Lue keskustelun säännöt.
Yritän asettaa rajoja alkoholismia sairastavalle äidilleni. Hän ei kuitenkaan tunnu piittaavan, ei edes vastannut hyväntahtoiseen viestiini.
27.05.2023 |
Olen pitkään ajatellut etääntyväni hänestä. Joskus tunnen olevani huono ihminen kun en jaksa sitä ainaista valitusta, murheen täyttämää elämää ja sitä näköalattomuutta, joka hänellä vaikuttaisi olevan elämässään.
Olen yrittänyt tukea ja kehua häntä miten hienosti on yrittänyt eräitä asioita laittaa eteenpäin ja miten selviytyä työstään, sekä ollut apuna joitakin paperiasioita hoitamassa ja neuvomassa.
Tuntuu, että saa vain tulta alleen jos vastoinkäymisiä tulee ja viimeisimmät kerrat kun olemme tavanneet, niin hän on juonut ja purkanut kuinka vituttaa ja on paskaa. Ihan noilla sanoilla. Enkä minä jaksa kuunnella sitä aina. Ei ole kysynyt edes mitä minulle kuuluu vaan kertoo vain näistä arkensa negatiivisista puolista.
Olen väsynyt siihen ja hän tietää itsekin sen, kerran siitä sanoin, että olisi kiva viettää aikaa ihan mukavissakin merkeissä. Harmillisesti hän on humalassa aina kun mahdollista ja sekin risoo. Itselle tulee jotenkin todella outo olo hänen seurassaan. Tuntuu, että nakerrun ja pienenen, joudun hengittelemään syvään ja kestämään vain. Sittemin olen ajatellut, etten enää näe häntä kovin usein.
No nyt hän taas on soitellut. Ilmeisesti aistii minun etäänyneen. Kertoi taas erinäisten asioidensa tilanteesta ja pyysi jos minä voisin alkaa olemaan yhtenä vastuuhenkilönä. En halua lähteä siihen sotkuun mukaan vaikka siinä on kyseessä myös sisareni, hoitaisin hänen asioitaan mutta en pysty koska tuntuu, että sitoutuisin vain äitini elämään entisestään. Tätä en nyt tämän enempää viitsi selittää, monimutkaisia asioita.
Kieltäydyin ja hän sitten kännissä soitteli ja oli kyllä onneksi ihan ymmärtäväinen. Selitti taas elämänsä ikävistä asioista ja kuuntelin. Kunnes oli pakko sanoa, että soitellaan kun olet selvinpäin.
Hän suuttui ja kiihtyi ja toisteli sanomaani (selvinpäin) "AHA! Selvinpäin, selvinpäin, selvinpän! Ole sinäkin minulle tuollainen!" ja sitten puhelu katkesi, taisin itse lyödä luurin kiinni.
Soitti vielä vajaa tunti myöhemmin ja oli kuin mitään ei olisi. Jatkoi edelleen purkamistaan noista asioista (en edes muista mitä selitti) ja sitten sanoin uudestaan, että minä en nyt tosiaan jaksa, että soitellaan tosiaan toisella kertaa.
Päätin laittaa viestin, jos ymmärtäisi paremmin. Laitoin mahdollisimman neutraalin mutta hyväntahtoisen viestin, että teen muutoksia, jotta suhteemme säilyy sillä välitän hänestä ja toivoisin hänen ymmärtävän miten tärkeää tämä minulle on (rajat). Tuntuu, että hän on onneton elämässään ja haluaa tulla kuulluksi. Kuitenkin kun jatkuvasti soittelee minulle purkaakseen tunteitaan humalassa niiin minulle tulee tyhjä ja turta olo ja ehkä hän ei siitä ole tietoinen. Jatkossa en ole aina saatavilla kun haluaa purkaa minulle huoliaan ja jos edelleen soittelee minulle humalassa niin en pysty olemaan tukena.
Siitä on useampi päivä eikä ole vastannut mitään. Toisaalta ei ole kyllä soitellutkaan.
Joskus tunnen syyllisyyttä, joskus inhoa, jopa vihaa. Välillä vain tuntuu, että jotenkin sielullisesti kuihdun, tulee pahoinvointia ja itken. Nyt kuitenkin on tärkeää, että joku tässä dynamiikassa muuttuu.
En halua olla ihminen, jolle ei saisi kertoa murheistaan mutta en myöskään se, jonka ainoa tehtävä on olla olkapäänä toiselle.
Kommentit (24)
Niin ja siis nuo aloituksen lopussa kertomani tunteet eivät siis johdu siitä, että ei nyt vastaa minulle tai soittele (se on ihan hyvä asia) vaan ylipäätänsä tunnemaailmani pyörii tuollaisessa kun olen hänen lähellään. Tuntuu niin saamarin epätoivoiselta. Jotenkin sitä odottaisi vastuullista aikuista, jonka kanssa voisi jutella kaikesta molemminpuolisesti mutta sitten vain pienenen ja katoan kun olen hänen lähellään.
Halusin vain kirjoittaa. Ei tämä nyt onneksi omaa elämääni niin kamalasti vaivaa muuten paitsi sitten kun olemme olleet tekemisissä, niin joutuu taas vähän järjestelemään asioita mielessään. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo on totta. Kuulostaa siltä että äitisi on alkoholisti. Alkoholisti sairastuttaa myös läheiset.
En edes lue aloitusta, koska alkoholistien kanssa ei pidä olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juokaa yhdessä kaljaa!
No tämäkin vielä. Olemme joskus juoneetkin. Melkein viimeksi sorruin, että pääsisin edes jotenkin samalle aaltopituudelle hänen kanssaan tai että kestäisin. Olen kuitenkin itsekin ollut suurkuluttaja ja lopettanut juomisen. Äitini siitä oli kuulemma joskus huolissaan ja usein sanoi, että minun pitäisi juoda vähemmän kun elämä edessä, joskus jopa halveksui. No lopetin sen omasta tahdostani onneksi. Ei ollut vaihtoehtoja ja olen tyytyväinen tähän.
Hän ei ole kertaakaan sanonut siitä mitään kun olen lopettanut. Ei tue, ei kannusta tai muutakaan. Päinvastoin mutta onneksi en päättänyt etten halua enää tuhota elämääni alkoholin vuoksi. -ap
Mulla on sama mutta toisinpäin, se soitteleva tyyppi on aikuinen lapseni. Jotenkin vielä kuheampaa näin päin, koskoa kyllähän nyt lapsen murheita pitäisi jaksaa äidin aina kantaa. Mitä kun ei vain jaksa enää? En voi sanoa että älä soita ja valita joka päivä. Mikään apu ei ole auttanut, eikä hän tee sellaisia asioita jotka minun mielestäni auttaisivat häntä, ja kaikkien muidenkin mielestä.
Sori että sekoitin ketjua, mutta saman asian kanssa painin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän hän piittaakaan. Ei päihderiippuvainen oikeasti piittaa kuin siitä että saa niitä päihteitä, se on ihan fakta. Kaikki muu poljetaan mutaan.
Kokeilisitko sellaista kuin Al-anon? Alkoholistien läheisten tukiryhmä. Jos paikkakunnallasi on.
Sinun olisi hyvä kuulla, että tuo mitä tapahtuu on täysin normaalia tuossa tilanteessa, täysin odotettavissa, ja et pysty muuttamaan äitiäsi.
Oletko kuullut mitä on mahdollistaminen? Auttamalla alkoholistia selviämään sotkusta toiseen, maksamalla laskuja, siivoamalla, sillä mahdollistetaan se juomisen jatkuminen. Ja kaikki lupaukset mitä sieltä tulee, ne on valetta. Vain teot merkitsee.
Rajat ovat; tervetuloa selvinpäin. Humalaisen äidin kanssa et ole missään tekemisissä. Kerro tämä äidille ja pidä siitä myls kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama mutta toisinpäin, se soitteleva tyyppi on aikuinen lapseni. Jotenkin vielä kuheampaa näin päin, koskoa kyllähän nyt lapsen murheita pitäisi jaksaa äidin aina kantaa. Mitä kun ei vain jaksa enää? En voi sanoa että älä soita ja valita joka päivä. Mikään apu ei ole auttanut, eikä hän tee sellaisia asioita jotka minun mielestäni auttaisivat häntä, ja kaikkien muidenkin mielestä.
Sori että sekoitin ketjua, mutta saman asian kanssa painin.
Kyllä voit sanoa. Se että jaksaa aina kuunnella sitä humalaisen mokellusta pitää sitä riippuvuutta yllä. Voi sanoa suoraan, että ongelmasi on liika juominen, kun lopetat sen voin sitten auttaa henkisissä haasteissa. Kun eihän mikään apu auta kun ei vaikka terapiakaan toimi ennen kuin henkilö raitistuu riittävästi. Ei voi roikkua tiissä kiinni enää vaan itse on otettava itseä niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Rajat ovat; tervetuloa selvinpäin. Humalaisen äidin kanssa et ole missään tekemisissä. Kerro tämä äidille ja pidä siitä myls kiinni.
Mitä jos ei tiedä milloin toinen on päihtyneenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama mutta toisinpäin, se soitteleva tyyppi on aikuinen lapseni. Jotenkin vielä kuheampaa näin päin, koskoa kyllähän nyt lapsen murheita pitäisi jaksaa äidin aina kantaa. Mitä kun ei vain jaksa enää? En voi sanoa että älä soita ja valita joka päivä. Mikään apu ei ole auttanut, eikä hän tee sellaisia asioita jotka minun mielestäni auttaisivat häntä, ja kaikkien muidenkin mielestä.
Sori että sekoitin ketjua, mutta saman asian kanssa painin.
Kyllä voit sanoa. Se että jaksaa aina kuunnella sitä humalaisen mokellusta pitää sitä riippuvuutta yllä. Voi sanoa suoraan, että ongelmasi on liika juominen, kun lopetat sen voin sitten auttaa henkisissä haasteissa. Kun eihän mikään apu auta kun ei vaikka terapiakaan toimi ennen kuin henkilö raitistuu riittävästi. Ei voi roikkua tiissä kiinni enää vaan itse on otettava itseä niskasta kiinni.
Kyseessä ei ole liiallinen alkoholin käyttö.
Minulle on ihan sama melkein kaikki kunhan voisin paremmin. Oikeasti kun olen tällaisten asioiden kanssa niin on niin ahdas olo. Rintakehä on jumissa ja tekisi mieli oksentaa. Kipuja kehossa. Kunpa joku lukko avautuisi. Joskus en tiedä miten tämän asian kanssa toimisin. Sitä kai odottaa, että joku ihme tapahtuisi ja hän tajuaisi kuinka ihania lapsia hänellä loppupeleissä on. Ei kuitenkaan vain "herää" vaan jatkaa tätä varmaan hautaan asti. Kai se on vain hyväksyttävä ja pakko vain päästää irti. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän avautumisen myötä tuli viha pintaan. Olen niin saatanan vihainen, että täytyy lähteä ulos kävelemään. Kerrankin vihakin tulee esille. Metalli huutamaan kuulokkeista ja ulos.
-ap
Vaikutat psyykkisesti hyvin heiveröiseltä ja projisoit omat sisäiset ongelmasi äitiin. Oletko koskaan kantanut vastuuta itsestäsi ja tunteistasi?
Tuossa tilanteessa olen pistänyt välit kokonaan poikki. Paras päätös ikinä.
Elät nyt vaan omaa elämääsi ja lakkaat roikkumasta siinä.
Estä puhelut ja viestit jos ei käyttäydy asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan sama melkein kaikki kunhan voisin paremmin. Oikeasti kun olen tällaisten asioiden kanssa niin on niin ahdas olo. Rintakehä on jumissa ja tekisi mieli oksentaa. Kipuja kehossa. Kunpa joku lukko avautuisi. Joskus en tiedä miten tämän asian kanssa toimisin. Sitä kai odottaa, että joku ihme tapahtuisi ja hän tajuaisi kuinka ihania lapsia hänellä loppupeleissä on. Ei kuitenkaan vain "herää" vaan jatkaa tätä varmaan hautaan asti. Kai se on vain hyväksyttävä ja pakko vain päästää irti. -ap
Entisen alkoholistin, ja äidin, neuvo. Mietipä tyyneysrukousta jota AA:ssa "rukoillaan":
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Et voi äitisi juomiselle mitään, hän päättää juoko vai ei. Et voi auttaa juurikaan äitisi pahaa oloa, juovuksissa soitetut puhelut eivät auta häntä, pahentavat vain sinun oloasi. Voit auttaa itseäsi. Lainaapa kirjastosta kirjoja alkoholistin läheisistä, niitä löytyy paljona Hellstenin Virtahepo olohuoneessa - lähtien. Löydätkö niistä itsesi ja omat tunteesi? Ylellä oli myös joku vuosi sitten lasinen lapsuus-sarja, etsipä noita.
Huolehdi itsestäsi ja pidä kiinni omista rajoistasi. Ei taritse piilottaa äidiltäsi sitä ahdistusta mitä hänen juomisensa sinulle aiheuttaa. Minun juomiseni, kotitissuttelu, eteni salakavalasti, en ymmärtänyt asian ongelmaa ennen kuin näin teinityttäreni hädän ja kiukun hänen silmissään. Se herätti huomaamaan kuinka muutkin kärsivät huonosta olostani ja hain apua, nyt 12 v raittiina ja välit tyttäreen taas hyvät.
Tuolla menolla sairastutat myös itsesi. Ei ole sinun tehtävä pelastaa ketään, etkä voi asettaa rajoja toiselle ihmiselle. Voit antaa vaihtoehdot, mutta älä odota, että sinut valitaan.
Raitistuminen lähtee aina itsestä. Päihdeongelmaiselle paras apu on se, että jättää auttamatta. Kaikki apu tukee vain päihteiden käyttöä.
Jos voit noin huonosti niin päästä irti. Ei tuossa ole mitään järkeä pilata omaa elämäänsä toisen takia. Sano hänelle, että saa olla yhteydessä vain selvinpäin. Yhtään sönkötystä et kuuntele.
Ei niille kannata rajoja laittaa. Ei toimi. Itsestä se lähtee.