Lue keskustelun säännöt.
Hölmö kysymys, mutta minkälainen 40-kymppisen "pitäisi" olla?
23.05.2023 |
Kokenut, mutta mitä ja millä tavalla?
Aikuinen, mutta miten se ilmenee?
Aloin yhtäkkiä miettiä, että sen lisäksi että en tunne itseäni vanhaksi, en myöskään koe että elämä olisi jotenkin tässä ja tulevaisuus pelkkää alamäkeä.
Tuli aivan irrallinen, epätodellinen olo kun kuuntelin viikonloppuna tuntemattomien ihmisten juttuja (olin tupareissa miehen työkaverin luona). Kaikki olivat samaa ikäluokkaa, kaikki suurin piirtein samanlaisista elämäntilanteista, tai ainakin niin luulen. En kokenut kuuluvani joukkoon. Enkä tarkoita tällä mitään ylimielisyyttä vaan oikeastaan päinvastoin.
Nyt tänään tällä palstalla tulee sama olo. Joku minua kaksi vuotta vanhempi ei enää halua uutta suhdetta kun kaikki on jo elämässä nähty. Itse olen ensimmäisessä avioliitossani edelleen. Ei mikään onnen multihuipentuma - liitto, mutta jostain syystä olen tässä edelleen. Aloin miettiä, että tosiaan moni on eronnut jo tässä iässä.
Äh, en osaa selittää. Tuli olo, että olen keskenkasvuinen ja naiivi ajatusmaailmaltani.
Kommentit (22)
Tuohon ikään mennessä tulisi ainakin osata jo kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhallinen, asiallinen, elämän perusasiat hallussa.
Kuka kirjoittaa 40-kymppinen?
Se on 40-kymmentä kymppinen.
Eronnut, urheiluautossa, parikymppinen mimmi vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsenäinen aikuinen, joka tuntee ja hyväksyy itsensä ja muut, eikä kysele muilta mielipidettä siitä, millainen hänen pitäisi olla.
Hyvä olisi, jos olisi arjen rutiinit, työ ja kotiasiat hallussa ja raha-asiat hanskassa, mutta sekin on liikaa vaadittu noin viidennekseltä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Eronnut, urheiluautossa, parikymppinen mimmi vieressä.
Sinä kuvasit nyt aikuistumisprosessissa teini-ikään jääneen luuserin, jolla on narsistisia piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Paljon menee aikaa muuhun (töihin ja lapsiin), ettei ehdi oikein omaa ikää ja sitä millainen "kuuluisi" olla, miettiä. Välillä hätkähdän, kun tajuan, että toinen lapsista on jo teini. Ihmettelen miten voin olla jo teinin äiti, kun sisäisesti tunnen olevani 25v. Ihmettelen kuka toi keski-ikäinen tantta on peilissä. Vielä on asioita, joissa pyrin "kasvamaan aikuiseksi".
Ajaa uudella saksalaispremiumilla ja tykittelee uraputkessa kohti aina vain korkeamman johtajan titteliä. Viettää vuoden aikana jopa useita kuukausia työmatkoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Eronnut yhteishuoltaja ja pörrätä yöelämässä etsimässä panoja/kumppania toiselle kierrokselle.
- Ikäkriisistä kärsivä, ulkonäköönsä tyytymätön, nuoruuttaan haikaileva.
- Uranousunsa nähnyt, työhönsä kyllästynyt.
Elämä menee hukkaan jos koko ajan vain miettii, että millainen muka kuuluisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronnut, urheiluautossa, parikymppinen mimmi vieressä.
Sinä kuvasit nyt aikuistumisprosessissa teini-ikään jääneen luuserin, jolla on narsistisia piirteitä.
Eli tyypillisen nelikymppisen. Sitähän tässä kysyttiin.
Neljäkymppiset ei voi mitenkään olla "samalla tasolla" aikuisuuden ja kypsyyden suhteen kun elämänkokemukset on niin kovin erilaisia. Mulla esim. neljäkymppisenä on takana avioero, olen tullut petetyksi ja huijatuksi ja olen sairastanut syövän. Siskoni joka on vuotta nuorempi, tuntuu hieman lapselliselta koska hänellä on ollut helppo elämä ilman mitään isompia vastoinkäymisiä. Toki hienoa että siskoni elämä on tähän asti mennyt noin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähemmäs 40tä.
Olen kouluttautumassa uudelle alalle ja olen myös uudessa parisuhteessa. Ostanut vasta omakotitalon ja koen että tässä on hyvä olla. Ei ole minkäänlaisia sairauksia ja siitä olen tyytyväinen. Itseni kanssa olen enemmän sinut mitä esim. 20 vuotiaana.
En kyllä koe, että olen kohta 40tä. Sisäisesti nuorempi ja lapsenmielinen. :D
Järkyttävää, että ap pöyristelee jos joku ei halua uutta suhdetta. Miksi sitä itseään liekaan enää laittaisikaan jos takana jo liitto, kyllä sitä jo nelikymppisenä sentään oikean elämän ja vapauden ansaitsee!
Itse en ole mitään mitä nelikymppisen pitäisi olla. En ollut sitä myöskään kolmikymppisenä. Luultavasti viimeksi olin "normaalilla" tasolla parikymppisenä ja siihen olen jämähtänyt kahdeksi vuosikymmeneksi. Se on todella surullista. En voi elää sellaista elämää kuin tässä iässä pitäisi tai ainakin voisi elää. En myöskään voi aloittaa kaksikymmentä vuotta myöhässä elämistä sieltä parikymppisen tasolta, koska se nyt ei vain ole millään tasolla mahdollista. En voi olla nelikymppisenä kaksikymppinen enkä kuusikymppisenä nelikymppinen.
Olenkin siis vuosi toisensa perään elänyt vaatimatonta elämääni omassa pienessä kuplassani. En käy oikein missään, en tapaa ihmisiä kuin harvoin ja en todellakaan puhu kenellekään elämästäni. En tykkää valehtelusta niin siksi tämä on minulle parempi vaihtoehto.
Nelikymppinen osaa jo olla juuri sellainen kuin itse haluaa olla.
No, itse olen jo reilusti päälle nelikymppinen (45 vuotta), enkä ole vielä tähän mennessä keksinyt, että mitä tässä nyt oikein pitäisi olla.
Se mitä tulee mieleen muiden nelikymppisten elämää seuratessa on, että tämänikäiseltä oletetaan elämän olevan jotenkin "valmiina". Että sitä on tähän ikään mennessä hankittu parisuhde (tai useampia), lapsia, ura, oma asunto ja kaikki muu tällainen, tai mitä muuta nyt ikinä onkaan ollut elämässä tavoitteena. Ja että ns. nuoruuden juoksut on juostu ja toiveena ilmeisesti monella on, että elämä jatkuu vakaana ja tasaisena ilman sen suurempia tapahtumia ja muutoksia.
Voin olla väärässä, mutta tällaisen kuvan olen saanut
Minusta 40 v on nuori. Itse olen 44v ja vaikka lapset on jo täysikäiset niin en minä ole kääkkä. Opiskelen, käyn töissä ja vaihdoin työpaikkaa, seurusten ym.
Oma äitini oli minun iässäni vanha. Hoki olevansa vanha ja viisikymppisenä alkoi "jos elinpäiviä riittää" puhe.
40-kymppinen eli 400 vuotias, pitäisi olla kuollut