Onko joku teistä tai joku tuttu onnistunut pääsemään eroon huumeista? Miten se onnistui?

Vierailija kirjoitti:

Käytin nuorempana vuoden kannabista jonka itse kasvatin kotona. Lopetin kun tuli jonkunlainen henkinen herääminen ja aineet loppu. Kai siinä vähän vaadittiin sitä että välitti terveydestä ja tulevaisuudesta.

Kannabis ei kyllä riippuvuutta aiheuta. Tai no jos on päässä vikaa niin sitten ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kannabis lasketaan, niin itse "pääsin irti" sitten, kun oli riittävä motivaatio, eli tyttöystävä joka ei pitänyt asiasta. Poltin ehkä pari vuotta käytännössä päivittäin, mutta olin jo jonkin verran vähentänyt kun kyseiseen naiseen tutustuin. Mitään vieroitusoireita ei missään vaiheessa ollut ja kun olin lopettanut, niin ei ollut kiinnostusta aloittaa uudestaan.

Ei lasketa ja siitä ei todellakaan tule vieroitusoireita.

Olin todella riippuvainen tupakasta. Sitten päätin lopettaa ja lopetin ostamisen enkä ottanut kun tarjottiin. Ei sitä voi polttaa jos on päättänyt lopettaa. En valehtele muille enkä etenkään itselleni joten ei ollut vaihtoehtoa kun päätös oli tehty. Juuei ollut helppoa, oli aivan saatanan vaikeaa ja hermo pinnassa pitkään. Siitä se sitten pikkuhiljaa helpotti. Yksi elämäni parhaista päätöksistä ja vaikea on ymmärtää miksi olin niin nuija että aloitin. Nykyisin kun näkee tupakoitsijoita niin ne näyttävät todella tyhmiltä. Aikuiset ihmiset imevät jotain palavaa puikkoa kuin tuttia.

Vierailija kirjoitti:

Siis huomaa tästä porukasta ettei teillä ole mitään hajua asiasta. Se että sinnittelee ja on ilman ns hampaat irvellä ei ole kauaskantoista touhua. Addiktion hoitamisen pääperuste on oppia käsittelemään ja kohtaamaan tunteet joita on paennut ennen päihteisiin. Perusteellinen itsetutkiskelu ja vertaistuki ovat tähän avainasemassa. Ei se mekanismi ole sama jos vertaa jotai pössyttelijää tai ihmistä joka on 20v käyttänyt huumeita iv:nä. Siinä paljon tahdonvoima riitä ja ilman tunteiden käsittelytaitoja tapahtuu retkahdus ennemmin tai myöhemmin.

 

Itse olen tuo 20v huumeita aikoinaan itseensä piikittänyt ja nykyään 15vuotta raitista elämää. Kyse on yhdestä päivästä ja päivä kerrallaan olemisesta selvinpäin. Aamulla päätän että tänään minun ei tarvitse käyttää.

Se että sinä tarvitsit siihen muiden apua ei tarkoita sitä että muut tarvitsisivat. Ei minulla ainakaan ollut käyttöön muuta syytä kuin uteliaisuus ja se, että se tuntui hauskalta.

Ja kivun sietäminen on nimenomaan sitä tunteiden käsittelyä. Nimenomaan ei hampaat irvessä vaan että hyväksyy sen ja antaa sen olla. Esimerkiksi itkeminen on kirjaimellisesti kehon paranemisprosessi, joka vapauttaa endorfiineja, mikä taas helpottaa mahdollisesti myös niiden tunnelukkojen käsittelyä, jos sellaisia on. Käytännössä siis vähän kuin huume itsekin.

Muutenkin aika passe avautuminen tulla läyhäämään mitä sinä olit kovin nisti ja vain sinun lopettamismetodisi on oikea ja kaikki muut valehtelevat. Ilmeisesti ongelmia jäi aika paljon hoitamatta. Ja se että edelleen joka päivä mietit päihteitä, niin huh huh. Itse en edes muistanut koko asiaa, vesi virtaa vantaassa nimittäin ja elämään tullut muuta sisältöä. 

Olen kuullut aiemminkin tuon, että ihmiset tekevät siitä entisestä käyttäjyydestään itselleen identiteetin. Rakennetaanko se siellä vertaistukiryhmässä? Eli identiteetti nististä "raittiiksi". Kun vaan lopettaa niin ei tule tuota kirousta, vaan voi jatkaa vapaana eteenpäin.

Huumeet ja muut lääkkeaineet pitää viedä apteekkiin jos niistä haluaa päästä eroon. Ei niistä voi niin vaan luopua, se on laitonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kannabis lasketaan, niin itse "pääsin irti" sitten, kun oli riittävä motivaatio, eli tyttöystävä joka ei pitänyt asiasta. Poltin ehkä pari vuotta käytännössä päivittäin, mutta olin jo jonkin verran vähentänyt kun kyseiseen naiseen tutustuin. Mitään vieroitusoireita ei missään vaiheessa ollut ja kun olin lopettanut, niin ei ollut kiinnostusta aloittaa uudestaan.

Ei lasketa ja siitä ei todellakaan tule vieroitusoireita.

Jeps vain 20v heroiinia käyttäneet saa vastata tähän ketjuun enää. Huomaatteko kun tuli päihteiden kovin kundi paikalle ja alkoivat pikkunistit lentelemään seinille :D

Vierailija kirjoitti:

Huumeet ja muut lääkkeaineet pitää viedä apteekkiin jos niistä haluaa päästä eroon. Ei niistä voi niin vaan luopua, se on laitonta.

Ei minulle ole mikään ongelma rikkoa lakia.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pääsi muista, mutta bentsoista ei. Ehkä joskus ajan kanssa niistäkin. Juo myös silloin tällöin. Käytti vähän kaikkea, mutta piriä kai mieluiten.

Voi hyvää päivää. Ap varmaan nyt kuitenkin haki niiden ihmisten kokemuksia kun on oikeasti päästy päihteistä eroon.

Tiedän yhden joka käytti eri huumeita ihan teineistä. Oli vieroituksesskin mutta retkahti uudestaan. Joskus vajaa kolmekymppisenä hän tuli uskoon ja sitä kautta pääsi irti aineista. On nyt ollut naimisissa ollut jo monta vuotta ja kahden pienen lapsen isä. Ilmeisesti menee ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Juu. Ihan vaan sillä että lopettaa ja hyväksyy sen, että aluksi voi tulla kipua ja tuskaa (vieroitusoireet), kaipuuta (psyykkinen addiktio) ja sitten muistan ajatelleeni, että "elämä tulee olemaan harmaata useita vuosia". Tuosta on siis jo vuosikausia enkä enää koe, että elämä olisi ollenkaan harmaata, mutta muistan tuon ajatuksen, joten siltähän se silloin tuntui.

Eli siis hyväksyy vaan ne seuraukset ja menee niiden läpi. Perustarpeista huolehtiminen on tärkeää ja sellaisten perusasioiden löytäminen, mistä nauttii edes vähän. Näin kesän alla tietysti luonto on huippu, samoin hyvä ruoka, happi, kaikki tällainen. Ihmissuhteita en suosittele, sillä ne ovat muutenkin epävakaita, niin parempi keskittyä siihen omaan vakauteen vaan.

Ihmissuhteet on elämässä suurimmalle osalle se tärkein asia mutta sinä et suosittele oman epävakautesi takia. Tätä vauvapalstailuako suosittelet ihmissuhteiden tilalle? Mitä toipumista se on mistään jos tulee vaan netissä roikkuminen tilalle turruttamaan yksinäisyyttä?

Kävin minnesotamallisen hoidon. En enää käy vertaistukiryhmissä ja tämähän on täysin varma että tulen retkahtamaan jos joltain AAlaiselta kysytään. ;) Sain ryhmistä alussa kyllä paljon mutta opin myös että siellä käy myös hyvin sairaita ihmisiä, ne ei todellisuudessa kasva ihmisinä vaikka ramppaavat ryhmässä eivätkä juo. Psykoterapian kävin myöhemmin ja nykyään 9v ollut raittiina. Ekat 5 vuotta oli aivan järkyttävää tuskaa kun olin pähkinänkuoressa traumatisoitunut ihmisraunio, nykyään jo elämä perushyvää

Vierailija kirjoitti:

Hoidata mt-ongelmasi niin luultavasti pääset.

Monikin on maailmassa päässyt, vaatii itsekuria.

Mitä vttua hölötät? ''Monikin on maailmassa päässyt''. Miten tämä nyt liittyy yhtään mihinkään? Oletko idiootti? = Olet.

Vierailija kirjoitti:

Arkussa krematorioon.

Krematoi itsesi pois täältä.

Vierailija kirjoitti:

En liiku säälittävissä vassarinarkkaripiireissä joten ei.

Miksi sitten kommentoit? Oletko idiootti? = Olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytin nuorempana vuoden kannabista jonka itse kasvatin kotona. Lopetin kun tuli jonkunlainen henkinen herääminen ja aineet loppu. Kai siinä vähän vaadittiin sitä että välitti terveydestä ja tulevaisuudesta.

Kannabis ei kyllä riippuvuutta aiheuta. Tai no jos on päässä vikaa niin sitten ehkä.

Sitä on kiva poltella ja kun se loppuu niin ei siihen maailma kaadu. Fyysistä riippuvuutta se ei aiheuta mutta psyykkisen riippuvuuden sekin voi aiheuttaa. Kun nautintoaineita joka tapauksessa käytetään niin kannabiksella on pieni riippuvuusriski. Saisi olla laillista niin olisi alkoholille sallittu vähemmän haitallinen vaihtoehto. Riippuvuusriski on alkoholilla reilusti suurempi kun se voi koukuttaa fyysisesti ja psyykkisesti. Jo yhden illan juomisen jälkeen moni ottaa loiventavia kun sillä se paha olo lähtee millä se tulikin.