Introverttiys johtuukin lapsuudesta? (linkki)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä oli lapsuudesta? 

Sen mitä näkee, niin ilmeisesti joku tutkija tutkinut?

Ei ole tutkija. Asiantuntija on lähihoitaja jolla on yhteensä 60 pistettä opintoja avoimessa ammattikorkeakoulussa ja avoimessa yliopistossa sekä joku maksullinen lyhytterapeutin koulutus. Ei siis mikään maisteri, lisensiaatti tai tohtori joka olisi tehnyt tieteellistä tutkimusta.

Miks pitäisi olla tehtynä omaa tieteellistä työtä? Eiköhän se riitä että osaa soveltaa tehtyä tutkimusta.

Jo on tehnyt tieteellistä tutkimusta ymmärtää sitä myös paremmin. Psykologin tai psykiatrin koulutus on älyttömän pitkä ja sisältää todella laajat teoriaopinnot käytännön osaamisen lisäksi. Voi toki olla myös psykologian maisteri ilman psykologin ammatillisita oikeutta.

Traumatisoiduin toistuvasti varhaislapsuudesta parikymppiseksi asti ja olen kyllä joskus miettinyt, olisiko introverttiyteni eli se, että uuvun ihmisten seurassa, jonkinlaista traumoihin liittyvää hermoston ylireagointia. Tiedä häntä, millainen olisin, jos olisin saanut kasvaa turvassa. Toisaalta yhtälaillahan voidaan sitten varmaan kuvitella, että ekstroverttiys on sekin traumoista kumpuavaa seurankipeyttä ja kykenemättömyyttä/pelkoa olla itsekseen.

Jutusta näen vain alun. "Ulkopuolisuuden, yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen pelon" en kyllä mitenkään koe liittyvän introverttiyteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuhaata koko juttu, pelkkää lähihoitajan spekulaatiota. Olisivat haastatelleet edes koulutettua psykologia tai psykiatria, eivätkä tällaista ennustajaeukkoa.

Vaan jos haastateltava olisi spekuloinut introverttien olevan esim.poikkeuksellisen älykkäitä, olisi hän varteenotettava asiantuntija.

Tuskinpa, ei introverttius tai ekstroverttius ole liitoksissa älyn suorituskyvyn kanssa. Molempia on älykkäitä ja tyhmiä.

Kuten aiemmin mainittu, kyseessä on lähäripohjaisen lyhytterapeutin mutuilu, joka poikkeaa huomattavasti nykyaikaisen temperamenttitutkimuksen näkemyksistä, joiden mukaan introversio/ekstroversio on yksi temperamentin osa, jolla jokainen sijoittuu akselilla johonkin kohtaan. Ja temperamenttipiirteet on nimenomaan synnynnäisiä ja hermostollisia.

Muutenkin näyttää, että jutussa puhutaan lähinnä estoisista tai sosiaalisesti jännittävistä ekstro- tai ambiverteistä, joille tuottaa kärsimystä se, ettei saa sosiaalisuutta niin paljon kuin kaipaa koska ujous, jännitys tms. Nämä voivat joskus luulla olevansa introverttejä, jos ovat tavallaan pakon edessä alistuneet hyvin erakkomaiseen elämään, päätellään että paljon yksin, introvertti. Varsinkin jos siihen on jo niin tottunut ettei se aktiivista tuskaa koko ajan tuota että on paljon yksin. Näissä tapauksissa voi hyvinkin olla niin että lapsuuden ja nuoruuden kokemukset on aiheuttaneet sosiaalista estyneisyyttä, joka sitten haittaa mielialaa ja elämää. 

Varsinainen introvertti taas ei välttämättä ole edes ollenkaan ujo tai sosiaalinen jännittäjä. Voi olla toki niitäkin, koska piirteet on toisistaan riippumattomia. Mutta on myös paljon jopa ääripään introverttejä, jotka ovat kaikkea muuta kuin ujoja. He vain valitsevat olla ihmisten kanssa tekemistä vähemmän kuin moni muu, koska eivät kaipaa sitä. Mutta tarvittaessa esim. töissä tai vapaa-ajalla valitsemassaan seurassa voivat olla jopa hyvinkin kovaäänisiä ja puheliaita ja itsevarmoja. Tai sitten vaan omassa rauhassaan hiljaisia, mutta ei siksi että eivät uskaltaisi olla muuta vaan koska heillä on aidosti mukava olla niin seurassa. Se on ongelma lähinnä joillekin muille, jotka alkaa vetää vääriä tulkintoja tästä ihmisestä, että häntä pitäisi jotenkin rohkaista tai aktivoida seuraan, tai että hän kärsisi tilanteesta, kuin ihan tyytyväisenä hiljaa olevalle introvertille.

Nämä introvertti- ja ekstroverttityypit on havaittavissa monilla laumoissa elävillä eläimilläkin ihan selvästi, sekä tutkimuksissa että käytännön kokemuksissa. Kumpikaan ei ole mikään ongelma, ei hyve eikä pahe toiseen verrattuna. Erilaisuus on pikemminkin rikkaus, eikä kenenkään tarvi yrittää muuttaa itseään introsta ekstroksi tai toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuhaata koko juttu, pelkkää lähihoitajan spekulaatiota. Olisivat haastatelleet edes koulutettua psykologia tai psykiatria, eivätkä tällaista ennustajaeukkoa.

Vaan jos haastateltava olisi spekuloinut introverttien olevan esim.poikkeuksellisen älykkäitä, olisi hän varteenotettava asiantuntija.

Tuskinpa, ei introverttius tai ekstroverttius ole liitoksissa älyn suorituskyvyn kanssa. Molempia on älykkäitä ja tyhmiä.

Vaihda tilalle mikä tahansa positiiviseksi mielletty ominaisuus. Pointti oli siinä, että omaakuvaa (omaa erinomaisuutta) tukevat väitteet hyväksytään helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin havainnut, että lapsen nöyryytys, syyllistäminen ja lyöminen altistavat sosiaalisille peloille.

Mutta introverttius ja sosiaalinen ahdistuneisuus on kaksi täysin eri asiaa jotka voi esiintyä yhtä hyvin erikseen kuin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Näillä artikkeleilla kalastetaan luultavasti asiakkaita. Tule tänne, niin poistetaan traumasi.

Sitähän tää kaikki life-koutsi buumikin on, uskotellaan, että sulla on tää ongelma ja että tarviit mun palveluita siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuhaata koko juttu, pelkkää lähihoitajan spekulaatiota. Olisivat haastatelleet edes koulutettua psykologia tai psykiatria, eivätkä tällaista ennustajaeukkoa.

Vaan jos haastateltava olisi spekuloinut introverttien olevan esim.poikkeuksellisen älykkäitä, olisi hän varteenotettava asiantuntija.

Tuskinpa, ei introverttius tai ekstroverttius ole liitoksissa älyn suorituskyvyn kanssa. Molempia on älykkäitä ja tyhmiä.

Totta kai on, mutta mielenkiintoinen juttu on että 75% huippuälykkäistä on introverttejä. Ilmeisesti korkean älykkyyden myötä oman mielen sisältö ja älylliset asiat tulevat niin mielenkiintoisiksi, että halu ja tarve olla yhteydessä ihmisiiin ektstroverteille ominaisella tavalla vähenee.

Tälle on myös neurotieteellistä näyttöä - introverteillä todetaan tavallisesti korkeampi aivokuoren perusaktiivisuus, kun he eivät erityisesti tee tai ajattele mitään kuin ekstroverteillä. Tämä selittää sen, miksi he eivät pitkästy yksin tekemättä mitään vaan rentoutuvat - aivot on silti hyvässä vireystilassa. Ekstrovertille vireystila on turhan pieni ja alkaa kaivata stimulaatiota. Kun taas sille introlle jatkuva seura, häly yms. lyö aivot ylikierroksille ja alkaa kaivata lepoa. Tiedetään myös, että älykkäillä ihmisillä aivokuori on aktiivisempi kuin vähemmän älykkäillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin havainnut, että lapsen nöyryytys, syyllistäminen ja lyöminen altistavat sosiaalisille peloille.

Mutta introverttius ja sosiaalinen ahdistuneisuus on kaksi täysin eri asiaa jotka voi esiintyä yhtä hyvin erikseen kuin yhdessä.

Nimenomaan. Itse olen ääripään introvertti, lähes erakko itse valitsemalta elämäntavaltani jossa viihdyn. Työkin täysin etää. Mutta ei ole sitten minkäänlaisia sosiaalisia pelkoja ja olen kaikkea muuta kuin ujo ja hiljainen. Tykkään mm. esiintyä silloin kun sille on joku oikea syy ja asia, ja olen hyvä siinä. Ei minua jännitä pitää videoneuvotteluna vaikka firman koko henkilöstölle jotain koulutusta pätkääkään.

Juttu on maksumuurin takana, mutta ihanko tosiaan joku lähäri kertoo miettineensä ja todennensa introverttiyden johtuvan lapsuuden traumoista? Siis mitä hel... ihan oikeasti nyt.

Hehe. Ei ole traumoja, mutta lapsenakin jouduin olemaan asuinolosta johtuen osan ajasta yksin ja keksimään tekemistä ns. tyhjästä. Osittain varmaan tämän johdosta minusta tuli paljon keskivertoa oma-aloitteisempi ja luovempi, joka ei pelkää kantaa itse vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuhaata koko juttu, pelkkää lähihoitajan spekulaatiota. Olisivat haastatelleet edes koulutettua psykologia tai psykiatria, eivätkä tällaista ennustajaeukkoa.

Vaan jos haastateltava olisi spekuloinut introverttien olevan esim.poikkeuksellisen älykkäitä, olisi hän varteenotettava asiantuntija.

Tuskinpa, ei introverttius tai ekstroverttius ole liitoksissa älyn suorituskyvyn kanssa. Molempia on älykkäitä ja tyhmiä.

Totta kai on, mutta mielenkiintoinen juttu on että 75% huippuälykkäistä on introverttejä. Ilmeisesti korkean älykkyyden myötä oman mielen sisältö ja älylliset asiat tulevat niin mielenkiintoisiksi, että halu ja tarve olla yhteydessä ihmisiiin ektstroverteille ominaisella tavalla vähenee.

Tälle on myös neurotieteellistä näyttöä - introverteillä todetaan tavallisesti korkeampi aivokuoren perusaktiivisuus, kun he eivät erityisesti tee tai ajattele mitään kuin ekstroverteillä. Tämä selittää sen, miksi he eivät pitkästy yksin tekemättä mitään vaan rentoutuvat - aivot on silti hyvässä vireystilassa. Ekstrovertille vireystila on turhan pieni ja alkaa kaivata stimulaatiota. Kun taas sille introlle jatkuva seura, häly yms. lyö aivot ylikierroksille ja alkaa kaivata lepoa. Tiedetään myös, että älykkäillä ihmisillä aivokuori on aktiivisempi kuin vähemmän älykkäillä.

Kuormitus yksinkertaisesti kasvaa, jos sosialisointi tapahtuu itseä selvästi vähemmän älykkäässä seurassa. Ei minua puolison läsnäolo kuomita lainkaan, vaikka hän käy aniharvoin itsenäisesti missään, koska hän on älyllisesti tasavertainen. Sen sijaan työpaikan kahvihuoneessa, joskus tekisi mieli pistää tulpat korviin.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän etuilevien hölösuisten hössöttäjien lapsuudessa on tapahtunut?

Ei taas tätä... 🙄

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Itse olen aina ollut introvertti. Milloinkaan en ole suuremmin kaivannut muiden ihmisten seuraa.

Itse olen, mutta en lapsenakaan kaivannut sellaisten kaverien seuraa, jotka lipovat talvipakkasella metallipylvästä ja joiden mielestä ruoan, pyyhekumin palojen heittely tai nastojen asettelu istuimelle on "hauskaa". Älyllisesti alavertaisia yksilöitä siis.