Oma lihavuus ärsyttää. Paino putoaa koko ajan mutta hävettää. Lähtöpaino 120 kg, nyt 105 kg.

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh, joku vetänyt kilarit siitä että olen tanssija! 2 tuntia tänne suoltanut höpöä tänne, menisit sinäkin lenkille.

Tässä on pieni tauko ja otan vihersmoothieta hamppuproteiinilla. Pari tuntia vielä tunteja, sitten kotiin pakkaamaan, lähden Portlandiin loppuviikoksi, esiinnyn lauantaina kahdessa opettajani järjestämässä tanssishowssa ja sitä ennen on kurssikavereiden kanssa treenejä.

Alan tästä lähtien tägäämään kaikkiin instan tanssikuviini #bodypositive

eikö olekin hyvä idea?

Mahtavaa :) Tanssitko Rhymesin tahdissa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä annoit itsesi lihoa?

terv. kehonegatiivinen

Juu, olen kehonegatiivinen. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy kontrolloida tekojaan. En pysty käsittämään että ensin antaa itsensä lihota ja mitkään kalorit, ravintoarvot tai liikunta ei kiinnosta.

Sitten yksi päivä tulee herätys ja alkaa kaloreiden laskenta jota suklaapatukka pystyy horjuttamaan. Ja siihen päälle etsitään sympatiaa.

Niin kuin alussa kirjoitin niin aikuisen ihmisen täytyisi kontrolloida tekojaan ja ymmärtää mikä omalle kropalle on hyväksi. Kukaan ei kaada viinaa tai kippaa ruokaa toisen suuhun vaan päätös lähtee omasta itsestä.

Sinäkin voit sairastua ja joutua petipotilaaksi ja silloin et voi liikuntaa harrastaa. Itse olin sairaana useita vuosia ja kärsin hirvittävästi siitä että en voinut harrastaa rakastamaani liikuntaa. Liikunta ja terveellinen ravinto on minua aina kiinnostanut mutta pahimmassa sairausvaiheessa en jaksanut edes käydä vaaalla saati että olisin kaloreita laskenut. Paino nousi 7 viikossa 11 kiloa, sitten seuraavan sairauden yhteydessä 25 kiloa 2 kuukaudessa.

Itse en ole kehonegatiivinen, olen iloinen että kehoni pystyy taas liikkumaan ja hemmottelen sitä runsaalla liikunnalla sekä terveellisellä ruoalla(vegaani, esim. borssikeitto, linssipata, salaatit, raasteet jne. ei pizzaa, suklaata, alkoa, roskaruokaa tms.)

Tosi harvoin joutuu petipotilaaksi. Olitko koko tuon ajan osastolla? 

Kun liikunta vähenee, ei tarvitse syödä niin paljon. Tuo vaikuttaa tekosyiden hakemiselta.

En ole sinulle millään muotoa tilivelvollinen.

Onko sinulla joku järkevä syy mollata ihmisiä jotka haluavat laihtua? Haluat kenties sabotoida ihmisten laihdutusyritykset?

Heh, etpä onnistu ainakaan minun kohdalla, sillä olen jo laihtunut 25 kiloa ja matka jatkuu. Lällän lällän lieruu :D :D :D

Että pitää olla surkea elämä ihmisellä että pitää netissä kiusata tuntemattomia. Oletko ajatellut että voisit alkaa jotenkin kehittää itseäsi, opiskella jotain taitoja tai vaikka liikunnallisesti? Tule vaikka minun sambatunneilleni! Laitetaan sambapeppu pyörimään!

Ei, hienoa että olet laihtunut mutta syy siihen miksi olet lihonut yhteensä melkein 40 kg on laiskuus ja mässäily. Olit heti puolustuskannalla kun kysyttiin miksi olet petipotilaana. Petipotilas yleensä tarkoittaa sitä että vain maataan sängyssä, ei pystytä nousemaan edes vessaan. Pienet selkäkivut ja nivelkivut joita yleensä tulee ylipainoiselle ei ole tekosyy väittää olevansa niin sairas ettei voi muuta kuin maata. Jos olisit ollut petipotilas, olisit ollut osastolla. Muu selitys on turhaa.

Jatka ihmeessä laihdustusta, koska olet varmasti edelleen vielä vaikeasti ylipainoinen. Mutta muista seuraavalla kerralla että vain sinä olet vastuussa siitä mitä suuhusi työnnät.

Sinä olet mässäillyt enemmän kuin minä. Olen elänyt hyvin kurinalaista elämää, treenannut taitojani lapsesta lähtien sekä liikunnassa(tanssi päälaji) että muilla aloilla. Vegaani olen ollut 30 vuotta, sinä et pysyisi olemaan lihatta ja juustotta edes päivää sillä olet tottunut niitä mässäilemään.

Minulla on ollut monta sairautta peräkkäin joista yhteen meinasin kuolla. Totta oli että vessassa käyntikin oli kuin olisi sotareissussa käynyt, eikä minulla wc:ssä käyminen tule enää ikinä olemaan normaalia. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä miten vaikeiden asioiden läpi ihmiset joutuvat menemään, olet elänyt pumpulissa, päässyt helpolla. Aika törkeää väittää että olen laiska. Olen kuolemanporteilta ja suoranaisesta hlvetistä kuntouttanut itseni kaikkien niiden leikkauksien, hoitojen ja lääkkeiden parista lähestulkoon normaaliin elämään, treenaamalla ja tekemällä kovasti töitä kehoni eteen ja syömällä äärimmäisen terveellisesti. Itse olen itsestäni ylpeä. Monta vuotta kuljin rollaattorilla, hyvin hyvin hitaasti. En pystynyt normaaliin elämään, en käymään kaupassa, saunassa saati uimassa tai liikuntatunneilla. Minulla ei ollut ketään apuna. Itse sinnittelin itseni kuntoon ja nyt taas kuljen esiintymislavoilla tanssimassa ja ulkomailla opettamassa ja opiskelemassa itsekin.

Suosittelen oikeasti sinulle jotain fiksumpaa harrastusta kuin muiden ihmisten syömisten ja painon kyttääminen. Teetkö muuta? Oletko työtön ja päivät pitkät vain junailet näitä tekstejä tänne ja ylikselle? Koska et ole elämässäsi saavuttanut mitään niin katselet amerikkalaisia laihdutusohjelmia ja stalkkaat bopo-somettajia jotta saisit edes heihin verrattuna kokea itsesi jossain onnistuneeksi: et ole lihonut yhtä isoksi!

Tiedoksesi, ostin juuri pikkupikku narubikinit jotka päällä tulen seuraavat lämpimät päivät kekkaloimaan ja uimaan!

Höpöhöpö. Jos kerran olet niin urheilullinen ja osaat syödä sopivasti niin ei sulle ylipainoa olisi kertynyt. Kurinalainen elämä tarkoittaa juuri kurinalaista elämää jolloin ihminen osaa säädellä syömisiään siten ettei ylipainoa kerry. Puhut itsesi pussiin koko ajan. Sairaudet - olivat ne olemassa tai keksityt- ovat kyllä kurjia mutta edelleen, vain tekosyitä. Koko tekstisi on hyvin ikävän ihmisen katkeraa tekstiä, juuri kuten lihavilla ihmisillä on tapana: he syyttelevät muita omista epäonnistumisistaan, eivätkä ota vastuuta itsestään ja lisäksi kiukuttelevat jos heille uskaltaa sanoa totuuden. Koska edelleen, vain yksi ihminen ajaa sitä ruokaa suuhun, sinä itse.

Muuten, sairastelukortti ja kertomus kuinka opettelit uudestaan kävelemään eikä elämäsi ole kuin ennen, on kuultu satoja kertoja ennenkin. Teho on sama kuin ennenkin: pyöreä nolla.

Inceli taas kertomassa kuinka esim naisten hormonisairaudet ja siitä johtuva lihominen on vain "kurin puutetta" Inceli tietää sairauksista ja niiden oireista paremmin kuin lääkärit ja nämä kalpeat spaghettikädet varsinkin tietävät naisten hormonitoiminnasta kaiken. Lisää testoa ja salia öyh öyh.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaas, kunhan tekoäly kehittyy tarpeeksi, niin voidaan luoda videoita, joissa voimaantuneet kehopositiiviset lylleröpyllerö-neitokaiset käyvät hurjia sumopainikamppailuita XD

Aina Prismassa näitä ihrakasoja nähdessäni kuvittelen mielessäni, miten hassulta näyttäisi, kun ne sumopainisivat keskenään. Pohjoismaisesta sumopainistahan voisi tulla mainio markkinatemppu Suomelle: Suomeahan on sanottu Pohjolan Japaniksi : )

Mitens ne lylleröpyllerö-poikaset, niitähän on muutenkin enemmän:) Tuleeko samat ihmisviha-fiilikset oman sukupuolesi pläskimaha pojista? 

Toihan on hieno saavutus. Monelle on todella hankalaa laihduttaa 15 kiloa. Ei ole mitään hävettävää.

Liian nopeasta laihdutustahdista (näännytyksestä) kärsii myös iho, joten ei kannata. Tahtisi on hyvä. Kehosi on kiitollinen myös alkon jättämisestä, etenkin maksasi. <3

Kyllähän se paino putoaa kun syö järkevästi ja liikuntaa harrastaa. Valitettavasti se tehokkain liikunta vaan tahtoo olla sitä ikävää ja raskasta. Mutta jos pääsee sen aloittamisen hankaluuden yli niin sillä pääsee pitkälle. Ja liikuntaa pitää olla monta kertaa viikossa. Lisäksi kaikki normaaliin elämään liittyvä esim. Kauppaan kävely tai lasten kanssa ulkona oleminen ja siellä leikkiminen. Pelkästään rauhallinen pikku touhuaminen ei ole sellaista liikuntaa joka auttaa painon pudottamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä annoit itsesi lihoa?

terv. kehonegatiivinen

Juu, olen kehonegatiivinen. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy kontrolloida tekojaan. En pysty käsittämään että ensin antaa itsensä lihota ja mitkään kalorit, ravintoarvot tai liikunta ei kiinnosta.

Sitten yksi päivä tulee herätys ja alkaa kaloreiden laskenta jota suklaapatukka pystyy horjuttamaan. Ja siihen päälle etsitään sympatiaa.

Niin kuin alussa kirjoitin niin aikuisen ihmisen täytyisi kontrolloida tekojaan ja ymmärtää mikä omalle kropalle on hyväksi. Kukaan ei kaada viinaa tai kippaa ruokaa toisen suuhun vaan päätös lähtee omasta itsestä.

Sinäkin voit sairastua ja joutua petipotilaaksi ja silloin et voi liikuntaa harrastaa. Itse olin sairaana useita vuosia ja kärsin hirvittävästi siitä että en voinut harrastaa rakastamaani liikuntaa. Liikunta ja terveellinen ravinto on minua aina kiinnostanut mutta pahimmassa sairausvaiheessa en jaksanut edes käydä vaaalla saati että olisin kaloreita laskenut. Paino nousi 7 viikossa 11 kiloa, sitten seuraavan sairauden yhteydessä 25 kiloa 2 kuukaudessa.

Itse en ole kehonegatiivinen, olen iloinen että kehoni pystyy taas liikkumaan ja hemmottelen sitä runsaalla liikunnalla sekä terveellisellä ruoalla(vegaani, esim. borssikeitto, linssipata, salaatit, raasteet jne. ei pizzaa, suklaata, alkoa, roskaruokaa tms.)

Tämäkin on käsittämätöntä että kehonegatiivisuus: normaalipainoinen itsestään huolta pitävä

kehopositiivinen: ylipainoinen 100 kg normaalipaino.

Ei varmaan kyse ole siitä, että pitää huolta, vaan miten suhtautuu sekä itseen että muihin ihmisiin. Tuosta kommentista tuli aika selkeästi tuomitseva fiilis, tuo komentoija ei selvästi ymmärrä yhtään lihomisen psykologisia syitä, vaan puhuu sympatian keräämisestä ym. Se on sitä kehonegatiivisuutta, mihin tartuttiin, ei se, että ko. henkilö pitää itsestään parempaa huolta (ja siinä sivussa kokee ne, jotka eivät näin tee, jotenkin huonommiksi ihmisiksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just katselin eilen kaupungilla, että todella monen naisen normipaino taitaa olla 130-140kg.  Olet jo sen alle, 85kg kohdalle et enää poikkea normaalikokoisesta vaikka pituutesi olisi mikä. Vuoden vaihteessa olet jo ihan eri koko luokan ihminen. Oma lähtöni oli lähes 120kg ja nyt paino pyörii siellä 68-75kg välillä.  Aina välillä se yrittää itseään takaisin ylös hilata ( noin kerran kolmessa vuodessa tulee kuin tyhjästä yhtäkkiä 7kg) Sen ajan kun jaksaa laittaa vastaan ja sitten hissukseen ne taas häviää. Joten kannattaa valmistautua siihenkin.

Vautsi! Tuohon pyrin itsekin. :) Onnea todella paljon! Nämä kertomukset antaa aina voimaa eteenpäin ja vahvistusta, että kyllä minäkin onnistun. Oikeastaan tiedän sen, että onnistun koska olen niin sen päättänyt. Mitään tekosyitä ei ole. Nautin tästä kaiken lisäksi vaikka se kriittinen osapuoli minussa tulee välillä hetkeksi lannistamaan. Onneksi osaan kuitenkin myös kehua itseäni. Kun niitä portaita tänään kävelin luonnossa niin herranjestas kun puuskutti mutta muistin jatkuvasti kehua itseäni, että hienosti menee. 

Minä koen myös, että minulla on sellainen vartalo, joka antaa aika paljon anteeksi ulkonäöllisesti. Olen aina ollut melko lihaksikas rumiinrakenteeltani ja voimaa löytynyt. Se 70-80 kiloa on itselleni jo hyvä saavutus. Tavoitteena nyt lähtökohtaisesti olisi, että painoni tulisi olemaan 75 kiloa laihduttuani, haluan sen myös pysyvän niissä mitoissa. Tässä pyrin ihan elämäntapa remonttiin.

Ap

Silloin kun minä laihdutin ei yli koon 46 ihmisille ollut mitään muuta tarjolla kuin mustia ja violetteja trikoo telttoja. Nykyään löytyy jo kivasti vaatteita kaiken kokoisille kivoilla väreillä ja leikkauksilla. Isompikin nainen voi olla ihan nätin ja tyylikkään näköinen. Jos tämä kesä harmittaa niin varmasti kohtuu hinnalla löytyy jokin kiva kesämekko tai pari missä on kiva olla ja näyttäytyä. Mielialan pitäminen positiivisena maksaa itsensä takaisin vaikka ylimeno kauden vaatteisiin ei ehkä tekisi mieli panostaa.

Miten pitää mieliala positiivisena, kun näyttää hirveältä ja tietää, ettei tule koskaan näyttämään hyvältä? Omenavartalotyyppi ja nahka roikkuu kuin vanhalla kalkkunalla. Ei muotoja tai ovat väärässä paikassa eli mahassa. 

Mä en ole oikein koskaan tiennyt paljonko pitäisi syödä. Tai siis kuinka paljon muut normaalipainoiset ja hoikkana pysyvät syövät, että pysyvät siinä kunnossa. Täytyykö jäädä nälkäiseksi vai saako maha tuntua täydeltä? Jos lasken kaloreita ja makroravinteita, niin pitäisi syödä aika paljon ja proteiiniakin saada ihan älyttömästi, mutta en usko että kukaan hoikka syö sillä tavalla. Syön mielestäni riittävästi tai välillä liian vähän ja harvoin, mutta annoskoot saattavat olla syöntikerroilla runsaammanpuoleisia, ei silti mitään epäterveellistä. Syön 1-3 krt/vrk. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just katselin eilen kaupungilla, että todella monen naisen normipaino taitaa olla 130-140kg.  Olet jo sen alle, 85kg kohdalle et enää poikkea normaalikokoisesta vaikka pituutesi olisi mikä. Vuoden vaihteessa olet jo ihan eri koko luokan ihminen. Oma lähtöni oli lähes 120kg ja nyt paino pyörii siellä 68-75kg välillä.  Aina välillä se yrittää itseään takaisin ylös hilata ( noin kerran kolmessa vuodessa tulee kuin tyhjästä yhtäkkiä 7kg) Sen ajan kun jaksaa laittaa vastaan ja sitten hissukseen ne taas häviää. Joten kannattaa valmistautua siihenkin.

Vautsi! Tuohon pyrin itsekin. :) Onnea todella paljon! Nämä kertomukset antaa aina voimaa eteenpäin ja vahvistusta, että kyllä minäkin onnistun. Oikeastaan tiedän sen, että onnistun koska olen niin sen päättänyt. Mitään tekosyitä ei ole. Nautin tästä kaiken lisäksi vaikka se kriittinen osapuoli minussa tulee välillä hetkeksi lannistamaan. Onneksi osaan kuitenkin myös kehua itseäni. Kun niitä portaita tänään kävelin luonnossa niin herranjestas kun puuskutti mutta muistin jatkuvasti kehua itseäni, että hienosti menee. 

Minä koen myös, että minulla on sellainen vartalo, joka antaa aika paljon anteeksi ulkonäöllisesti. Olen aina ollut melko lihaksikas rumiinrakenteeltani ja voimaa löytynyt. Se 70-80 kiloa on itselleni jo hyvä saavutus. Tavoitteena nyt lähtökohtaisesti olisi, että painoni tulisi olemaan 75 kiloa laihduttuani, haluan sen myös pysyvän niissä mitoissa. Tässä pyrin ihan elämäntapa remonttiin.

Ap

Silloin kun minä laihdutin ei yli koon 46 ihmisille ollut mitään muuta tarjolla kuin mustia ja violetteja trikoo telttoja. Nykyään löytyy jo kivasti vaatteita kaiken kokoisille kivoilla väreillä ja leikkauksilla. Isompikin nainen voi olla ihan nätin ja tyylikkään näköinen. Jos tämä kesä harmittaa niin varmasti kohtuu hinnalla löytyy jokin kiva kesämekko tai pari missä on kiva olla ja näyttäytyä. Mielialan pitäminen positiivisena maksaa itsensä takaisin vaikka ylimeno kauden vaatteisiin ei ehkä tekisi mieli panostaa.

Miten pitää mieliala positiivisena, kun näyttää hirveältä ja tietää, ettei tule koskaan näyttämään hyvältä? Omenavartalotyyppi ja nahka roikkuu kuin vanhalla kalkkunalla. Ei muotoja tai ovat väärässä paikassa eli mahassa. 

Harva meistä on täydellinen ja onko se ihan tervettä tavoitellakaan sellaista?

Kaveripiirissä naisia joilta leikelty rintoja ja muuta kehoa, jalkakin voi olla epämuodostunut. Silti voi laittaa hieman huulipunaa ja kivat vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just katselin eilen kaupungilla, että todella monen naisen normipaino taitaa olla 130-140kg.  Olet jo sen alle, 85kg kohdalle et enää poikkea normaalikokoisesta vaikka pituutesi olisi mikä. Vuoden vaihteessa olet jo ihan eri koko luokan ihminen. Oma lähtöni oli lähes 120kg ja nyt paino pyörii siellä 68-75kg välillä.  Aina välillä se yrittää itseään takaisin ylös hilata ( noin kerran kolmessa vuodessa tulee kuin tyhjästä yhtäkkiä 7kg) Sen ajan kun jaksaa laittaa vastaan ja sitten hissukseen ne taas häviää. Joten kannattaa valmistautua siihenkin.

Vautsi! Tuohon pyrin itsekin. :) Onnea todella paljon! Nämä kertomukset antaa aina voimaa eteenpäin ja vahvistusta, että kyllä minäkin onnistun. Oikeastaan tiedän sen, että onnistun koska olen niin sen päättänyt. Mitään tekosyitä ei ole. Nautin tästä kaiken lisäksi vaikka se kriittinen osapuoli minussa tulee välillä hetkeksi lannistamaan. Onneksi osaan kuitenkin myös kehua itseäni. Kun niitä portaita tänään kävelin luonnossa niin herranjestas kun puuskutti mutta muistin jatkuvasti kehua itseäni, että hienosti menee. 

Minä koen myös, että minulla on sellainen vartalo, joka antaa aika paljon anteeksi ulkonäöllisesti. Olen aina ollut melko lihaksikas rumiinrakenteeltani ja voimaa löytynyt. Se 70-80 kiloa on itselleni jo hyvä saavutus. Tavoitteena nyt lähtökohtaisesti olisi, että painoni tulisi olemaan 75 kiloa laihduttuani, haluan sen myös pysyvän niissä mitoissa. Tässä pyrin ihan elämäntapa remonttiin.

Ap

Silloin kun minä laihdutin ei yli koon 46 ihmisille ollut mitään muuta tarjolla kuin mustia ja violetteja trikoo telttoja. Nykyään löytyy jo kivasti vaatteita kaiken kokoisille kivoilla väreillä ja leikkauksilla. Isompikin nainen voi olla ihan nätin ja tyylikkään näköinen. Jos tämä kesä harmittaa niin varmasti kohtuu hinnalla löytyy jokin kiva kesämekko tai pari missä on kiva olla ja näyttäytyä. Mielialan pitäminen positiivisena maksaa itsensä takaisin vaikka ylimeno kauden vaatteisiin ei ehkä tekisi mieli panostaa.

Miten pitää mieliala positiivisena, kun näyttää hirveältä ja tietää, ettei tule koskaan näyttämään hyvältä? Omenavartalotyyppi ja nahka roikkuu kuin vanhalla kalkkunalla. Ei muotoja tai ovat väärässä paikassa eli mahassa. 

Harva meistä on täydellinen ja onko se ihan tervettä tavoitellakaan sellaista?

Kaveripiirissä naisia joilta leikelty rintoja ja muuta kehoa, jalkakin voi olla epämuodostunut. Silti voi laittaa hieman huulipunaa ja kivat vaatteet.

Mutta ei ne vaatteetkaan näytä kivoilta päällä. Peilikuva on kamala, kun kaikki kehossa on pielessä. Ei tarvitsisi olla täydellinen kunhan näyttäisi normaalilta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole oikein koskaan tiennyt paljonko pitäisi syödä. Tai siis kuinka paljon muut normaalipainoiset ja hoikkana pysyvät syövät, että pysyvät siinä kunnossa. Täytyykö jäädä nälkäiseksi vai saako maha tuntua täydeltä? Jos lasken kaloreita ja makroravinteita, niin pitäisi syödä aika paljon ja proteiiniakin saada ihan älyttömästi, mutta en usko että kukaan hoikka syö sillä tavalla. Syön mielestäni riittävästi tai välillä liian vähän ja harvoin, mutta annoskoot saattavat olla syöntikerroilla runsaammanpuoleisia, ei silti mitään epäterveellistä. Syön 1-3 krt/vrk. 

Voisko joku hoikka vastata tähän?

up

Pääasia että olet huomannu oman ylipainosi ja päättänyt pistää stopin lisälihomiselle. "Pahimpia" on ne jotka tietää olevansa lihavia mutta eivät tee elettäkään lopettaakseen lihottamista saati laihtua. Tsemmppiä.

Koska minua ärsytti se miten lihavia verrataan alkoholisteihin ja narkkareihin. Minä olen laihduttanut jo 25 kg ja aion tänä kesänä pukeutua liehuviin helmoihin ja korkoihin! Aion hankkia turkoosin nilkkaketjun ja ihailen sitä rannalla istuessani. Nyt tosin täytyy hakea pitsa, alkaa nälättämään ryyppyputken päälle.

t.Justiina

 

Lihavat ovat addiktoituneet ylensyömiseen, alkoholistit alkon ylenjuomiseen ja narkkarit huumaisaineihin. Oikein osuva vertaus. Riippuvuuksia kaikki. Mikä siinä ärsyttää?

Kaikille teille, jotka häpeätte omaa painoanne, ettekä oikein kehtaa sen vuoksi lenkkeillä, käydä salilla tai muutoin kuntoilla ja liikkua:

Olen aina ollut normipainoina ja aina liikkunut, kuntoillut ja kilpaurheillut. Kun lenkillä tulee vastaan (tai salilla tai missä vaan) laihduttajan-oloinen kanssaliikkuja, niin IKINÄ en ole ajatellut, että voi kauheata kun toi on niin sitä tai tätä negaa, negaa. Kyllä mä aina mietin, että vau, lakki päästä ja respektiä. "Helppohan" minun on lenkkeillä, mutta ylipainon kanssa liikkuminen on ihan fyysisesti kovaa hommaa ja sitten on vielä se sisäinen mentaalinen kamppailu. Mä olen silloin se mikkihiirisarjalainen ja tää toinen liikkuja on se oikeasti kova tyyppi. :) 

Minulla on sama pudotus, mutta kumpikin luku kahdella numerolla pienempi.

Projektini alkoi helmikuussa. 

En huomaa mitään eroa missään. Tätä on niin paljon, että ei näy peilissä tms yhtään.

Yritän jatkaa, mutta vauhti hidastuu koko ajan, vaikka samalla ruualla jatkan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole oikein koskaan tiennyt paljonko pitäisi syödä. Tai siis kuinka paljon muut normaalipainoiset ja hoikkana pysyvät syövät, että pysyvät siinä kunnossa. Täytyykö jäädä nälkäiseksi vai saako maha tuntua täydeltä? Jos lasken kaloreita ja makroravinteita, niin pitäisi syödä aika paljon ja proteiiniakin saada ihan älyttömästi, mutta en usko että kukaan hoikka syö sillä tavalla. Syön mielestäni riittävästi tai välillä liian vähän ja harvoin, mutta annoskoot saattavat olla syöntikerroilla runsaammanpuoleisia, ei silti mitään epäterveellistä. Syön 1-3 krt/vrk. 

 

Voisko joku hoikka vastata tähän?

Tämä on tylsä vastaus, mutta kyllä mä mietin syömistä nimenomaan tankkaamisensa ja siltä kantilta, että mitä kroppaa tarvitsee, jotta jaksan liikkua ja olla aktiivinen, hyötyliikkua, arkiliikkua, kuntoilla. Kokoan lautasella hyviä hiilareita (energiaa eli polttoainetta, kuitua), proteiinia (lihaksille), kasviksia (vitamiineja, kuitua) ja sitten sitä voiteluöljyä (lohta, oliiviöljyä). Sillä tavalla koneisto pysyy käynnissä ja aineenvaihdunta toimii. Kyllä se vaan on ihan totta, että jos syö liian vähän, ei jaksa liikuttaa itseään ja kroppa jumittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole oikein koskaan tiennyt paljonko pitäisi syödä. Tai siis kuinka paljon muut normaalipainoiset ja hoikkana pysyvät syövät, että pysyvät siinä kunnossa. Täytyykö jäädä nälkäiseksi vai saako maha tuntua täydeltä? Jos lasken kaloreita ja makroravinteita, niin pitäisi syödä aika paljon ja proteiiniakin saada ihan älyttömästi, mutta en usko että kukaan hoikka syö sillä tavalla. Syön mielestäni riittävästi tai välillä liian vähän ja harvoin, mutta annoskoot saattavat olla syöntikerroilla runsaammanpuoleisia, ei silti mitään epäterveellistä. Syön 1-3 krt/vrk. 

 

Voisko joku hoikka vastata tähän?

Syön suositellut 500 grammaa ja enemmänkin heviä vuorokaudessa. Osahan niistä menee ruoanlaittoon suoraan. Syön aamupalan, lounaan, juon iltapäiväkahvin syön samalla purkin hedelmärahkaa, päivällisen ja iltapalan. Aamupala on se kaurapuuro, jonka olen terästänyt kauraleseillä, keitetty kananmuna ja 1,5 desiä marjoja sekoitettuna desiin maustamatonta jugurttia. Yleensä syön samanlaisen iltapalan. Voin laittaa margariinia voisilmäksi puuroon, jos sitä on. Muuten lounaan ja päivällisen annoskoko on 300-350 grammaa.

Hienosti Ap olet edennyt. Jatka samaan malliin. Eikä 30 kg ole paljon. Olen paljon matkustellut Amerikassa ja siellä näkee paljon noin 150-200 kiloisia naisia. Olen keiju ollut heihin verrattuna, vaikka pahimmillani painoin suurin piirtein saman kuin sinä aloittaessasi (pituus 168 cm). Silti kulkivat vesipuistoissa ym bikineissä ylpeän näköisinä. Mietin usein, että tuo on wow asenne! Elämä ei mene ohi. Minä samaan aikaan häpesin itseäni mustassa tunikassa. Laihdutuslääkkeen avulla sain itseni normaalipainoiseksi. Nuorena onnistuin laihduttamaan itsenäisestikin, mutta keski-iässä laihduin varsin hitaasti lääkkeenkin avulla (noin 2 kg/kk). Toisaalta ei mulla nahka roiku tai iho ole ruma, vaikka laihdutin kymmeniä kiloja, kun hitaasti laihdutin. Ei ollut mikään kärsimysnäytelmä ja voin paremmin kuin koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole oikein koskaan tiennyt paljonko pitäisi syödä. Tai siis kuinka paljon muut normaalipainoiset ja hoikkana pysyvät syövät, että pysyvät siinä kunnossa. Täytyykö jäädä nälkäiseksi vai saako maha tuntua täydeltä? Jos lasken kaloreita ja makroravinteita, niin pitäisi syödä aika paljon ja proteiiniakin saada ihan älyttömästi, mutta en usko että kukaan hoikka syö sillä tavalla. Syön mielestäni riittävästi tai välillä liian vähän ja harvoin, mutta annoskoot saattavat olla syöntikerroilla runsaammanpuoleisia, ei silti mitään epäterveellistä. Syön 1-3 krt/vrk. 

 

Voisko joku hoikka vastata tähän?

Syön suositellut 500 grammaa ja enemmänkin heviä vuorokaudessa. Osahan niistä menee ruoanlaittoon suoraan. Syön aamupalan, lounaan, juon iltapäiväkahvin sy

Margariinista et saa voisilmää. Hitto näitä urpoja :)