Miksi jotkut pääsee masennuskuntoutukseen vaikka voivat ihan ok ja toiset ei saa mitään apua
Kommentit (25)
Riippuu miten köyhällä paikkakunnalla elät. Isoimmissa kaupungeissa on tarjolla kaikenlaisia kuntoutusjuttuja. Pienet on ennen ostaneet ne palvelut isommilta, mutta ainakaan kymmeneen vuoteen ei ole ollut varaa.
Ei silti, tulokset on huonoja kaikilla konsteilla. Ei lääkkeistä ja terapiasta ja kuntouttavista toiminnoista haittaa ole, vaan harvoinpa näkee kenenkään pomppaavan takaisin työkuntoon. Masiksesta pyristellään itse ulos, tai jäädään sinne. Tulkoon alapeukut, tämä on itse kokemani ja näkemäni totuus.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa, pääsin nimittäin itse osastolle heti ekan itsariyrityksen jälkeen ja sain olla siellä kunnes ihan vaadin päästä pois. Myöhemmin olen tajunnut kuinka onnekas olin, samassa tilanteessa olevia on käännetty kotiin runsain mitoin. Ehkä se on kiinni tuurista, kuinka moni muu on just samassa tilanteessa silloin samalla alueella.
Kai sillä on tekemistä vapaiden potilaspaikkojenkin kanssa? Silloin oli tilaa, eikö ihmisiä jonossa.
Minulla: ei päihdeongelmaa tuolloin eikä koskaan historiassa. Ei psykooseja, ei kaksisuuntaista. Ei minkäänlaista katatoniaa tai vaikka dissosiaatioita.
Olin hyvin sairaudentuntoinen, eli tunnistin oireeni jne. Olin ollut kerran itsetuhoinen, mutta hyvin vaikean tilanteen edessä. Oireeni ja oloni johtui vahvasti traumataustasta, lapsuudessa koetuista hylkäämisistä ja heittelejätöistä sekä nuoruudessa koeutuista koulukiusaamisista ja adoptiovanhempien (!) edesottamuksista.
Kelan mielestä olin toivoton tapaus ja ei oikeutta terapiaan, vaan suoraan eläkkeelle. Kiva, että kaiken maailman prinsessat pääsee psykologille juttelemaan kun vähän ahdistaa. Kiva, että päihdeongelmaisille löytyy aina ymmärtäjiä ja auttajia ja että vangitkin nähdään kuntoutumiskelpoisina, mutta minua ei.
Haistakaa *tu.