Lue keskustelun säännöt.
Vietiin kummilapselle kaunis, laadukas mekko
25.05.2023 |
Joulun aikaan vanhemmat valehtelivat päin naamaa, että mekko on liian iso, vaikka tiedän lapsen koon, kun meillä on melkein saman ikäinen tytär. No ei siinä mitään. Ajattelin että varmaan myöhemmin käyttävät sitten. Meni joulu, meni talvi, meni kevät, ja lapsi kasvoi, ei ole kertakaan näkynyt mekkoa päällä. Hyvä jos kiittivät.
Mekko oli ystäväni kanssa heille ulkomailta tuotu ja erikseen ostettu. Se oli laadukas ja sen hankkimiseen meni aikaa matkallamme. Siihen meni myös rahaa
Mitä mieltä muut äidit ja naiset ovat tälläisestä käytöksestä? Minun mielestäni kylmää, kiittämätöntä, ja törkeää. Itse olisin ikionnellinen, jos lapseni kummi toisi jotain. Laittaisin kuvan lapsesta mekko ym päällä.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä v. Meidänkin vauva sai vaikka kuinka vaatteita sukulaisilta, ystäviltä jne. Olisiko pitänyt jokaisesta ottaa kuva ja lähettää se vaatteen antajalle? En tosiaan ole huomannut...
No jos olisit edes yhdestä.
Ainakin lahjan antaja olisi ilahtunut ja tullut hyvälle mielelle.
En muista, taisin ehkä jostain lähettää... Kiitin kyllä kauniisti ja lähes kaikkia tuli kyllä pidettyä. Olen itsekin ostellut vauvoille vaatteita enkä ole mitään kuvia odottanut enkä muistaakseni saanutkaan, mutta aina on kuulunut kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat vain ilkeitä. Lapsuuskotini naapurissa oli paritalo, jonka toisella puolella asui vanhahko pariskunta ja toisella leski poikansa ja miniänsä kanssa. Kun nuoripari sai lapsen, naapurin pariskunta osti heille lahjaksi vauvanvaatteita. Nuori äiti palautti ne heille mitään sanomatta. Muistan vieläkin, kuinka paha mieli lahjan antajille tuli siitä.
Asioilla on aina kaksi puolta...
On tietysti. Kohtelias ja epäkohtelias.
Niin. Ei pelkkä epäkohteliaisuus tuollaista selitä. Ihan varmasti on muutakin ja lahjan antaja tuskin puhdas pulmunen.
Onneksi omat kummilapset on jo aikuisia. Tämä lahja-asiakin oli niin paljon helpompi hoitaa 20-30 vuotta sitten. Silloin oltiin tyytyväisiä lahjoihin eikä näytetty nyrpeää naamaa heti kun ei tule juuri mieleinen.
Lahjojen ostamiset olen nykyisin rajannut omaan perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omat kummilapset on jo aikuisia. Tämä lahja-asiakin oli niin paljon helpompi hoitaa 20-30 vuotta sitten. Silloin oltiin tyytyväisiä lahjoihin eikä näytetty nyrpeää naamaa heti kun ei tule juuri mieleinen.
Lahjojen ostamiset olen nykyisin rajannut omaan perheeseen.
Kyllä ihan yhtä nyrpeitä on ollut tuolloinkin syystä tai toisesta.
Jospa lapsi ei pitänytkään mekosta, eikä vanhempansa tohtineet sanoa suoraan ettei ollut lapselle mieluinen lahja?
Lapsellehan se mekko oli.
Ei lasten pitäisi joutua pukemaan aikuisten mielen mukaisesti vaikka olisi omasta mielestä kuinka niin jotain erityistä hankittu lapselle.
Lahjominen on myös ikävää käytöstä. Lahjan antaminen puolestaan on pyytetön huomion osoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tätä kysytään vain naisilta? Eikö se isäkin olisi yhtälailla voinut pukea lapsen mekkoon ja lähettää teille kuvan?
Pääsin helpommalla, kun kielsin kaikkia ostamasta lapselleni vaatteita, kun tämä oli pieni. Suurin syy tähän kieltoon oli se, etten halunnut nurkkiin pyörimään vaatteita, joita ei käytettäisi. Tiedän, että pari henkilöä otti tämän loukkauksena ja mutisi selän takana. Kuitenkin maailmassa on liikaa tavaraa muutenkin eikä ole mitään järkeä ostaa jotain, mitä ei käytetä.
Nyt lapsi on koululainen. On tarkka tyylistään eikä tällä edelleenkään kannata ostaa mitään ominpäin. Edes minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteet ei ole hyvä lahja, jos vaatemaku ja koko ei ole tarkalleen tiedossa.
Tässä tapauksessa oli.
Merkki oli laadukas ranskalainen laatumerkki. Ei trikoo.
Ap
Jospa se oli ihan liian hieno kun kuitenkin Suomessa on aika harvoin tilaisuuksia joissa voi huippumuotia käyttää, etenkään lapsilla. Minunkin lapseni sai ihania vaatteita läjäpäin vauvana ja taaperona mutta tuolla ne on edelleen käyttämättöminä kaapissa, 30v jälkeen, kun ei meillä juhlia ole ollut. Arkivaatteeksi täysin sopimattomia. Vaatteita ei kannata lahjaksi ostaa ellei lahjan saaja ole erityisesti jotain tiettyä pyytänyt. Opin tämän kantapään kautta kun lapsenlapsi syntyi. Se mikä on minusta aivan ihana perus arkikäyttövaate, on lapsen vanhempien mielestä ruma ja joutaa heti lahjoitettavaksi eteenpäin. Sinne ne meni minulle ventovieraan lapsen päälle, jos ei sitten peräti roskiin. En osta enää mitään. Nykyäänhän lasten vaatteet saa ilmaiseksi, lahjoituksena. Mitään ei tarvitse itse ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omat kummilapset on jo aikuisia. Tämä lahja-asiakin oli niin paljon helpompi hoitaa 20-30 vuotta sitten. Silloin oltiin tyytyväisiä lahjoihin eikä näytetty nyrpeää naamaa heti kun ei tule juuri mieleinen.
Lahjojen ostamiset olen nykyisin rajannut omaan perheeseen.
Nimenomaan, lahjominen pitäisi lopettaa kokonaan koska kaikilla on kaikkea enemmän kuin ehtii koskaan käyttämään. Tai sitten ostaa tismalleen sen mitä lapsi toivoo, ei vähän sinnepäin, vaan 100% juuri sen mitä on toivottu. Siltikin voi jäädä käyttämättä, koska lapsilla on hetken mielitekoja jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että kun lahja annetaan, se on hieno ele ja siitä kiitetään kohteliaasti. Se, mitä lahjalla tehdään on täysin lahjan saajan päätettävissä. Joku voi haluta käyttää epämieluista vaatetta tai tavaraa lahjan antajan mieliksi ja kohteliaisuudesta ainakin kerran tai pari jos kyseessä on tärkeä lahjan antajahenkilö, mutta se ei ole mitenkään pakollista. Lahjan voi myös vaikkapa myydä tai antaa eteenpäin.
Erityisen rasittavaa on se, jos joku erikseen kysyy ja utelee, että joko lahja on otettu käyttöön ja jos ei niin miksi ei jne. Itselläni esim anoppi utelee lahjoista että joko hänen antamansa on varmasti käytössä ja sitten selkeästi loukkaantuu jos juuri hänen kallista ja hienoa lahjaa ei ole otettu käyttöön. Nykyisin mieluummin valehtelen, että kyllä, on käytetty ja on todella hyvä...
Just tämä! Tuollaiset utelijat on rasittavia! Tulee mieleen, että he eivät antaneet lahjaa antamisen ilosta, vaan oman paremmuuden nostamiseksi... Meilläkin anoppi pitää samaa. Sitten vielä paasataan kuinka ne ei enää hetken päästä sitten mene... No shit Sherlock! Pidetään mitä pidetään ja tottahan se on, että tulee tiettyjä suosikkeja esim. helppouden, käytännöllisyyden ja materiaalien vuoksi. Jostain syystä tätä pidetään vain äideille, ei koskaan iseille, vaikka hekin pukevat kyllä lapsiaan (ainakin meidän perheessä).
Vierailija kirjoitti:
Vähän saman tyylinen juttu kuin meillä: ostettiin aikoinaan kummilapselle Sophie the giraffe luomupurulelu, sellainen tosi kaunis ja kauniissa paketissa ollut, laadukas vauvalelu.
Ostettiin tietysti muutakin mutta tuo muiden lisäksi.
Lapsen äiti laittoi lelun toriin myyntiin varmaan jo seuraavalla viikolla, tiedän hänen myyntitunnukset.
Ja lapsen leluina oli Tokmanni- ja halpahalli-tasoista muovikrääsää. Ilmeisesti se oli heille ominaisempaa.
Vautsi hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni myös huonot kokemukset kummiudesta. Annoimme kummilapselle sekä syntymäivä että joululahjat kunnes pääsi ripille. Koskaan ei kiitosta kuulunut eikä kutsuttu synttäreille. Lahjaksi kummilapsi sai toivomiaan juttuja, oli usein meillä hoidossa, joten tiesin mistä pitää.
Kerran annoimme puisen junaradan, lapsella kun oli kaikki lelut muovia. Vuosia myöhemmin eräässä seurassa oli juttua lahjojen oston vaikeudesta ja lapsen äiti kertoi naureskellen, että heidän lapsensa sai kerran joululahjaksi puisen junaradan. Hän kommentoi, ettei kukaan nykyään leiki sellaisilla ja ihmetteli sitten, että sai siitä tosi hyvän hinnan nettikirpparilla.
Rippijuhlissa sanoin ohimennen, että nyt sitten emme enää anna lahjoja. Siihen äitinsä totesi hyvin loukkaantuneena, että heidän perheensä kyllä edelleen viettää joulua ja synttäreitä. Edes rippikuvaa ei tullut ja sen jälkeen ollaan tavattu vain sukujuhlissa.
Miksi ihmeessä te olette suostuneet täysin tuntemattomien ihmisten lasten kummeiksi?? Itse olen parin lapsen kummi ja tuntenut vanhemmat vaikka kuinka kauan. Tiedän tasan millainen on vanhempien aatemaailma ja maku, joten ei tule huteja, eikä tarvitse selän takana haukkua kumpaankaan suuntaan.
Ketjua lukiessa tajuan ettei siskoni ja hänen perheensä olekaan niin erilaisia. Luulin heidän olevan äärimmäisen epäkohteliaita kun lahjoista ei kuulu kiitosta tai kuvia lasten kanssa mutta syynä siis kai onkin että lahjat eivät ole olleet mieluisia? Mä olen aina luullut että kohteliaasti kiitetään, sekä aikuisena että lapsena vaikka ei nyt olisikaan mieleen. No, eipä tule minulta enää lahjoja niin ei tarvitse loukkaantua huonosta lahjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkullani on 2 v vanhemmat lapset. Saadaan kerran vuodessa heiltä kasa vaatteira.
Kaikki ovat kaivanneet pesua, valtaosa neulaa ja lankaa.
Ollaan otettu vastaan ja kiitetty.
Vaatteet olen pessyt, korjannut, osa on kelvannyt meillä käyttöön, valtaosa kirppiksen kautta kumppukeröykseen
Vierailija kirjoitti:
Vähän saman tyylinen juttu kuin meillä: ostettiin aikoinaan kummilapselle Sophie the giraffe luomupurulelu, sellainen tosi kaunis ja kauniissa paketissa ollut, laadukas vauvalelu.
Ostettiin tietysti muutakin mutta tuo muiden lisäksi.
Lapsen äiti laittoi lelun toriin myyntiin varmaan jo seuraavalla viikolla, tiedän hänen myyntitunnukset.
Ja lapsen leluina oli Tokmanni- ja halpahalli-tasoista muovikrääsää. Ilmeisesti se oli heille ominaisempaa.
Tuo kirahvilelu oli jossain lelututkimuksessa avattu ja se oli ihan mustassa homeessa sisältä. Ei ehkä olekaan niin laadukas kuin mainonta antaa ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteet ei ole hyvä lahja, jos vaatemaku ja koko ei ole tarkalleen tiedossa.
Tässä tapauksessa oli.
Merkki oli laadukas ranskalainen laatumerkki. Ei trikoo.
Ap
Laadukas laatumerkki. Ehkä lapsen vanhempia otti päähän tuo sinun hehkuttamisesi, miten tämä on niin LAADUKASTA LAATUA ja varmasti parempi kuin kaikki lapsen muut vaatteet yhteensä.
Ranskalaisten vaatteiden koko-merkkaukset heittävät täkäläisestä (meille tuttu 34 on siellä 36 jne). Usein myös lastenvaatteiden osalta. Miten se auttaa tietää lapsen koko, jos mittataulukko on aikalailla erilainen.
Me ei tehdä mitään millään laadukkailla ranskalaisilla mekoilla, kun lapset touhuaa ja rymyää ulkona. Meillä jää kaikki tollaset lahjaksi saadut prinsessa ja laatumekot käyttämättä, kun juhliakin niin harvoin. Lasten mukavuus ja vaatteiden käytännöllisyys menee edelle.