Jos sinulle tulee kylään ruokailijoita ja mukana on alle kouluikäinen, syökö tämä samaa ruokaa kaikkien kanssa vai onko huomaavaista tehdä erikseen lapsen makuun annos?

Vierailija kirjoitti:

Me käymme syömässä ennen kuin menemme syömään, siksi ei ole ongelmana se, mitä on tarjolla. Kiitämme ja toteamme, että juuri nyt ei jakseta, mutta kiitos, kun kysyit.

Siis saatte kutsun syömään jonkun luokse, niin syötte vatsan täyteen ennen ja ilmoitatte pöydässä, että ei ole nälkä?? Tämä on mielestäsi hyvää käytöstä? Kannattaisi kieltäytyä siitä ruuasta etukäteen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiramisua en lapsille antaisi. Tuskin siitä alkoholi-tai kahvimäärästä haittaa on, jos maistaa, mutta voisin kuvitella, että ne maut ovat niin outoja, että lapsi ei niistä tykkää. 

Jos olisin ap, en kyllä tekisi vuohenjuustolasagnea ja tiramisua. Ehkä tämä onkin keksitty tarina. 

Yleensä isomman joukon ollessa syömässä ei muutenkaan kannata tehdä yhtä ruokaa, siis tyyliin että ruokana on lasagne tai kiusaus yms. sillä jos joku ei tykkää, ei ole mitään syötävää. Paremmin toimii, kun on erikseen vaikka perunat, jotain lihaa, salaattia, leipää, kasviksia jne. niin voi ottaa jotakin, jos joku ei miellytä.

Ei kannata kuvitella, antaa lapsen maistaa ja kokeilla. Esim. meidän lapset rakastaa tiramisua. Usein tilataan heillekin sellainen jälkkäriksi tuossa läheisessä italialaiseksi ravintolassa, koska haluavat vaikka olisi myös jäätelö- yms. vaihtoehtoja. Ja tosiaan alkoholijuoma on siinä vain mausteena ja valmistuksessa ne varsinaiset prosentit on poistuneet, joten mitään lapsille haitallista siinä ei ole.

Ei siinä tosiaan paljon alkoholia ole, mutta ei ne prosentit siitä minnekään poistu. Ei sitä alkoholia kuumenneta valmistuksen aikana ollenkaan.

Samaa ruokaa tietysti. Kerran oltiin kyläpaikassa, missä oli lapsille eri ruoat. Aikuisille oli kaikkea hyvää, parsoja kastikkeella, joku salaatti jossa oli mozzarellaa, wieninleikettä, perunalisäke. Lapsille kalapuikkoja ja keitinperunaa. Lapset katseli siinä kateellisena aikuisten ruokaa ja vanhempi kysyikin että saako ottaa niitä. Ei, kun lapsille on lastenruoka, sanoi vierailun emäntä.

Toi on muuten totta vuohenjuustosta, mitä joku sanoi. Että se jakaa ihmiset. Töissä on joskus jollain eväänä vuohenjuustokeittoa ja useamman mielestä se jo haisee niin pahalta, että he sanovat, että eivät ole ikinä edes halunneet maistaa vuohenjuustoa. Niin että jos ei tiiä miten ruokavieraat vuohenjuustoon suhtautuu, niin onhan se vähän nolo tilanne sekä itelle että vieraille, jos ruoka on sellasta että vieraat jo hajua vierastaa.

Minusta on aika jännä muuten tässäkin keskustelussa toi asenne, että vieraat syökööt sitä mitä on tarjolla ja siihen pitää olla tyytyväinen. Ite oon sukujuuriltani karjalainen ja meillä on aina ollut asenne, että jos vieras ei pöydästä löydä mieleistä syötävää, niin silloin on isäntäväki epäonnistunut. Mutta ehkä tämä on joku länsi-suomalainen tapa, että ei olla vieraanvaraisia?

Jos lapsi ei syö samaa ruokaa kuin muut, niin vanhemmat tuovat mukanaan sopivan aterian.

Päivän selvää, että lapsille tehdään sellaista että maistuu. Jos on jollain aikuisella ruokavalio, niin tehdään sillekin erikseen. Ilmoitan näistä tarjoilijalle etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsille pitää olla eineksiä niin koska niistä siirrytään oikeaan ruokaan? 10-vuotiaana? 15-vuotiaana? Aikuisena?

Kouluruokahan on suurimmaksi osaksi eineksistä lämmitettyä. Ei siellä ehditä alusta asti ruokaa pienellä henkilöstömäärällä ruokaa alusta asti tekemään joka päivä. 

Mikä on oikeaa ruokaa sillä eineksethän on ihan samaa vain lämmitettynä ja minulla oli koti ruokakin viikolla lämmitettyä einestä paitsi viikonloppuisin sai kotona tehtyä mutta se oli jopa pahemman makuista kuin einekset kun äidilläni ei ollut mitään kokki taitoja eikä se osannut maustaa ruokia. Ei osannut edes puuroo ja kananmunia keittää aamulla tai ei viitsinyt. Myöhemmin sanoi että oli muka niin kiire. Joo kun tuhrasi ulkonäkönsä ja meikkaamisen kanssa aamulla. Piti ihan tällättynä lähteä viis veisaten saiko lapsi ruokaa. Nälkäisenä lähdin kouluun kun ei ollut mitään syötävää.

On vieläkin se etten pysty aamulla syömään mitään kun en ole lapsuudesta asti tottunut. Puolisoni syö aamulla ihan jätti aamupalat kahvin kera kuten kananmunan keittää joka aamu ja syö tuhdit voileivät täytteineen ja jugurtin. 

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten totta vuohenjuustosta, mitä joku sanoi. Että se jakaa ihmiset. Töissä on joskus jollain eväänä vuohenjuustokeittoa ja useamman mielestä se jo haisee niin pahalta, että he sanovat, että eivät ole ikinä edes halunneet maistaa vuohenjuustoa. Niin että jos ei tiiä miten ruokavieraat vuohenjuustoon suhtautuu, niin onhan se vähän nolo tilanne sekä itelle että vieraille, jos ruoka on sellasta että vieraat jo hajua vierastaa.

Minusta on aika jännä muuten tässäkin keskustelussa toi asenne, että vieraat syökööt sitä mitä on tarjolla ja siihen pitää olla tyytyväinen. Ite oon sukujuuriltani karjalainen ja meillä on aina ollut asenne, että jos vieras ei pöydästä löydä mieleistä syötävää, niin silloin on isäntäväki epäonnistunut. Mutta ehkä tämä on joku länsi-suomalainen tapa, että ei olla vieraanvaraisia?

Mä olen länsi-suomalainen ja tottakai huomioin vieraiden makumieltymykset. Oma karjalainen isoäitini ei juuri koskaan kestinnyt ketään, joten tuskin tämä on mitenkään yleistettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Sinä tarjoat mitä haluat, vieraat syövät tai eivät syö. Piste.

Jos minä kutsun vieraita ja tarjoan ruokaa, haluan että se maistuu heille. Mitä järkeä kutsua ketään katsomaan, kun vain minä syön?

No, turha kysymysän tuo oli. Av-mammat eivät tunnetusti pidä muista ihmisistä eivätkä halua heille hyvää.  

Vierailija kirjoitti:

Jos minä kutsun vieraita ja tarjoan ruokaa, haluan että se maistuu heille. Mitä järkeä kutsua ketään katsomaan, kun vain minä syön?

No, turha kysymysän tuo oli. Av-mammat eivät tunnetusti pidä muista ihmisistä eivätkä halua heille hyvää.  

Mä olen samaa mieltä. Mitä järkeä on tehdä ruokaa joka ei maistu kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me käymme syömässä ennen kuin menemme syömään, siksi ei ole ongelmana se, mitä on tarjolla. Kiitämme ja toteamme, että juuri nyt ei jakseta, mutta kiitos, kun kysyit.

Siis saatte kutsun syömään jonkun luokse, niin syötte vatsan täyteen ennen ja ilmoitatte pöydässä, että ei ole nälkä?? Tämä on mielestäsi hyvää käytöstä? Kannattaisi kieltäytyä siitä ruuasta etukäteen...

Sinunko mielestä on hyvää käytöstä, että kutsuja ei yhtään välitä siitä, kelpaako tarjottu ruoka vieraille? Sellaisia kommentteja on tässä ketjussa aika tavalla. Oletko arvostellut niitä samaan tapaan?

Vierailija kirjoitti:

Samaa ruokaa lapsille, mutta jälkkäri erikseen. Ja kyllä mä yleensä mietin ruoan niin että se ei ole mitään sellaista, josta 90% lapsista ei tykkää.

Vuohenjuusto esimerkiksi ei olisi eka valintani. Meidän lapset söisi sitäkin, mutta en olettaisi vieraiden lasten syövän.

Nälkäisenä en halua lastenkaan meiltä lähtevän.

No just näin. Samaa ruokaa, mutta miettisin että olisi sellaista joka todennäköisesti lapsille maistuu. Eli ei mitään kovin eksoottista. Vanhemmilta voi myös varmistaa syökö lapsi (ja aikuiset) sitä mitä olet suunnitellut, ja/tai lisäksi varalta vaikka leipää tarjolle, jos ei ruoka maistukaan. Jotkut alle kouluikäiset osaa olla hankalia syöjiä eikä ruoka välttämättä kylässä maistu vaikka ois mitä tarjolla, joten ei kannata liikaa stressata siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle ainakaan lapsuudessani erikseen tehty mitään omia ruokia varmasti sen jälkeen kun olin sen ikäinen kun sain jo syödä kaikkea samaa ruokaa kuin muutkin eli joskus 1-2 vuotias. Jos ruokaa ei maistunut, niin muuta ei saanut ennen kuin seuraavalla aterialla.

Tuo on väärin että ei saa jotakin muuta jos ruoka ei maistu. Esim. voileipää. Mun lapsuudessa ei oltu tollasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle ainakaan lapsuudessani erikseen tehty mitään omia ruokia varmasti sen jälkeen kun olin sen ikäinen kun sain jo syödä kaikkea samaa ruokaa kuin muutkin eli joskus 1-2 vuotias. Jos ruokaa ei maistunut, niin muuta ei saanut ennen kuin seuraavalla aterialla.

Tuo on väärin että ei saa jotakin muuta jos ruoka ei maistu. Esim. voileipää. Mun lapsuudessa ei oltu tollasia.

Joo ei minuakaan kyllä pakotettu syömään mitään mikä ei maistunut, enkä pakottaisi omianikaan. Pakottamista on sekin, että ainoa vaihtoehto olisi olla nälässä. Maistaa piti ja pitää, mutta ei ole pakko syödä enempää ja saa sit vaikka leipää.

Kyläilijöille on kohteliasta tehdä ruokaa niin, että tarjolla on vaihtoehtoja jos se pääruoka ei ole mieleen. Eli pöydässä on myös esim sitä leipää ja salaattia ja salaattikastike erikseen, niin että voi syödä sit niitä jos vuohenjuustolasagne ei maistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me käymme syömässä ennen kuin menemme syömään, siksi ei ole ongelmana se, mitä on tarjolla. Kiitämme ja toteamme, että juuri nyt ei jakseta, mutta kiitos, kun kysyit.

Siis saatte kutsun syömään jonkun luokse, niin syötte vatsan täyteen ennen ja ilmoitatte pöydässä, että ei ole nälkä?? Tämä on mielestäsi hyvää käytöstä? Kannattaisi kieltäytyä siitä ruuasta etukäteen...

Sinunko mielestä on hyvää käytöstä, että kutsuja ei yhtään välitä siitä, kelpaako tarjottu ruoka vieraille? Sellaisia kommentteja on tässä ketjussa aika tavalla. Oletko arvostellut niitä samaan tapaan?

Tottakai vieraiden mieltymykset huomioidaan (myös lapsille voin hyvinkin tehdä jotain erikseen), mutta jos mulle kävisi niin, että häärään useamman tunnin keittiössä ja sitten vieraat istuu pöytään ja ilmoittaa, että ovat juuri syöneet, niin oli kyllä viimeinen kutsu sille porukalle. Käsittääkseni meiltä ei kukaan ole nälkäisenä lähtenyt.

Jos on tavallinen yhteinen ruokailu niin kannattaako edes ottaa stressiä? Se ei ole vakava asia, jos yhdellä ruokailulla ei satu olemaan juuri lempiruoka.

Varsinkin kun leipää, salaattia yms on.

Esimerkiksi juhlissa jotka kestää koko päivän ja on paljon syöjiä, kannattaa olla paria sorttia ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle ainakaan lapsuudessani erikseen tehty mitään omia ruokia varmasti sen jälkeen kun olin sen ikäinen kun sain jo syödä kaikkea samaa ruokaa kuin muutkin eli joskus 1-2 vuotias. Jos ruokaa ei maistunut, niin muuta ei saanut ennen kuin seuraavalla aterialla.

Ennen kaikki olikin ihan perseestä, lapsia ei ajateltu ollenkaan. Saatana syötettiin jotain tappaiskeittoa kolme päivää. Jotain aivan järkyttävää ja lautanen oli pakko syödä tyhjäksi. En hirveesti kehuskelis, kuinka ennenon tehty.