Selittäkää mulle miksi jotkut eivät jaksa panostaa ystävyyssuhteisiin vaan antavat niiden kuivua

Niin jos ei jaksa niin ei jaksa, oletko vähän tyhmä?

Ehkä heitä ei kiinnosta sun toxinen pökäle

Olen kuullut jopa ihan suoraan sanottuna että eivät jaksa panostaa ja sitten suhteet hiipuvat, mikäli toinenkin osapuoli väsyy

Paljonko sinä, ap, panostat?

Hei AP

Mieti

Mieti

Voisiko vika olla sinussa?

Voisiko olla?

Tykkään olla yksin. Jotkut ihmiset yrittää olla ihan liikaa yhteydessä ja se ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa ihan suoraan sanottuna että eivät jaksa panostaa ja sitten suhteet hiipuvat, mikäli toinenkin osapuoli väsyy

Nii

So what?

.

Miksi pitäisi panostaa jos ei jaksa?

Ei silloin varmaan välitä kauheesti

Jollain osui hermoon näköjään

Ei vain omat resurssit riitä. Ihmissuhteet on jotain mitä harrastan silloin kun rahatilanne on huono ja ei ole kehittänyt mitään mielenkiintoista tekemistä.  Oikeasti vietän aikani mieluiten pörssissä ja tuijotan kynttilöitä kuin olen ihmisten kanssa. 

Ehkä ystäväsi on uupunut tai ei voi hyvin sinun seurassasi. Onko ystävyys kuihtunut kasaan jo aikoja sitten esimerkiksi elämäntilanteen muutoksen takia?

Erilaiset odotukset ystävyyssuhteelta. Toinen haluaa paljon yhteydenpitoa ja kaikenlaista panostamista ja toinen ottaisi mieluummin rennommin eikä kaipaa läheskään yhtä paljon yhteydenpitoa eikä varsinkaan mitään panostamisia. Tällaisesta ystävyydestä kumpikaan ei saa sitä mitä ystävyydeltä toivoo.

Ihmissuhteet ovat sosiaalistapeliä ja ne kuormittavat ihan liikaa. 

En ymmärrä miksi jotkut ylläpitää yksipuolista ystävyyssuhdetta? Ystävyys on narsistinen tarve, jolla tyydytetään niitä omia tarpeita? Se, että on erilaisia ihmisiä opitaan jo päiväkodissa. Missä välissä se unohtuu ettei muut ole = sinä?

Taustalla voi olla se, että ystävyys on solmittu tietyssä elämänvaiheessa tai tiettyyn tarpeeseen, ja nämä alkuperäiset motiivit eivät enää täyty.

En pidä yhteyttä yhtään kehenkään sen takia, että "siihen pitää panostaa".

Enkä myöskään halua yhtään yhteydenottoa keneltäkään tuolla perusteella.

Olen yhteydessä ihmisiin vain/jos oikeasti haluan olla juuri kyseiseen henkilöön yhteydessä.

Kaikenlaiset "panostajat" ja velvollisuussoittelijat ja voivat tunkea puhelimensa sinne mihin päivä ei paista.

Samaa mieltä.

Nähdään vain se Ihqu puoliso. Puoliso sitä tätä tuota. Mieluiten menen puolison kanssa jne.

Sitten jossain kohdassa suhde alkaa olla kuivakka, porataan kun ei niitä ystäviä ole.

Oikeasti hyvät tyypit jaksaa myös ylläpitää ystävyyssuhteita. Välillä enemmän, välillä vähemmän. En tajua miksi sen elämän pitää supistua täysin työ-koti akselille. Olenkin itse sosiaalinen ihminen, mutta silti. Mikä rikkaus ne ystävät on.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään olla yksin. Jotkut ihmiset yrittää olla ihan liikaa yhteydessä ja se ahdistaa.

Juu ei kai sunlaisella ole ystäviä eikä puolisoa, ja se taas on ihan okei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään olla yksin. Jotkut ihmiset yrittää olla ihan liikaa yhteydessä ja se ahdistaa.

Juu ei kai sunlaisella ole ystäviä eikä puolisoa, ja se taas on ihan okei

On mulla, mutta ei sellaisia jotka vaativat jatkuvaa tapaamista, viestittelyä tai puhelimessa hölisemistä.

Kun tutustun uuteen ihmiseen, käy monesti niin että kun tutustuu vähän paremmin alkaakin ilmetä sellaisia piirteitä toisesta (esim. rajattomuus, liika ripustautuminen) että on pakko ottaa etäisyyttä kun ei haluakaan alkaa bondata sen enempää. Tämän voi varmaan joku kokea niinkin etten "jaksa panostaa" "ystävyys"suhteeseen. Ei nyt vaan voi suoraankaan sanoa että olet valitettavasti niin raskas ihminen etten haluakaan olla tekemisissä enää.

Jos on huono rahatilanne, vältän ottamasta yhteyttä, ettei vaan kukaan keksi mitään rahaa vaativaa aktiviteettia. Lisäksi hävettää oma huono ja pieni vaatevalikoima.

Helpompi olla yksin kotona, kuin selitellä mitään.