Olen äiti joka menetti lapsensa avioerossa
Olin hyvä äiti, hoidin ja huolehdin, osallistuin. Minulla oli hyvät lämpimät keskustelevat välit lapseeni. Normaalia murrosiän kuohuntaa toki.
Avioerossa lapsi jäi isälle. Nyt olen menettänyt hänet. Minusta tehdään huonoa ihmistä. Minut ajetaan loppuun tekemällä hiljaista kiusaa. Viemällä elämästäni se kaikista tärkein, lapsi.
En ehkä ikinä tule selviämään tästä asiasta.
Suru on aivan valtava. Ikävä niin iso.
En ikinä olisi uskonut näin käyvän.
Isällä on rahaa ostaa vaatteet ja vehkeet. Lapsi saa vihdoin kaipaamaansa huomiota isältä.
Minä en ole enää mitään.
Kommentit (60)
Jätitkö kertomatta jotain? Yleensä on jotain taustalla, että äiti ei saa lasta.
Vaikka olit viisas ja valitsit miehesi nuorena automerkin perusteella ja silti kävi huonosti!
Oletko jo pitempään ollut eläkkeellä?
On varmasti raskasta sopeutua ja tottua uuteen tilanteeseen. Se vie voimia ja uskoa itseensä, mutta jos et usko saavasi ajatuksiasi valoisammaksi sinun pitää hakea apua. Ilmaista puheapua saa seurakunnasta tai soittamalla valtakunnalliseen kriisipuhelimeen.
Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan. Aina!
Vierailija kirjoitti:
On varmasti raskasta sopeutua ja tottua uuteen tilanteeseen. Se vie voimia ja uskoa itseensä, mutta jos et usko saavasi ajatuksiasi valoisammaksi sinun pitää hakea apua. Ilmaista puheapua saa seurakunnasta tai soittamalla valtakunnalliseen kriisipuhelimeen.
Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan. Aina!
Joskus on lapselle parasta, että molemmat vanhemmat eivät ole kuvioissa mukana ja tässä tapauksessa se onkin äti varmasti ihan perustellusti.
Ap:n tarinaa en niele purematta.
Vierailija kirjoitti:
On varmasti raskasta sopeutua ja tottua uuteen tilanteeseen. Se vie voimia ja uskoa itseensä, mutta jos et usko saavasi ajatuksiasi valoisammaksi sinun pitää hakea apua. Ilmaista puheapua saa seurakunnasta tai soittamalla valtakunnalliseen kriisipuhelimeen.
Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan. Aina!
Ei tarvitse. Lapselle on parasta, kun hän ei ole tämän äidin lähellä.
Vierailija kirjoitti:
raha ratkaisee
Ei aina.
Kirjoitatko haudan takaa? Normaalisti lapsi määrätään isälle vain jos äiti on kuollut.
Ei tästä asiasta ole mitään virallisia taistoja käyty.
Enkä jaksa niihin alkaa.
Koen itseni todella huonoksi ja epäonnistuneeksi. Olisin ajatellut ennen aivan kuten te, että pitää äidissä olla jokin vika jos lapsensa menettää.
Olen miettinyt tätä paljon. Ehkä minä olen kuitenki se joka on pilannut kaiken ja tehnyt kaiken väärin.
Mutta nyt olen menettänyt hänet. Olen täysin epäonnistunut elämässä.
Automerkin vuoksi en miestä aikoinaan valinnut. Muista syistä. Mutta valinta oli todellakin täysin väärä.
Olen jätetty ja petetty. Ja lapseni menettänyt.
Mitä mieltä lapsi on. Kyllä jokainen lapsi ja nuori tunnistaa rakkauden. Sinulla on yksi keino, rukous.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tehty ja tehdään yhä tuhansille isille jatkuvasti. Joint the club.
MIKSI sotket englantia suomenkieliseen keskusteluun!
Alkoholi ei ole maistunut aikoihin. Eikä maistu nytkään.
Ihan unettomia, itkuisia öitä täällä vietän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miltä maistuu olut näin aamusta?
Kerro kun olet maistanut!
Suomi tarvitsee myös taiteilijoita. Vanhempien riitelyn takia mielenterveytensä menettäneet lapset ovat tulevia taiteilijoita. On traumoja joista ammentaa
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tehty ja tehdään yhä tuhansille isille jatkuvasti. Joint the club.
Joint saattaisi maistuakin. Joint club!
Olen pahoillani ap sun puolesta. Täällä ei saa tukea se on varma. Jos isä ottaa lapset niin äidissä on jotain vikaa ihmisten mielestä. Olen kokenut saman. Lasten isän puolelta todella pahaa vieraannuttamista toisesta vanhemmasta lasten ollessa varhaisessa murrosiässä. Kaikki alkoi kun uusi nainen tuli kuvioon joka samalla mustasukkaisuuttaan halusi katkaista minun ja eksän hyvät välit. Nykyinen mieheni sanoi miten olen jaksanut kestää kaiken ja en tiedä itsekään. Kaikki ei ole niin mustavalkoista ja ihmiset voisivat miettiä mitä kirjoittavat vastaukseksi eikä tuoda omaa pahaa oloa esiin.
Oletko vielä kokeillut oikeaa kohtaamista?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Noinkohan on koko totuus.