Nainen! Olitko pienenä hevostyttö? Tai tunsitko hevostyttöjä?

Olin nimenomaan hevoshullu, ja niin oli jotkut muutkin tytöt ympärillä. En tiedä mistä se johtuu, mutta edelleen kyllä tykkään hevosista ja koen sellaista hiljaista kunnioitusta niitä kohtaan. 

Jos olisi erilainen elämäntilanne, niin voisin pitää omaakin hevosta. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei ole hevospoikia?

Meillä oli yksi saman ikäinen hevospoika kuin itsekin olen, ja yhden kaverin pikkuveli oli myös hevospoika. Ei yleinen harrastus pojilla, mutta kun itsekin tiedän kaksi, niin varmaan on muitakin kuin vain nuo kaksi hevosiin hurahtanutta poikaa ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei ole hevospoikia?

Tyttöjä harvemmin pojat ovat kovin eläinrakkaitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei ole hevospoikia?

Tyttöjä harvemmin pojat ovat kovin eläinrakkaitakaan.

Totta. Jos kysytään, kuka repi paarmoilta siipiä tai hajotti muurahaispesiä, niin poikia ne ovat.

Mä en ollut heppatyttö vaan enemmänkin vaan heppahullu koska en harrastanut ratsastusta (liian kallista) ja haaveilin vaan omasta hoitohevosesta, jota siis sitäkään ei ikinä ollut.

Ja olin ihan varma, että sitten kun olen aikuinen niin varmasti alan käymään ratsastamassa ja hankin ehkä joku päivä oman hevosenkin. Tuo haave unohtui varmaan joskus 15-vuotiaana enkä sitten edes pitänyt sen toteuttamista tarpeellisena pariin vuosikymmeneen, mutta viimeisen 10 vuotta olen taas harmitellut sitä, ettei mulla ole varaa mennä ratsastustunneille ja vihdoinkin aloittaa tuota harrastusta josta jo lapsena haaveilin. Ärsyttää ja tuntuu muutenkin, että koko elämä menee ihan hukkaan. Tai siis iso osa siitä on mennyt jo.