmissa se ei minusta ole niin tärkeässä roolissa, että lukija menettäisi hirveästi, vaikkei lukisikaan järjestyksessä. Toki maailmaan pääsee paremmin sisälle ja näkee kirjojen intertekstuaaliset viittaukset paremmin, jos lukee järjestyksessä. Kiekkomaailman kerronta on kuitenkin aika rönsyilevää, ja vähän sellaista, että sitä joko vihaa tai rakastaa. Ap saattaisi tykätä esim. juuri tuosta Tiffany-sarjasta, jossa on selkeä kehityskaari ja kerrontakin on vähän suoraviivaisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin David Eddingsin Belgarionin taru -kirjoista, vaikka en muuten innostu fantasiasta.
Dekkareissa ja trillereissä löytyy tosiaan nopeasti eteneviä. Dan Brownit? Leena Lehtolaiset? Chick lit puolella koukuttavin, jonka luin viimeksi oli Sally Thorne Totista leikkiä.