Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelen työntekijöitä, jotka kuvittelevat uhraustensa merkitsevänsä jotain työnantajalle.
26.05.2023 |
Täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen oikeasti kuinka naiiveja vielä nykyisinkin jotkut työntekijät ovat. Siis tiedätte varmaan tämän tyypin joka niska limassa painaa vapaaehtoisesti ylitöitä ja kaikkea muuta ylimääräistä hommaa oman työnsä lisäksi, ja sitten vuosien päästä, joko eläkkeelle jäädessään tai töiden muuten loppuessa katkeroituu siitä, kun ei saanutkaan osakseen kunniaa, kiitosta ja palkkioita, vaan työnantaja vähät välitti hänen uhrautuvaisuudestaan ja yritykselle omistautumisestaan.
Että mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että työnantajat ja yritykset eivät noin yleisesti ottaen välitä tippaakaan työntekijöistään. No, siis toki aina voi välillä tulla vastaan joku iloinen yllätys, mutta turha sellaista on odottaa.
Kommentit (13)
Minut lomautettiin jokunen aika sitten lyhyeksi aikaa. Ennen lomautusta tein pitkää päivää, ai miksikö? Haluan hoitaa työni hyvin ja minulle kelpaavien normien mukaan, halusin "pöydän puhtaaksi" ennen lähtöä. Toiseksi, kaikki tekemättömät sotkut olisi jäänyt mukavien työkavereiden niskaan, enkä halunnut heitä kiusata. Ja mitä firmaan tulee, sen lauluja laulan niin kauan kuin palkkalistoilla olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työnantaja ei anna mitään porkkanaa työsuorituksesta ja joku pertsa joka lööbailee koko päivän ja saa saman verran liksaa kuin se joka vääntää niska limassa pertsankin työt, niin olen kyllä samoilla linjoilla.
Nykyisin olen työssä, jossa oma palkka voi nousta ja on noussutkin työsuorituksen mukaan. Ja työnantaja katsoo kokonaisuutta eli ei pelkästään tehtyä työn määrää, vaan myös työn laatua.
Omalta puoleltani voin vastata, että työ itsessään on se arvokas asia, ja jos sen hyvin hoitaminen vaatii muutaman lisätunnin tekemisen, en pidä sitä minään uhrauksena, josta edes voisin katkeroitua. Se on oma valintani, omasta vapaasta tahdostani. En tee sitä palkkion toivossa, vaan hyvin tehty työ on itsessään se palkitseva asia.
Ja kirjoitan tämän kunnan "suojatyöpaikassa" työskentelevänä, jossa mitään yt-neuvotteluja tuskin koskaan on ollutkaan.
Tuttua. Olen itse haksahtanut samaan vuosia. Pahimpia ovat työt joissa työn määrää ei avoimesti lasketa ja noteerata. Sitten sosiaaliset tai tuurilla palkatut porskuttavat.
Oikeasti joissain paikoissa ei tajuta ollenkaan, miksi työtehoa pitäisi seurata. Sehän voisi vaikuttaa negatiivisesti työpaikan ilmapiiriin. No ei vaikuta myönteisesti, jos ahkerien töitä ei huomioida.
Jos kouluissa olisi oman edun tavoittelusta jaettuja hymypatsaita, samoilla kriteereillä voisi myöhemmin palkata "työpaikan ilmapiiri ja työn laatu, ei määrä"-paikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on oikeassa. Tätä kulttuuria suorastaan rakennetaan koska se ajaa työnantajan etua täysin.
Vastaava kulttuuri rakennetaan armeijassakin, ikään kuin se että menettää henkensä olisi kunniakasta, hetken päästä on yksi unohdettu kuollut muiden joukossa...
En mä tuollaista marttyyriasennetta ole tavannut kuin Suomessa. Multa on ainakin täysin loppunut kaikki ylimääräinen tekeminen, jos ei työnantaja anna siitä korvausta. Työmoraali on kuitenkin korkea, koska työajalla teen työni ja tehokkaasti ja laatua parantaen. En ala kuitenkaan repimään itseäni liikaa. Esimieheni on ollut todella tarkka siitä, että ylimääräistä ei tehdä jos ei keskustella kompensaatiosta. Meillä kompensaationa on joustava työaika: +40 tuntia ja -80 tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtajat mielissään käärii fyrkat taskuihinsa.
Ainakin meillä maksetaan ylitöistä. T. lähihoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen takia jotkut alkaa jossain vaiheessa vähän luistamaan hommista. Saikuttaa helpolla, ei tee tehtäviä niin hyvin kun voi, ottaa jotain ylimääräistä kuten toimistotarvikkeita kotiin jne.
On niitä hyviäkin työnantajia. Olen tehnyt töitä enemmän kuin tarvitsee, että asiat saadaan hoidetuksi. Sitten lapsi sairastui vakavasti, istuin 3kk lähes ainoastaan sairaalassa. Palkka juoksi koko ajan, ihan kysymättä. Työasioita hoisin sen verran, että päivässä vastasin muutaman kerran kyselyihin, mistä joku asia löytyy tai miten joku on hoidettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppisenä sairastuin vakavasti ja olin pitkään sairauslomalla, seuraavissa yt-neuvotteluissa lähti työt alta.
Olin ollut joustava ja tehnyt ylitöitä lähes ilman korvausta. Nyt pidän huolta siitä, ettei työ ole se elämän tärkein asia.
Alue: Aihe vapaa
Entäs työnantajat jotka odottavat työntekijän olevan jotenkin lojaaleja heille vaikka viilaavat linssiin koko ajan ja pelaavat lapsellisia pelejään suosikkijärjestelmineen?