Elämäni huonoin päätös oli lähteä mukaan politiikkaan

Tottakai saat pitää puhelimen kiinni kun haluat! Ihme kontrollointia.

Olen todellakin sammuttanut puhelimen esimerkiksi lomilla ja muissa tilanteissa joissa kaipaan yksityisyyttä.

Minua ahdistaa nämä ihmiset ihan valtavan paljon ja mielenterveyteni on täysin romuna tämän kaiken takia.

Lähdin mukaan nuorena toimintaan erään pojan takia josta olin kiinnostunut ja johon halusin tutustua paremmin, sen suurempia intohimoja minulla ei ole edes koskaan politiikkaan ollut paitsi nuorempana jossain nuorisovaltuustoissa jotka olivat kaupungin nuorisotyön ohjaamia juttuja, niissä lähinnä järjestettiin discoja ja muuta mukavaa.

Sosiaalinen elämäni on pitkälti perustunut näihin piireihin kun niin nuorena aloitin, nyt on vaikea löytää uusia kavereita muista ympyröistä koska tällä hetkellä en harrastakaan mitään muuta.

Syksyllä olisi tarkoitus muuttaa ja aloittaa uusi harrastus uudella kotipaikkakunnalla.

Ap

Pikkupaikkakunnilla on yleistä, että jos joku tiedetään jonkin puolueen jäseneksi, suhtaudutaan häneen samoin kuin isompaankin poliitikkoon. Kun samat naamat pyörivät samoissa piireissä vuodesta toiseen ja puheenaiheet ovat vähissä, niin jonkun puolueen rivijäsenen kaupassakäynnistäkin saadaan paisuteltua varsinainen spektaakkeli.

Pienemmillä paikkakunnilla on myös ehkä yleisesti ottaen matalampi kynnys lähteä mukaan politiikkaan mikä johtaa siihen, että toiminta vetää puoleensa myös kaikenlaisia hörhöjä, joilla ei ole substanssiosaamista mutta sitäkin enemmän ja sitäkin äänekkäämpiä mielipiteitä. Tällaisten kanssa on raskasta yrittää vetää yhtä köyttä. Jotkin rajat on silti oltava ja esimerkiksi tuo vaatimus siitä, että pitää olla jatkuvasti tavoitettavissa menee jo asiallisuuden tuolle puolen. Sinä et ole kuitenkaan mikään pääministeri etkä edes kunnallisisissa poliittisissa luottamustehtävissä.

Harmillista että sinulla on tuollainen kokemus. Laita vaan rohkeasti puhelin pois päältä ja älä aina vastaa.

Itse puolestani totean että politiikkaan lähteminen on ollut yksi parhaista päätöksistäni ja on mahtava edetä tällä polulla. Vaikka eduskunnan ovet eivät koskaan aukeaisikaan niin paikallistasolla tämä on parasta. Huippuhommaa. Suosittelen lämpimästi. Itse toki asun kohtuu isossa kaupungissa, joten täällä saa olla ihan rauhassa.

Itse erosin tuon takia jo vuosia sitten kaikista luottamustehtävistä ja voin kertoa että olen paljon onnellisempi näin. Muutin myös helvetin kauas siitä tuppukylästä.

Eikös politiikkaan hakeudu paljon narsisteja ja muita pershäiriöisiä. Sen huomaa kyllä.

Mulle huonoin päätös oli lähteä yrittäjäksi. Nyt on velkaa 54000e ja konkurssi tuli. Sen lisäksi mulla on ongelmajätteeksi luokiteltavaa tavaraa tuossa pihassa parisen tonnia, mille pitäisi tehdä jotain. Kaikkeni annoin ja painoin pitkää päivää. Lähti vaimo ja lapset. Sain lopulta masennuksen ja sitten alkoholismin. Että semmoista. Sullahan menee suhteessa vielä hyvin.

Tuon olisivat muut osanneet sinulle sanoa jo etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen todellakin sammuttanut puhelimen esimerkiksi lomilla ja muissa tilanteissa joissa kaipaan yksityisyyttä.

Minua ahdistaa nämä ihmiset ihan valtavan paljon ja mielenterveyteni on täysin romuna tämän kaiken takia.

Lähdin mukaan nuorena toimintaan erään pojan takia josta olin kiinnostunut ja johon halusin tutustua paremmin, sen suurempia intohimoja minulla ei ole edes koskaan politiikkaan ollut paitsi nuorempana jossain nuorisovaltuustoissa jotka olivat kaupungin nuorisotyön ohjaamia juttuja, niissä lähinnä järjestettiin discoja ja muuta mukavaa.

Sosiaalinen elämäni on pitkälti perustunut näihin piireihin kun niin nuorena aloitin, nyt on vaikea löytää uusia kavereita muista ympyröistä koska tällä hetkellä en harrastakaan mitään muuta.

Syksyllä olisi tarkoitus muuttaa ja aloittaa uusi harrastus uudella kotipaikkakunnalla.

Ap

Olet ilmeisesti yhä melko nuori? Valitettavasti ei taida olla harvinaista, että paikallispolitiikassa plus muissa vanhemman väen suosimissa toiminnoissa nuoret jäävät helposti altavastaajan asemaan. Kovasti aina eri järjestöissä haikaillaan, että saataisiin nuoria mukaan toimintaan mutta sitten nuoriin aktiiveihin ei viitsitä suhtautua asiallisesti. Kyynisesti ajateltuna nuoria kosiskellaan mukaan vain siksi, että heitä on helppo kyykyttää ja heille voi nakittaa kaikki epämieluisimmat ja vähiten mielekkäät hommat.

Serkkuni on kansanedustaja isossa kaupungissa, eikä kukaan kuulemma edes tunnista häntä kadulla. Puhelinnumerokaan ei ole julkinen, niin kukaan ei soittele.

Nämä riippuvat varmaan sitten enemmän pikkupaikkakunnasta kuin politiikasta. Muuttaisin varmaati pois tuolta, missä ap asuu. Lisäksi en vastailisi niihin soittoihin, kun ei kerran ole enää missään luottamustoimessakaan, ohjaa vaan edelleen jollekin toiselle.

Sannako se siellä valittaa?

Olen nuori vieläkin. Nuoria kohdellaan meillä muutenkin huonosti, pyöritellään silmiä eikä ymmärretä esimerkiksi sitä, että nuoret ovat vielä töissä. Meillä jäsenistö siis pääasiassa koostuu eläkeläisistä ja etätyöläisistä ja jos ei pääse kokoukseen esimerkiksi klo 17 koska jotkut meistä tekevät esimerkiksi iltavuoroa töissä joita ei voi eräänä tehdä, vedetään hirveät pultit. Tulkoon itse kokeilemaan miten paistellaan pizzat tai pestään mummojen pyllyt etänä. Elämä täytyy pyhittää puolueelle, v*tut töistä, elä aatteen voimalla. :D

Ap

Ei voi etänä tehdä *

Ei todellakaan sovi kaikille.  Kun kumartaa toisaalle, pyllistää samalla toisaalle.  Ja nykyään jos on eri mieltä asioista, ei osata keskustella ja kunnioittaa toisen mielipidettä, vaan alkaa mustamaalaaminen ja pahansuopuus, repiminen.  

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori vieläkin. Nuoria kohdellaan meillä muutenkin huonosti, pyöritellään silmiä eikä ymmärretä esimerkiksi sitä, että nuoret ovat vielä töissä. Meillä jäsenistö siis pääasiassa koostuu eläkeläisistä ja etätyöläisistä ja jos ei pääse kokoukseen esimerkiksi klo 17 koska jotkut meistä tekevät esimerkiksi iltavuoroa töissä joita ei voi eräänä tehdä, vedetään hirveät pultit. Tulkoon itse kokeilemaan miten paistellaan pizzat tai pestään mummojen pyllyt etänä. Elämä täytyy pyhittää puolueelle, v*tut töistä, elä aatteen voimalla. :D

Ap

Eihän tuollainen ole tervettä ollenkaan. Onko jokin erityinen syy sille, miksi nämä ihmissuhteet, jotka haluaisit säilyttää elämässäsi, kietoutuvat niin vahvasti tuon puoluetoiminnan ympärille? Olisiko mahdollista, että alkaisit jättäytyä toiminnasta pois jo nyt ja kertoisit siitä näille henkilöille samalla mainiten, että heidän kanssaan sinusta olisi mukava pitää jatkossakin yhteyttä?

Mullakin, ja harkitsen ulkomaille muuttoa sen takia. Mulla kävi niin, että kun tuli luottamustehtäviä niin tuli myös kateellisia ihmisiä, jotka alkoi penkoa kaiken menneisyydestäni ja vainota minua.

Yliopistotutkintoani on väitetty väärennetyksi, ja kun tämä luulo osoittautui vääräksi kun ottivat yhteyttä sinne yliopistoon missä opiskelin, sitten graduani plagiaatiksi. Siihenkään ei löytynyt ilmeisesti riittävästi todisteita, mutta sitten alkoi yleinen urputus että koska olin ollut yliopistollakin poliittisesti aktiivinen, niin olin jotenkin "sumplimalla" saanut kepulikeinoin tutkintoni. Kun kaadoimme tontiltamme pari puuta, joku oli valittanut tästä kaupungille, siinä toivossa että luvat ei olisi kunnossa - oli. Samoin autotalliamme on väitetty ilman rakennuslupaa rakennetuksi. Koirasta on tehty eläinsuojeluilmoitus ja lapsista lasuja. Mikään näistä ei ole johtanut mihinkään toimenpiteisiin eli asiat on ollut kunnossa, mutta maine on aika lailla mennyttä, yleinen käsitys tuntuu olevan että sellainen koijari se on, mutta nuo koijarit korruption takia jotenkin aina selviää. Ja sitten tosiaan yksi katkera eksä kaivettu jostain tekemään minusta "paljastuksia", joista osa on totta eikä kovin pahoja mutta olisin mieluiten pitänyt yksityisasianani, osa silkkaa panettelua ja valheita. 

Sitten on tosiaan ne jotka ei ole tahallisen ilkeitä, mutta häiritsevät liikaa huomiontarpeellaan. Kaikki eivät kunnioita ollenkaan rajoja, vaikka selvästi sanoo mihin aikaan voi soittaa tai tulla käymään. 

Sellainen olo vähän on, että kun pääsen ulkomaille täältä, niin ikinä en nosta päätäni mitenkään esiin sieltä massasta, koska heti kun joku niin tekee, niin paska alkaa lentää päin näköä. Minua on henkilökohtaisesti ahdistanut Marinin kohtelu valtavasti, vaikka olenkin eri puolueen jäsen, koska olen pienemmässä mittakaavassa kokenut sen, miten et voi ikinä tehdä mitään oikein ja kärpäsistä tehdään härkäsiä tyyliin marinin juhlinta -> tyyppi on narkomaanih uora ...

Mulla sama fiilis erään yhdistyksen pj-pestistä. En olisi millään halunnut alkaa siihen hommaan, mutta lopulta suostuin. Se ein sanominen on mulle niin vaikeaa. Se oli iso virhe, olisi vaan pitänyt pysyä lujana. Ihan kauhean stressaava vuosi ollut.

Jotenkin huvittavaa kun naiset vaativat pääsyä valta asemaan ja sitten kehtaa valittaa vastuista mikä tulee vallan mukana. Demokratiaan kun kuuluu. Myös kansalaisten kuuleminen ja yhteyden otot. Diktatuurissa ei tarvi alempi arvoisista välittää

Vierailija kirjoitti:

Mulle huonoin päätös oli lähteä yrittäjäksi. Nyt on velkaa 54000e ja konkurssi tuli. Sen lisäksi mulla on ongelmajätteeksi luokiteltavaa tavaraa tuossa pihassa parisen tonnia, mille pitäisi tehdä jotain. Kaikkeni annoin ja painoin pitkää päivää. Lähti vaimo ja lapset. Sain lopulta masennuksen ja sitten alkoholismin. Että semmoista. Sullahan menee suhteessa vielä hyvin.

Minun elämäni parasta aikaa olivat yrittäjävuodet. Sitten kaikki yhtäkkiä romahti. Vuosien epäonni vei kodin ja terveyden ja kaiken muun. En ole ryhtynyt juomaan, koska minulla ei ole rahaa, enkä pääsisi tässä kunnossa alkoholiostoksillekaan.

Minulle sanottiin aikoinani usein, että minun olisi pitänyt lähteä politiikkaan mukaan. Yksi suurimmista syistä sille, etten lähtenyt, oli se, että ei ole olemassa puoluetta, johon tuntisin kuuluvani. Onneksi en lähtenyt: nyt minut tuntee vain muutama ihminen, eikä kukaan muu edes muista tai tiedä, että olen olemassa. Olisi nykyistäkin helvetillisempää olla työssään ja elämässään epäonnistunut paikallispoliitikko, jolle olisi ihanaa nauraa ja ilkkua lopun ikää ja sen jälkeenkin.

Politiikka on yhteisön ja valtion eli muiden ihmisten asioiden päättämistä ja hoitamista, joten on täysin selvää, ettei sitä voi tehdä katseilta piilossa.