Työ"kaveri" kysyy "onko kaikki hyvin"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tää ketju on totta? Mitä vastaatte kun englanninkielinen kysyy how do you do? Alatteko kertomaan yhtä ja toista? Täällä Italiassa kysytään jatkuvasti kaikilta come stai ja vastaus on yksinkertainen sto bene. Ei yhtään muuta edes odoteta. Eli miksi ap ei vastannut esim. kiitos kysymästä kaikki ok.... ja siirryttiin sitten muihin aiheisiin. Miksi kaikki on niin vaikeaa Suomessa mikä muualla on niin yksinkertaista? 

"How do you do" ei tarkoita "onko kaikki hyvin" vaan käytännössä "päivää".  Kai nyt ymmärrät myös, että "mitä kuuluu" ja "onko kaikki hyvin" ovat sävyltään aika erilaisia fraaseja ihan kielestä riippumatta. Varsinkin tuolla tavalla isossa porukassa kysyttynä. Ja me asutaan Suomessa, joten täällä pätee Suomen sosiaaliset normit ja tavat, turha siinä miettiä miten jossain Italiassa tai Usa:ssa tehdään.

Miksi how do you do on päivää jos englantilaiset vastaavat siihen sanomalla "great" tai "thank you very good", olen kuullut jonkun vastaavan "could not complain". Miksi eivät vastaa sitten takaisin how do you do jos se muka tarkoittaa vain hyvää päivää. 

Jos häntä oikeasti kiinnostaisi sun vointi hän lähestyisi sua kahden kesken ja yrittäisi kommunikoida siinä myös vähän rakentavammin. Nyt hän ajoi sut aivan nurkkaan esittämällä hämmentävän kysymyksen ilman mitään kontekstia tai perustelua ja tottakai siinä paineistuu kun on vielä yleisöä siinä. Hyvin manipulatiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tää ketju on totta? Mitä vastaatte kun englanninkielinen kysyy how do you do? Alatteko kertomaan yhtä ja toista? Täällä Italiassa kysytään jatkuvasti kaikilta come stai ja vastaus on yksinkertainen sto bene. Ei yhtään muuta edes odoteta. Eli miksi ap ei vastannut esim. kiitos kysymästä kaikki ok.... ja siirryttiin sitten muihin aiheisiin. Miksi kaikki on niin vaikeaa Suomessa mikä muualla on niin yksinkertaista? 

Miksi vertaat muiden maiden kohteliaisuusfraaseja suomalaiseen kulttuuriin jossa niitä ei käytetä samalla tavalla?

Kysymys kuinka voit on kaikissa kielissä ja kulttuureissa sama eikä siihen vastata minkäänlaisilla kertomuksilla. Se on fraasi ja silla siisti. Myös Suomessa jos vähänkin edes yritetään olla sivistymaa. Ei tuollaisista nyt ainakaan loukkaannuta ja ruveta heti miettimään "mitähän se mahto tarkoittaa kun tuolla tavalla kysyy". Ja kyllä vaan Suomessa on opeteltu, esim. kaupoissa toivotellaan kovasti mukavaa päivänjatkoa jo monia vuosia kuten muuallakin maailmassa. Turhaa höpinäähän se on, mutta ei häiritse suuremmin kun vastaukseenkaan ei tarvitse sanoa kuin kaksi sanaa. Ei häiritse minua.

Oletko autistinen vai eikö kotikielesi ole suomi, kun et hahmota eroa Miten sinä voit ja Mitä kuuluu -kysymysten välillä?

How do you do on suomeksi Mitä kuuluu. Jos joku alkaa kysellä vointiasi, niin se on aivan erisävyinen kysymys, se sisältää vihjauksen, että hänen mielestään et voi hyvin.

Ihan small talk puheelta kuulostaa. Oikea vastaus on, kaikki on ihan hyvin.

Kukaan ei oikeasti halua tietää sun huolia tai iloja.

No itselle tuossa tilanteessa tosiaan tulisi aika pahaenteinen tunne, että henkilö hakee tällä jotain. Koska tuollaisen kysyminen tuossa tilanteessa on suorastaan tökkäisy. Kuten joku jo sanoi, niin jos kyseessä olisi välittämisen takia kysyminen, niin tekisi sen kahden kesken.

Miten ei ihmiset tajua, että aina osa, ehkä pieni osa yhteisöstä, näkee kyllä tällaisten sosiaalisten pelien läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuspäisen ihmisen manipulointia. Kaikkien muiden kuullen yrittää saada mielenterveyttäsi kyseenalaistettua ja sinut hämmentyneeseen mielentilaan, jolloin on helpompi jatkaa manipuloimista. Pidä siis varasi.

Taitavaa manipuloimista onkin kun kysymyksessä itsessäänhän ei ole mitään pahaa, hänhän vain "kohteliaasti kysyi onko kaikki hyvin" 🙂

Ei ole kohteliasta kysyä monen kuullen lounaspöydässä.

No musta ei ole kyllä muulloinkaan. Siinä kysyjä asettaa itsensä ylempään asemaan kuin kysytty, että tällä kysyttävällä on joku piirre joka antaa ymmärtää tällä olevan ongelmia (joita kysyjä kenties kokee pystyvänsä ratkomaan). Tasa-arvoiset ihmiset eivät käyttäydy noin.

Vähän kaukaa haettua, että tuo aina tarkoittaisi jonkun aseman hakemista. Kyllä pitkissä työyhteisöissä monesti syntyy myös aitoja ystävyyssuhteita, ei siinä minusta ole mitään kummallista, jos kysyy kaveriltaan onko kaikki hyvin, jos toinen näyttää siltä, että on vaikka itkenyt koko yön. Ei tietenkään ap:n kuvaamassa tilanteessa, vaan kahden kesken. Ihanko oikeasti ottaisit jonain loukkauksena, jos ystäväsi kysyisi sinulta onko kaikki hyvin? Minusta tuollainen kuulostaa oudolta ja aika pitkälle viedyltä ajatusketjulta yksinkertaisesta välittömisen osoituksesta. Kyllä multakin on ystävät joskus rankoissa elämäntilanteissa kysynyt tuota, ja onneksi ovat, sillä en usein ole kovin hyvä tuomaan itse omia ongelmiani esiin, vaikka kokisinkin tarvetta puhua niistä. Kuuntelu ei tarkoita toisen ongelmien ratkomista.

"Ei tietenkään ap:n kuvaamassa tilanteessa", kun tässä oli nyt puhe nimenomaan ap:n kuvaamasta tilanteesta! :D Mitä hittoa nyt taas oikeesti?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Ah, mua niiiin ärsyttävää nämä "oii, sä oot niin vaisu/surullinen/hiljainen" tänään ihmettelyt. Yleensä niitä tulee silloin, jos oikeasti pitää tehdä hommia ja keskittyä, eikä ehdi hupihöpötellä koko päivää. Kuitenkin kysymys tuo aina lisäpainetta ja stressiä varsinaisen työn päälle, kun tulee olo, että pitääkö mun olla helkkarin iloinenkin koko ajan, eikö pelkkä asiallinen oleminen ei riitä. 

Aisssaatana joo nuo ihmiset joita pitäisi jotenkin viihdyttää/miellyttää koko ajan työpaikalla

Aina kannattaa ylianalysoida jokainen kysymys ja keskustelu, jota lounaspöydässä käydään. Se tekee hyvää mielenterveydelle ja työyhteisön ilmapiirille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tää ketju on totta? Mitä vastaatte kun englanninkielinen kysyy how do you do? Alatteko kertomaan yhtä ja toista? Täällä Italiassa kysytään jatkuvasti kaikilta come stai ja vastaus on yksinkertainen sto bene. Ei yhtään muuta edes odoteta. Eli miksi ap ei vastannut esim. kiitos kysymästä kaikki ok.... ja siirryttiin sitten muihin aiheisiin. Miksi kaikki on niin vaikeaa Suomessa mikä muualla on niin yksinkertaista? 

"How do you do" ei tarkoita "onko kaikki hyvin" vaan käytännössä "päivää".  Kai nyt ymmärrät myös, että "mitä kuuluu" ja "onko kaikki hyvin" ovat sävyltään aika erilaisia fraaseja ihan kielestä riippumatta. Varsinkin tuolla tavalla isossa porukassa kysyttynä. Ja me asutaan Suomessa, joten täällä pätee Suomen sosiaaliset normit ja tavat, turha siinä miettiä miten jossain Italiassa tai Usa:ssa tehdään.

Miksi how do you do on päivää jos englantilaiset vastaavat siihen sanomalla "great" tai "thank you very good", olen kuullut jonkun vastaavan "could not complain". Miksi eivät vastaa sitten takaisin how do you do jos se muka tarkoittaa vain hyvää päivää. 

Siis oikeasti siihen nimenomaan vastataan "how do you do", toki (ainakin Usa:ssa) voi sanoa myös tyyliin "fine, thank you", mutta ei siinä ole tarkoitus mitään kuulumisia selostaa. Meille opetettiin jo alakoulun englannin tunneilla, että tuo on nimenomaan tervehdys, ei oikea kuulumisten kysymys. Tässä on toki paikallista variaatiota, Briteissä korrekti tapa vastata on vain toistaa tuo "how do you do". Jenkeissä tuolla tervehdyksellä on vielä huomattavasti virallisempi kaiku.  Joku "how you doing" on enemmän kasuaali kuulumisten kysely tuttujen kesken, johon voi sitten vastata noilla sinun esimerkeilläsi, mutta siinäkin pointti on enemmän smalltalk kuin sellainen kuulumisten vaihto, mihin Suomessa ollaan totuttu. Siitähän maailmalla tunnistaa suomalaisen, että smalltalk-kysymyksiin vastataan liian kirjaimellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuspäisen ihmisen manipulointia. Kaikkien muiden kuullen yrittää saada mielenterveyttäsi kyseenalaistettua ja sinut hämmentyneeseen mielentilaan, jolloin on helpompi jatkaa manipuloimista. Pidä siis varasi.

Taitavaa manipuloimista onkin kun kysymyksessä itsessäänhän ei ole mitään pahaa, hänhän vain "kohteliaasti kysyi onko kaikki hyvin" 🙂

Ei ole kohteliasta kysyä monen kuullen lounaspöydässä.

No musta ei ole kyllä muulloinkaan. Siinä kysyjä asettaa itsensä ylempään asemaan kuin kysytty, että tällä kysyttävällä on joku piirre joka antaa ymmärtää tällä olevan ongelmia (joita kysyjä kenties kokee pystyvänsä ratkomaan). Tasa-arvoiset ihmiset eivät käyttäydy noin.

Vähän kaukaa haettua, että tuo aina tarkoittaisi jonkun aseman hakemista. Kyllä pitkissä työyhteisöissä monesti syntyy myös aitoja ystävyyssuhteita, ei siinä minusta ole mitään kummallista, jos kysyy kaveriltaan onko kaikki hyvin, jos toinen näyttää siltä, että on vaikka itkenyt koko yön. Ei tietenkään ap:n kuvaamassa tilanteessa, vaan kahden kesken. Ihanko oikeasti ottaisit jonain loukkauksena, jos ystäväsi kysyisi sinulta onko kaikki hyvin? Minusta tuollainen kuulostaa oudolta ja aika pitkälle viedyltä ajatusketjulta yksinkertaisesta välittömisen osoituksesta. Kyllä multakin on ystävät joskus rankoissa elämäntilanteissa kysynyt tuota, ja onneksi ovat, sillä en usein ole kovin hyvä tuomaan itse omia ongelmiani esiin, vaikka kokisinkin tarvetta puhua niistä. Kuuntelu ei tarkoita toisen ongelmien ratkomista.

"Ei tietenkään ap:n kuvaamassa tilanteessa", kun tässä oli nyt puhe nimenomaan ap:n kuvaamasta tilanteesta! :D Mitä hittoa nyt taas oikeesti?

-eri

Tuo aiempi kommentoija, johon vastattiin, ei myöskään enää puhunut pelkästään ap:n aiheesta. "No musta ei ole kyllä muulloinkaan", eli laajensi itse keskustelun aihetta myös muihin tilanteisiin, johon toinen kommentti vastasi. Näin ne keskusteluketjut aika usein internetissä menee, että keskustelu rönsyilee muuhunkin kuin pelkästään tiukasti aloituksen aiheeseen.

Minulle tulee aina ikävä tunne, että näytän sairaalta tai surulliselta tms, jos joku alkaa kysellä töissä, että "miten voit" tai "onko kaikki hyvin". Todella ikävää. Minkä minä sille voin, että vanheneminen yksinkertaisesti näkyy naamassa niin, että näytän väsyneeltä ja sairaalta. En halua meikata, vaan olen luomuna ja se tuottaa paljon näitä kyselyitä. Ihan kuin naisilla olisi velvollisuus muiden, myös muiden naisten, mielestä näyttää hehkeältä ja kauniilta. Miksei saa olla luonnollinen? Fakta on, että vaihdevuosi-iässä ilman meikkiä nyt vaan näyttää vähän huonovointisemmalta, vaikka kaikki olisi elämässä superhyvin.